OSCE kadottanut tarkoituksena?

Keskisuomalainen-konserniin kuuluva Länsiväylä julkaisi haastattelun ETYJ:n yleiskokouksen, oikeammin parlamentaarisen kokouksen, puheenjohtajalta Pia Kaumalta. Se kirvoitti minut laatimaan kommentin.  Se ei kuitenkaan ylittänyt STT:n moderointipalvelun vahtimaa lehden julkaisukynnystä. Muotoilin siis kevyesti kommenttini tähän blokikirjoituksen muotoon:

Pia Kauma kehuu suomalaista välittäjyyttä ja diplomatiaa. Se on kuitenkin menneen maailman horinoita. Suomi on menettänyt mahdollisuutensa välittäjän asemaan yksipuolisella sitoutumisella länteen ja USA:n etupiiriin. Yhden suurvallan nöyrä liittolainen ei koskaan voi olla uskottava välittäjä suurvaltojen välisissä kiistoissa, ja niitähän ylivertainen valtaosa maailman kriiseistä on ja jos ei ole niin taustalla on kuitenkin niiden etupyyteet.

Kauma on kuitenkin oikeassa Ukrainan sodasta: siellä Venäjä sotii länttä, ei Ukrainan kansaa vastaan. Se yrittää pysäyttää USA:n etupiirin laajentamisyritystä, huolimatta laajentamista yrittävien aiempien johtajien lupauksista "not an inch eastwards".  Lupauksia tuli aikoinaan monesta syysta kuten USAN ulkoministeri James Baker:ltä, UK:n pääministeri Margaret Thatcher:ltä, Saksan ulkoministeri Hans-Dietrich Genscher:ltä j.n.e.

Balkanin rikkiampumisesta Kauma voisi muistaa, että rikkiampujat olivat USA (Operation Noble Anvil) ja NATO (Operation Allied Force) sekä EU komppaamassa.  Kaikki tahoja joihin sitoutumista myös hän ja hänen puolueensa Kokoomus on meitä ajannut. Johtopäätökset? Oliko n.s. "parempaa rikkomista"?

Joka tapauksessa Kauma nyt ETYJ:n (OSCE) parlamentaarisen kokouksen puheenjohtajana voisi muistaa ETYK:n (CSCE) päätösasiakirjan "Kolmannen korin" sisältöä: kuinka maailmaa ja erityisesti Eurooppaa parannetaan lisäämällä yhteyksiä ja kansalaisten mahdollisuuksia yhteydenpitoon rajojen yli. Sen on kehuttu aikoinaan särkeneen Neuvostoliiton tai ainakin omalta osaltaan vahvasti sitä edesauttaneen. Siltä pohjalta voisi löytyä kestävämpi tapa lopettaa Ukrainan sotakin kuin tuollainen yksipuolinen sanelu. Kysehän on ETYJ:nkin tunnistamasta "jakamattomasta turvallisuudesta"*) jossa yhden turvallisuus ei voi mennä yli muiden turvallisuudesta ja turvallisuus on kokonaisuus. Siitä ei muutama vuosi sitten länsi halunnut Venäjän kanssa neuvotella mutta olisiko jo aika pyrkiä rauhanomaiseen ratkaisuun diplomatiaa käyttäen? Suomi välittäjänä eikä yksipuolisena osana toista osapuolta?

Si vic pacem para pacem! Aut certe evita bellum.

*) Linkin takana oleva pääsihteeri Marc Perrin de Brichambaut:n pitämä puhe “The Indivisibility of Euro-Atlantic Security” OSCE:n "18th Partnership for Peace Research" seminaarissa Wienin diplomaattiakatemiassa 4/2 -10 pitämä puhe on hieman ristiriitainen mutta selvittää toki "jakamaton turvallisuus" -periaatetta.

Länsiväylälle mahtumatonta Ukrainan lähihistoriaa

KSML-konsernin lehdykkä Länsiväylä julkaisi jutun otsikolla "Pommisuojassa laulullaan maailmaa koskettanut Amelia, 7, tulee Espooseen ja Helsinkiin – esiintyy rauhanmarssilla".  Arvostelin sen tapaa käyttää lapsia propagandan teossa ja "rauhanmarssi"-termin väärinkäyttämistä. Se kommentti kelpasi. Sain siihen vastauksen nimimerkki Gittarius:lta jossa pidettiin ymmärrettävänä Ukrainan puolelle asettumista kun Venäjä. STT:n palkkasensoreille ei kuitenkaan kelvannut vastaukseni jossa pyrin avaamaan Ukrainan sodan historiaa tiivistetyssä muodossa.  Julkaisematta jättämisen, johon lehdellä tietysti on oikeutensa, syyt jäivät minulle käsittämättömiksi eikä lehtitaloilla y.m. ole tapana yrittääkään tehdä perusteluitaan tunnetuiksi.  Tavanomaiseen tapaani julkaisen julkaisematta jääneen vastaukseni tässä kun Twitter:n tila ei riitä (lisäten vain joitakin hotspot:ja). 

"

Kannattaisi, edes näin Mihail Gorbatšov:n juuri kuoltua, muistaa koko historiallista jatkumoa. Ukrainan sota on osa tapahtumaketjua joka alkoi Neuvostoliiton hajottamisesta, lupauksista "not an inch eastwards", NATOn laajentamisten ja Zakartvelon sodan, värivallankumousten kautta Maidanille ja Viktor Janukovitš:n syrjäyttämiseen vuonna 2014.

Ukrainan nykyinen sota syttyi kun Kiovan hallinto lähetti armeijan tukahduttamaan kaappausta vastustaneita mielenosoituksia. Nehän eivät olleet läntisessä propagandassa samalla tavalla hyväksyttäviä kuin aiemmat somasti Euro-Maidan:ksi kutsutut Kiovassa. Samaan aikaan krimiläiset halusivat, taas, irrottautua Ukrainasta takaisin osaksi Venäjää ja lähikimmokkeenaan sama kaappaus Kiovassa.

Venäläiset osoittivat tukeaan donbassilaisille ja heidän perustettuaan tasavaltansa, myös niille. Venäjän federaatio ei kuitenkaan ollut osallisena itse sisällissodassa kuten m.m. Minskin sopimuksissa osapuolet todetaan: toisaalla Kiovan Hallinto ja toisaalla Luganskin ja Donetskin tasavallat. Niiden olisi pitänyt sopimuksessa sovitusti rauhoittaa tilanne mutta se ei sopinut Kiovalle. Sen lisäksi Venäjä hyväksyi krimiläisten aluehallinnon pyynnön päästä osaksi Venäjän federaatiota. Syynä oli mitä todennnäköisemmin vain ja ainoastaan Mustan meren laivastonsa pääsataman Sevastopol:n asema ja tilanne. Muille vastaaville alueillehan vastaavaa lupaa ei ole herunut.

Ukrainan sotaan osapuoleksi Venäjä liittyi vasta tämän vuoden helmikuun lopulla ja teki siinä väärin myös minun mielestäni. Mutta kun puolia valitaan, historiattomuus ei ole kummoinenkaan tekosyy. Toki ymmärrettävää on mennä jomman kumman osapuolen propagandan mukana tunteella mutta silloin irtoaa helposti reaalimaailmasta. Tässä Ukrainan tilanteessa se on USA:n etupiirin eli NATOn laajentamisen ja sen vastustamisen lähihistorian lyhyt oppimäärä.
"

Summa summarum: Tähänastiseksi tulemaksi minulle jää, ettei KSML:n Länsiväylälle mahdu kuin yksi totuus historian kulusta ja se on Läntisen arvoyhteisön narratiivi.  Se meidän tulisi ottaa vastaan annettuna.  Näin toimii maailman vapain lehdistö joka harjoittaa "vastuullista journalismia" moniarvoisesti.

EU on kaksinaamainen pakolaisasioissa

Viime aikoina tiedonlevitteidemme kestoaiheita on ollut pöyristellä Valko-Venäjän toimia pakolaisten kanssa.  Useampikin valtatuutti on ollut paheksumassa Aljaksander Lukašenka:n hallinnon toimia kun he eivät pidä pakolaisia väkisin omassa maassaan ja ehkä jopa mahdollisesti yllyttävät heitä kohti EU:a.  Tosin he mieluusti itsekin tänne pyrkisivät, tiettävästi.  Viimeisimmäksi silmiini sattui espoolaisesta KSML-konserniin kuuluvasta aviisista Länsiväylästä juttu otsikolla "Puolustusministeri Kaikkonen tuomitsee Valko-Venäjän toimet Puolan rajalla – 'Kyse hybridioperaatiosta, jossa ihmisiä käytetään ikään kuin aseina'".  Juttuja on ollut myös muissa niin sähköisissä, netti, YV, radio, kuin paperisissakin julkaisuissa.

Enpä malta olla muistelematta kun NATO-kumppanimme Turkki päästi/lähetti pakolaisia rajansa yli EU:in jokunen aika sitten.  Silloin pakolaisten hätää ymmärtävän EU:n ratkaisu oli antaa Erdoğan:lle rahaa jotta hän ei niin tekisi vaan pitäisi pakolaiset maassaan ja huoltaisi heitä.  Ihan omiksi tunnistamiensa ja inhimillisiksi tarkoitettuja julkilausumia ja päätöksiä mainiten.

Nyt kun Valko-Venäjä päästää pakolaisia EU-rajalle, ei ole jälkeään pakolaisten hädän ymmärtämisestä.  Senkään vertaa kuin silloin kun heitä tulee Välimeren yli ketkä minkäkinlaisella kipolla.  Tarjolla on nyt vain armeijaa, pyssyjä ja sanktioita.  Ilmeisesti Valko-Venäjälläkin pitäisi olla vieressään meri johon EU voisi antaa pakolaisten hukkua kuten nyt Välimeren ylittäjiä.

Samaan aikaan EU ja NATO et al n.s. "läntinen arvoyhteisö" jatkavat politiikkaansa joka aihauttaa uusien pakolaisten liikkeelle lähtemistä m.m. Syyriassa, Libyassa, Afganistanissa etc.

 Pyssyministerin, kepulaisen Antti Kaikkosen käytöstä ja mielipiteitä asiassa en ihmettele lainkaan, ihan hänen aikaisemman historiansa valossa.  Sen sijaan olen ihmisoikeuksista aina ah'niin huolissaan olevien vihreiden, m.m. ulkoministeri Pekka Haaviston puuttuvasta huolestumista pakolaisten kohtalosta puolalaisten ja liettualaisten rajavartioiden kynsissä olen huolissani.  Samaan aikaan ääliöoikeistolaiset uusnatsit ovat uhonneet vapaaehtoisilla sikäläisten militioiden apuna.  Sen sijaan hänkin on yhtynyt syyttämään ja uhkaamaan Valko-Venäjää sen sijaan, että hakisi ratkaisuja pakolaisten oikeisiin ongelmiin ja auttamiseen.  

 

Ilmeisesti hädänalaisten ihmisten auttaminen on poliittinen tarkoituksenmukaisuuskysymys sen mukaan onko toinen osapuoli inhokki vai liittolainen.  Voi tätä kaksinaismoralismin määrää.

Keskisuomalaista mielipiteiden avaruutta Länsiväylällä STT-läisittäin

KSML-konserniin kuuluva espoolainen ilmaisjakelulehti Länsiväylä julkaisi sivuillaan jutun Riikka Purran ilmoittautumisesta Perussuomalaisten puheenjohtajakisaan. Jutussa toisteltiin Purran kannanottoja sinällään varmaankin neutraalismi mutta niitä myöskään kyseenalaistamatta kuten n.s. neljännen valtiomahdin toimenkuvaan voisi kuvitella kuuluvan. Kritiikittömyys perussuomalaiskellokkaan edessä sai minut kirjoittamaan kommentin jossa avasin Purran mainitsemaa "yhteistä perussuomalaisuutta" hieman kärkevämmin:

"Yhteistä perussuomalaisuutta on siis esimerkiksi hörhöily etnonationalistien ampumaharjoituksissa, flirttailu ääliöoikeistolaisten kanssa, hakkaraisten kännitoilailut ja älämölöstelyt peltokankaiden et al kanssa. Kiva tietää."

Yritin siinä tavoitella perussuomalaisten käyttämää ilmaisurekisteriä.  Kommentti ei kuitenkaan kelvannut KSML-konsernin käyttämille STT:n sensoreille.  Eivät myöskään pari ympäripyöreämmin muotoilemaani viittausta alkuperäisen viestin kohtaloon.  Sen sijaan kommenttini jossa puolustin toimituksen tekemää avainsanavalintaa "populististiset puolueet" kelpasi.  STT mainostaa palveluaan laadukkaaksi mutta omakohtaisten kokemuksieni, tämä ja muutama aiempi, kautta en pääse tuohon mainoskäsitykseen yhtymään.

Tuossa kommentissa olisi voinut toki jättää pois kännitoilailut ja älämölöstelyt korvaten ne vapa-ajan vietoksi kemiallisten stimulanttien vaikutuksen alaisena ja vapaamuotoiseksi mutta kevyesti todellisuuden sivuuttavaksi öyhöttämiseksi.  Niin olisinkin tehnyt jollen olisi valinnut kommenttiini perussuomalaista rekisteriä.  Tuota joka niiin usein nähdään ja kuullaan perussuomalaisille yhteisenä.

Olisiko meillä nyt syytä arvioida perussuomalaisten olevan KSML-yhtymän erityisessä suojeluksessa heidän yrittäessään pyrkiä n.s. "kalustettuihin huoneisiin" ja tehdä itseään tykö muille porvareille jotta, taas, aukeisivat hallituksen ovet?

Toisaalta tämä prosessi on herättänyt mielessäni toisenkin epäilyksen.  Mehän olemme saaneet kohtaloksemme erittäin keskittyneen tiedonlevitteistön.  Sitä edustaa m.m. KSML-yhtymä omistuksillaan: noin satakunta lehteä verkkosivustoineen.   Mutta nyt meillä alkaa olla samanlainen oligarkki myös moderointibusineksessa.  STT:n sensorit vahtivat suurta osaa erilaisista keskustelupalstoista. Sen myös omistavat suurimmilla omistusosuuksilla Sanoma Media Oy (n.75%) ja juuri KSML tyttärineen (n. 10%).   Olemmeko tässä uuden sananvapaudelle rajoja asettavan keskittymisen äärellä?

Ev.lut. tekstimainontaa Länsiväylän täydeltä

Keskisuomalainen-konserniin kuuluva Länsiväylä-lehti on julkaissut 27/4 -20 nettisivuillaan jutun Espoolaisen Tapiolan ev.lut.seurakunnan kirkon remontinaikaisista väistötiloista otsikolla "K & K: "Kenkäkauppakirkko" avautuu Tapiolassa yleisölle vasta syksyllä". Jutun muotoilu ja aihe sai minut kirjoittamaan jutun kommentti palstalle seuraavan kommentin:

"Olisiko kuitenkin niin, että Ev.lut.kirkolla olisi varaa maksaa itse omat mainoksensa eikä itse itsensä vastuulliseksi julistaneen tiedonlevitteen pitäisi sortua tekstimainontaan."

Kommentti ei kuitenkaan läpäissyt STT:lle ulkoistettua Länsiväylän ennakkosensuuria.  Tilapäistä häiriötä epäillen laiton kommentin myös toisen kerran, hieman tyylillisesti muutettuna, jotta ei tarttuisi koneelliseen spämmitarkistukseen.  Sekään ei mennyt läpi.

Tämän jälkeen olen päätynyt ajattelemaan, että Länsiväylä ei siedä itseensä kohdistuvaa arvostelua.  Ellei peräti ole niin, että heidät tuli paljastettua n.s. "housut kintuissa" itse suolletun tekstimainonnan ääreltä ja sen paljastamaista ei suopeasti katsota.

Toki aiemminkin olen havainnut Länsiväylän suhtautuvat erityisen myötäsukaisesti valtavirtauskontoon ja sen toimiin.  Se on kritiikittä levittänyt sen ja sen "markkinatutkimuslaitoksen" eli Kirkon tutkimuskeskuksen materiaaleja.  Kovin harvoin on jonkin muun tahon viesti, ainakaan kriittinen, päässyt läpi.  Tokikin kommenttipalstoilla sellaistakin on siedetty, tähän asti.

Keskisuomalainenkin on mukana "Vastuullista journalismia" kampanjassa ja Länsiväylä pitää sivuillaan kampanjan logoa.  Siinä valtavirtatiedonlevitteet mainostavat itseään ikäänkuin jotenkin vastuullisina ja muita parempina.  Tekstimainonnasta journalistin ohjeissa sanotaan "16. Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.".  Nyt ei tullut niin tehtyä, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta.

Länsiväylä näyttää saamiensa kommenttien käsittelyssä vetäytyvän STT:n moderointointiperiaateiden taakse. Ainakaan minä en löytänyt heidän omilta sivuiltaan heidän omia linjauksiiaan tai STT:lle annettuja omia ohjeita missään muodossa (vaikka STT sanoo pitäytyvänsä niissä).  En koe tuon kommenttini mitenkään olevan ristiriidassa noiden löytämieni STT:n periaatteiden kanssa ellei jonkun katsota henkilökohtaisesti loukkaantuvan Länsiväylän teksti- ja piilomainonnan osoittamisesta. 

Kaikenkaikkiaan tämä episodi taas kerran osoittaa valtatiedonlevitteistömme herkkähipiäisyyden ja ja vastuun karttelun kun ei edes omia vastuullisuusjulistuksien yksinkertaisimpiakaan periaatteita ei noudateta.  Kuinka silloin kuvitellaan, että lukeva yleisö ottaisi tuollaiset kampanjat tosissaan eikä kilpaileva tarjonta houkuttelisi.  Ainoa oikea ja toimiva tapahan laatujournalismiin ja vastuumedioiksi pyrkimään julistautuneille olisi osoittaa omalla toiminnallaan paremmuutensa.  Siihen ei Länsiväylä tällä(-kään) kertaa ylettynyt.