Viron eliitti opetusretkellä

Tämän aamuinen paperinen Helsingin Sanomat tietää kertoa kuinka CIA:n ex-propaganda-agentti ja nykyinen Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves kerallaan apurinsa päätoimittaja ja VT Iivi Anna Masso ovat käyneet Suomessa kertomassa miten Virosta ja virolaisesta hallitsevasta eliitistä pitää ja miten ei saa kertoa.

Täällä on kuulemma, m.l. Helsingin Sanomat, harjoitettu kerrassaan luvatonta sananvapautta kun on rohjettu arvostella virolaisten touhuja. 

Virossa hallitsevan eliitin meno on äitynyt sellaiseksi, että jopa ideologisesti ja NATOllisesti samoin ajatteleva Aatos Erkko näyttää haluavan tehdä pesäeroa hiuksenhienolla kritiikillä lehdissään.  Oikeastihan Viron johtavat tahot, m.m. Res Publica- ja Isänmaa -puolueiden liitto ja sosiaalidemokraatteja*) edustava Ilves sekä muut, ajavat maailmankatsomuksellisesti ja käytännön politiikassa ihan samoja asioita kuin liberaalina itseään pitävä Erkko.  Molemmat tahot kannattavat talousliberaalia kapitalismia ja erityisesti NATOn ylivaltaa.  Viron eliitti on vienyt Viron kaikkiin mahdollisiin NATOn sotiin ja Erkko lehtineen on tämän maan kovimpien NATOttajien kärkijoukoissa.  Se onkin ilmeisesti kaikkein tiukin yhteinen side heidän välillään.

Helsingin Sanomien Viro-arvostelua koskeva juttu näyttää olevan vain paperilehdessä.  Netissä oleva on toisenlainen ja siellä vain kevyesti viitataan paperisen juttuun.  Sordino on siis päällä vielä Erkollakin aateveljiä arvostellessaan.

Erityisen tökeröksi Ilveksen ja Masson opetusretken tekee, että Viron eliitti on niin kärkkäästi kehumassa omaa Viron "vapautustaan", arvostelemassa heille epämieluisia tahoja ja mukana riekkumassa muualla USAn pikku apurina.  Heille siis sopii sananvapaus heidän itsensä kaltaisille mutta heidän arvostelemisensa onkin heille jo ihan eri juttu.  Natsit saavat riekkua Sinimäellä mutta jos joku täällä uskaltaa kirjoittaa jotakin edes hieman poikkipuolista esimerkiksi virolaisista rikollisista, niin sananvapaus saa jäädä unholaan.  Joku saattaisi kutsua tuollaista kaksinaismoralismiksi mutta heille se on vain heidän käsityksensä vapaudesta: vapautta heille mutta ei erimeiltä oleville.

Olisikohan paikallaan alkaa nähdä virolainen todellisuus ja politiikka aidosti eikä vain russofobismin tai peräti misorussismin vääristämänä. 

*) Viron sosiaalidemokraatteja ei pidä sotkea muihin sosialidemokraatteihin.  Se on vielä suomalaista SDP:täkin oikeistolaisempi, joidenkin mielestä keskusta-oikeistolainen puolue.  Huomaa myös a-kirjainten määrä eli viroksi sosiaalidemokratia ei ole virolaisille sosialidemokratiaa kuten muille.

Samaan aikaan toisaalla

Kun meillä hämmästellään vielä norjalaisen äärioikeistolaisen ja -uskovaisen Anders Breivikin tekojen käsittämättömyyttä, toisaalla eli Virossa juhlitaan virolaisten taistelua Natsi-Saksan rinnalla.  Tänään 31. heinäkuuta natsit ja heidän myötäilijänsä juhlistavat Waffen-SS -joukkojen taistelua Sinimäellä, Itä-Virossa.  Paikalla on n.s. veteraaneja ja nuoria uusnatseja. 

Samat tahot jotka pitävät käsittämättöminä äärioikeiston terroritekoja, ovat kuin tälläisiä juhlia ei olisikaan.  Mikään suomalainen tiedonvälite ei näytä tarttuvan aiheeseen.  Samalla kun konkreettisia tekoja pidetään käsittämättöminä ja vain harhamielisten yksilöiden tekoina, annetaan samanmielisten riekkua rauhassa yllyttämässä.

Edes vastamielenosoituksiin intoutuneiden pidätykset ja maahan tulon estämiset Virossa eivät ylitä suomalaisten tiedotusvälineiden uutiskynnyksiä.  

Jos oikeasti ja aidosti haluttaisi estää Breivikin kaltaisia ihmisiä ajamasta itseään äärimmäisiin tekoihin, osoitettaisi, että äärioikeistolainen hihhulointi ei oikeasti ole hyväksyttävää.  En tarkoita tällä, että tuollaiset tilaisuudet pitäisi kieltää ja osallistujia rangaista.  Sehän tekisi heistä marttyyrisankareita toisien samanmielisten silmissä.  Sen sijaan heille ja julkisesti on osoitettava millä asialla he liikkuvat ja millaisilla asioilla he leikkivät.  Vanhat natsiveteraanit ovat edelleenkin natseja eivätkä vain sympaattisia vanhoja pappoja.

Puhdistus - Mission Accomplished

Otin tuossa Joulun jälkeen urakakseni lukea Sofi Oksasen Puhdistus-romaanin.  Onhan se paljon puhuttu teos ja Finlandia-palkinnonkin voittanut.  Nyt urakka on ohi.   Työn ja tuskan takana läpi kahlaaminen oli mutta suomalaisella sisulla pääsin lopulta päämäärään ja eli kirjan loppuun.  Jos kirja olisi ollut nyky-yhteiskunnassamme vähemmän kuuluisa ja vähemmän puhuttu, olisin suosiolla jättänyt kesken mutta kun ei, niin pitihän se lukea loppuun.  Sillä katson lunastaneeni oikeuden sitä arvioida ja arvostella: minusta kirja on huono ja seuraavassa joukko perusteluja.

Kirja on tyylillisesti kuin kirjoittamisesta innostuneen teinitytön tai finninaamaisen pojan tai eläkeikään ehtineen lukijan ensi yritys koettaa ihan itse.  Kirjoittajan on näytettävä, että hän tuntee kirjallisia temppuja ja vaikutuskeinoja symboliikasta ajallisiin takautumiin.  Hän kuitenkin sortuu kaikkien aloittelijain tavoin niiden käytössä liioitteluun ja tyylin horjahteluun.  Runoratsun jalat eivät niin sanotusti pysy kovalla tiellä vaan lipsuvat tuskastuttavan usein ojan puolelle. 

Sinällään episodinen kerronta eri roolihenkilöiden näkökulmasta ei ole huono valinta mutta sillä on jo voitettu yksi Finlandia:  Hannu Raittilahan käytti sitä hienossa Canal Grandessaan.  Joten se siitä kehutusta omaperäisyydestä.

Henkilöhahmot ovat kovin yksiulotteisia, kuten aloittelijoilla usein ovat.  Hyvät ovat hyviä, kauniita ja tuoksuvat hyvälle, pahat ovat pahoja, rumia ja haisevat pahalle eli ry**älle.  Ja uhkaavissa tilanteissa kärpäset pörräävät.

Kyseessä on fiktiivinen romaani, siis mielikuvituksen tuote.  Sitä kuitenkin tunnutaan luettavan niinkuin se jotenkin antaisi todellisen kuvan Viron tapahtumista viime vuosikymmeninä.  Siinä suhteessa teos on kovin yksisilmäinen ja sitä kautta vääristelevä.   Ideologisessa oikeaoppisuudessa unohtuu niin saksalaisten keskitysleirit kuin virolaisten yhteistoiminta natsien kanssa.  Valitettavasti tämä tälläinen mielipidevaikuttaminen on yleistä: sotketaan historiallisia tapahtumia ja sepitettä siten, että virheiden oikaiseminen on vaikeaa.  Jos puuttuu johonkin yksityiskohtaan tai yleisempään kohtaan niin kirjoittaja vetäytyy tai työnnetään n.s. taiteellisen vapauden ja fiktion suojaan.  Sieltä hän ja hänen puolustajansa kuitenkin tyrkyttävät tarkoitushakuista kuvaansa todenmukaisena tai -tuntuisena.  Ja jos näkökulmalla on valtaapitävien taholta markkina-arvoa, tukea löytyy kaikenlaisten palkintojen muodossa.  Ja kun vielä kustantaja haistaa rahaa niin markkinointipuolikin on kunnossa.

Nuoruuden ja aloittelijuuden tiliin pitänee myös laittaa ajoittainen herkuttelu n.s. rumilla sanoilla.  Rohkea kirjoittaja uskaltaa sanoa ruman sanan niinkuin se on, jopa kirjoittaa eri sukupuolten genitaaleista "isojen poikien" sanoilla.

Pelottavinta tässä on, jos Puhdistusta pidetään ihan oikeasti parhaana viimevuotisena romaanina Suomessa.  Kovasti on kirjallisuutemme menossa rappiolle jos niin on.  No, en toki usko, että tilanne niin huono olisi.  Nyt vain tehdään kirjallisuudella politiikkaa ja historialla businesta.  Aloittelevat skribentitkin uskaltavat törkkiä ja liikemiehet rahastaa kun uhri on jo haudattu.

Koulukirjojen Viro

Muistelen omalta kouluajaltani 60-luvun lopulta ja 70-luvun alusta Viron historiaa käsitellyn melko vähän.  Sitä käsiteltiin kuitenkin enemmän kuin toista naapuriamme Norjaa tahi Ruotsia vuoden 1809 jälkeen.  

Silloin muistettiin sanoa, että Viro ei juuri olemassa olonsa aikana ole ollut itsenäinen kuin 1920 - ja 30-luvuilla.  Tanskalaiset perustivat Daneborgin ja sitten vuoronperään saksalaiset, ruotsalaiset ja venäläiset ovat valloittaneet sen toinen toisiltaan.  1920-ja 30-luvuista kerrottiin, että itsenäistyi vapaussodan perusteella,  mainittiin myös suomalaiset vapaaehtoiset.  Konstantin Päts ja Johan Laidoner kerrottiin johtajiksi.  Sitten kerrottiin, että NL ehdotti tukikohtia ja pian Viro liitettiin NL:oon.  Lisäksi mainittiin, että asioiden kulusta on useampia erilailla poliittisesti värittyneitä käsityksiä.  Lisäksi muistettiin mainita, että virolaisia vapaaehtoisia oli myös Suomen armeijassa taistelemassa NLa vastaan.  Minusta Mikkelin lyseossa tuolloin annettu kuva ei ollut kovin huono tai tasapainoton.  Asiaan käytettävissä olevaan aikaan nähden se oli jopa melko hyvä ja balanssissa.  Kertomatta kuitenkin jäi m.m. Pätsin ja Laidonerin 1/2-fasistinen diktatuuri, saksalaismiehityksen aikaiset keskitysleirit, yhteistyö natsien kanssa sekä natsien kunniamaininta ensimmäisestä "judenfrei" -alueesta.

Ilmeisesti tässäkin asiassa halutaan historian opeilla ja opetuksella tehdä politiikkaa.  Ja 70-luvun kainot yritykset edes jonkinlaiseen tasapuolisuuteen nähdään suurena rikoksena.  Olisiko tämäkin nähtävä niin, että kun tuolloin NL oli vielä voimissaan niin oikeisto joutui pitämään jonkin verran sordiinoa mutta nyt kun sitä ei enää ole pidäkkeenä niin katsotaan voitavan työntää millaista puppua tahansa ja unohtaa mitä tahansa, kulloinkin valtaapitävien kannalta poliittisesti tarkoituksenmukaisesti.