Raameja vaihtoehtobudjetille

Näin kevättalven lähestyessä on ollut tapana alkaa puhua seuraavan vuoden budjetin raameista ja kehyksistä sekä linjoista.  Halajanpa minäkin laittaa lusikkani sitä soppaa hämmentämään näkemyksilläni miten tässä tilanteessa tulisi tarjota edellytyksiä budjetin raameen laajentamiselle ja linjauksille jotta niille saataisi nykyistä enemmän mahdollisuuksia  talouspolitiikan hyödylliselle harjoittamiselle.

Suomen kansantalouden tilasta, välillä vahvaksi kehutusta ja välillä kuraksi haukutusta, velkoineen kaikkineen on väännetty jo vuosia.  Sen vahvuudella milloin perustellaan sotavarustelua ja Kiovan hallinnon tukemista sekä toisella kertaa valkaantumiseen vetoamalla on kieltäydytty pitämästä terveydenhoitoa, koulutusta, sosiaaliturvaa y.m. tarpeellista kunnossa.  Samalla on toitotettu "velkajarruksi" 1) kutsuttua teknistä ylärajaa valtionvelalle kuten myös sille saatua tukea oppositiosta (pl. Vasemmistoliitto).

Oma lukunsa on etenkin oikeistopoliitikkojen hataralla pohjalla oleva julistus sotateollisuuden autuaaksi tekevästä voimasta.  Erityisesti Kokoomuksen militantti talousliberaali siipi sitä hehkuttaa, mukanaan Petteri Orpo, Antti Häkkänen eikä Perussuomalaisetkaan hiljaa ole.

Yleinen viitekehys valtiontaloutta koskettelevalle keskustelulle on hiipunut kasvu sitten 2008 talouskriisin.  Sen jälkeistä aikaa on kuvattu harhaanjohtavasti kasvuttomaksi vaikka kyse on pikemmin hitaasta kasvusta jolla on jääty jälkeen EU-laisten y.m. verrokkimaiden nousukausista, puhumattakaan Kiinasta, Intiasta ja Venäjästä joita on yritetty hillitä erilaisia USAn hybridisodan talousoffensiiveillä 2) tulleista sanktioiden kautta piratismiin (mm laivakaappaukset), terrorismiin (mm Nord Stream -putkien räjäytykset) ja vihollisiksi koettujen murhiin (m.m. Ajatollah Ali Hosseini Khamenei (1939-2026)).  Kokokuva on kuitenkin monivivahteinen kun tarkastellaan talouden erityispiirteitä, kuten esimerkiksi työllisyyttä.

Pitkään EU:n, ml Suomi ennenkuin Jyrki Kataisen hallitus alkoi "hoitaa" taloutta 2008 kriisin jälkeen, melkoisen hyvä talouskehitys perustui keskisen Euroopan, etenkin Saksan vahvaan ja kasvavaan talouteen.  EU:n kehityksen USA tuhosi ajamalla pakotteillaan ja kiristyksellään lopettamaan halvan kaasun luotettavan tuonnin Venäjältä ja vaihtamaan se epävarmoihin ja kalliimpiin lähteisiin muualla mutta erityisesti USAlaiseen särötettyyn (tark. hydraulinen murtaminen; engl. "fracking" tai "hydraulic fracturing") LNG:hen. Puhumattakaan viennin tyrehdyttämisestä.  Seuraukset ovat historiaa.

Mitä siis olisi tehtävä?  Miten saada talous raiteelleen ja hyödyttävään tavallisia ihmisiä? Ihan nyt ad hoc ilman pitkällä tähtäyksellä rakenteita ja talouden syvällisiä prosesseja kumoatta, eli jättämällä kapitalismi särkemättä tässä katsannossa.

I - Yhteiskunnan pääsuunta olisi käännettävä pois läntisen valtapiirin (lue: USAn etupiiri) valtaapitävien etujen ajamisesta ja siihen liittyvästä sodanlietsonnasta kohti rauhan töitä.

Mitä se on?  Se on että irrottaudutaan NATOsta ja siihen liittyvistä muista sidonnaisuuksista, m.m. isäntämaa-MOU, DCA-sopimus j.n.e. ja rajoitetaan oma asevarustelu oman itsepuolustuksen rajoittamiin mittasuhteisiin.  Leikkauskohteita voisivat olla esimerkiksi hävittäjäkoneet, laivaston fregatit ja sotaliittoon kuulumisen maksut sekä rahan jakaminen sotien osapuolille.  Näin vapautuvat varat ohjattaisi yhteiskunnan välttämättömyyksien kuten terveydenhuollon, sosiaaliturvan ja koulutuksen tarpeisiin.  Onnistuminen varmistettaisi muuttamalla ulkopolitiikka nykyisestä sotaliittoumapolitiikasta rauhantahtoiseksi ja -hakuiseksi pysyttelyksi uskottavasti suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella sekä tarjoamalla rauhanvälityksen palveluja YK:n kautta niitä tarvitseville, puolueettomasti ja neutraalisti, siis rauhanhakuisena "rauhanvälitykyksen suurvaltana" 3).

II - Valtiontalouden kuluista on riisuttava turhia menoja ja lisätään verotuksen kattavuutta.

Mitä se on? Se on että veromenoja vähennetään ja verotuloja kasvatetaan.  Kohteita voivat olla esimerkiksi 
- listaamattomien yhtiöiden omistajien ylimääräisiin verohelpotuksiin uppoavat verotulojen vähennykset
- yritysten tukiaisia voitaisi vähentää rajulla kädellä, ohjaten huomattavasti nykyistä vähemmän vain todella tähdellisiin painopistealueisiin kuten esimerkiksi ympäristön kannalta hyödyllisiin investointeihin.
- Vähennetään asevarustelu oman itsepuolustuksen tarpeisiin (ks. I)
- järkiperäistetään infrastruktuurirakentamista luopumalla esimerkiksi n.s. Tunninjuna- ja Itärata-hankeista.  Edellytetään hankkeilta parempaa kustannus/hyöty-suhdetta tarkastellen hankkeen laajaa yhteiskunnallista merkitystä pitkällä tähtäyksellä suhteessa sen investointi- ja käyttökuluihin.
- parannetaan verotuksen yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta niin että ne maksavat jotka kykenevät ja ne maksavat enemmän jotka enempään kykenevät.  Tämä tarkoittaa toimivaa progressiota ja veropohjan laajentamista niin että kaikki tulot on samalla viivalla, palkkatuloista pääoma-, maataloustulojen kautta pääomatuloihin ja myyntivoittoihin. Unohtamatta tietenkään verovalvontaa ja harmaan sekä mustan talouden kitkemistä sekä verovälttelyn estämistä ja verosuunnittelun rajoittamista "porsaanreikiä" sulkemalla.

III - Tuetaan sopimusyhteiskuntaa.

Mitä se on?  Se on tukea AY-liikkeen taistelulle parempien työehtojen puolesta kaikille suomalaisilla työpaikoilla työtä tekeville ja työnantajien työsuhteenehdoilla keinottelun estämistä.  Se parantaa ihmisten mahdollisuutta tulla toimeen joka tarkoittaa taloutta piristäviä kulutusmahdollisuuksia ilman sosiaalisia tulonsiirtoja niille joilla lisäansiot menevät täysimääräisesti kulutukseen (=pienipalkkaiset mutta ei isotuloiset).  Se johtaa veromenojen tarpeen pienenemiseen sosiaaliturvan ja tulonsiirtojen osalta ja lisää liikevaihtoa kotimarkkinoiden yrityksille joka lisää työtä ja toimeentuloa.

IV - Monipuolistetaan tuotantorakennetta.

Mitä se on?  Se on nykyisen yksipuolisen ja paljolti bulkkituotantoon keskittyneen tuotannon laajentamista hakemalla joustavampaa reagointikykyä ja muutoksiin jotka nostavat tuotteiden  jalostusastetta sekä tuottamalla teollisiin tuotteisiin liittyviä palveluja.  Nyt monet yritykset haluavat keskittyä ydinliiketoimintaansa karsimalla erilaisia tuotantosuuntia.  Käytännössä se tarkoittaa "kaikkien munien pistämistä samaan koriin" ja kriisialttiuden omaehtoista kasvattamista.

Meidän taloutemme ei voi olla keskittinyt "tikkusopan" eli selluloosan keittämiseen ja siitä paperin puristamiseen.  Suurten yritysten joilla on leveämmät hartiat, tulisi olla etunenässä kehittämässä tuoterepertuaariaan niin että syntyy n.s. resilienssiä yksittäisten tuotelinjojen markkinahäiriöitä vastaan.  Samalla rönsyistä kasvaa uusia "syömähampaita" markkinoille.  Ei toki koskaan kaikista mutta joistakin ja vetävät kunnes hiipuvat.  Yritysten tulisi siis panostaa omaan tuotekehitykseensä, siihen R&D:en mutta omalla rahallaan eikä yhteiskunnan.

V - Lyhennetään työaikaa.

Mitä se on?  Se on ihmisten työrasituksen keventämistä, työterveyden parantamista sekä vapaan ajan lisäämistä.  Silloin ihmisten terveys kohenee vähentäen sairauskuluja.  Työ tehostuu ja työpaikkoja syntyy parantamaan taloutta.  Ihan jo vapaa-ajan lisääntyminen lisää mahdollisuuksia kulutuksen lisäämiseen kun on enemmän vapaata aikaa.  Olen käsitellyt työajan lyhentämistä erillisessä kirjoituksessa kesällä -25.

VI - Panostetaan koulutukseen ja tieteen tekemiseen.

Mitä se on?  Se on yhteiskunnan tieteellisen pohjan vahvistamista siten että panostetaan sekä laajaan perustutkimukseen ja sitä soveltavaan niin, että tieteen tulokset on kaikkien hyödynnettävissä ilman liikesalaisuuksia.  Poliitikot omine ja taustaryhmiensä etupyyteine pysykööt erossa tieteilyn sisältöihin liittyvästä päätöksenteosta keskittyen resurssien varaamiseen tieteen vapaudelle.  Tieteen sisäiset kontrollimekanismit huolehtivat tuloshakuisuudesta.  Yritykset tehkööt vapaan tieteen vapaiden tulosten pohjalta omaa tuotekehitystään omalla rahallaan.

Koulutuksen panostaminen tarkoittaa laajaa ja kattavaa perusopetusta varhaiskasvatuksesta yliopistoihin ja ammattikouluihin.  Opetuksen on perustuttava parhaaseen tieteelliseen tietoon niin opetussisältöjen kuin menetelmienkin osalta, ilman paranormaalien henkien uskomusmaailmoja.  Opetuksen on oltava laaja-alaista filosofiasta ja kultuurista luonnontieteisiin ja teknologiaan, opettaen ihmisiä kriittiseen ajatteluun.  Paikallaan lienee myös luoda eroa toisaalta tieteellisen työn tekemiseen ja toisaalta korkeampia teoreettisia valmiuksia vaativiin töihin kouluttamisen välille eli eriyttää nykyisestä yliopistokoulutuksesta enemmän koulutusta ammattikorkeakouluille (tämä vaatii tietysti myös virkavaatimusten kehittämistä).  Erityistä panostusta nykytilanteessa tarvitaan ammatilliseen opetukseen jotta se pysyy teknologisen kehityksen mukana ja myös niin että työn teknisen suorittamisen ja sen teorian lisäksi opetetaan myös tietoja ja taitoja selvitä työelämässä ja elämässä yleensäkin.  Monipuolisesti työnsä ja järjestäytyneessä sopimusyhteiskunnassa elämisen osaavat ihmiset on voimavara vaikka jotkut porvarit näkevätkin heidät uhkana omalle asemalleen.

Kaikilla opetuksen tasoilla tulisi panostaa myös oppimisen opettamiseen sillä kukaan ei opi vain opettamalla vaan tarvitaan myös opettelemista.

VII - Avataan taas monipuoliset kauppayhteydet.

Mitä se on?  Se on että irrottaudutaan USAn hybridisodan offensiiveistä ja palata tekemään kannattavaa kauppaa niin lähelle kuin kauas ilman suurvaltapolitiikan kiemuroihin liittyviä poliittisia kommervenkkejä.  Meidän tulisi taas avata kauppasuhteet Venäjälle ja melko likellä olevalle Valko-Venäjälle.  Samoin meidän tulisi panostaa Kiinan talouteen sillä se on maailman suurin ja yksi nopeimmin kehittyviä talouksia.  Unohtaa ei sovi tietenkään Intiaakaan eikä muuta läntisen valtapiirin ulkopuolista maailmaa.  Sehän on 80% globaaleista markkinoista.

Paljon muutakin olisi tehtävissä mutta listasin tuohon omasta katsannostani tärkeimpinä pitämiäni.  Ne ovat vain tekemistä vaille valmiita eli: "saa suorittaa" ja sen jälkeen olisi laajemmat raamit tehdä niitä budjettejakin.  En kuitenkaan usko että nykyinen Purran-Orpon hallitus elinkeinoelämän EK:n antamine hallitusohjelmineen (n.s. "hyvä hallitusohjelma") pystyy saati haluaa parantaa meidän taloutemme raameja.  Heillä on omat tavoitteensa.

Ps: Tämän kirjoitukseksen otsikko saattaa ennustella että jossakin vaiheessa tällä palstalla tarjoilen ehkä myös jonkin sortin vaihtoehtobudjetin.  Sen sitten aika näyttää syntyykö moinen tekele ja jos niin millainen. 

---

1) Velkajarru:ksi nimitetään valtiontalouden alijäämän teknistä rajoittamista niin että sen varjolla voidaan tulevaisuudessa leikata valtion menoista, myös ja etenkin tähdellistä menoista.  Tarkoituksena on luoda parlamentaarinen elin määrittelemään valtionvelan määrää kahdeksan vuoden tähtäyksellä kuitenkin rajoja myös vaalikauden puoliväleissä asetellen.  Käytännössä tähdätään <60 % velkasuhteeseen BKT:n nähden.  Yhtenä julkilausuttana tavoitteena on myös poliittisen keskustelun rajaaminen tavoitteiden asettamisesta teknisiin keinoihin.  Useissa maissa on erilaisia sovelluksia velan rajoittamiseksi.  Ensimmäisenä sellaisen otti käyttöön Sveitsi 2001 mutta kansainvälisesti ne on tuonut enemmän esiim m.m. USA jossa sellainen on sulkenut liittovallion hallinnon useita kertoja ja Saksa jossa hallitus joutui erilaisia kepulikonsteja käyttäen siirtämään sotavarustelumenot sen ulkopuolelle.  Suomessakin on tulossa samansuuntainen klausuuli.

2) USAn hybridisodan offensiivit tarkoittaa USAn maailmanlaajuisia vastustajiaan vastaan käymien taisteluiden monia muotoja.  USA:lla on käynnissä monien n.s. "kuumien sotiensa" lisäksi erilaisia propaganda-, kauppa- y.m. sotia m.m. Venäjää, Kiinaa, Intiaa j.n.e. sekä n.s. "globaalia etelää" eli Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan n.s. kehittyviä maita vastaan.  Sitä "kansallisten etujen vaalimista kaikin käytettävissä olevin keinoin" (USA:n johdon pitkäaikainen muotoilu ulkopolitiikkansa suurelle linjalle) voi kokonaisuutena nimittää hybridisodaksi (hybridi = risteymä, sekamuoto, sekasikiö).  Tässä viitataan e.m. sotimisen muodoista taloussodan toimiin joissa aseina on tullit, sanktiot ja saarrot sekä äärimmillään laivojen kaappaukset, m.m. Karibianmerellä ja Tyynellä vatlamerellä.

3) Rauhanvälityksen suurvalta on m.m. Sauli Niinistön käyttämä ilmaus Suomesta tarjoamassa välityspalveluita maailman kriiseihin.  Sen mahdollisuudet on kuitenkin tuhottu menemällä mukaan sotaliittoon ja sitoutumalla läntisen valtapiirin eturintamaksi.

Hirveä jyske varstojen läpi hallituksen riihien

Hallitus on pitänyt kevään kehysriihen.  Tulos oli sisällöltään odotetusti raakaa oikeistopolitiikkaa.  Hallituksen vasemmistopuolueet ovat ongelmissa.  Kansalaisilla on mahdollisuus nähdä missä mennään.

"Läpi Urjalan ja ja halki Huittisten kuuluu hirveä jyske varstojen" sanaeli Martti "Huuhaa" Innanen Urjalan taikayöstä. Nyt Jyrki Kataisen johtama hallitus on jyskyttänyt varstoja kehysriihessään seuraavien vuosien talousarvioita varten.   Siellä syntyi päätöksiä jotka muodostavat valtiontalouden kehykset seuraaville neljälle vuodelle. Sinällään päätökset eivät yllättäneet.  Ne olivat sitä mitä tältä hallitukselta saattoi odottaakin: leikkauksia tavallisille ihmisille ja etuja talouseliitille.  Omistajilta ei leikata kuin veroja. Kyseessä on siis raaka oikeistolainen talouspolitiikka johon eduskuntavasemmisto on saatu hirttäytymään mukaan.  Seurauksena olikin kummallinen hallituspuolueiden välinen sotku siitä, mitä aiottiin ja mitä ei aiottu, mitä tavoiteltiin ja mitä ei tavoiteltu.

Kaiken kaikkiaan näyttää, että Kokoomus johtavana hallituspuolueena sai mitä halusikin, demarit myötäilivät ja vassulit yrittivät peitellä kannattajiltaan mihin ovat ryhtyneet.  Kuitenkin kun sisällön kurjuus on paljastunut niin Demulit ovat pistäneet kakkosluokan kykynsä pehmentämään vaikutusta puheilla muutosmahdollisuuksilla.  Ykköskyky eli puheenjohtaja Jutta Urpilainenhan ei voi rikkoa hallitusyhteistyötä Kokkulieden kanssa, Tuomiojat sun muut voivat hieman putkia tutkainta vastaan.  Vassuleilla on suurempi ongelma poliittisen linjansa ja kannattajiensa kanssa.  Silloin jopa Paavo Arhinmäki joutuu julkisuudessa älähtelemään Korhosten, Uotiloiden ja kumppaneiden lisäksi.  Vihreiltä juttu on tainnut hautautua Heidi Hautalan taannoisten henkilökohtaisten töppäilyjen alle.

Minua on ihmetyttänyt koko kehysriihiproseduuri.  Katainen on selitellyt ongelmaa aikataulussa: kun ensin tehdään päätöksen niin sen jälkeen ei ole kunnolla aikaa tehdä laskelmia vaikutuksista ennen tiedotustilaisuuksia ja eduskunnan kyselytuntia.  Katainen tuli paljastaneeksi, että he tekevät päätöksiä ilman tietoa niiden vaikutuksista.  Ilmankos Kokkuli ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori on kiirehtinyt vakuuttamaan, että piiruakaan ei muuteta huolimatta Arhinmäen läpi saamasta lauselmasta jonka mukaan lainvalmistelussa "porsaanreiät" tukittaisi.  Eikö oikeasti pitäisi ensin tehdä laskelmia erilaisista vaihtoehdoista ja päätöksenteon pohjaksi analysoida niitä.  Päätökset tulisi tehdä vasta sitten mutta laskelmat olisivat valmiit tiedottaa kun ne olisi tehty etukäteen. Eikä kai olisi pahaksi julkistaa vaihtoehtoja niiden laskelmiakin jo etu etukäteen.

Toivottavasti tämäKIN episodi avartaa ihmisten silmiä näkemään millaista ja kenen eduksi tämä hallitus toimii.  Samalla hallituksen itseään vasemmistolaisiksi nimittävät voisivat vetää johtopäätöksenä kannattaako tuossa touhussa olla mukana.  Tuollainen puhallus taloutemme omistajille ei olisi ollut mahdollinen jos eduskunnassa olisi oikea vasemmisto-oppositio.

EU-laskentoa

EU:n komissio on ja valtiojohdot ovat päässeet sopuun EU:n seuraavasta budjetista.  Käsitykset saavuetun neuvottelutuloksen sisällöstä ja sen vaikutuksista vaihtelevat hyvin jyrkästi.  Mistä EU-kansalaiset voisivat saada luotettavaa tietoa koska valtajulkisuuden tiedot ovat vain osatotuuksia jaristiriitaisia?
  
Meidän EU-eliittimme on palannut Brysselistä neuvottelemasta EU:n budjetista.  Jälleen kerran olemme voittaneet, jos ei muuta niin luvan maksaa lisää muiden jäsenmaksuja.  

Erityisen kummallista on kuitenkin maataloustukien kohtalo.  Hallituksemme pääministeri Jyrki Kataisen johdolla laskee, että EU:lta saatu maataloustuki laskee 20 miljoonaa EUR.  Maataloustuottajien keskusliitto (MTK) laskee, että sen korvaamiseksi tarvitaan 40 miljoonaa EUR.  Eroa ei ole kuin 100 prosenttia.

Miten näitä EU-laskelmia oikein tehdään kun heittelyvälit ovat 100 %:n luokkaa?  Miten luotettavia ovat laskelmat jäsemmaksujen neton 0,30 % ... 0,32:n %:n bruttokansantuoteosuudesta, EU:n budejetin pienenemisestä j.n.e.?

Meillehän on jo aiemmin opetettu, että olemme nettosaajia jäsenmaksuissa.  Silloin toki laskelmista unohdettiin tullimaksujen menettäminen mutta muistettiin niiden keräämiseksi saadut korvaukset.  Samaten ei "muistettu" kirjata laskelmiin kaikkia EU:n hallintobyrokratian kuluja.  Aivan tavatonta olisi tietenkin muistaa miten paljon rahaa palaa EU-lobbaamiseen ja asioiden käsittelyn kierrättämiseen Brysselin ja Strasbourghin kautta.

Nykyään sentään sitä ei enää kyetä peittelemään vaan selitellään miten halpa hinta tuo on yhteismarkkinoista, joilla oltiin jo ennen EU-jäsenyyttä sekä rauhasta johon saamme osallistua Afganistanissa. 

Julkisuudessa ilmeisesti vain emeritus EU-meppi Esko Seppänen vaivautuu selvittelemään mistä oikein on kyse.

Mistä löytyisi ne vallan vahtikoirat ja neljännet valtiomahdit jotka myös valtajulkisuudessa kyseenalaistaisivat meille syötetyt pajunköydet?  Vai olemmeko tuomitut olemaan tämän porvarillisen hegemonian alla kataisten ja kumppanien jymäytettävinä?

Rahaa taivaan tuuliin - ovatko uudet sotasyylliset liikkeellä?

Monet tiedotusvälineet, m.m. YLE nettiuutisissaan, kertovat valtion aikomuksista polttaa veronmaksajien vähiä ja velkorahoja armeijan kotkotuksiin.   Ensin laitetaan miljardi Hornetien muuttamiseksi rynnäkkökoneiksi ja sitten vielä toinen muuhun, m.m. jalkaväelle j.n.e.  Osa rahaoista ohjataan miehitysoperaatioon Afganistaniin.


Jo aikanaan Hornetien hankinnassa huijattiin. Ensin ei kelvannut kaksimoottorinen kone liian kalliina jotta saatiin kissakauloille epämiellyttävät toimittajat pois kisasta. Sen jälkeen hankittiin kalliita kaksimoottorisia. Päätös runnottiin läpi kertomalla hinta johon ei lopulta kuulunutkaan aseet, maajärjestelmät j.n.e. vaan pelkät peltiraadot. Jälkilasku käyttökustannuksineen onkin sitten ollut kallis.  Nyt pelia jatketaan muuttamalla alkuperäistä käyttötarkoitusta eli puolustusaseiksi mainittuja muutetaan hyökkäysaseiksi.


Yhtenä hyötynä mainitaan NATO-yhteensopivuus.  Mitä käytännössä tarkoittaa, että Suomen armeijalla on NATO-yhteensopivia hyökkäysaseita jotka on tarkoitettu toimimaan lentotukialuksilta?  Se voi tarkoittaa vain, että Afganistanin miehityssodalle aiotaan jatkoa ja meidät aiotaan sotkea yhä uusiin sotiin pitkin maailmaa.  Samalla olemme alttiita kaikille NATOn kriisien laajentumisille myös tänne, ensin Suomenlahden eteläpuolelle ja sen jälkeen automaattisesti tänne.


Oma lukunsa turvallisuuden lisäksi on raha.  Me velkaannumme kovaa tahtia ja porvaristo ei aio tehdä ennen vaaleja asialle mitään vaan ajaa kahdella taktiikalla: hallitus tekee Jyrki Kataisen johdolla vaalibudjettia ja Niinistö, Sailas ja kmpnit pitävät ihmisillä huonoa omaatuntoa eliitin menosta.  Samaan aikaan porvariston lempilapsi, armeija porskuttaa.  Pahimpien lamojenkaan aikana armeija ei joutunut säästämään muiden tavoin ja nytkin se tuntuu saavan vain uusia leluja.


Olen joskus epäillyt, että viime aikojen halu pestä sotasyyllisiä puhtaaksi olisi valmistautumista seuraavien sotasyyllisten taustan turvaamiseen.  Tämä meno vahvistaa epäilyksiäni, että seuraavat sotasyylliset ovat joukossamme.

Uskovaiset taas tulossa uskonnottomien lompakolle

Tämän aamun Helsingin Sanomat kertoo parin palstan uutisessaan Kapppatieteiden lisensiaatin, Ensio Erä-Eskon väitöskirjasta.  Sen mukaan kirkkojen pitäisi saada rahansa valtion budjetista eikä jäseniltään.  Perusteluina Erä-Esko esittää, että nyt samansuusuisista tuloista joutuu maksamaan erilailla veroa riippuen seurakunnasta.  Erä-Esko ei ilmeisesti ole kuullut seurakuntien itsenäisyydestä.  Kas, kun hän ei myös esitä, että kunnallinen itsehallinto pitäisi vastaavasti verojen maksussa lopettaa ja valtion verotuksen kautta maksaa myös kuntien menot.  

Lisäksi Erä-Esko esittelee ongelmaksi henkilökohtaisten tulojen ottamisen pääomatuloina.  Miksei Erä-Esko ole keksinyt yksinkertaisinta mahdollista ratkaisua: kirkon suoraa jäsenmaksua jäseniltään.  Silloin eri kirkkokunnat voisivat määrätä jäsenmaksunsa määräytymään juuri niinkuin haluaisivat.    Se olisi myös ratkaisu eri uskontokuntien nyt eriarvoiseen kohteluun kun pari uskontokuntaa saa verottaa mutta muut eivät.

Jäsenmaksuja kerätessään kirkkokunnat voisivat myös kilpailuttaa erilaisia jäsenmaksujen keruuseen erikoistuneita järjestelmiä tehokkaimman mallin löytämiseksi. 

Mutta eihän se kirkoille sovi.  He haluavat, että kaikki maksavat kaikki heidän laskunsa, riippumatta siitä kuuluuko kirkkoon ja jos, niin mihin niistä.

Erä-Esko perustelee myös kaikkien maksuvelvollisuutta perinteisen hautaustoimen lisäksi moraalin edistämisellä.  Erä-Esko ilmeisesti tarkoittaa, että verorahoilla pitäisi tukea poliittista, sukupuolista ja sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää.  Niistähän kirkot ovat jääneet toistuvasti viime aikoina kiinni.  

Hautaustoimikin olisi viimeinkin saatava pois kirkolta koska he eivät ole pystyneet hoitamaan sitä sillä tavoin läpinäkyvästi, että ihan oikeasti ulkopuoliset voisivat nähdä mihin kirkkojen saama yhteisövero-osuus menee.  Oma lukunsa on tietysti, että kaikki hautausmaiden pitäjät eivät vastaavaa tukea saa.

Kaiken edellä kuvatun perusteella ei voi kuin ihmetellä millaiset ovat ne tieteelliset kriteerit joilla tuollainen väitöskirja johtopäätöksineen on voitu hyväksyä - tietenkin sillä varauksella, että Hesarin hutkiva zurnalisti on uutisoinut väikkärin sisältöä oikein.

P.s: Jos edelläolevasta ei saattanut jo suoraan päätellä niin tuleva tohtori Erä-Esko on seurakunnan talouspäällikkö saksalaisesta seurakunnasta.  Se selittänee hänen johtopäätöksiään enemmän kuin ankaran tieteellisen prosessin rautainen logiikka.