Viime aikoina on ollut puheenpärinää Kokoomuksen korruptiosotkujen ympärillä. Ensin nousi otsikoihin Garden Helsinki -hankkeen saama 35 miljoonan avustus ohi kaikkien hakuprosessien ja ilman dokumentointia avustusperusteista ja päätösprosessista. Seuraavaksi nousi esiin Suomen urheiluliiton (SUL) 10 miljoonan avustus vuoden 2030 yleisurheilun EM-kisoja varten. Taustalla on "tunnin junat" sun muut. Näiden tapausten nousu huomioarvossaan sai minutkin hieman pohtimaan tarkemmin suomalaista korruptiota laajempana ilmiönä.
Lahjontaa ja korruptiota tarkkaileva Transparency International (TI) jakaa korruption edelleen kahteen ryhmään:
a)”toimivallan mukainen” (according to rule) ja
Toimivallan mukaisella korruptiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa lahjuksen saaja hoitaa hänelle kuuluvaa työtehtävää ja ottaa lahjuksen vastaan esimerkiksi tarkoituksena hänen sen saatuaan järjestää asian käsittelyn helpommaksi tai nopeammaksi tai molemmiksi. Toimivallan vastaisella korruptiolla taas tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö lahjusta vastaan harjoittaa sellaista toimintaa mihin hänellä ei ole toimivaltuuksia, rikkoo virkavelvollisuuksiaan esimerkiksi sallimalla sellaista mitä ei saisi sallia.
Toisaalta on erotettava korruptio ja lahjonta. Korruptio on käsitteenä laajempi, koostuen monenlaisisista väärinkäytöksistä ja lahjonta vain sen yksi muoto. Lahjottaessa ostetaan palveluja, päätöksiä j.n.e. mutta korruptioksi voidaan katsoa myös monenlaiset avittamiset, esimerkiksi erilaiset hyväveli/-siskoverkostot joissa ei välttämättä osteta rahaa vastaan sopivia päätöksiä vaan kaverit toimivat vastavuoroisesti toistensa hyödyksi. Samaan sarjaan voi liittää myös n.s. "ärilöinnin"1) eli toimimisen omien ideologisten päämäärien hyväksi puolueellisesti ja muita sorsien sekä vastoin yhteisön yhteistä etua.
Suomesta taatusti löytyy kaikenlaisia erilaisia korruption muotoja. Esimerkiksi Garden Helsingissä näytetään suoraan toimitun puolueen suurrahoittajien hyväksi. Hankehan on taloudellisesti kuralla ja jos se kaatuisi, Kokoomuksen suurrahoittaja SRV-yhtymän Ilpo Kokkila (s. 1947) menettäisi sijoituksiaan. Puolueen ja sen poliitikkojen tukemisella on siis hintansa. Ja hyvä velikin löytyy: Entinen ministeri, Helsingin pormestari ja presidenttityrkky Kokoomuksen Jan Vapaavuori (s. 1965) on ollut hankkeen puhemiehenä hallituksen suuntaan ja muutenkin.
Muita muotoja on esimerkiksi n.s. "kynnysrahat" eli tiettyjen esimerkiksi rakennushankkeiden edistäminen tukemalla sopivia poliittisia tahoja. Tästä lie historiassa kuuluisin n.s. "Noppa-juttu". tamperelaiset pankit olivat rahoittaneet asuntorakentamista ja vaikeuksissaan voitelivat m.m. keskustapuolueen kynnyksiä jotta hankkeet edistyisivät. Hommassa ryvettyi myös SDP-läinen kaupunginjohtaja Pekka Paavola (1933-2023) tutkimuksia sähläsi SMP-läinen rikoskomisario Sulo Aittoniemi (1936-2016), myöhemmin kansanedustaja. Aittoniemen osalta on syytä epäillä hänen toimineen tutkinnanjohtajana poliittisin aikomuksin osana Veikko Vennamon (1913-1997) "rötösherrajahtia" 2).
Kuuluisa on myös Keskustapuolueen (aik. Maalaisliitto) ex-puheenjohtajan ja kestovaikuttajan Johannes Virolaisen (1914-2000) Salora-televisio jonka hän tunnisti vastaanottaneensa mutta ei katsoneensa sitä vaan kantaneensa sen vintille. Samassa sopassa ui myös moni muu ajan poliitikko ja vaikuttaja, Kalevi Sorsaa (1930-2004) ja Bror Wahlroosia (1928-2007) myöten. Se liittyi Salora Oy:n televisiotehtaan ja Valco-kuvaputkitehtaan suhmurointeihin 70-luvulla jonka seurauksena firma kaatui pankkien syliin ja fuusioitiin Nokiaan.
Oman huvituksensa tarjosi myös SKDL:n (nyk Vasemmistoliiton edeltäjä) Pekka Saarnio (1945-2020) Helsingin apulaiskaupunginjohtajana. Hän tunnusti ottaneensa vastaan lahjuksen n.s. Naurissaaren jutussa jossa lahjoja halusi edistää erästä kaavaa p.o. saaressa. Hän kertoi olleensa "äimän käkenä" saadessaan kirjekuoren täynnä rahaa eikä osanneensa heti toimia. Kun jälkikäteen tunnusti, hän sai lisänimen "Reilu-Pekka". Silti klassista ja puhdasta korruptiota lahjuksen muodossa.
Erityinen piirre on vallan kammareissa hiippailevien vielä kiinni jäämättömien hiljaisuus. Normaalia poliittista käytöstä olisi kiivas irtisanoituminen moisista piireistä. Kokoomuksen hallituskumppanit eivät kuitenkaan ole lähteneet niin tekemään. Kyse voisi olla tietysti hallituskoalition kollegiaalinen "kaveria ei jätetä tai ei ainakaan puukoteta selkään" asenne. Tällä elämänkokemuksella en kuitenkaan usko moiseen solidaarisuuteen. Esimerkiksi Perussuomalaiset yleensä, ainakin vaalien lähestyessä pyrkivät oppositioksi hallituksen sisällä. Nyt Riikka Purra (s. 1977) ja muut kellokkaat on hipi hiljaa, tai ainakin melkein. Hän ei kiellä PS:n saaneen osansa mutta ei halua avata tarkemmin. Hän on vain viitannut säästöihin ja talouden edistämiseen joiden luulisi olevan erityistä mannaa heidän äänestäjäkunnalleen. Ilmeisesti "sulle-mulle korituksesta" onkin tulossa sopivia namuja myös heille eikä ruokkivaa kättä kannata purra. Tai sitten liika ärhäkkyys kostautuisi uusina heitäkin koskevina paljastuksina. Samaten Svenska folkspartiet ei ole nostanut ääntä, edes samaa vertaa kuin Wille Rydman:n (s. 1986) touhuista STEA-tukien ja sosiaalialan tutkimusrahoituksen leikkauksista. Jotku hämärä kytkös siis heitäkin hillinnee. Yleistähän on että meidän kaltaisessamme yhteiskunnassa keskustelunaiheita hallitsee valtaapitävä eliitti n.s. yhteiskunnallisen hegemonian 3) avulla. Julkiseen keskusteluun tulevat korruptiotapauksetkin on sen piirissä ja niitä hallitaan sen keinoin. Silloin jokainen poliitikko on eliitin kollegiaalista konsensusta uhatessaan vaarassa tulla häpäistyksi ja telotuksi mediassa.
Kansainvälisissä vertailuissa, m.m. Transparency International:n indeksoinnissa, Suomi todetaan usein vähiten korruptoituneiden joukkoon. Se johtunee juurikin meidän korruptiomme erityispiirteistä. Vaikka k.o. vertailujen tulokset kertovatkin enemmän korruption mittaamisen vaikeudesta sillä se on kaikkialla enemmän tai vähemmän piilotettua eikä havaittavissa näkyvänä. Ei myöskään voi unohtaa kyseiset vertailut tehtävän länsimaissa, n.s. ensimmäisessä maailmassa 4), joten parhaimmistoon osuvat juuri siihen kuuluvat maat.
Perimmäinen ja laajin korruption muoto meillä täällä Suomessa on hyvien kaverien muodostamat verkostot joissa kaveri auttaa kaveria niin myötä ja vastamäissä. Toki auttaminen on yleisempää myötäisissä kuin vastaisissa, sillä aina on myös kavereita jotka pyrkivät hyötymään selkään puukottamisesta tai haluavat verkottua vain voittajien kanssa. Menestyksen imunhan toivotaan vievän mukanaan. Silloin sovitaan pienissä puolue-, sauna-, golf- y.m. piireissä vaivihkaa ja huomaamattomasti. Hyvässä verkostossa pienikin vihje riittää sillä vastavuoroisuus toimii eikä julkisuutta tarvitse häiritä tai jättää dokumentteja. Niin kuvittelivat ilmeisesti kokkilat, vapaavuoret, orpot ja purrat hoitavansa puutarhaa Garden Helsinki:ssäkin. Mutta ilmeisesti vielä isompi raha lie päättänyt ettei nykyiseen "Ratelikoalitioon"5) kannata ensi kevään vaaleissa enää satsata vaan kannattaa siivota nurkkiaan ja suhmurointi päästettiin julkisuuteen.
Mitä me tavikset voimme tehdä?
1) Ärilöidä tulee 70-luvun Espoon liikennepolitiikasta ja tarkoittaa poliittista toimimista oman organisaation etujen vastaisesti tavoitellen jotain muuta. Tuolloin Espooseenkin kaavailtiin rakennettavaksi liikennelaitos. Kokoomus suostui pitkin hampain hankkeeseen kun sai oman miehensä, Sakari Ärilän (1939-2006) kaupungille laitoksen siemeneksi ostetun Espoon auto -yhtiön toimitusjohtajaksi. Hän jäi miltei heti kiinni lähetettyään kokoomuslaisille järjestöille kirjeitä joissa kielsi johtamansa yrityksen palvelujen ostamisen koska "meillä on yhteinen tavoite osoittaa ettei julkiset palvelut toimi".
2) Rötösherra oli Veikko Vennamon 1970-luvulla käyttämä iskusana jolla hän kuvaili vastustajikseen näkemiä poliitikkoja joiden hän syytti syyllistyneen korruptioon ja muihin väärinkäytöksiiin. Se liittyi muihin vastaaviin käsitteisiin kuin "pelinpolitiikka", "kyllä kansa tietää", "unohdettu kansa" j.n.e. joita hän ja vaimonsa Sirkka Vennamo (1913-2005) kehittelivät SMP:n politiikan tueksi.
3) Yhteiskunnallinen hegemonia tässä tarkoittaa kussakin yhteiskunnassa vallitsevaa kulttuurista hegemoniaa Antonio Gramsci:n (1891-1937) hegemoniateoriassaan tarkoittamassa mielessä. Siinä valtaapitävä yhteiskuntaluokka hallitsee yhteiskuntaa hallitsemalla kulttuurisia ja yhteiskunnallisia käsityksiä, selityksiä, arvoja ja normeja sekä tiedonvälitystä. Vaihtoehtoisilla sanomilla on äärimmäisen vaikeaa päästä esiin ja yleiseen keskusteluun.
4) "Ensimmäinen maailma" tarkoittaa läntisiä kapitalistisia mailta erotuksena "toisesta maailmasta" jolla tarkoitettiin aiempaa n.s. sosialistista Neuvostoliiton johtamaa blokkia ja "kolmannesta maailmasta" eli kehittymättömistä tai alikehittyneista maista. NL:n johtamaa maailmaa ei enää ole mutta länsi ja alikehittyneet (nyk. "kehittyvät maat") ovat paikallaan. Per viam: uudeksi toiseksi maailmaksi voi sukeutua Venäjän, Kiinan ja muiden n.s. BRICS-maiden joukko kehittyneitä ja edelleenkehittyvä maita.
5) Rateli eli mesimäyrä (Mellivora capensis) on on Afrikassa ja Länsi- ja Etelä-Aasiassa tavattava näätäeläin. Riikka Purra on tunnustanut ihanne- eli n.s. totemieläimekseen. Sehän ei välitä kimppuunsa käyvistä saalistajista tai puolustautujistä. Mesimäyrä tunnetaan meemiksi muodostuneesta vuonna 2011 nettiin ladatusta YouTube-videosta ”The Crazy Nastyass Honey Badger”, jossa mesimäyrä touhuaa pienistä välittämättä ja juontajaääni toteaa ihastuneena "Honey Badger Don't Give a Shit" (Mesimäyrä ei välitä pa**aakaan). Eläimen sinnikkyys on liitetty eräisiin poliitikkoihin, jotka ovat ottaneet siitä oppia. Steve Bannon:n (s. 1953) Breitbart-uutissivusto käytti meemin lausahdusta mottonaan ja Bannon näki myös Donald Trump:ssa (s. 1946) mesimäyrän ennen heidän riitautumistaan. Purrakin lie omaksunut sen noista kansainvälisistä Alt-Right -ympyröistä.
Tekstit
