Julkista hasardia

Julkisen sanan neuvosto on sitten tuomionsa antanut Kaarina Hazardin Borga-kolumnista. Kirjoitin aikaisemmin itse kolumnista tuoreeltaan joten siihen ei sen enempää. Sen sijaan Julkisen sanan neuvoston tuomio ja sen uuden puheenjohtajan, Risto Uimosen kommentit herättävät muutaman lisäkysymyksen.

Missä menee n.s. suruajan raja kun Toni Halmeen kuoleman jälkeen ei muka saanut esittää kriittisiä kommentteja edesmenneestä mutta vastaavasti kuolleiden rokkareiden jälkeen saa revitellä siitä kuinka oikea rokkistara on vain nuorena huumeiden yliannostukseen kuollut tai omaan oksennukseensa hukkunut rokkikukko?

Risto Uimonen puolustelee tekopyhästi päätöstä. Eiköhän oikeasti syy langettavaan päätökseen ollut yritys parantaa neuvoston mainetta porvarien silmissä kun aiemmin YLE vapautettiin Matti Vanhasen lautakasajutussa.

Hazardin kolumnissaan arvostelema Tony Halmeen hyväksykäyttö näyttää vain saavan jatkoa. Nyt ollaan julkaisemassa hänen nimissään uutta kirjaa, Testamenttia. Tälläistä julkisen reppanan hyväksikäyttöä halutaan ilmeisesti tukea myös Julkisen sanan neuvoston kautta kun sellaisen menon arvostelusta rangaistaan. Sen sijaan neuvoston puheenjohtaja itse jäi vast'ikään kiinni perättömien väitteiden esittämisestä Iiro Viinasesta kirjoittamassaan fanituskirjassa. Kirjassa mainitut henkilöt ovat joutuneet jälkikäteen oikomaan kirjan väitteitä. Jotenkin tämä ei anna luotettava kuvaa lehtimiehien ja -naisien itsesäätelyn toimimisesta. Risto Uimonen voisi selventää tätä suhdetta hieman paremmin eli miten saataisi itsesäätelijät itse toimimaan eettisemmin.

Toivoa vain sopii, että suomalaiset lukijat valveutuisivat sen verran, että eivät ostaisi hömppäjulkisuudesta itsensä elättäviä bulevardilehtiä ja julkuilla rahastavia kirjohuitaisuja. Jätetään siis Testamentit, Viinaset, Nykäset sun muut kauppojen lehtihyllyihin niin eiköhän tarjonnan tasokin nouse.

Hasardia

Kaarina Hazard on kirjoittanut Iltalehteen kolumnin Tony Halmeen kuoleman johdosta. Siinä hän värikkäin sanakääntein ja kielikuvin esittää kuin itsetuohoista reppanaa on käytetty hyväksi ja hänestä rakennettu kaikkien janoisten sankaria.

Kaikessa sen aiheuttamassa valitusryöpyssä, ainakin 70 valitusta Julkisen sanan neuvostolle, näyttää taas unohtuvan kirjoittajan todellinen sanoma. Halme on hyväksikäytetty ja hyväksikäyttäjinä oli tiedotusvälineet sekä persu-poliitikot. Halme toki oli kai pääsääntöisesti itse kykenevä vastaamaan tekemisistään mutta kuitenkin häntä tunnuttiin vietävän julkisuudessa n.s. kuin lumiukko pihalla litran mittaa. Etenkin asialla tuntui olevan n.s. keltainen lehdistö m.l. bulevardilehdet jotka ikäänkuin yllyttivät häntä.

Onnettominta oli hänen "poliittinen uransa". Hänestä rakennettiin ikään kuin huono-osaisten edustajaa. Ja "kaunis edustaja" rakennettiinkin. Niin peitettiin todelliset ongelmat ja niihin ratkaisujen hakeminen. Se korvattiin älämölöllä ja sanoma kiteytyi Halmeen takapuoleen. Timo Soini ja muut perussuomalaiset toteuttivat siinä omaa tehtäväänsä. Lopputuloksena oli, että kukaan ei oikeasti päässyt ajamaan vähäosaisten asiaa ja vietiin asioihin vakavasti suhtautuvilta väheinenkin näkyvyys ja uskottavuus.

Nyt on aloitettu boikottikampanjoita Iltalehteä vastaan: boikotoikaa Iltalehteä kunnes Hazard erotetaan, boikotoikaa Iltalehteä jos Hazard erotetaan ja boikotoikaa Iltalehteä joka tapauksessa. Kaunis kukkanen on esimerkiksi Suomi24-keskustelupalstalta löytyvä "Boikotoikaa Iltalehteä ainakin niin kauan kun lehdessä toimii kolumnistina Kaarina Hazardin kaltainen lesbo ja mies-filantrooppi!" (sic). Onkohan boikotoijilta unohtunut yksi boikotin kohde: yritykset jotka mainostavat Iltalehdessä.

Tämä herättää kuitenkin kysymyksen miksi meitä kiinnostaa ennemmän Toni Halmeen kaltaisen reppanan sekoilu viina- ja huumepäissään autojen ja laittomien pyssyjen kanssa, Matti Nykäsen heiluminen Mervin ja veitsien kanssa, Vanhasen uuniperunat ja Tuksut. Miksi meitä ei kiinnosta budjetti, työmarkkina-asiat, NATOttaminen j.n.e. Miksi silminnäkijän jutuissa Vanhasen lautakasa on kiinnostavampi kuin rakennusalan vedätykset asukkaiden kustannuksella.

Kannattaisikohan meidän ennen Julkisen sanan neuvoston puoleen kääntymistä katsoa peiliin ja alkaa kiinnostua asioista jotka ihan oikeasti vaikuttaa meidän elämäämme.

Julkinen Hyvärinen ja pääasia

Pekka Hyvärinen on eronnut Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajan tehtävästä. Hän teki sen vastalauseena YLE:n Silminnäkijä-toimituksen asumisen rahoittamista koskeneen jutun vapauttaneesta päätöksestä.

Hyvärisellä tuntuu olevan vaikeuksia toimia yhteistyössä muiden kanssa ja yhtenä muiden kanssa mukana demokraattisessa päätöksenteossa. Hän yhteisön eli neuvoston jäsenenä ja sen puheenjohtajana ei voinut sopeutua yhteisön enemmistön kantaan. Hänen ja hanen kanssaan samanmielisen vähemmistön olisi pitänyt saada sanella koko yhteisön mielipide.

Hyvärinen tuntuu unohtaneen neuvoston itsensä julistamien journalistin ohjeiden ensimmäisen virkkeen: "Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta.". Hän ei itse tunnu sulattavan demokratiaa jos se rajoittaa hänen omaa toimintaansa ja sananavapautta hän on ollut valmis suitsimaan jo aiemminkin nettisensuurimielipiteillään.

Tämän päiväisen Helsingin Sanomien Lyhyet-palstan jutun mukaan Erkki Tuomioja on lausunut JSN:n ohjaavan roolin tehottomuudesta. Olen pitkälti samaa mieltä hänen kanssaan. Eikä tälläinen Hyvärisen, tai hänen edeltäjänsä Kalevi Kivistön, käytös sitä edistä. Jos ollaan niin herkkänahkaisia ja kiinni jämähdetty omiin mielipiteisiin niin ei minkäänlainen muita ohjaava toiminta ole mahdollista nykyaikaisessa yhteiskunnassa.

Meille koko ajan vakuutetaan, että yksinvaltius ja totalitarismi ei kuulu meidän länsimaiseen elämäntapaamme ja maailmankatsomukseemme. Mitä tämä hyvärismäinen käytös sitten on? Hermostumista siitä, että ei saada omille mielipiteille diktatorista asemaa.

Koskahan täällä eurooppalaisuutta ja länsikmaalaisuutta toitottavassa läntisessä maailmassa alettaisi oikeasti elää propagandandassa julistettujen ihanteiden mukaan?

Koskahan tässä lautakasajutussa aletaan keskustella tuon kyseisen jutun pääasiasta eli rakennuttajien ja rakentajien spekuloinneillaan ja rahastamisellaan aiheuttamasta asumisen kallistumisesta.