Läntisen arvoyhteisön kaksinaismoralismin korkea veisu Palestiinassa

Viime aikoina on kovasti kohkattu Gaza:n rauhanneuvotteluista. Tätä kirjoitettaessa Kairossa on allekirjoitettu paperi jolla allekirjoittajat julistavat sitoutuneisuuttaan "Trump:n rauhan sopimukseen". Allekirjoittajat ovat USAn presidentti Donald Trump, Egyptin presidentti Abdel Fattah el-Sisi, Qatar:n emiiri sheikki Tamim bin Hamad al Thani ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan. Siis ei rauhansopimusta vaan ylistystä Trumpille ja vakuutteluja pyrkiä ratkaisemaan kiistat ilman aseita. Mukana eivät olleet sen enempää Israelin valtio kuin palestiinalaisetkaan, ei Hamas:ista eikä Palestiinan valtiosta.

Eretz Israel

Toki allekirjoitettu paperi on mukava askel eteenpäin jos siihen johtaneissa neuvotteluissa luvattu sotimisen lopettaminen todella pitää. Meillä ei kuitenkaan ole mitään takeita niin käyvän. Jo tätä ennen on rikottu ties kuinka monta lupausta, ihan tässä lähi kuukausinakin Israel on rikkonut kaksi tulitaukosopimusta, toisen Gazassa ja toisen Lebanonissa sekä pommittanut kolmea maata joiden kanssa se ei ole sodassa (Syyria, Qatar, Iran). Niin se ei olisi kyennyt tekemään ilman lupaa ja apua USA:sta. Toisaalta myös Hamas:n johtajien elinehto vallalleen on kriisin jatkuminen. Tämänkään "sopimuksen" ennuste ei siis ole kovin hyvä.

Konfliktin täyden ymmärtämisen ehtona on tiedostaa jo vuodesta 1886 jatkunut sionistien Eretz Israel -projekti. Tuolloin sionistit perustivat Theodor Herzl:n (1860–1904) johdolla Sionistien maailmanjärjestön *) ja se otti tehtäväkseen perustaa Suur-Israelin "kodiksi" etnisesti ja uskonnollisesti puhtaille juutalaisille. Sen tuli kattaa alueet "joelta joelle ja mereltä autiomaahan" eli Niililtä Eufratille ja Välimerestä pitkälle Syyrian autiomaahan, joissakin karttaharjoituksissa Persianlahden pohjukkaan saakka.

Sionistit käynnistivät projektin ensin aloittamalla maahanmuuttajien asuttamisen maita ostamalla ja varastamalla.  Tarkoitus oli ensin valmistella maa johtajien tulla perässä valmiiseen maahan.  Palestiina kuului tuolloin Ottomaanien valtakuntaan paikalliset ja asukaat olivat pääasiassa vuokraviljelijöitä mailla joilla niiden rikkaat omistajat olivat tuskin koskaan käyneetkään.  He asuivat m.m. Istanbulissa y.m. suurkaupungeissa.  Osalla maita ei ollut ollenkaan maakirjoihin merkittyjä omistajia ja sionistit tulkitsivat ne vapaasti anastettaviksi.  Kun he olivat saaneet omasta mielestään tarpeeksi jalansijaa, he oaloittivat paikallisten ei-juutalaisten karkotukset. Erityisesti he saivat vauhtia II Maailmansodan jälkeen kun länsi tunsi huonoa omaatuntoa natsien hirmutekojen jälkeen.  Katumus oli ihan paikallaan sillä syyllisiähän eivät olleet vain saksalaiset natsit vaan asiallaan oli tukea muuallakin lännessä.  Koko projektin ajan paikalliset ei-juutalaiset ovat yrittäneet puolustautua mutta ovat olleet pahasti alakynnessä.

Oma lukunsa on Israelin valtion perustaminen 1948.  Sitä edelsi YK:n sionisteille myötämielinen ja antelias suunnitelma jossa Israelin valtioon oltiin antamassa juutalaiseen asutukseen nähden moninkertainen alue parhaita maita.  Sekään ei silti kelvannut sionisteille vaan he puristivat valtionsa vastoin suunnitelmaa, tavallaan laittomasti.  Paikalliset ei-juutalaiset tietenkin vastustivat sekä suunnitelmaa että Israelin perustamista sillä ne molemmat tarkoittivat heidän karkottamista kodeistaan.

Israelin perustamisen jälkeen on käyty useampia sotia ja neuvoteltu ties kuinka monta suunnitelmaa niiden lopettamiseksi.  Niinpä tätä nykyistä Donald Trump:Ile nimikoitua ei ole, ainakaan vielä, syytä pitää kuin yhtenä uutena kierroksena vanhassa sotien ja tappamisen spiraalissa koska etnisesti ja uskonnollisesti puhtaan Suur-Israel:n rakentamista ei ole pysäytetty eikä sionismia pysäytetty. **)

Toisaalta viimeisimmän rauhansuunnitelman ennusteesta voi olla montaa mieltä mutta sitä voi myös arvioida kanteilta mitä siinä on ja mitä siinä ei ole.  On tietenkin hyvä asia että viimeisetkin Hamas:n pitämät panttivangit on nyt vapautettu ja monia Israelin pitämistä myös.  Sillä on toki pimeämpi puolensakin: nyt Benjamin Netanjahun äärioikeistolaisella sionistihallinnolla on entistä vähemmän pidikkeitä olla aloittamatta sotaa uudestaan.  Sen sijaan Israelin vetäytyminen ei ole todellista vetäytymistä vaan IDF jää miehittämään suuria alueita eikä Gazan saartoa aiota lopettaa.  Sen saivat kokea m.m. "Freedom Flotilla:n" purjehtijat.

Sopimus ei myöskään ole tuomassa palestiinalaisille minkäänlaisia turvatakeita, ei edes oma valtio ole yhtään lähenpänä vaikka sen tunnustajien joukkoon ilmoittautuivat Kanada, Ranska, Australia ja jopa UK.  Konkreettisia tekoja palestiinalaisten avuksihan eivät hekään.  Silti suomalaiseen poliittiseen eliittiin voi luottaa eikä se lipsu linjaltaan ennenkuin se Naurusaarten kanssa on vihoviimeinen USAn ja Israelin turva ***).  Israelin Suur-Israel -projekti saa siis jatkua eikä Donald Trump:n kiinteistökeinotteluhankkeitakaan ole purettu.

Tätä kirjoitettaessa Netanyahu:n hallinto on juuri aloittanut kiristyksen ruoka-avulla vaikka länsimaille ruuan käyttäminen aseena piti olla viimeisiä punaisia rajoja. Voisipa jopa ironisesti kysyä mitä Herbert Hoover (1874-1964) olisi tehnyt: "Food as a Weapon".  Samaan aikaan kansainväliseen uutisvirtaan on ilmestynyt tietoja että IDF saattaa jatkaa sotatoimia millä hetkellä hyvänsä.  Nämäkään eivät paranna rauhan ennustetta. 

Pilakuva The Morning Star:ssa

Lähi-idän Filisteassa ja Kaanaanmaassa ****) ollaan siis vielä kaukana rauhasta.  On siis jokseenkin käsittämätöntä kuinka Donald Trump:n egoa ja saappaita halutaan lipoa, myös Suomessa, ylistämällä hänen "diiliään" joka toisaalta perustuu toisen osapuolen kiristykseen ja uhkailuun ja jolla toisaalta ei näytä olevan juurikaan onnistumisen edellytyksiä. Tästä olisi vain puuttunut jos Norjan Nobel komitea olisi antanut hänelle tästä rauhanpalkintonsa. No, eihän sekään varmaan olisi suuri yllätys ollut sillä niin ovat norjalaiset palkinnon tahrineet antamalla sen jopa Henry Kissinger:lle (1923-2023), Menachen Begin:lle (1913-1992), Martti Ahtisaarelle (1937-2023), Abiy Ahmed:lle ja Barack Obamalle.  Ilmeisesti kuitenkaan vanhoilla puheilla eettisyydestä, humanismista, vapauksista ja demokratiasta ei ole merkitystä kun lyhyemmän tähtäyksen edut ajavat niistä ylitse, ei vaikka moinen tekopyhyydeksi ja kaksinaismoralismiksi paljastuukin.

Ps: Ehkä eliitin näitä rauhanjulistuksia, -uutisia ja -kommentteja on luettava kuten Orwell:ilaista kaksoisajattelua  ja uuspuhetta?

---

*) Maailman sionistijärjestö eli hebreaksi: הַהִסְתַּדְּרוּת הַצִּיּוֹנִית הָעוֹלָמִית; transl. HaHistadrut HaTzionit Ha'Olamit. Englanniksi World Zionist Organisation (WZO). Sen tarkoitus on olla sitoutunut ajamaan sionismia, sen ideologiaa ja tavoitteita.  Sionismi on taas imperialistinen juutalais-rasistinen yli-ihmisoppi.

**) Sionismin vastustamista eli antisionismia ei pidä sekottaa antisemitismiin joka juutalaisuuden ja juutalaisten syrjimistä ja sortoa. Antisionimihan suuntautuu ideologiaa ja politiikka vastaan, ei ihmisiä.

***) Naurusaaret eli Naurun tasavalta () on yksi maailman pienismmistä valtioista.  On näennäisesti itsenäinen mutta Tiukasti Austaralian ohjauksessa ja jäsenBrittiläisessä kansanyhteisössä.  Se on perinteisesti äänestänyt USAn mukana myös kaikkein kiistanalaisimmissa YK:n äänestyksissä, m.l. Palestiinaa koskevat.

****) Filistea ja Kaanaanmaa ovat muinaisia nimityksiä Palestiinana nykyisin tunnetulle alueelle, alueelle jolla nykyään sijaitsee Israel, Palestiinan valtio sekä osia Syyriasta, Jordaniasta, Libanonista ja Egyptistä. Myöhempi nimistys Palestiina on johdannainen Filistea-nimestä. Kaanaanmaa tunnetaan myös muodossa Kanaaninmaa ja muinaisessa juutalaisessa folkloressa n.s. "luvattuna maana" (hebreaksi: הָאָרֶץ הַמֻּבְטַחַת , transl: Ha'aretz ha-Muvtaḥat).  Joka tapauksessa on kyse Välimeren itäpohjukassa sijaitsevasta Cis-Jordaniasta eli Jordan-joen "tämänpuoleisesta" eteläisen Levantin osasta. 

Miksi suomalainen eliitti nuolee Trumpin saappaita?

Luin brittiläisessä The Morning Star -vasemmistolehdessä julkaistun mainion artikkelin "A fascist international is forming around the Trump regime".  David Lethbridge:n kirjoitus on julkaistu alunperin kanadalaisessa People's Voice -lehdessä otsikolla "Defeating fascism means recognizing its different forms, building the left, and mobilizing a mass united figh".  Se kuvaa hienosti fasismin olemusta.  Se lähee Georgi Dimitrov:n (1882-1949) määritelmistä ja analyyseistä päätyen moderniin trumpilaisuuden analyysiin.

Lethbridge käyttää fasismistä Dimitrov:n määritelmää: "avoin terroristinen finanssikapitaalien diktatuuri jossa korostuu sen kaikkein vanhoillisimmat, kaikkein kansalliskiihkoisimmat ja kaikkein imperialistisimmat piirteet".  Hän korosti ettei fasismi ole valtaa yli työväen ja porvariston luokkien vaan se on finanssikapitaalien totalitarismia.  Se siitetään koska kapitaalit eivät pysty enää pitämään valtaansa ja nautintaoikeuksiaan pehmeämmin keinoin.  ilman sitä porvarillisesta demokratiasta tulee este ylläpitää kapitaalien ylivaltaa.  Tästä olen myös henkilökohtaisesti täysin samaa mieltä: fasismi on suurkapitaalien omistajien äärimmäisiä keinoja suojella ylivaltaansa.

Toisaalta Dimitrov myös korosti ettei fasismilla ole yhtä tiettyä yleistä ja ainutkertaista mallia sen enempää valtaannoususta kuin vallassaolostakaan.  Se on plastista ja muotoutuu tilanteiden ja olosuhteiden mukaan kun kapitaalien omistajien nautintaoikeudet on vaarassa erilaisissa olosuhteissa.  Italialainen Palmiro Togliatti (1893-1964) on todennut vuonna 1935: "fasismi voi ottaa erilaisia muotoja eri maissa" ja "fasismi omaksuu erilaisia muotoja erilaisina aikoina samassa maassa".  Tästä syystä fasismi on mahdollista myös esimerkiksi juutalaisille eikä antisemitismin puute ole todiste fasismin poissaolosta.

Georgi Dimitrov ja Palmiro Togliatti
Vuonna 1935 Kominterm:ssa

Myös nykyään fasismi on, taas, nousussa kapitaalien omistajien tuntiessa nautintansa olevan vaarassa. Tällä hetkellä omistajien kokema uhka ei tule niinkään radikaalilta ja vallankumoushakuiselta työväenluokalta vaan enemmän keskenään kilpailevilta kapitalistien ryhmittymiltä.  Emmehän lie siinä legendaarisessa vallankumouksellisen tilanteen aiheuttavassa kapitalismin kriisistä (aihe josta avautunen jossakin myöhemmässä kirjoituksessa).

Vastakkain ovat idän (Kaukoitä ja Euraasia) ja lännen (USA et al) ryhmittymät ihan brittimaantieteilijä Halford Mckinder:n (1861-1947) Heartland Theory:n *) mukaisesti.  Niinpä suomalainenkin eliitti häpeämättömästi on lähtenyt aikaisemmin haukkumansa Donald Trump:n völjyyn.  Meikäläinen talouseliittimme ja apurinsa poliittisessa eliitissä on suuntautunut ja sitoutunut transatlantiseen kapitaalien suhteeseen.  Trump:han on kiistatta äärimmäisen oikeistolainen jopa USA-laisella mittapuulla ja toimensa chauvinistisia **) sekä fasistisia.  Hän esimerkiksi toimii innolla työväenliikettä ja siihen järjestäytyviä työläisiä vastaan sekä korostaa USAn erityisyyttä "America First" -iskulauseineen (vaikka Amerikka on manner ja ulottuu Tierra del Fuego:sta Kaffeklubbeniin eikä ole vain USA). 

"fasismi voi ottaa erilaisia muotoja eri maissa"

ja

"fasismi omaksuu erilaisia muotoja erilaisina aikoina samassa maassa"

(Palmiro Togliatti; 1935)

Nykyinen fasismi kuitenkin poikkeaa muodoiltaan muun muassa ja esimerkiksi 90 vuoden takaisesta saksalaisesta natsismista ja italialaisesta fascismista kuin myös sen täkäläisistä silloisista muunnelmista.  Poissa ovat silloiset väkivaltainen juutalaisten ja muiden syntipukeiksi nostettujen tuhoaminen, korporaatiot fascistisessa mielessä, rotu"tieteily", "Lebensraum", Suur-Suomen heimohenkisyys j.n.e.  Toki antisemitismiäkin ilmenee mutta se on marginaalinen sivujuonne.  Sen sijaan pinnalle on nyt nostettu erityinen ja erilainen militarismi ja sotahaluisuus, työväen oikeuksien polkeminen, sananvapauden ja poliittisten oikeuksien kaventaminen erimielisiltä.  Ne toki olivat mukana tuolloinkin mutta nyt ne ovat entistä korostuneempi valtavirta.  Kaikkea tapahtuu kansainvälisesti mutta paikoitellen kansallisin erityispiirtein.  Siinä missä USAssa ja UK:ssa viedään työväen järjestäytymisoikeuksia väkivalloin, täällä hallitus säädättää lakeja joilla viedään työväen järjestöiltä neuvoittelumahdollisuuksia, puretaan sopimusyhteiskuntaa ja viedään sosiaaliturvaa, jota Rapakon takana tai Foggy Albion:ssa ei juurikaan ole vietäväksi.  Täällä riittää erimielisten vaientamiseksi "peikottaminen" putinistiksi ***) mutta muualla otetaan kiinni ja tuomitaan vankilaan.  Samaan aikaan Euroopan Unionia (EU) militarisoidaan ja varustellaan.  Nyt ei silti haeta "lebensraum:ia" eikä yritetä ali-ihmisten alistamista vaan toimitaan "demokratian ja vapauksien puolustamisen" valekaavussa.  Ei voida myöskään unohtaa erilaisten äärioikeistolaisten liikkeiden, kuten Alternative für Deutschland (AfD), Rassemblement national (RN), Fratelli d'Italia (Fdl), Reform UK, Perussuomalaiset j.n.e., normalisointia.  Niiden mukana myös äärimmäisempiä liikkeitä on alettu julkisuudessa käsitellä ikäänkuin normaaleina poliittisina ryhmittyminä.  Suomessakin avoimesti rasistinen ja fasistinen Sinimustaliike on hyväksytty puoluerekisteriin.  Nämä ovat selkeitä merkkejä nykyaikaisesta fasismista jolla tähdätään n.s. "Läntinen arvoyhteisön" kapitalistien ylivallan säilyttämiseen ja jopa edelleenlaajentamiseen ja syventämiseen kun kansainvälinen paine sitä vastaan ja moninapaisen ja -tahoisen maailman puolesta kasvaa.  Kun uuskolonialismi ei näytä toimivan, käytetään uusimpia fasismin keinoja.

Koskahan meikäläinen työväenliike havahtuu?  Koska se luopuu imperialistisen sotapolitiikan tukemisesta muuallakin kuin Gazassa?  Sillä olisi laaja työsarka fasismin monia muotoja vastaan taistelemisessa ja työläisten puolustamisessa, ihan kuten Dimitrov totesi ettei fasismi ole välttämätön vaihe kapitalismia vaan sen voi työväenluokka ja työväenliike määrätietoisella työllä väistää.

Taistelu fasismia vastaan on taistelua kapitalismia vastaan, paremman maailman puolesta!

---

*) Halford Mackinder: "The Geographical Pivot of History" (essee); The Geographical Journal, Vol. 23, No.4, (huhtikuu 1904). Alk. luento Royal Geographical Society:ssä. Per viam: Samaa kuviota "anglosaksinen länsi c. Euraasia" käytti George Orwell (1903-1950, oik. Eric Blair) romaanissaan "Nineteen Eighty-Four" kuvaamaan Oceanian ulkopolitiikkaa.

**) Chauvinismi (suom. usein "sovinismi") on kansallisuuusaatteen eli nationalismin äärimmäinen muoto, vietyn kansalliskiihkoon ja yltiöisänmaallisuuteen. Käsite on nimetty Napoleon Bonaparten armeijassa palvelleen kuvitteellisen legendaarisen ja vain fiktiivisen yltiöisänmaallisen sotilaan Nicolas Chauvinin mukaan. Tarinan mukaan tämä sotilas oli fanaattinen ja kiihkoileva Napoleonin ihailija.  Hän jatkoi taistelua vaikka oli haavoittunut jo 17 kertaa. Hänen kerrotaan huutaneen ranskalaisten hävitessä Waterloon taistelun: "Vanha kaarti kuolee, mutta ei antaudu!". Käsite tuli yleiseen käyttöön vuonna 1831 ilmestyneen satiirisen näytelmän La Cocarde Tricolore jälkeen, sen roolihenkilön Nicolas Chauvin:n mukaan. Tätä chauvinismin muotoa ei pidä sekottaa miehiseen ylemmyydentuntoon ja naisten alistamiseen vaikka molemmat usein ilmenevätkin yhdessä ja niiden psykologisessa taustassa lienee yhtenevyyksiä.

***) Peikottaminen putinistiksi tarkoittaa eriävän mielipiteen kumoamisyritystä leimaamalla sen esittäjä.  "Peikottaminen" on käännös nettislangin sanasta "trollata" joka tarkoittaa "höiritä nettikeskustelua", esimerkiksi johdattelemalla keskustelua sivuraiteille tai kompromentoimalla vastapuolta.  "Putinisti" taas tarkoittaa Vladimir Putin:n kannattajaa ja hänen etujensa ajajaa.  Hänhän on lännen julkisuudessa ilmestyskirjan pedosta seuraava ellei jopa itse.

Maailmanpolitiikan arkipäivää

Päädyinpä hieman keräämään yhteenvetoa maailmanpolitiikan arkipäivästä nykykatsannossa. Horisontiksi asetin vuoden 2025 heinäkuun lopun keskellä mätäkuuta ja kohteena valikoitsemani merkittävät tapahtumat maailmalla ja osittain täälläkin, aloittaen näkyvimmästä eli Ukrainasta.

Ukrainassa on parhaillaan menossa edelleen jatkuva Venäjän hivuttava eteneminen samaan aikaan kun USA yrittää siirtyä uusiin seikkailuihin silti kasvonsa säilyttäen.  Se ei halunne uutta Vietnamia tai Afganistania joista lähtivät n.s. "häntä koipien välissä" vaikka nykyään priorisoikin Kiinan ja Iranin tärkeimmiksi vastustajikseen.  Siis Donald Trump:n hallinto pyrkii ikäänkuin neuvotteluratkaisuun jossa USA voi vetäytyä "kasvonsa säilytäen" ja Trump saattaa luoda rauhantekijän mainetta itselleen, haaveillessaan Nobel:n rauhanpalkinnosta.

Volodymyr Zelensky:n hallinto ei enää ole USA:n nöyrä vasalli vaan EU:n ja NATO:n länsieurooppalaisten eliittien, Suomi mukana, yllyttämänä pyrkii jatkamaan sotaa jonka näyttää silti olevan väistämättömästi häviämässä.  Sodan joka on ollut USAn etupiirin laajentamista  ja vuolasta kassavirtaa sotateolliselle kompleksille oligarkkien sivuvirtoineen samalla kun Vladimir Putin:n hallinto on pyrkinyt pysäyttämään lännen etenemistä.  Kiovan johtajat näyttävät hirttäneen itsensä niin sodankäyntiin että menettäisivät hillotolppansa jos ja kun se tulee loppumaan.

Lähi-Idässä jatkuu Israelin Eretz Israel -projekti *).  Se on elimellinen osa USA:n hajota ja hallitse -politiikkaa (divide et impera) Levantissa jossa se haluaa halllita öljyn tuotantoa ja sen kuljetusta sekä myös muita tavaravirtoja Suez:n kautta.  Israel tekee USAn "likaista työtä" pommittamalla vieraita maita ilman n.s. kansainvälisen yhteisön (lue: Lännen ylivaltapyrkimykset USAn johdolla) tuomiota. Sellainen olisi tullut välittömästi jos asialla olisi joku muu kuin oma liittolainen ja haluttu kumppani.  Nyt jotkut polititikot, m.l. suomalainen eliitti, laitetaan hieman heristämään sormea ja sanomaan että "hyi, ei noin saa tehdä" mutta asekauppa ja rahavirrat jatkuu kuten ennenkin, myös Suomesta.  Samalla palestiinalaisten tappaminen ja sorto jatkuu entosellään.  Nyt jo avoimesti puhuvat palestiinalaisten pakkosiirroista Donald Trump:n maalaillessa kiinteistöbusineksiään Gaza:an.

Kiina jatkaa nousuaan taloudellisena ja sotilaallisena mahtina mutta tekee sen sotimatta.  Kiinan kommunistisen puoleen nykyinen puoluejohtaja Xi Jinping asettuu hienosti vanhaan kiinalaiseen perinteeseen jossa linjat on pitkiä ja historiallisia.  Kun Mao Zedong:n aika osoitti ettei kapitalismin yli voi loikata niin nyt he käyvät kapitalismia "pikakelauksella" ja "sosialismi kiinalaisin ominaispiirtein" on jossakin tämän vuosisadan puolenvälin jälkeisessä ajassa. Heidän historiansa ei siis kulje kvartaaleittain vaikka kapitalismia elävätkin.

Kiina ei sotkeudu kauppa- ja projektikumppaniensa sisäisiin asioihin lännen tapaan joten se on yhä halutumpi kumppani esim afrikkalaisille maille jotka ovat maailman ihan viimeisiä vielä loppuun saakka kapitalisoimattomia alueita.  Jotkut niistä vielä melkein feodaalisia klaanihallintoja läntisten siirtomaaisäntien kouluttamine sotilaseliitteineen.  Samaan aikaan Kiina osoittaa kasvavalla armeijallaan Taiwanin **) kuuluvan "yhden Kiinan politiikan" mukaisesti Kiinaan yhtenä sen maakuntana ollen vain (pitkän) ajan kysymys koska se konkretisoituu.

Kiinan ohella BRICS jatkaa merkityksensä kasvattamista vaikka on poliittisesti hyvinkin erilaisten maiden varsin löyhä taloudellinen yhteenliittymä. Se on kasvanut Kiinan, Venäjän, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan muodostamasta liitosta kymmenen maan kokonaisuudeksi (Argentiina luopui Javier Milei:n valtaannousun jälkeen jäsenyydestä).  Lisäksi on 13 kumppanimaan verkosto.  Merkittävä uusi avaus on myös BRICS:n oma kehityspankki eli New Development Bank.  BRICS:llä on myös muita kehityshankkeita vaikkei se näyttäisi pyrkivänkään EU:n kaltaiseksi valtioliitoksi saati yhteisvaluutta-alueeksi.  Joka tapauksesta se on kasvanut merkittäväksi taloudelliseksi vaikuttajaksi: Se on jo suurempi taloudellinen tekijä kuin G7 (liki kaikilla muilla mittareilla paitsi sotilasmenoilla mitattuna) ja sitä se on etenkin keskisessä Euraasiassa. Sen ehkä merkittävimpiä vaikutuksia on sen pyrkimys käydä kansainvälistä kauppaa useilla eri valuutoilla USAn Dollarin asemesta ja se on myrkkyä USAn äärimmäisen velkaantuneelle kansantaloudelle.  BRICS jatkanee kasvuaan sekä jäsenmäärältään että talouksiensa koolla tullen yhä merkittävämmäksi taloudelliseksi ja poliittiseksi toimijaksi. 

Arktisella alueella myös meno jatkuu. USA Donald Trump:n johdolla havittelee Grönlantia sen kaivannaisten ja strategisen sijainnin takia osaksi USA:sta.  Sama juonne lienee muiden seassa myös puheissa Kanadasta USA:n 51. osavaltiona. Olisihan USA:lla ihan eri painoarvo kiistassa Pohjoisen Jäämeren mineraalivaroista m.m. Lomonosovin harjanteella ja muuallakin jos Washingtonilla olisi koko Pohjois-Amerikan pohjoinen rannikko.  Samaan aikaan Venäjä vahvistaa armeijansa oloa omalla rannikollaan ja varmentaa Koillisväylää sekä arkista merenpohjaa itselleen.  USA havittelee oikeata jäänmurtajalaivastoa alueelle ja siihen haluaa itsensä sitoa myös suomalainen eliitti halullaan myydä jäänmurtajataosaamista. Sitä toki on ja sille pitäisi saada laajemmat markkinat mutta USA:n jäänmurtajat ovat osa sen laivastoa eikä sille laivoja toimittavat ole itsenäisiä.  Riskit on siis niin valtavat ettei nykyinen eliittimme taida sitä ymmärtää, tai ainakaan haluta ymmärtää.

USA rakentaa myös Tyynellä valtamerellä sotaliittoaan.  Se muodostaa Australian kanssa AUKUS-liittokuntaa jossa myös UK on omalla vähenevällä painoarvollaan (UK ei enää ole imperiumi vaikkei Lontoossa sitä välttämättä ollakaan sisäistetty, vielä) mukana.  Se on johtanut m.m. Australian uhmaamaan ydinsulkusopimuksen (1968) henkeä ydinkäyttöisillä mutta (vielä) ydinaseettomilla sukellusveneillään.

Samalla m.m. Australia yrittää painostaa Tyynenmeren valtioita jotka yrittävät pitää yllä suhteita myös Kiinaan.  Sen on saanut kokea m.m. Nauru johon Australialla on poliittinen ja taloudellinen alistamissuhde.  Oma juonensa on myös Filipiinien kohtalo vanhoine USA-laisine painolasteineen ***) 

Samaan aikaan Kiina kokee itselleen hyödylliseksi uittaa laivastoaan yhä kauempana omilta rannoiltaan ja Etelä-Kiinan meren riutoilta joita se yrittää omia kiistellen niistä naapureidensa kanssa.  Vastakkainasettelu siis sielläkin kehittyy.

***

Edellä esittelin muutamia maailmanpolitiikan kipupisteitä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita on toki muuallakin.  Ne kuitenkin riittäkööt, tällä kertaa, esimerkeiksi laajemmasta kuviosta historian kehityksen tässä vaiheessa.  Koko II Maailmansodan jälkeisen ajan sodan "länsiliittoutuneet" USAn johdolla ovat hallinneet maailmanpolitiikka, mitä nyt NL yritti lyödä kapuloita rattaisiin, joskus paremmalla, yleensä huonommalla menestyksellä.  Se vaihe päättyi NL:n romahduttamiseen jolloin Francis Fukuyama:n silloisten puheiden mukaan historia pysähtyi ja luultiin siirrytyn ikuiseen USA-johtoiseen kapitalismiin ****).  Nyt, vuoden 2008 Sakartvelon tapahtumista *****) lähtien tuota kehitystä on Venäjä pysäyttänyt. Toisaalta Venäjä on alkanut laittaa tosissaan hanttiin vaikka lännellä on vankka suunnitelma ja toisaalta Kiina on noussut maailman suurimmaksi taloudeksi ja kiihdyttää etumatkaansa.  Yhdessä muun BRICS:n kanssa ne muuttavat maailmaa yksinapaisesta lännen hallinnasta moninapaiseksi- ja tahoiseksi sekä valuuttaiseksi verkostoksi.

Taustalla näyttäisi vaikuttavan brittimaantietelijä Halford Mckinder:n (1861-1947) kehittämä "Heartland Theory" ******) (suom. "sydänmaateoria").  Sen mukaan se joka hallitsee maailman "vipu-/napa/sydän-aluetta", hallitsee maailmaa. Tuon keskuksen hän sijoitti Keski-Aasian pohjoispuolelle ja Uralista itään.  Ja sinne tuntuu edelleenkin maailman valloilla olevan hinku.  Venäjä ja Kiina hallitsevat sitä (pivot area) nyt liittolaisina ja yhdessä keskiaasian tasavaltojen (Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan, Uzbekistan) kanssa.  Länsi (crescent), nykyisin Läntisenä arvoyhteisönä tunnettu, yrittää sitä saada käsiinsä kun samaan aikaan "itä" yrittää purkaa sitä uhmaavaa liittokuntaa. 

Kuva: Halford Mckinder:n käsitys napa- ja kehäalueista (1904)

Tokikaan Mckinder ei voinut nähdä kaikkia myöhemmin vaikuttavia seikkoja kun oli viktoriaanisen ajan tieteilijä.  Silti tuo asetelma on hyvinkin ajankohtainen sillä myös myöhemmät hillipohjaisten polttoaineiden tuotannon ja logistiikan sekä valuuttadominanssien vaikutusalueet noudattelevat mielenkiintoisella tavalla hänen hahmotelmiaan.  Suurin muutos lie vain n.s. anglo-saksisen maailman navan siirtyminen Lontoosta Washingtoniin.  Muutos jota ei viktoriaanisessa imperiumissa elänyt olisi voinut kuvitellakaan.

Suomi on Mckinder:n laskelmissa kehää ja siihen meidän eliittimme on meitä hirttämässä. Perinteisesti jo rautakaudelta lähtien olemme olleet idän ja lännen rajalla.  Välillä meitä on yritetty liittää milloin kumpaankin osapuoleen ja lähihistoriamme aikana entistä vahvemmin kehän sotaisiin liittokuntiin, aikaisemmin keisarilliseen Saksaan, Natsi-Saksan "Neuropa:an" (t.m.n. Neuordnung) ja nyt Euroopan unioniin (EU) ja NATO:on.  Tässäkin navan siirros Berliinistä Washingtoniin on enemmän sivuseikka ja riippuvuuden hakeminen ydintä.

Emme siis elä mitään poikkeuksellisia aikoja, vaikka aikalaisista onkin yleensä mukava niin ajatella omasta ajastaan, vaan elämme osaamme suuremmassa ja pidemmässä jatkumossa.  Se ei ole silti determinismiä vaan vain todennäköisiä valintoja mahdollisuuksien rajoissa. Siis vaihtoehtoja on.

Miten siis me ihmiset oppisimme lukemaan maailman tapahtumia ja tekemään objektiivisia johtopäätöksiä joita toimeenpannessamme lopetamme nämä vastakkainasettelut ja opimme elämään rauhassa keskenämme?  Kanssalaisina maailmankylässä.  Meitä suomalaisia koskettaa erityisesti hirtetäänkö meidän jonkin osapuolen imperialistisiin valloitus- ja ylivaltasuunnitelmiin vaan osaammeko navigoida niiden välistä?

---

*) Eretz Israel (suom: Israelin maa) on sionistien Maailman sionistijärjestön (hebr: הַהִסְתַּדְּרוּת הַצִּיּוֹנִית הָעוֹלָמִית; transl: HaHistadrut HaTzionit Ha'Olamit) perustavassa kokouksessaan Genevessä 1896 Theodor Herzl:n (1860-1904) johdolla aloittama projekti jossa on tarkoitus valloittaa n.s. Eretz Israel:n alue eli Suur-Israel rotu- ja uskontopuhtaaksi sionistiseksi valtioksi. Alueen on tarkoitus ulottua "joelta joelle ja mereltä autiomaahan" eli Niililtä Eufratille ja Välimerestä Syyrian autiomaahan ellei peräti Persianlahden pohjukkaan.

**) Taiwan on saari Kiinan kaakkoisrannikon edustalla. Vanhin nimitys lie "Liuqiu" (流求) n. vuodelta 638. Myöhemmin portigalilaiset siirtomaaisännät nimesivät saaren "Ilha Formosa:ksi" (suom. "Kaunis saari") 1500 luvulla. Seuraavalla vuosisadalla kiinalaiset nimesivät sen "Taiwan:ksi" paikallisen Taivoan-kansan mukaan. "Kiinan tasavalta" (ROC) siitä tuli Tšiang Kai-šek:n saman nimisen hallinnon vetäydyttyä sisällissodan tappion myötä saarelle. Hänen hallintonsa seuraajat hallitsevat saarta edelleenkin USA:n avustuksella.

***) Filippiinit oli käytännössä pitkään USA:n siirtomaa. Se oli Espanjan siirtomaa Fernão de Magalhães:n (1480-1521) saapumisesta 1521 USAn-Espanjan sotaan 1898 saakka. Per viam: Magalhães tapettiin Filippiineillä hänen sotkeennuttuaan paikallisten kuningaskuntien erimielisyyksiin.  USAn voiton  jälkeen filippiiniläiset soti USAa vastaan aina vuoteen 1913 mutta saaret oli sen miehittämiä kunnes se sai II Maailmansodan jälkeen nimellisen itsenäisyyden. Alistussuhde ei silti päättänyt ja jatkuu jollakin tasolla edelleenkin. Se näkyy m.m. Filippiinien hallinnon ulkopolitiikassa jossa USA ei anna se normalisoida suhteitaan Kiinaan.

****) USA-lainen valtiotieteilijä ja poliittinen taloustieteilijä Francis Fukuyama ennusti NL:n romahduttamisen yhteydessä esseessään "End of History?" historian loppua ja kapitalismin ikuista voittoa jota hän nimitti eufemismeilla "liberalismi" ja "vapaa markkinatalous". Hän on myöhemmin pyörtänyt kirjoittamansa. Toisaalta "historian loppu" on vanhempi konsepti. Jo Thomas More (1478-1535) Friedrich Hegel (1770-1831) ,Vladimir Solovjov (1853-1900) kirjoittivat siitä.

*****) Vuonna 2008 Sakartvelon hallinto Mikheil Saakašvili:n johdolla hyökkäsi Etelä-Ossetiassa tulitaukosopimuksen nojalla olleiden rauhanturvaajien kimppuun. Venäjän armeija saapui lopettamaan Sakartvelon armeijan hyökkäyksen ja ajoi sen pois. Tapaus kiihdytti Etelä-Ossetian ja Ahasian itsenäisyyspyrkimyksiä ja lähensi niiden hallintoja entisestään Venäjään.

******) Halford Mackinder: "The Geographical Pivot of History" (essee); The Geographical Journal, Vol. 23, No.4, (huhtikuu 1904). Alk. luento Royal Geographical Society:ssä. Per viam: Samaa kuviota "anglosaksinen länsi c. Euraasia" käytti George Orwell (1903-1950, oik. Eric Blair) romaanissaan "Nineteen Eighty-Four" kuvaamaan Oceanian ulkopolitiikkaa.

Donald Trump voitti - mitä tehdä?

Näinä USA:n presidentin ja kongressin vaalien sekä monien kansanäänestysten jälkeisinä aikoina valtamedia (MSM) esittää omia selityksiään tapahtumien kulusta. Laskematon määrä "kuumia otoksia" ja kaikenlaisia spinnauksia jolla toisaalta yritetään selittää tulosta ja toisaalta myös hämärtää mistä oli ja on kyse.Otsikot kirkuvat kuinka Donald Trump päihitti Kamala Harris:n, ja "punainen aalto" (republikaanien tunnusväri, Demokraattisen puolueen on sininen) valtasi senaatin. On tehty nopea ja helppo mutta hätiköity johtopäätös koko USA:n kokonaisuudessaan kääntyneen oikealle ja että useimmat amerikkalaiset olisivat hylänneen demokraattien oletetun edistysmielisyyden ja vähemmistöjen auttamisen.

Pelurit

USAn poliittinen pelikenttä ja ja sen pelurit poikkeavat paljon siitä mihin me täällä Euroopassa, ja etenkin sen pohjoisissa osissa olemme tottuneet.  Siellä ei valtajulkisuudessa ole varsinaisesti samanlaista vasemmistoa, siis sosialidemokraattista ja ja siitä hieman vasemmalla olevaa edistysmielistä vasemmistoa.  Meikäläisittäin vasemmistona ja myös vihreinä nähdyt poliittiset suuntaukset ovat hajanainen marginaali ja valtapuolueet ovat selkeästi porvarillisia: kovan linjan kapitalismin republikaanit (Republican Party, t.m.n. GOP eli "Grand Old Party") tunnuksenaan punainen elefantti ja hieman ihmiskasvoisempi demokraatit (Democratic Party) tunnuksenaan sininen aasi.  Ne molemmat kannattavat tiukkaa kapitalismia ja USA:n erityisyyttä imperialistisena ja sotaisana hypervaltana.  Eroa on lähinnä suhtautumisessa elämäntapaan: GOP on selvästi arvokonservatiivisempi kuin demokraatit vaikka molemmissa leireissä lyödään erimieltäolevia Raamatulla päähän.

Miten kävikään?

Vaalien tulos oli selvä: Donald Trump voitti selvästi ja samoin republikaanit menestyivät kongressin vaaleissa.  Mutta miten sitä pitäisi tulkita?

Vuoden 2018 jälkeen MAGA-vastaiset ovat voittaneet liki kaikki kansalliset vaalit joten haihtuiko ihmisten mielistä ne perustelut joilla he ovat ääniään aiemmin antaneet? Entä olivatko oikeiston aiemmat voitot, kuten Reagan tai Bush sr tai Bush jr, merkkejä massojen ideologisesta uudelleensuuntautumisesta kohti taantumusta? Totuus on, että tulosten tutkiminen ja kokonaiskuvan saaminen vie aina aikaa. Meidän on pidettävä mielessä, että tieteellinen analyysi ottaa aina aikansa eikä hätäilemällä tule kuin ... tiedätte mitä.  Kaikki ei ole niin ilmeistä kuin miltä aluksi näyttää. Karl Marx:kin aikoinaan sanoi: "Alle Wissenschaft wäre überflüssig, wenn die Erscheinungsform und das Wesen der Dinge unmittelbar zusammenfielen" Pääomansa III niteen VII:n osan luvussa 48 (suomennettuna "Kaikki tiede olisi turhaa, jos asioiden ulkonäkö ja olemus kohtaisivat suoraan").  Kaikkea pitää katsoa tarkemmin ja analyyttisemmin.

Marxistit – ne todelliset eikä haamut, joiden Trump USA:ssa ja muut ääliöoikeistolaiset täälläkin väittävät valloittavan yhteiskuntaa sen pilatakseen – yrittävät aina välttää pinnallisuutta ja löysää hömppää jolla hegemonia yrittää peittää ja vääristää asioiden ja tapahtumien todellista olemusta.

USA on siirtymässä kiihtyneen luokkataistelun aikakauteen

Ylle laittamani väliotsikko on suora lainaus tämän kirjoituksen pohjamateriaalina käyttämästäni jutusta (ks. Tuoteseloste) ja sellaisena ehkä hieman raflaava ja klisheinenkin. Onhan luokkataistelun uusia vaiheita julistettu kuten aikoinaan vanhassa tarinassa huudettiin sutta jonka tuloa ei lopulta otettu enää tosissaan kun sitä oli huudettu liikaa. Silti ehkä jotain perääkin muotoilussa on sillä monet kapitaalien omistajat flirttailevat avoimesti fasismin kanssa.

Trump ja republikaanipuolueen MAGA-siipi ovat maan oikeistolaisimpien kapitalistien käsikassara ja "Task Force" kuten sielläpäin sanotaan. Työväenvastaisimmat yhtiöt, saalistavat hedge-rahastot ja finanssikapitaalit käyttivät yhdessä satoja miljoonia saadakseen hänet valituksi ja sopivan kongressin kokoonpanon. Monet nimet ovat tuttuja täällä Rapakon tälläkin puolella: Elon Musk etunenässä ja lisäksi m.m. Susquehanna Group, Koch Industries, Blackstone, Walmart, TD Ameritrade (nyk. Charles Schwab), Wynn Resorts, Home Depot, Energy Transfer Partners, Sequoia Capital, Johnson and Johnson ja monia muita. He laittoivat kaverinsa takaisin Valkoiseen taloon, ja heidän palkaamansa poliitikot johtavat kongressia. Ei kannata uskoa etteivätkö he hyödyntäisi täysimääräisesti mahdollisuuksiaan. Jo nyt esimerkiksi yksityisten vankilayritysten johtajat hihkuvat innosta odottaessaan Trump:n aloittavan toteuttaa lupaamiaan paperittomien karkotuksia.

Selvemmin kuin edellisellä kerralla vuonna 2016, Trump on tällä kertaa liikkeellä täysin miljardöörien laatimalla ohjelmalla, "Project 2025" kuten sitä kutsutaan. Sen ovat kohdistaneet suoraan työväenluokkaan ja ammattiliittoihin, värillisiin ihmisiin, maahanmuuttajiin, naisiin, LGBTQ-ihmisiin, Medicareen, sosiaaliturvaan, Medicaidiin, ilmastonmuutoslainsäädäntöön ja niin edelleen. Odotettavissa on suuria veronalennuksia rikkaille ja julkisten palveluiden leikkauksia muille. Normimenoa myös täällä meidän nykyiseltä ratelihallitukselta *).

Äänestyksen ilmiöistä

Tällä kertaa äänestyskäyttäytymisen malleissa oli suuria ristiriitaisuuksia. Niistä voisi ennakoida luokkajaon ja luokkaristiriitojen terävöittämistä. Esimerkiksi moniaalla käydyissä aborttia koskevissa kansanäänestyksissä äänestäjät tukivat aborttioikeutta. Vain Floridassa, jossa määräenemmistösäännökset vaativat suurta enemmistöä, aborttia kannattava puoli hävisi. Tällaiset, sinällään republikaanien menestyksen kanssa näennäisesti ristiriitaiset tulokset viittaavat toisaalta siihen, että eletään sekä poliittisen että ideologisen konfliktin aikaa tai toisaalta ei ollutkaan kyse siirtymisestä oikealle ja konservatismiin.

Meidän on tarkasteltava useita kysymyksiä halutessamme todella analysoida näitä vaaleja luokkanäkökulmasta: Kuka äänesti ja miten? Miksi he äänestivät niin kuin äänestivät? Kuka ei äänestänyt ja miksi ei?

Kaupallinen valtavirtalehdistö ja sen kommentaattorit esittävät kaikenlaisia "arvioita" joilla hämmentää ja jakaa työväenluokkaa. Muka latinot eivät tulleet esiin, liian monet mustat miehet menivät Trumpin puolelle, naiset äänestivät aborttikieltoja vastaan mutta samalla äänestivät myös Trumpin puolesta, ja arabiamerikkalaiset painottivat väärin Gazaa. Varhaiset tiedot viittaavat siihen, että jotkut näistä puheenaiheista ovat sitä itseään eli vain löysää puhetta puheen vuoksi ja sivujen täytteeksi sentattua. Ne ovat kaikki muunnelmia äänestäjien syyllistämisestä, eivätkä ne korvaa käytettävissä olevan materiaalin syvällistä analyysiä. Jäsennettävää on vielä paljon.

Monet ihmiset jäivät myös kotiin. USA-laiset ovat perinteisesti laiskoja äänestäjiä ja se on tehty hankalaksikin m.m. äänestäjäksi rekisteröitymispakolla. Tällä kertaa, taas, laiskistuivat aikaisemmasta.  Olihan äänestysprosentiksi arvioitu n. 57,8 % kun se neljä vuotta sitten oli 62,8 %. Viime kerralla äänesti yli 155 miljoonaa ihmistä. Tällä kertaa eivät ehkä saavuta edes 140 miljoonaa. (äänestysprosentista ei ole vielä tarkkaa tietoa sillä laskenta on kesken) **)

Trump saanee lopullisten tulosten mukaan suunnilleen n. kaksi miljoonaa ääntä vähemmän kuin ne joilla hän hävisi viime vaaleissa. Suurempi menetys tullee silti demokraateille. Näyttäisi, että Harris saattaa jäädä 13–14 miljoonaa ääntä alle vuonna 2020 Bidenin saamasta. Jopa sinisissä osavaltioissa demokraattien äänimäärä laski merkittävästi, joissakin osavaltioissa kaksinumeroisesti.  Väite siirtymästä oikealle ei siis pidä paikkaansa vaan miljoonat viimeksi äänestäneet ihmiset ovat vain jääneet kotiin nukkumaan. Meidän kannattaa selvittää miksi.

Uusliberaalin kapitalismin aikana yhteiskuntamme murtuminen ja ihmisten syrjäytyminen toisistaan ​​on kiihtynyt nopeasti. Suunniteltuna järjestelmä erottaa meidät toisistaan, olipa se sitten työssä tai sosiaalisessa elämässä. Tämä on lisännyt irtautumista puolueista ja muista instituutioista. Meidän on tarkasteltava näitä ilmiöitä tarkemmin vaikka se kovasti ja äkkisältään muistuttaakin Marx:n vieraantumiskirjoituksia.

Vaalit on saatettu hävitä ruokakaupassa ja huoltoasemalla

Hävinneen puolen konsultit, strategit ja n.s. liberaalit ideologit tekevät lujasti töitä vakuuttaakseen meidät kuinka he eivät olleet ongelma ja he toteuttivat täydellisen kampanjan. Mutta jos heitä uskomme, saatamme jäädä paitsi näiden vaalien suurimmista vaalien opetuksista luokkataistelun tuiskeeseen.

Muutamia vaikutelmia USA-laisilta: radiojuontaja Michelangelo Signorile julkaisi X:ssä juuri vaalipäivän puolenyön jälkeen: ”This isn’t about a bad campaign or candidate. It is about half of voters liking or overlooking Trump’s hate, misogyny, racism, [and] cruelty". Muuan MSNBC:n kolumnisti Michael A Cohen kirjoitti: "If Harris loses, there will be a lot of recriminations directed at her, but it’s hard to point to any glaring mistakes she made. She ran an excellent campaign". USA Todayn kolumnisti Michael J Stern antoi seuraavan moitteen: "These pundits need to stop saying that Democrats need to sell their policies better to working-class voters. Democrats have done that. People voting for Trump want to indulge their bigotry and hatred, and Trump allows them to do that". Tuossa viimeisimmässä Stern paljastaa koko populistisen ääliöoikeiston olemuksen: he ovat ryhtyneet kanavaksi jota kautta ihmiset katsovat voivansa protestoida vapaasti asioida joista he ovat oikeutetusti tyytymättömiä mutta samalla populistit estävät ettei niiden takana oleville epäkohdille tehdä mitään. Siis trumpistitkin ovat vallan valitusosasto siinä missä kotoiset Perussuomalaisetkin.

Valtaapitävien puhuvat päät todistavat meille, että äänestäjät ovat aivan liian rasistisia ja seksistisiä, et punctum. Kun Trumpia on tarkkailtu kaikki nämä vuodet, on valkoisen ylivallan ja misogynian myrkyllinen rooli on Trumpin äänestäjien mobilisoinnissa toki ilmeinen, mutta ovatko ne ainoat vaikuttavat tekijät? Ovatko ne vain oireita ja pintakuohua oluttuopissa? Mitä muuta löytyy?

Rasismi, misogynia ja sukupuolisuuden monotypia ovat olleet toki hallitsevan luokan käyttämiä työkaluja työväenluokan hallitsemiseen jo kauan ja Trump hallitsee niiden käytön parimmin kuin moni muu ennen häntä.  Mutta mitkä ovat ne aineelliset elämänolosuhteet, jotka altistavat ihmiset moiselle viestittelylle tai saavat heidät päättelemään, että ne ylittävät kaikki Trumpin kiihkoilusta nousevat huolenaiheet? Tästä saa myös vapaasti päätyä pohtimaan eurooppalaisen ääliöoikeiston, m.l. suomalainen, työkalupakkia.

Mitä tulee talouteen, räikeänä esimerkkinä, työväestön ja köyhien ihmisten asema ei juurikaan ollut syvällisesti esillä. Trump tarjosi kuluneen suunnitelmansa: miljardöörien veronalennukset ja väärä lupaus työpaikkojen luomisesta Kiinaa vastaan käytävän kauppasodan avulla. Mutta hänen päästrategiansa oli yksinkertaisesti toistaa loputtomasti väitettä, että talous on huono - mitä monien työssäkäyvien ihmisten olisi vaikea kieltää.  Populistisesti analysoimatta mikä on pielessä ja miten se korjata.

Oma lukunsa oli hänen esiintymisensä "työväen presidenttinä" hampurilaisbaarin keittiössä ja roska-auton ratissa. Läpinäkyvämpää poseerausta saa historiasta hakea. Sen ylittänee vain "Saksan kansan nerokas johtaja" ***) silittelemässä vaaleiden arjalaislasten silkohapsia.
Demokraattipuolueen yritysjohtajien kontrolloima kampanja oli äärimmäisen ohut talouden suhteen. Olivat päättäneet olla puhumatta liikaa aiheesta, jossa useimmat mielipidemittaukset antoivat Trumpille etulyöntiaseman. Harrisin taloudellisen ohjelman keskeiset osat olivat 6000 dollarin lasten verohyvitys ja lupaus jopa 25000 dollarin käsirahasta kodin ostoon. Molemmat toki myönteisiä yksityiskohtia, sikäli kuin ne pätevät, mutta ne eivät ole mikään oikea taloudellinen "suunnitelma, etenkään aikana jolloin miljoonat tuskailevat huonojen palkkojen, työttömyyden ja inflaation kanssa. Kun vielä muistetaan demokraattien ajaneen pääomatulojen verotuksen alentamista ja lupausta pitää yritysten verot alhaisempana kuin ne olivat ennen Trumpia, ei ollutkaan paljon tarjottavaa työläisille. Hiljaisuus moisesta on ymmärrettävää ja äänet korjasi Trump demagogiallaan.

Harrisin kampanja hukkasi tilaisuutensa puhua aidosti yritysten roolista korkeiden hintojen takana.   Samalla he kerskuivat kuinka suuret pankit, kuten Goldman Sachs tai Wall Streetin miljardöörit, kuten Mark Cuban, arvioivat positiivisesti demokraattien "suunnitelmaa". Toimeentulonsa kanssa kamppailevia ei voisi pahemmin sylkeä kasvoille.
Ihmiset kohtaavat inflaation todellisuuden päivittäen arjesaan, joka kerta, kun he menevät ostamaan ruokaa tai täyttämään peltilehmänsä tankkia. Viestit inflaation "laskeutumisesta" tai "kasvavasta taloudesta" eivät kohdanneet ihmisten näkemää ja kokemaa todellisuutta.
Trump sitä vastoin sanoi, että maan taloudessa on jotain vialla. Hän antoi vääriä reseptejä kuinka korjata tilanne mutta pelkkä sen osoittaminen, että asiat eivät olleet oikein, näytti riittävän saamaan äänestäjiä liikkeelle. Ihan populismin oppikirjoista (ja Timo Soinin gradusta).

Kuten Kansainvälisen maalariliiton ja liittoutuneiden ammattiliiton (International Union of Painters and Allied Trades) presidentti James "Jimmy" Williams Jr sanoi vaalipäivän jälkeisenä aamuna, että demokraattinen puolue "did not make a positive case for why workers should vote for them, only that they were not Donald Trump".  Niinpä monet A-liitot jättivätkin tukematta ketään tarjolla ollutta ehdokasta.

Ihmiset ovat kyllästyneitä sotaan

Äänestyspaikkojen ovensuukyselyt viittaavat ettei ulkopolitiikka ollut monien äänestäjien mielessä.  Silti USA:n imperialismin nykyiset sodat olivat varmasti yksi tekijä näissä vaaleissa. Kaikki poliittiset suuntaukset ovat kyllästyneitä sotaan, vaikka se ilmeneekin eri tavoin. USA:ssahan on vahva rauhanliikkeen jatkumo vaikka valtiovalta, n.s. "Deep State" ja sitä kautta valtiovalta onkin vahvasti imperialistinen ja suorittaa "USAn geostrategisia imperatiiveja" ja USAn "erityisyyttä" ****) sekä n.s. "sotateollinen kompleksi" vahva vaikuttaja politiikassa.

Useiden tiedotusvälineiden vaalipäivänä ja viime viikkoina suorittamat monien Trumpin äänestäjien haastattelut kertovat ihmisten tunteesta, että maailma on hajoamassa ja että Bidenin hallinnon yhteenotto Venäjän kanssa Ukrainassa voi johtaa ydinsotaan.  Epäilemättä heihin vaikuttaa oikeistolaiset viestit ja Trumpin mainostama isolationistinen julkisivu.  Monet USA-laiset eivät aidosti ole vakuuttuneita NATOn tukemisen tarpeellisuudesta Itä-Euroopassa ihan kuten rauhanaktivistit ovat yrittäneet tolkuttaa jo vuosia.  Toisaalta, kuten monet edistykselliset varoittivat ennen vaaleja, Gaza oli tärkeä asia demokraateille, erityisesti keskeisillä alueilla joissa asuu paljon arabitaustaisia ihmisiä, esimerkiksi Michiganissa ja tietysti monilla yliopistokampuksilla.

Toisin kuin puhuvat päät sanovat, kyse niinkään ei ollut, että nämä äänestäjät hylkäsivät demokraattisen puolueen, vaan pikemminkin, että he kokivat Joseph Biden:n hylänneen heidät kun hän päättäväisesti jatkaa kansanmurhan rahoittamista Palestiinassa ja veronmaksajien rahojen työntämistä sotateollisen kompleksin omistajille ja ukrainalaisille oligarkeille.  He olivat ja ovat edelleen masentuneita demokraattien ehdokkaasta, joka ilmoitti ettei aio muuttaa Biden:n ulkopolitiikkaa rauhanomaisemmaksi.

Fasismi voittaa vetoamalla todellisiin ongelmiin, ei vain vihaan ja pelkoon

Taantumuksellisimmat ja äärioikeistolaisimmat kapitalistit yhdistivät voimansa tukemaan wannabee-diktaattoria, joka on onnistunut kokoamaan taakseen ristiriitaisen ja sekalaisen joukon suoranaisia rasisteja ja misogyynejä sekä miljoonia tyytymättömiä ja hämmentyneitä työväenluokan jäseniä (n.s. MAGA-liike). Se on fasismin klassinen kaava. Onhan fasismi kapitaalien yksi keino työläisten hallitsemiseksi kun katsovat etteivät pehmeämmät keinot enää toimi.

Rotuvihan, maahanmuuttajien vastaisen vihamielisyyden, naisvihan sekä homofobisten ja transfobisten hyökkäysten lisäksi mikä muu motivoi merkittäviä äänestäjäryhmiä siirtymään fasististen puolelle? Georgi Dimitrov, yksi kuuluisista 1930-luvun antifasistisista johtajista, antoi vastauksen alun: "Mistä kumpuaa fasismin vaikutus massoihin?  Fasismi pystyy houkuttelemaan massoja, koska se vetoaa demagogisesti heidän kiireellisimpiin tarpeisiinsa ja vaatimuksiinsa. Fasismi ei ainoastaan lietso ennakkoluuloja, jotka ovat syvästi juurtuneet joukkoihin, vaan myös esittävät ja hivelevät joukkojen parempia tunteita, heidän oikeudentuntoaan ja joskus jopa vallankumouksellisia perinteitään. Fasismi tähtää joukkojen riistämiseen ja sortoon, mutta se lähestyy niitä kaikkein taidokkaimmalla antikapitalistisella demagogialla, hyödyntäen työväen syvää vihaa ryöstelevää porvaristoa, pankkeja, säätiöitä ja finanssikapitaaleja kohtaan."

Trump on jo vuosia esittäytynyt jälkiteollisen talouden ulkopuolelle jääneiden voittajana, ääninä työntekijöille, jotka näkivät työnsä ulkoistetun ja yhteisönsä tuhoutuneen.   Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta demokraattien huippujohtajat ovat usein antaneet hänelle vapaat kädet määritellä "eliitit", jotka ovat vastuussa työväenluokan kohtaamista taloudellisista kamppailuista: "woket" kaupunkilaiset, mustat poliittiset johtajat (erityisesti naispuoliset), siirtolaiset (lailliset tai muutkin), koulutetut, sosialistit ja muut vastaavat. Sehän sopii hyvin kapitalisteille suunnata ihmisten tyytymättömyys muihin kuin heihin itseensä.  Heihin itseensä kohdistuva saattaisi johtaa ihmiset ajamaan muutosta yhteiskunnan rakenteisiin ja prosesseihin.

Puhuminen yleispätevästi demokratian pelastamisesta fasismilta olisi liian abstraktia.  Ei olisi käsin ja pesäpallomailalla kosketeltavia vihollisia.  Pennsylvaniasta saadut kyselytutkimukset viittaavat, että demokraatit olisivat saattaneet saada enemmän vetovoimaa etsimällä todellista eliittiä - yritysten toimitusjohtajia, liike-elämän lobbareita, pankstereita ja poliitikkoja ostavia lahjoittajia. Mutta eihän se käy päinsä sillä demokraattisen puolueen johto on itse niin kietoutuneet samoihin piireihin.  Niiden kevytkin kritiikki oli heille poliittisesti - ja etenkin taloudellisesti mahdotonta.

Mitä on tehtävä?

Liikkeet säilyvät; vastarinta alkaa nyt

Ammattiliitot ja afroamerikkalaisen yhteisön järjestäytyneet osat, naiset, latinot ja muut olivat avainroolissa MAGA-vastaisessa mobilisaatiossa.  Poikkeuksetta kaikki nämä ryhmät äänestivät Harrisia Trumpin asemesta, p.l. jotkut Jill Stein:iä äänestäneet (0,45%).  Alustavien lukujen mukaan esimerkiksi Harris:n prosenttiosuus ammattiliittojen äänistä voi olla suurempi kuin Bidenin vuonna 2020.  Tämä ei ole yllätys, kun otetaan huomioon aktiivien järjestäytyminen, mustien ihmisten kansannousut ja naisten marssit viime vuosina.  Myös vasemmistoryhmät, kuten USA:n kommunistinenpuolue, lähtivät mukaan jottei Trump voittaisi ja estääkseen tien fasismiin.

Tämä oli kahden valtiovallan kulisseista kilpailevan joukkoliikkeen vaalit: toinen kovasta oikeistosta ja toinen kirjoltaan laajempi jossa demokraatti-porvariston lisäksi aidosti vasemmistolaiset valitsivat kahdesta pahasta sen vähän pienemmän.  MAGA-republikaanit voivat olla yhtenäisiä Trumpin takana, mutta kaikki ne liikkeet, jotka työskentelivät antifasistisen rintaman muodostamiseksi, eivät aio hävitä koko sotaa vaikka yhden taistelun menettivätkin.

Juuri nämä elementit muodostavat perustan seuraavalle vaiheelle:  Puhutaan Resistance 2.0 -liikkeestä.  Työväenluokka on toipunut aiemmista menetyksistä ja toipuu tästäkin.  Sen on vain laajennettava yhtenäisyyttään ja parannettava luokkatietoisuuttaan sekä jatkettava eteenpäin. Ei pidä vaipua synkkyyteen ja epätoivoon, vaan on aika arvioida mitä tapahtui ja oppia sekä sen jälkeen jatkaa eteenpäin.

---

Tuoteseloste: Tämä kirjoitus perustuu m.m. brittiläisen The Morning Star:n sivuilla julkaistuun, alunperin Peoplesworld.org:n sivuillaan 6/11 -24 julkaisemaan C.J. Atkins:n kirjoitukseen "The morning after: a Marxist analysis of the Trump victory". Olen sitä vapaasti kääntänyt suomeksi ja lisäillyt omiani joukkoon sekä korjaillut joitakin omasta mielestäni epätarkkuuksia. Erityisesti olen lisännyt viittauksia kotoiseen menoomme.

*) Rateli eli mesimäyrä (Mellivora capensis) on afrikkalainen näätäeläin. Siitä on sanottu ettei se kuulemma välitä pa**aakaan mistään. Se on tunnettu m.m. kyvystään sietää ahdistelua ja silti olemaan agressiivinen saalistaja.

**) Lähde äänestyprosenttiluvuille on Wikipedian artikkeli USAn presideninvaalin äänestysprosenteista luettuna 11/11 -24 ap.

***) "Saksan kansan nerokas johtaja" on Risto Rytin (1889-1956) Jatkosodan aikana Adolf Hitleristä käyttämä ilmaus.

****) USA:n erityisyys ("American Exceptionalism") on konsepti USAn poikkeuksellisuudesta ja erityisyydestä suhteessa mihinkään muuhun maahan, ettei muiden normaalit säännöt koske sitä.  Ajatuksen esitti ensimmäisenä Tocqueville:n kreivi Alexis Clérel (1805-1859), t.m.n. Alexis de Tocqueville. Seuraavaksi termiä käytti vät 1920-luvulla kommunistit, m.m. Daily Worker. Nyt se on noussut taas esiin m.m. Donald Trump:n et al "America First" puheissa ja USAn n.s. "pehmeässä vallassa". 

Pöly laskeutuu USA:n vaalien ylle

 USA:n presidentin vaalit on käyty ja äänet melkein laskettu.  Ja lasketaan edelleen vaikka tulos alkaakin olla jo selvä kaikesta hässäköinnistä huolimatta. Oikeuksia tultanee käymään, ehkä korkeinta myöten, mutta tulos tuskin enää muuttuu ennen varsinaisia valitsijoiden kokouksia ("Electoral College of the United States") jotka pidetään joulukuun toista keskiviikkoa seuraavana maanantaina kunkin osavaltion pääkaupungissa.  Voinee siis olla jo mahdollista alkaa arvioida vaalien seurauksia.

Kaikenlaiset prognoosit lupasivat jopa selvääkin voittoa Joseph "Joe" Robinette Biden Jr:lle ja hänen varapresidenttiehdokkaalleen Kamala Devi Harris:lle.  Lopulta voittomarginaali näyttää jääneen niihin nähden pieneksi mutta riittäväksi jotta Donald John Trump ja Michael Richard Pence voivat aloittaa matkansa historian hämärään. Ja muut ehdokkaat jäivät marginaaliin kuten niin monasti ennenkin.

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa USA-laisille ja meille muille maailman ainoan superhypervallan presidentin taas vaihtuessa?  Muuttuuko jotain vaiko ei?  Ja jos muuttuu niin mikä, ja mikä säilyy ennallaan?

Ainakaan USA-lainen käsitys heidän valtionsa erityisyydestä ei katoa mihinkään, eikä heidän pyrkimyksensä maailmanlaajuiseen hallintaan.  Sikäläinen "raison d'État" säilyy eli kuten heidän johtajansa ovat aiemminkin muotoilleet heidän katsovan heillä olevan oikeus puolustaa kansallisia etujaan kaikkailla maailmassa kaikilla keinoilla joiden he katsovat olevan tarpeellisia.  Se on heidän pitkän linjansa ydin.

Sen sijaan retoriikan tyyli muuttunee.  Biden pystynee ja etenkin halunnee esiintyä asiallisena ja vastuullisena Trumpin ähellyksen ja sähellyksen jälkeen.  Toki hänenkin taktiikkansa lienee ollut suunniteltua ja ennalta katsottua ennakoitavuuden välttelyä (vrt. William "Bill" Clinton Jugoslaviassa, Richard "Tricky-Dick" Nixon Vietnamissa tai Israelin työväenpuolue "HaAvoda" 1950-luvulla etc.).   Mutta Biden on antanut ymmärtää osaavansa ja haluavansa toimia toisin.  Ainakin hän vältellee yhtä räväköitä ja ruokottomia esiintymisiä sekä äkkinäisiä mielenmuutoksia.  

Samaten jonkinlaista hienosäätöä saattanee tulla siinä suhteessa kuka katsotaan kulloinkin konnaksi.  Trumpin aikana konnuutta on heitelty Venäjälle, Kiinalle, Iranille, Venezuelalle, Bolivialle, P.Korealle j.n.e.  Venäjä säilyttänee paikkansa listalla ja kärkipäässä, samoin Venezuela ollessaan USA:n pallonpuoliskolla mutta olisiko rohkea veikkaus Kiinan-vastaisen kauppasodan hieman lientyvän?  Myös liennytys Iranin kanssa lienee mahdollista sillä olisihan se jo pieni kiusa Venäjälle.

Erityisinä kysymyksinä säilynee myös USA:n Dollarin säilyttäminen keskeisessä asemassa maailmantaloudessa.  Jos se ei onnistu, seuraukset USA:lle ovat katastrofaaliset.  Sanktiot ja kauppasodat Dollarin asemaa uhkaaville siis tulevat jatkumaan ja mahdollisesti vahvistumaan.  Siinä suhteessa Kiina taas lienee kovin kilpailija ja jatkossa myös Intia.

Liittolaisten rivit tulenevat taas tiivistymään sillä toisaalta Bidenin voisi kuvitella olevan kiinnostuneempi toimimaan kansainvälisten sopimusten ja liittokuntien kautta kuin kahdenvälisiä deal:jä hakeneen Trumpin.  Siis NATO et al palannevat normaaliin päiväjärjestykseen, myös koska EU:n johtajien, noiden merkeleiden ja macroneiden on helpompi olla sisäsiistejä Bidenin kaltaisen kanssa kuin Trumpin.  Läntinen "arvoyhteisö" siis ampuu falangit suoriksi ja läntinen EU hiljentää "eurooppalaiset äänet".  Siinä suhteessa itäinen EU onkin ollut jo aiemmin nöyrä USA:lle.  Silloin lopulta kaasun ostaminen Venäjältä USA:ta halvemmalla ei liene enää ihan kynnyskysymys.

Demokraattien ollessa aiemmin isännöimässä Valkoisesta taloa, m.m. Clintonin ja Barack Obaman aikoina he aloittivat useampia uusia sotia ja Hillary Clinton jälkimmäisen ulkoministerinä ja edellisten vaalien presidenttiehdokkana niitä manasi lisää jopa siinä määrin, että oli syytä pelätä hänen aloittavan III maailmansodan jos olisi tullut valituksi.  Siihen nähden Trump ei aloittanut yhtään uutta yrityksistään huolimatta, m.m. Venezuelan ja Iranin kanssa, vaikka ei toki pitänyt myöskään lupaustaan USA-laisten sotilaiden "kotiin tuomisesta".  Samat sodat jotka hän peri edeltäjältään jatkuvat edelleen ja asevarustelua on vain kiihdytetty.  Nyt ei ole näköpiiriä niiden loppumisesta ja jos clintonilainen ulkopolitiikka tekee paluun, sytytetään uusia.  Siihen viittaa myös edustajainhuoneen demokraattien sotaisat puheet ja toimet.

Oma pohdinnan paikkansa voisi olla kuinka vahvaksi "Deep State" ja sen tämänkertainen puoluepoliittinen kumppani kokee valta-asemansa.  Katsotaanko tarpeelliseksi ja missä määrin pitää yllä ja luoda ulkopoliittisia kriisejä kotimaisen politiikan rauhoittamiseksi suuntaamalla ihmisten mielenkiintoa pois sisäpolitiikasta?  Sen ratkaissevat ne jotka ohjailevat Trump:n toimia ja niiden saamaa julkisuutta.

Meillä Sauli Niinistö jo kiirehti julistamaan Suomen suhteen jatkumista ja USA:n kiinnostusta meistä innolla joka jo herätti myötähäpeää.  Niin nöyrästi hän ylisti kuinka voimme avittaa suurta johtajaa heidän pyrkimyksissään.  Odotelleeko jo kutsua Kansallisille rukousaamiaisille.  Ja saaneeko meikäläinen NATOttaminen vauhtia trumpismin väistyessä ja sisäsiistimmän retoriikan tullessa esiin.  Myös Harrisin positiivisella julkisuuskuvalla modernina ja lasikattoja särkevänä naisena saattaa olla merkitystä, myös siinä suhteessa. 

Jos jotakin positiivista on kuitenkin kaivettava niin sitä saattaa ehkä olla näköpiirissä USA:ssa sisäisesti.  Voisi olettaa, kun pöly ääntenlaskennan ylle alkaa jo laskeutua ja muutot Valkoisessa talossa saatetaan läpi rauhallisesti niin julkinen rasismi ja sen vastaiset toimet hieman laantuvat ja näkyvä rauha siltä osin palaa. Tästä onkin alkanut jo ilmaantua merkkejä sillä monet johtavatkin Republikaanipuolueen, tuon "mahtavan vanhan puolueen" (GOP) henkilöt ovat alkaneet jo tasoitella puheitaan kohti "post-trumpiaanista" aikaa.  Samaten julkiset abortinvastaiset kannat hieman laantunevat vaikka Trumpin perintö elää ainakin korkeimmassa oikeudessa vielä pitkään.  Myös seksuaalivähemmistöjen ja eri sukupuolten oikeuksien vastustaminen alkanee laantua julkisuudessa.  Siinä suhteessa luulisi Harrisin näkyvyyden vaikuttavan.   Bidenin valinta ei kuitenkaan korjannut noissa suhteissa mitään perustavaa laatua olevaa vaan vaikuttanee vain julkiseen kuvaan keskusteluissa ja kaduilla.  

On myös oletettavaa, että punaniskaiset trumpistit kiinnostuvat pian muista asioista kuin hidasliikkeisestä politiikasta joka loppujen lopuksi on paljon puhetta mutta vähän "äksöniä".  Jopa vähemmän kuin baseball:ssa tai sikäläisessä potkupallossa.  Pahimmat höyryt lienee laskettu, M.A.G.A.-hatut vaihtunevat takaisin pesäpallo- tai potkupallojoukkueiden lippiksiin ja grillit sytytetään.

Vaalien tuloksen siis käännyttyä vaihtamaan presidentin henkilö, eivät muutokset luultavasti ole lopulta ollenkaan niin näyttäviä kuin vaalikampanjan kiihkeydestä olisi saattanut kuvitella. Sikäläinen hallintokoneiston ja suuryritysten yhteenliittymä eli "Deep State" *) on vahva ja jauhaa omalla tahdillaan vaikka presidentit tulevat ja menevät. Kansalle järjestetään viihdykkeeksi sirkushuveja jolloin voi kuvitella hetken kansalaisten mielipiteilläkin olevan merkitystä, ihan niinkuin demokratiassa. Kannattaa muistaa Samuel Langhorne Clemens:n (1835-1910), t.m.n. Mark Twain, sanat "If voting made any difference they wouldn't let us do it".

---

*) Nyk. USA-laisessa, negatiivisessa merkityksessään suuryritysten, toisaalta erit. sotateollisen konglomeraatin ja finanssilaitosten sekä valtiokoneiston yhteisenä apparaattina. Alump. kreik. "κράτος ἐν κράτει" (translitt. "kratos en kratei") eli "valtio valtiossa".  Myös turk. "derin devlet" Mustafa Kemal Atatürk:n (1881-1938) uudistuksia jatkaneena hallintokoneistona jolloin se oli neutraalimpi valtio-opillinen termi kuvaamassa valtion jatkumoa yli yksittäisten vaaleilla vaihtuvien hallintojen, sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä.

Trumpin linja rauhasta sotaan

Trumpin hallinto on näyttänyt jälleen karvansa ja linjansa tietää France24 kertoa.  Tällä kertaa YK:ssa.  Rauhanturvaamisen budjettia on pienennetty 570 $ joka lienee n. 7 % koko rauhanturvaamisbudjetista.  Samaan aikaan USA, tai ainakin Trumpin hallinto on rajusti lisäämässä omaa sotabudjettiiaan 57 miljardia $ (vain Pentagonin osuus) ja vaatii samaa myös liittolaisiltaan.  Todennäköisesti myös n.s. kumppaneiltaankin joihin kai myös me kuulumme.

USAn YK-suurlähettilään Nimrata "Nikki" Haleyn sanoin: "Just 5 months into our time here, we've cut over half a billion $$$ from the UN peacekeeping budget & we’re only getting started.” (Twiitti 28/6 -17).  Mitä meillä onkaan odotettavissa rauhan ja demokratian airueilta yhteisessä arvoyhteisössämme? Onko meillä varaa olla mukana tuolla linjalla ja tuossa sakissa?

Suomessa en huomannut tämän jutun ylittäneen uutiskynnystä ja tavoitin tapahtuneen ranskalaisten France24-sivustolta.  Ilmeisesti rauhanturvaamisen suurvaltaa eikä sen tiedonlevitteitä ei vain kiinnosta?

---

Julkaisin tämän kirjoituksen myös Uuden Suomen Puheenvuoron Myyryläinen-plokissani.