Tiedonlevitteet väkivallan asialla

Länsimailla on lyhyen ajan sisällä jo toinen melko samanlaisen kaavan mukaan menossa oleva vallassaolijoiden vaihto sotimalla.  Vain muutamia kuukausia sitten USA ja sen apuri NATO vaihtoi Muammar Gaddafin omituiseen kapinallishallintoon Libyassa kapinallisten ja valikoitujen NATO-maiden käymällä sodalla.  Silloin läntisessä valtajulkisuudessa, s.o. täälläkin Suomessa hegemonia-asemassa olevassa, esitettiin kuinka hallinto sorti aseettomia siviilejä.  Vain muutaman viikon kuluttua nuo aseettomat olivat vallassa ja paukuttelivat pyssyjään Tripolissa.  Nyt samainen valtajulkisuus vaikenee siitä kuinka uudet vallassa olijat hoitavat etniset puhdistukset kun osa libyalaisista on väärän värisiä eli liian tummia. 

Sen sijaan meille kerrotaan nyt tismalleen saman kaavan mukaan kuinka Syyrian läntisille vallanpitäjille epämiellyttävä hallinto sortaa syyrialaisia.  Heiltä jää kertomatta kuinka nuo, taas aseettomiksi ja rauhantahtoisiksi kuvatut, tappavat erivärisiä ja -uskoisia.  Edes kristittyihin arvoihin perustavat läntiset vallanpitäjät ja -tiedonlevittäjät eivät viitsi kertoa, että kapinallisten aseista saavat osansa myös Syyrian kristityt.  Sen sijaan jotkin n.s. "indie-mediat" eli itsenäiset tiedonvälittäjät niitä julkaisevat, esimerkiksi The New American. 

Molemmissa prosesseissa on likaisen työn tekevinä palkkasotilaina käytetty erilaisia islamisti- eli fundamentalistimuslimiryhmiä.  Ne yleistetään yleensä Al Quaida -nimen alle.  Rahat ja aseet tulevat öljyrikkailta arabimailta kuten Saudi-Arabiasta ja sen kaltaisilta USAn liittolaisilta Arabiliiton kautta.  Silloin USAn hallinto ja valtaapitävät voivat keskittyä "vain" julkisuuden hallintaan ja kuten Libyassa ilma-apuun.

Menettelyä kutsutaan kutsutaan siviilien suojelemiseksi ja tyrannien kaatamiseksi.  Suomessa samalla asialla olevat käyttävät myös termiä rauhanturvaaminen.

Sen sijaan valtajulkisuudessamme eikä julkisessa keskustelussamme herätä minkäänlaisia väristyksiä kun samaiset arabimaat tukevat vallassa olevia mutta mieluisia hallituksia kuten esimerkiksi Jemenin. Siellähän apu menee irakilaisten asesalakuljettajien estämiseen eikä sortavan presidentin, Ali Abdullah Saleh:n hallinnon tukemiseen kuten USA-laiset valtaa tukevat sanomalehdet tietävät kertoa,kuten esimerkiksi The New York Times viimekuun puolivälissä.

Meidän suurimman huomion saavat tiedotusvälineemme ovat siis väkivallan asialla.  Ne tukevat sitä jolla on suurimmat resurssit käyttää väkivaltaa ja joka sitä käyttää, häikäilemättä saadakseen maksimaalisen hyödyn.  Ovatko meidän tiedotusvälineidemme omistajat tuolla asialla omaa pahuuttaan vai omaa hyötyään hakeakseen?  Veikkaan jälkimmäistä. 

Meidän tulee olla erityisen tarkkoina näinä tälläisinä aikoina kun kansakuntamme ulkopoliittiset valta-asemat on päässyt valloittamaan joukko joka niin tiukasti vannoo noiden samaisten arvojen nimiin ja  tekee kaikkensa jotta olisimme samoissa joukoissa.   Kun tiedotusvälineet eli kolmas valtiomahti on ymmärtänyt roolinsa vallan vahtikoirana nurinpäin, on meidän tavallisten taatiaisten hoidettava sekin homma itse eli vahdittava ja haukuttava vallanpitäjät jotta valta säilyisi kansalla.

Siviilien suojelun uusi aste

YLEn nettiuutiset tietävät kertoa libyalaiskapinallisten hyökkäävän parhaillaan Tripoliin, Libyan pääkaupunkiin. YLE on käyttänyt uutisessaan lähteinä kansainvälisiä uutistoimistoja Reuters ja AFP.  Uutisissa selitetään kuinka kapinalliset etenevät NATO-joukkojen ilmatuen avulla.  Samaan aikaan kapinallisia tukevat papit yllyttävät kaupunkilaisia kaduille.

YK hyväksyessään kansainväliset toimet, päätti siviilien suojelemisesta.  Onko tämä siviilien suojelemista vai eivätkö tripolilaiset ole siviilejä?

Viimeistään näiden tapahtuminen pitäisi paljastaa, että kyse ei ole siviilien suojelemisesta vaan kyynisestä ja suunnitellusta itsenäisen valtion hallinnon kaatamisesta.  Ranska ja Iso Britannia yhdessä USAn kanssa ovat kaatamassa Muammar Gaddafia saadakseen maahan itselleen sopivamman ja myöntyvämmän johdon. Barack Obama, Nicolas Sarkozy ja David Cameron on jälleen yllätetty housut kintuissa vai eivätkö enää edes välitä peitellä tekemisiään?

Ei myöskään Kurdien kohtalo näytä enää vapautta ja demokratiaa rakastavia länsimaita kiinnostavan.  Turkkilaiset saavat pommittaa heitä kaikessa rauhassa kun ovat lojaaleja liittolaisia.  Sen sijaan kun tottelematon Saddam Hussein kurmuutti kurdeja niin huoli nousi heti.  Viimeisimpien uutisten (YLE/Ulkomaat) mukaan turkkilaiset ovat käyneet tappamassa kurdeja Irakissa jossa USA on myös suojelemassa siviilejä.

Gaddafin hallinnosta voi olla ainakin kahta mieltä.  Mutta siitä huolimatta mikään ei oikeuta länsimaiden toimia koska niiden huippujohdot ovat kaksinaismoralistisia.  Obamaa, Sarkozya eikä Cameronia näytä kiusaavan tippaakaan Saudien perheyrityksen politiikka sekä kotimaassaan että apu naapureiden diktaattoreille.  Sen sijaan Syyria ja Libya sopivat heille kohteiksi.  Heidän kaksinaismoralismiaan kuvaa hyvin vanha sanontahyvistä liittolaisista: "On totta, että hän on sika mutta hän on meidän sikamme." *).

Tässäkin tapauksessa tiedonvälittäjämme käyttävät turhankin tiukasti sordinoa levittäessään tuotettaan eli n.s. tietoa.  YLE ei kerro kuin toisen osapuolen välittämää.  Kansainväliset yhtiöt sentään kertovat myös toisen osapuolen kantoja vaikka nojautuvatkin toisen osapuolen informaatioon tietona ja toisen osapuolen kerrotaan "väittävän".

---
*) Sanonta on laitettu useankin henkilön suuhun.  USAn entisen presidentin Dwight D. Eisenhowerin sanotaan sanoneen niin Nicaraguan entisestä diktaattorista Anastasio Somoza Garciasta toimittajien tivatessa hänen tukemisensa moraalia.  Samoin se on sanottu kuullun Franklin D. Rooseveltin suusta muodossa "Somoza may be a son of a bitch, but he's our son of a bitch." hänen tarkoittaessaan samaista liittolaista.

Sotakiihkoilusta rauhaanvalmistautumiseen

Viime lauantain paperisen Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla olleet kaksi kirjoitusta kirvoittivat taas nakkisormet näppäimistölle.  Toinen oli pääkirjoitus otsikolla "Ei kuulu meille" ja toinen toimittaja Unto Hämäläisen kirjoitus tai niinkuin tiedonvälitteet hienostelevat, kolumni "Emme ole sodassa". 

Ensinmainitussa nimetön pääkirjoitustoimittaja syyttää tutulla tavalla rauhaa rakastavia suomalaisia impivaaralaisiksi sanansa syöjiksi.  Emme muka kanna kansainvälistä vastuutamme jos emme lähde sotimaan NATOn et al kanssa Libyan sisällissotaan.  Kirjoittajan mukaan YK:n valtuutus suojella siviilejä antaa velvoituksen ja pakottaa lähtemään mukaan taistelemaan Libyan öljystä kapinallisten ja heidän isäntiensä puolelle. 

Kirjoittaja vetää juttuunsa mukaan vielä EU:n vakausjärjestelyt.  Haluttomuus maksaa EU:n perussopimusten vastaisia tukia talouttaan löysästi hoitaneita maita ja sikäläisiä yrityksiä rahoittaneille saksalaisille, britannialaisille ja ranskalaisille pankeille on hänen mukaansa lipeamistä vastuusta. 

Tuo nimetön pääkirjoitustoimittaja käyttää normaalia lännettäjien taktiikkaa: jollei alistu heidän käsityksiinsä, on tollo juntti eikä ollenkaan kuten he itse, kansainvälinen ja asioita laajasti ymmärtävä kosmopolitiitti jonka sanaan voi luottaa.

Toisessa kirjoitelmassa toimittaja Unto Hämäläinen omalla nimellään vetää linjaa Esko Seppäsestä Ruotsin kautta sotaveteraaneihin.  Hän on ollut Maanantaiklubin tilaisuudessa keskustelemassa Seppäsen uudesta kirjasta "Oma pääoma" (Into-kustannus).  Tiedonvälittäjä olisi kertonut olleensa SKP:n järjestämässä ja Yrjö Hakasen puheenjohtamassa keskustelutilaisuudessa mutta politiseeraava toimittaja spekuloi vain opponentin koukkuiluilla. Tiedonantajassa sen toimittaja Marko Korvela antoi tilaisuudesta ihan toisenlaisen kuvan.

Varsinaisesti kirjoituksen sanoma lienee ollut osoittaa, että emme ole sodassa Afganistanissa emmekä joutuisi sotaan vaikka menisimme Libyaan, toisin kuin Ruotsi.  Eri mieltä olevia hän yrittää kompromentoida sillä, että sotaa kävivät vain Talvi- ja Jatkosodan veteraanit.  Muilla ei ole oikeutta sota-sanaan. Hämäläinen ei ole ensimmäinen joka piilottelee argumenttiensa köykäisyyttä sotaveteraaneille rakennetun imagon takana.

Molemmilla, sekä pääkirjoitustoimittajalla että Hämäläisellä on samankaltainen ohjelma ajettavanaan.  Suomi ja suomalaiset olisi saatava mukaan kaikkiin mahdollisiin kampanjoihin (aik. suom. sota), joissa USA ja sen liittolaiset ajavat globaalin talousliberalismin asiaa ylikansallisten yhtiöiden eduksi.  Tässä heillä, valtakunnan suurimman tiedotusvälitteen työntekijöillä on sama työksianto kuin monilla yhteiskuntamme ja poliittisen elämämme nykyisillä ja entisillä kellokkailla, sellaisilla kuin Jyrki Katainen, Alexander Stubb, Mari Kiviniemi, Martti Ahtisaari, Paavo Lipponen, Liisa Jaakonsaari, Lasse Lehtinen j.n.e. j.n.e. 

Meidän aito ja oikea turvallisuutemme ja hyvinvointimme kaipaisi ihan toisenlaista politiikkaa.  sellaista joissa ei haikalla sotimista vaan rakennetaan rauhaa, ei mennä sotaliittoihin vaan sovitellaan riitapuolten välillä.  Samalla syntyisi tilaa myös oman hyvinvointimme rakentamiselle kun vähiä resursseja ei tarvitse polttaa sotavarusteluun.  Yrjö Kallinen muotoili aikoinaan, että

"jos haluat rauhaa, valmistaudu rauhaan".

YLE sensuroi

Yritin lähettää seuraavaa kirjoitusta kommentiksi YLEn uutiseen Libyan kapinallisten tukitoiveista länsimaille:

NATOn siis pitäisi käydä sisällisota kapinnallisten puolesta? Miten mahtaisi Gaddafin armeija toimia jos kapinalliset eivät itse olisi siviilejä ja piilottelisi muiden siviilien joukossa? Nythän NATOlle siviilien puolustaminen on kapinallisten auttamista ja kanssasotimista, siis liittolaisuutta.

Tämä näyttää entistä enemmän puuhalta johon meidän suomalaisten ei pidä sotkeutua mukaan kumpaankaan osapuoleen, ei Gaddafin eikä kapinallisten puolelle. Tämä olisi mitä mainioin paikka profiloitua uskottavana ulkopuolisena rauhanvälittäjänä. Se toki vaatisi lopettamaan kannanotot toisen osapuolen hyväksi ja vaatimukset toista vastaan ja asennoitumaan neutraalimmin ja objektiivisemmin.

Kun uutiseen ilmeistyi myöhempiä kommentteja niin lähetin viestini vielä varmuuden vuoksi toiseen kertaan, jos vaikka edellinen olisi luiskahtanut erehdyksessä sensoreilta bittien taivaaseen.


En löydä kirjoitelmastani mitään kummallista, siis sellaista mitä ei löytyisi muiden kirjoituksista tai yleensä keskustelusta.  Viestini sisälsi hieman silmien avausta ja yritystä katsoa molempien osapuolten tekemistä samoilla mittareilla sekä toivomuksen, että me emme sotkeutuisi.  

YLE kieltäytyy julkaisemasta asiattomia ja hyvien tapojen vastaisia kirjoituksia. Kumpaa YLEn mielestä  kaksinaismoralisminvastaisuus ja puolueettomuuden tavoittelu on?  

Sananpyöritystä

Vanha kunnon George Orwell -vainaa varmaan pyörii väkkäränä haudassaan jos seurailee nykymaailman uusiokieltä.  Meillä kun räjähtäneet ydinvoimalat ovat hallinnassa, sisällissodan osapuolen auttamista pommituksilla ja ohjuksilla nimitetään siviilejä suojeleviksi lentokieltoalueiksi ja uusien poliisien värvääminen on turvallisuusalan työllisyydestä huolehtimista.

Varsinainen ärsyke tähän kirjoitukseen oli ensin YLEn teksti-TV:stä lukemani ja myöhemmin heidän nettisivuiltaan löytämäni uutinen Saudi-Arabia -nimisen  perheyrityksen toimivan johdon viime toimista.  Kun kuningashuone haluaa lisää poliiseja ylläpitämään totalitarismiaan niin YLEn "tutkivat journalistit" nimittävät sitä uusiksi työpaikoiksi turvallisuusalalle ja uusiksi sosiaalietuuksiksi.

Lännen liittoutuman eli USAn, Ranskan *), Iso Britannian et al, on kerrottu suunniteltavan Libyaan lentokieltoaluetta jolla suojeltaisi libyalaissiviilejä Muammar Gaddafin armeijalta.  Gaddafilla on kuitenkin vastassaan aseistettuja kapinallisia.  Ja nyt kun lännen humanitaarinen offensiivi on alkanut, pommitetaankin ohjuksin ja lentokonein kaikkea muuta.  Ilmeisesti Gaddafin panssarivaunutkin lentävät.  Samalla Gaddafi ja hänen hallintonsa pääsee esittelemään siviiliuhreja. 

Japanissa Fukushiman voimalan reaktorit jatkavat säteilyään ja polttoaine sulamistaan.  Homma on kuitenkin kuulemma hallinnassa vaikka edes jäähdytysvettä ei saada osumaan kuumeneviin ydinpannuihin.  Hallinnassa oleminen siis tarkoittaa sopivia tuulia jotka vievät säteilevät pikkupekkerellit merelle (jossa ne tietenkin ovat täysin turvassa).

Meille rakennetaan tiedotusvälineissä sankaritarinoita tiedotusvälineiden palkkalistoilla olevista tiedonvälityksen sankareista.  Toimittajista jotka kuolemaa halveksuen ja mitään pelkäämättä etsivät meille tietoa ja siitä viiltävän terävällä älyllään analysoivat informaatiota.  Tutkivat journalistit ovat aikamme sankareita, ihan heti tosi-TV:n, idolsien ja muiden visailukisailuhurlumheisankareiden jälkeen.  Heidän tuotoksistaan, siitä mitä tiedonvälittäjät nimittävät tiedoksi, tehdään samalla kauppatavaraa.   Ei ihme, että Niklas Herlin huolestuu kun hänen rahalla ostamansa kaksi sanaa uskalletaan liittää yhteiskunnallisesti vaikuttamaan pyrkivän järjestön tunnukseksi vaaleihin.  Hän kuvittelee omistavansa kaksi Suomen kielen sanaa, laatusanan "uusi" ja erisnimen "Suomi" yhdistelmän "Uusi Suomi".  Ei ole merkitystä vaikka hän ei pysty päättämään, onko hän tällä kertaa porvarillinen tai riippumaton tai missä yhteydessä tai minkä näköisinä niitä käytetään mutta kun hänen omistamaansa laatusanaa ja erisnimeä muut käyttävät maksamatta siitä hänelle niin on rikottu hänen oikeuksiaan.  Tätä kutsutaan vapaaksi länsimaiseksi tiedonvälitykseksi. 

Orwell muotoili 1984:ssään uusiokielen maksiimin: "sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, tietämättömyys on voimaa".  Me elämme humaanissa kriisienhallinnan maailmassa jossa sen johtava supervalta (vrt. Orwellin Oseania) pitää yllä jatkuvaa sodan, eiku rauhan tilaa.  Afgaaneja, irakilaisia ja nyt libyalaisia vapautetaan pommittamalla läntisten ylikansallisten yhtiöiden työvoimaksi ja kulutusautomaateiksi.  Ja tietämättömyyttä pidetään yllä viihdeteollisuuden  ja n.s. tiedonvälityksen yhteenliittymän avulla.  Tavalliset ihmiset eivät tiedä missä tajuntaamme ohjattava viestintävirta vaihtuu tosi-TV-kisailusta ristiretkien menestyksien suitsuttamiseksi eli n.s. uutisiksi ja takaisin.  Eivätkä ole kiinnostuneitakaan kun jossakin juostaan, heitetään tai tapellaan meitä maailmankartalle ja joku populisti lupaa pistää ulkomailta tulleet kummallisenväriset rosmot kiikkiin.  O' sancta simplicas sanoisivat muinaiset latinalaiset, jos eläisivät ja leivältä sirkushuveilla höystettynä ehtisivät.

-----
*) BtW: jokohan Nicolas Sarkozy on maksanut Muammar Gaddafille takaisin häneltä saamansa vaalituen?  Se olisi vähintäänkin kohtuullista jos Sarkozy aikoo uskottavasti johtaa uskottavaa n.s. vapaata maailmaa entistä rahoittajaansa vastaan.

Tasapuoleton ulkopolitiikka

Nyt arabimaiden kumoukset ovat edenneet myös Libyaan.  Hyvä niin.  Tosin siellä esiintyvä väkivalta ei ole hyvä juttu.  Eikä niin hyvä juttu ole myöskään eräiden tahojen osoittama kaksinaismoralismi asian tiimoilta käsin.  EU:n ulkoministerien keskuudessa lienee useammanlaisia käsityksiä miten suhtautua tilanteen kehittymiseen siellä.  Aikaisemmat levottomuudet arabimaissa ovat tapahtuneet USAn ja muun n.s. läntisen maailman liittolaisissa.  Niissä tapauksissa on tyydytty toivomaan vakautta ja vanhan vallan mahdollisimman nopeaa kasvojen pesua.  


Nyt ollaan liikkeellä maassa joka ei ole ollut niin hyvää pataa lännen ja sieltä päin katsottuna myös pohjoisen kanssa.  Muammar Gaddafin johtama n.s. arabisosialismin muoto on tullut tiensä päähän, ilmeisesti ja toivottavasti.   Suhtautuminen siihen onkin sitten täysin erilaista kuin Hosni Mubarakin et al tyrannioihin ja niiden kumoamisyrityksiin sekä niiden yhteydessä tapahtuneisiin väkivallantekoihin.  


Myös piskuisen Suomen ulkoministeri Alexander Stubb kokee tarpeelliseksi riekkua muiden joukossa.  Hän vaatii Gaddafille viisumikieltoa, mukamas tasapuolisuuden nimissä kun kerran kaimalleen Valko-Venäjän Aleksander  Lukasenkallekin sellainen asetettiin.   Stubbin tasapuolisuus on kovin valikoivaa laatua kun se ei näytä koskevan Hosni Mubarakia eikä muita arabityranneja.  Koko Saud-perhekin saa matkailla rahoineen miten haluavat.  Jos Stubb olisi vaatimuksissaan aidosti tasapuolinen, hän vaatisi viisumikieltoja niin Mubarakille, Saudeille,  Zine el-Abidine Ben Alille jamitäniitäonkaan pitkin Afrikan pohjoisosaa ja Arabian niemimaata.  


Tämä suhtautuminen Libyaan on tietenkin vain yksi oire meidän vääntyneestä ja kaksinaismoralistisesti kieroutuneesta ulkopolitiikastamme jota on harjoitettu jo vuosikymmeniä, ensin hienovaraisemmin ja peitellymmin mutta nyt kokoomuslaisten päästyä näkyvämpiin asemiin, yhä avoimemmin ja härskimmin.  Heidän huolenaan ovat atlanttiset suhteet ja pysyminen mukana niissä pöydissä ja liittokunnissa joissa pääsee sotimaan ympäri maailman. 


Koskahan pääsisi vallalle aidosti meidän ja muiden turvallisuudesta huolta kantava ulkopoliittinen linja?