Stubb ja rakenteet

Alexander Stubb uhkailee kreikkalaisia.  Samaan aikaan hän puhuu rakenteeellisista uudistuksista ja pyrkii estämään niitä.  

Hallituksessa on kaksi käsitystä demokratiasta: Stubbilla totalitaristinen ja Erkki Tuomiojalla demokraattiinen.

Kreikkalaisilla on mahdollisuus tehdä aitoja rakenteellisia muutoksia.

 

Ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb/Kokkuli on avautunut YLEn haastattelussa Kreikasta sen tarvitsemista muutoksista.  Hänen mukaansa Kreikka tarvitsee rakenteellisia muutoksia ja näyttää pitävän EU:n, IMF:n ja EKP:n vaatimia säästöjä sellaisina.  Samalla Stubb uhkailee kreikkalaisia äänestämästä heiltä vaadittuja säästöjä vastaan.

Oikeasti Stubb ei halua kreikkalaisten muuttavan rakenteitaan vaan pönkittävän niitä säästöillä.  Jos kreikkalaiset purkavat yhteiskuntansa vaadituilla säästöillä, kapitalismin rakenteet jäävät pystyyn.  Samoin jäävät banksterien johtamat pankit ja niiden valta yli demokratian.  Stubb siis tukee omilla puheillaan ylikansallista finanssitotalitarismia.

Stubb vaatii kansainvälisille kapitalismin rakenteille ja toimijoille ylivaltaa yli kreikkalaisten ihmisten ja demokratian asettamalla ulkopuolelta ehtoja ja uhkauksia uusiin vaaleihin valmistautuville kreikkalaisille.

Samaan aikaan Stubb ihmettelee kreikkalaisten halua pysytellä Eurossa.  Minä en, sillä kreikkalaisten lainat ovat paljolti sidottu Euron arvoon.  Jos he siirtyisivät Drakmaan tai johonkin muuhun valuuttaan niin lainojen reaaliarvot hyppäisivät entistä enemmän tavoittamattomiin.  Eurosta pitäisikin erota sellaisten joilla velka on siedettävällä tasolla.  Sellainen olisi esimerkiksi Suomi, joka voisi siirtyä turvaan ennenkuin Euro lopullisesti romahtaa.

Sen sijaan ulkoministeri Erkki Tuomioja/Demuli näyttää olevan toista mieltä samaisen YLEn haastattelussa. Hän antaa vaalit ja Eurossa pysymisen/eroamisen kreikkalaisten omaksi huoleksi.  Niin sen pitäisikin olla eli, että tavalliset kreikkalaiset saisivat itse päättää omista asioistaan yli pankkien ja ylikansallisten kapitaalikasautumien.  Tuomioja on myös syystä huolissaan EU:n hirttäytymisestä yhteen, jo aiemmin toimimattomaksi huomattuun ratkaisuun. 

Suomen hallituksessa näyttää olevan kaksi aivan vastakkaista suhtautumista demokratiaan.  Eduskunnan suurimman puolueen kärkiedustajat näyttävät sitä halveksivan ja tarjoavan tilalle pankkiirien kuria.  Hallituksen toiseksi suurimman puolueen edustajat näyttävät sentään puhuvan demokratian puolesta, uskottavuuden kanssa vain on hieman niin ja näin heilläkin.  Vanhat Paavo Lipposen aikaiset synnit kun painavat edelleenkin.  Suurimman oppositiopuolueen kanta taisi tulla jo aiemmin Jussi Halla-Aholta/Persuli (Hommaforum-fraktio), joka kaipasi sotilasjunttaa Kreikkaan.

Toivottavasti kreikkalaiset valitsevat uusintavaaleissa viisaasti ja vaihtavat totaalisesti aimman epäonnistuneen hyväveliverkostonsa parlamentista. Toivottavasti he pystyvät myös syrjäyttämään Karamanlisin, Papandreun, Venizelosin ja Mitsotakiksen perheiden ympärille muodostuneen taloudellisen eliitin. Vasta sen jälkeen heillä on edellytykset rakentaa toimivaa yhteiskuntaa. Ainiin, ja kansainväliset pankit pitäisi jättää nuolemaan näppejään ja oppimaan, että heidän kuprujaan ei jatkuvasti makseta veronmaksajien selkänahasta.  Kreikkalaisilla on mahdollisuus tehdä aitoja rakenteellisia muutoksia jos he luopuvat heidät ja meidät kriisiin ajaneesta talousliberaalista politiikasta.  Siinä suhteessa kreikkalaisilla on meidänkin muutoksemme avaimet käsissään.

Oleellisia kysymyksiä taloudellisesta vakaudesta

Jälleen ovat EU:n johtajat koolla pystyttämässä Euroopan vakausmekanismia (EVM, englanniksi European Stability Mechamism (ESM)).  Keskustelu tapahtumasta ja EVM:n sisällöstä näyttää menevän päivittelyksi miten Tsekit ja Britit sitä vastustavat.  BBC:n uutiselle onkin luonnollista, että pääministeri David Cameron ja Brittien kannat ovat pääosassa.  Mutta Suomen tiedotusvälineet joko ohittavat koko jutun vaivihkaa tai uutisoivat myös Brittien ja Tsekkien kantoja.  Esimerkiksi Helsingin Sanomat ja YLE jättivät vaikutukset Suomeen ja Suomen kannat vähälle.  Esimerkiksi Hesarille olivat uutisia Kataisen karvahattu ja huono yhteydenpito eduskuntaan. Toki myös porvari Kataisen tölväisy Belgian lakkolaisista sai tilaa porvarilehdessä. YLElle taas olivat tärkeitä Tsekit ja kompromissihakuisuus. Kumpikaan eikä mikään muukaan tiedonlevite ole avannut millainen mekanismi oikeasti on ja mitä mekanismi tarkoittaa käytännössä Suomen valtiontaloudelle ja taloudellemme yleensä. 

Toki tiedonlevitteet mainostavat budjettikuria ja erityisesti, kuinka kreikkalaisia on vahdittava.  Sen sijaan monet oleelliset kysymykset jäävät esittämättä ja siten myös vastaamatta.  Esimerkiksi miten mekanismi tulee rajoittamaan niin kreikkalaisten kuin Suomen eduskunnan päätösvaltaa eli demokratiaa.  EUn on pitänyt olla demokratiaprojekti mutta tälläKIN lisätään kasvottomien byrokraattien valtaa yli demokraattisten valtioelinten.   

Euroopan keskuspankki kuvailee sitä omassa julkaisussaan heinäkuussa 2011 niin, että se ei saisi murentaa moraalia vaan vain olla "silta" parempaan.  Oikeasti mekanismi kuitenkin rajaa valvojat kaiken valvonnan ja vastuun ulkopuolelle.  Heitä ei saa saattaa edesvastuuseen tekemistään eikä toimintaa saa edes verottaa.  Kuinka tuollainen kohottaa moraalia.  Mahdollisuus helppoon vastuun väistämiseen on yleensä ollut varmin tae luiskahtaa tekoihin

Jotkut ovat kuitenkin nähneet vaivaa jota tutkivien journalistien olisi tullut nähdä.  Youtubeen on laitettu viime joulukuussa video joka havainnollistaa EVM:n olemusta tylyllä tavalla. Luonnollista onkin, että suomalaisen journalistiikan ammattilaiset kuten esimerkiksi virkaatekevän MEPin, Petri Sarvamaan kaltaiset ovatkin rynnänneet tuomitsemaan tuollaisen iljettäväksi propagandaksi.  Tälläiset kysymyksethän kun voisivat saada tavalliset ihmiset toimimaan vaaliuurnilla ja valitsemaan eliitin kannalta väärin.

Oikeasti Euroopan talousongelmat tulevat finanssimarkkinoilta joilla pankit tekevät itse luomallaan velkarahalla spekuloiden lisää rahaa jolla ei ole reaalimaailmassa katetta.  Nämä vakausmekanismit valvoessaan valtioita eivät puutu oleelliseen juurisyyhyn.  Siitä eivät EU:n mainosmiehet ja -naiset kerro mitään.  Pikemminkin he pyrkivät peittelemään perustavaa laatua olevia ongelmia luomalla lumeongelmia ja niihin totalitaarisia ratkaisuja.  Kun perimmäiset ongelmat jäävät ratkaisematta niin eivät nämä vakausmekanismitkaan toimi.  Valvontaelinten tulisikin rajoittaa valtioiden vapauden asemesta pankkien vapautta omaan omaan rahan tekoon ja sillä spekulointiin.

Lipposen vahvaa johtamista - harhaan

SDP:n presidenttiehdokas Paavo Lipponen on jatkanut vaalikampanjaansa Heinolan työväenyhdistyksen 120 vuotisjuhlassa.  YLEn uutisoinnin mukaan hän on puhunut siellä Eurosta luopumisesta ja hehkutellut siihen vaaroja.  Hänen pelottelulinjansa on tyypillistä jatkoa hänen aiemmalleen, jo hänen pääministerikaudellaan koetulle.  Erityisesti hän ilmeisesti tarkoitti hyökätä populistisesti EU:lla ja EURO:lla pelottelevia vastaan eli kohteena olivat opposition Paavo Väyrynen/Kepuli ja Timo Soini/PerSuli.  Taktiikkana näytti olevan vielä kovempi pelottelu.

Lipponen on, sinällään oikein, havainnut Venäjän suosivan kahdenvälisiä suhteita EUn asemesta.  Lipponen haluaa esittää sen pelottavana ja kammoksuttavana kun se pitäisi pikemminkin nähdä mahdollisuutena.  Lipponen esittää meidän jäävän Moskovan ja Berliinin välisen akselin jyräämäksi.  Ilmeisesti vastustaja-analyysi on laskenut russofobian varaan.  Historiaa mukamas harrastavalta Lipposelta tuo on kuitenkin kummallinen lipsahdus tai tarkoituksellinen harhaanjohdatus.  Me tulimme jyrätyiksi 1940-luvulla kun läksimme1930-luvulla mukaan yhdentyvän Euroopan ohjelmaan ja sidoimme kohtalomme Saksaan ja sen huippupoliitikoihin.

Nyt meillä olisi mitä mainioin mahdollisuus hoitaa omat asiamme itse ja omaksi parhaaksemme.  Sen sijaan Lipponen ja monet muut EU- ja NATO-friikit haluaisivat keräilemään murusia Angela Merkelin ja Nicolas Sarkozyn pöydän alta.  En nimittäin jaksa uskoa, että edes Lipponen tai Martti Ahtisaari tai Olli Rehn oikeasti kuvittelisi Sarkelin ja Merkozyn ottavan mukaan Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen kaltaisia pikkupoikia ja -tyttöjä kun kokoontuvat sopimaan edustamiensa businesstahojen etujen turvaamisesta. Liisa Jaakonsaaren uskomuksista en ole ihan varma.

Lipponen ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ovat myös pelotelleet Markkaan paluun kovalla hinnalla.  Enpä ole kuitenkaan nähnyt heidän osoittavan mitään laskelmia joissa osoitettaisi mikä on nykyisen menon realistisesti arvioitujen kustannusten suhde realistisesti arvioituihin Markka-vaihtoehdon kustannuksiin.  Valtiovarainministeriössä on kuulemma jotain laskettu ja sen mukaan työttömyys tulee.  Eikö meillä jo nyt ole työttömyyttä ja eikö se tule pahenemaan ilman Markkaakin?  Euron kriisin vaikutukset eli pankkien omistajien tukeminen vie rahaa kansantaloudesta ja aiheuttaa kulutuksen vähenemisen ja sitä seuraa...  Siihen kun lisätään eläkeiän nostaminen ja työurien pidentäminen lisäämään työvoimaa niin a'vot, jo saadaan työttömyys taas nousuun.

Nythän meiltä menee joka tapauksessa miljardeja jotka ovat poissa oman talouselämämme pyörittämisestä.  Toisaalta Markkaan paluu ei olisi kummoinenkaan toimenpide.  Onhan maailman sivu perustettu uusia valuutta-alueita ja kansantaloudet pilkkoutuneet, yhdistyneet ja siirtyneet valuutoista toiseen.  Ja pystyimmehän hoitamaan myös kalliin operaation Euroon siirtymisestä.  Korkealla abstraktiotasollahan on kyse siitä, että otetaan käyttöön uusi valuutta, nimeltään jotakin, suhteessa 1 EUR = 1 uusi raha.  Sen jälkeen annetaan uuden rahan arvon vaihdella jollakin etukäteen päätetyllä mekanismilla.  Se mekanismi voi olla jotakin eduskunnan päätöksestä vapaaseen vaihdantaan.

Euroopan keskuspankin Suomen filiaalin paikallisjohtaja, jota myös Suomen pankin pääjohtajaksi tituleeraataan, Erkki Liikanen on esittänyt YLEn TV1:n ykkösaamussa oman valuutan kauheuksia muistelemalla oman valtiovarainministerikautensa talouspolitiikkaa.  Oman osuutensa hän toki häveliäästi "unohti".  Jostakin kumman syystä hänellä meni sekaisin yleinen maailmanlaajuinen kriisi ja sitä seurannut vakaampi aika.  Ikäänkuin ulkomaailman kriisit eivät koskettaisi meitä kun olemme Eurossa.  Ikäänkuin 1980- ja 1990-lukujen vaihteen lamaa seurannut 1990-luvun kasvu olisi ollut myöhemmin, 1999-2002 käyttöönotetun Euron ansiota. Ja mikähän meitä nyt sitten heiluttelee jollei Euron ulkoinen kriisi.  Samaan aikaan toisaalla Euroopassa likipitäen samankokoiset kansantaloudet ilman EUROa voivat paremmin.

En toki väitä, että Markka toisi autuuden ja mannaa alkaisi sataa.  Sen jälkeen kyse olisi kuitenkin meidän omista päätöksistämme.  Se tuntuu näitä vahvaa johtajuutta tarjoavia ja kaipaavia kauhistuttavan.  Pitäisi itse tehdä päätöksiä joista ihan itse pitäisi ottaa vastuu.  Nyt voivat valitsemamme edusmiehet ja -naiset syyttää markkinavoimia ja mukamas leväperäisiä etelänmaita eli syyllisiä ovat muut ja päätöksistä vastuussa ovat muut, valitkaa vaan jatkossakin meidät - tekemään mitä?

Onnettominta tässä näyttää olevan, että ongelmat rahastetaan veronmaksajilta kahteen kertaan.  Ensin veronmaksajilta ja tavallisilta taatiaisilta imetään rahaa Euroina kansainvälisten pankkien omistajien avustamiseen.  Sen jälkeen meiltä imetään rahaa Markkoina, Saksan tai Suomen tai mikä se uusi valuutta sitten onkaan, uudestaan muka valuutan vaihdon aiheuttamina kustannuksina.  No, ainahan loppupeleissä tavalliset ihmiset ovat maksaneet.  Uutta tässä on, että ennen annettiin pieni n.s. hyvä aika väliin, nyt kapitalismi on päässyt jatkuvan kriisin aikaan.  Samaan aikaan presidenttinvaalin koko ehdokaskatras, nuo vahvoiksi johtajiksi ilmoittautuvat höpöttävät puuta heinää, tällä kertaa Lipponen äänekkäimpänä kellokkaana.

Puttosen pörinöitä

Viikonlopun paperisessa Ilta-Sanomissa haastatellaan Aalto-yliopiston rahoituksen professoria, Vesa Puttosta yli sivun jutussa.  Hän tuntuu vastustavan kiihkeästi Kreikalta vaadittavia lainojen ja takuiden vakuuksia.  Hänen kantansa on toimittaja Mika Koskinen tiivistänyt viiteen väitteeseen (kursiivit suoria lainauksia lehtijutusta).

1) Valtiot ovat erilaisia lainaajia kuin yritykset tai yksityishenkilöt.  Valtio on suvereeni, jolla on verotusoikeus.
Erilaisuus on tähän asti perustunut siihen, että valtion ei ole katsottu voivan mennä konkurssiin ja sillä on katsottu olevan aina mahdollisuus maksaa velkansa, ainakin seuraavaan sotaan saakka.  Toinen mahdollisuus on ollut hoitaa maksuvalmius muuttamalla valuuttakursseja. Nyt kuitenkin Kreikka on konkreettisesti tilanteessa jossa konkurssi on mahdollinen eikä EU:n oloissa sillä ole mahdollisuutta valuuttakurssien kautta hoitaa tilannetta.  Verotusoikeus ei muuta tätä asetelmaa. 

2) Poliitikot sanovat, että heillä on Suomen kansalta saatu valtuutus vaatia vakuuksia.  Eivät ne olleet mitkään vakuusvaalit.   Äänestin sinne kansanedustajaa.
Puttosen mielestä siis kansanedustajien eikä heidän puolueidensa pitä muistaa vaalien jälkeen mitä lupasivat vaalikampanjassaan.  Itse asiassa hallituspoliitikoilla ei ole valtuutusta vaan velvollisuus vaatia vakuuksia.  Ja jos eivät niitä saa, jäättää Suomi pois koko järjestelystä.

3) Jos vakuuksia ei voi teknisistä syistä vaatia, niin sehän vitsi koko homma.

Vitsiksi homma muuttuu vasta jos ennakkoehdosta ei pidetä kiinni ja mennään lainajärjestelyyn mukaan ilman vakuuksia.  Tekniikka on vain hidaste jos sekään.  Teknisesti EU:n perussopimukset kieltävät EU:n laajuiset tukijärjestelyt mutta ei se ole estänyt tukemasta Kreikkaa jo aiemminkin, eikä Irlantia j.n.e.

4) Jos vakuudet olisivatkin teknisesti mahdollisia,niin se, että vaadimme Suomelle paremman oikeuden kuin mitä muut saavat, tarkoittaa sitä, etytei kukaan lainaa rahaa Kreikalle enää millään ehdoilla.  Se taas johtaa siihen, että eurooppalaisia valtioita lainoteta muut kuin toiset euromaat.
Tässä Puttonen jo valehtelee.  Suomi ei ole ollut vaatimassa "parempaa oikeutta" sillä eihän Suomi ole sulkenut pois mahdollisuutta muiden vaatia samaa eli vakuuksia omille lainoilleen ja takauksilleen.   Parasta olisi ollut, jos jo keväällä olisi lähdetty koko EU:n laajuisesti tielle jota Suomesta ehdotettiin eli olisi laadittu kaikille koko järjestelyä koskeva vakuus- ja takuujärjestely.

Toisaalta Puttonen väittää, että kukaan ei lainaisi enää Kreikalle.  Miksi ei lainaisi jos tarjolla olisi vakuudet?  Pikemminkin lainan saamisen luulisi olevan helpompaa ja halvempaa jos vakuudet ovat kunnossa.  Nythän Kreikan lainat ovat sikakalliita juuri riskin takia.

5) Vakuusvaateilla tehdään jumalattomasti hallaa Suomen asemalle EU:n sisällä.  Suomesta on tullut itsepäinen känkkäränkkä, johon ei voi enää luottaa jatkossa.
Kuinka niin?  Onko epäluotettavaa ilmoittaa, että ei lähde järjestelyyn mukaan ilman vakuuksia ja pitää ilmoittamastaan ennakkoehdosta kiinni?  Eikö nimen omaan toisinpäin toimiminen olisi epäluotettavaa?

Onko känkkäränkkäilyä ajaa omia ennalta ilmoittamiaan ehtoja?  Käsittääkseni kukaan ei pidä Isoa Britanniaa känkkäränkkänä vaikka se on vaatinut oman oikeutensa maksattaa osan jäsenmaksuistaan muilla, ml. Suomi.

Pikemminkin tämä episodi on osoittanut, että Suomea ja suomalaisia ei voi enää pitää äänettömänä yhtiömiehenä joka suostuu ihan mihin tahansa ilosta istua isojen poikien kanssa samoissa pöydissä, tai ainakin pöydän alla, tai ainakin eteisessä tai ainakin olla hengessä mukana.


Sen sijaan ulkoministeri Erkki Tuomioja lienee oikeilla jäljillä sanoessaan Helsingin Sanomien mukaan, että Suomen vaatimukset itseasiassa hakevat koko Euroalueelle taloudellista kestävyyttä.  Tuomioja on oikeassa jos tämä jupakka johtaa realististisempaan poliittiseen ajatteluun ja siitä sellaisten johtopäätösten vetoon, että pankkien harjoittama ahne rahastus saadaan kuriin. 


Siinä Puttonen on oikeassa, että Soini-ilmiöllä on osansa suomalaisten hallituspiirien tiukkuudella tässä asiassa.  Normaalioloissahan olisi jo aikapäiviä sitten lipsahdettu vanhaan jees-miehen osaan.  Vakuuspuheet eivät olisi tulleet heille edes mieleen koska se olisi vaatinut oman äänen ja mielipiteen esiintuomista isojen poikien ja tyttöjen pöydässä.  Viimeistään Saksan liittokansleri Angela Merkelin jyrähdys olisi saanut suomi-ministerille löysät housuun.  Nyt Soinin pelko näyttää olevan viisauden alku. 


Aalto-yliopiston piti nostaa suomalainen tiede ennennäkemättömään kukoistukseensa.  Jos jutun substanssi on todella Vesa Puttoselta eikä bulevardilehden toimittajalta niin arvon professori näyttäisi olevan esimerkki siitä miten paljon yliopistossa on vielä tekemistä.  Niin normaalijärjelle vieraita hänen ulostulonsa, ainakin tuossa muodossa, ovat. 

Niskalenkki

Viime aikoina on puhuttu kovasti eräiden euromaiden avustamisesta kun ne ovat joutuneet ahtaalle kansainvälisten pankkien myöntämien lainojen kanssa.  Menemättä nyt tällä kertaa sen syvemmälle siihen keitä autetaan ja ketkä maksavat, puutun erääseen toiseen seikkaan.  Meillä eräät puolueet mainostavat kovasti erilaisten ehtojen asettamista velkaisille.  Jo aikoja sitten valtiovarainministeri Jyrki Katainen julisti ottaneensa kansainväliset rahoitusmarkkinat niskalenkkiotteeseensa.  Nyt asialla ovat lähinnä demarit.

Demarit kertovat asettavansa ehtoja Portugalin ja Kreikan tukemiselle sekä jatkossa muillekin.  Hyvä niin jos ehdoilla saataisi tuo kaivattu niskalenkki mutta kun ei.

Demareiden vaatimuksia on esimerkiksi valtioiden omaisuuksien myynti, siis yksityistäminen.  Tähän asti, p.l. Paavo Lipposen touhut, demarit ovat kovasti selittäneet puolustavansa meidän kaikkien yhteisiä eli yhteiskunnan omistuksia.  Nyt kuitenkin kreikkalaisten ja portugalilaisten pitäisi myydä energiayhtiönsä, koulunsa, valtionyhtiönsä j.n.e.  Onko oikein, että tavalliset tyyötätekevät ja vähäosaiset kreikkalaiset ja portugalilaiset maksavat sähkölaskuisaan ja kouluissaan eliitin laskuja jotta meidän eliittimme voi selittää pitäneensä poliittiset lupauksensa?

Kuvittelevatko demarit Jutta Urpilaisen johdolla ihan oikeasti, että jonkin kreikkalaiset energiayhtiön yksityinen omistaja ei rahastaisi ostostaan energiayhtiön tavallisilta asiakkailta jotta saa sijoitukselleen voittoa.  No, eiväthän kaikki, etenkään porvarit, ole ymmärtäneet sitä täälläkään vaan ovat myyneet kunnallisia energiayhtiöitä.

Sama juttu on valtionyhtiöiden myymisen kanssa.  Myydään lypsävät lehmät ja siemenperunat jotta poliittinen eliitti voi pitää lupauksensa finanssieliitille.  Jäljelle jää vain tavallisten ihmisten palkkatulojen verotuksen ja arvonlisäverotuksen korottaminen jotta pankkien omistajat saavat rahansa.

Oma lukunsa on puheet vakuuksista.  Meille eistetään vakavalla naamalla, että emme voi vaatia noilta mailta vakuuksia lainoillemme ja vastatakauksia omille takauksillemme.  Miten sellainen on mahdollista?  Itse asiassa noilla suurilla kansainvälisillä pankeillakin pitäisi olla vakuudet myöntämilleen lainoille varautumisena maksukyvyttömyyteen.   Ilmeisesti kuitenkaan taloudelliset eliitit eivät sellaisia keskinäisissä spekulaatioissaan vaadi ja me sitten maksamme heidän leväperäisyytensä.

Kukaan ei kuitenkaan ole puhunut rahamarkkinoiden toimijoiden oikeasta vastuuseenpanosta eli siitä niskalenkistä jota Katainen lupasi.  Demarit ovat kainosti vaatineet, josko pankit voisivat vielä jatkossakin lainoittaa noita ongelmamaita.  Vastuuta olisi oikeasti kärsiä luottotappiot silloin kun on annettu lainaa maksukyvyttömälle ilman kelvollisia, realisoitavissa olevia vakuuksia. 

Jos pankkien persuukset eivät kestä niiden antamien lainojen luottotappioita niin olisi kai paikallaan kiristää pankkien vakavaraisuussäännöksiä niin, että niillä on oikeasti mahdollisuuksia vastata huutoihinsa.  Se vähentäisi muutenkin spekulanttien ja businessleijonien saalistusmahdollisuuksia ja estäisi uusien höttöntöttörahakuplien syntymistä.  Silloin olisi saatu edes jonkinlainen ote kontrolloida rahoitusmarkkinoita ja voisi puhua rehellisin mielin edes jonkinlaisesta niskalenkistä.

Kataisen niskalenkki

Jyrki Katainen on aloittanut kummallisen hyökkäyksen oppositiota vastaan. Tokihan on normaalia, että hallitus ja oppositio on erimieltä mutta tämä Kataisen reaktio on kummallinen ja erikoinen.

Ensin Katainen käy kollegoidensa kanssa neuvottelemassa järjettömän kalliin tukipaketin joilla pelastetaan suurten kansainvälisten pankkien ja muiden rahoituslaitosten sijoitukset edessä häämöttäviltä riskeiltä Kreikassa. Tätä markkinaspekulanttien lepyttelyä eurovuorilla hän nimittää niskalenkiksi markkinavoimista. Sitten kun hänen ja kumppaniensa tulosta arvostelee oppositio niin hän katsoo asialliseksi syyttää valehtelusta. Ikäänkuin hänen kanssaan erimieltä oleminen olisi kiellettyä ja rikollista.

Valehtelusta ja epärehellisyydestä selittää puolue joka vast'ikään vakuutti olevansa työväen puolue ja nyt väittää itseään vihreiksi. Ja samainen puolue on ollut vakuuttanut,e ttä markkinat kyllä korjaavat itse itsensä. Kas, kun ei tässä tapauksessa korjaakaan kun pankkien omistajien voitot pitää pelastaa. Ja samalla tyydyttyvät rahamarkkinat eli ne muutamat kymmenet johtavat rahoitusspekulantit suurimmissa kansainvälisissä pankeissa ja rahalaitoksissa. Eivätkä kreikkalaiset nepotistitkaan varmaan pane pahakseen, nämä Karamanlisit, Papandreut ja Mitsotakikset ynnä muu kreikkalainen eliitti.

On toki totta, että demarit olivat omalta osaltaan Paavo Lipposen aikana ajamassa meitä tähän ahdinkoon. Nyt sitten kun demarit yrittävät tehdä eroa tuohon turmiolliseen politiikkaan niin se selvästi kismittää Kokoomusta. Onhan demareiden kelkka kääntynyt muutamassa muussakin asiassa, esimerkiksi Helsingin kunnallispolitiikassa. Ilmeisesti kokoomus- ja myös kepujohto pelkää jäävänsä yksin vastaamaan seuraavissa vaaleissa tästä politiikasta. Olisihan ollut paljon mukavampaa jos suurista puolueista kukaan ei olisi ollut erimieltä niin harjoitetun politiikan vastustamisen leimaaminen populismiksi olisi mennyt helpommin läpi. Nyt populismileiman saamimen tartuttumaan on vähintäänkin kertaluokkaa vaikeampaa. Vastustajien näkyvyys ja kuuluvuus ovat demarien myötä aivan eriluokkaa.

Oma lukunsa on sitten miten luotettavaa demarien kääntymys on? Meillä on jo lukuisia esimerkkejä kuinka he puhuvat ennen vaaleja yhtä ja toimivat jälkeenpäin toisin. Epäilys on tälläkin hetkellä olemassa, että vastustus on vain taktista laatua ja unohtuu heti vaalien jälkeen jos on tullut voitto ja hallituksen ovet auenneet.

P.s. Olen ollut havaitsevinani, että kriisien välit koko ajan lyhenevät ja lyhenevät. Nyt USA:n asuntorahoittajien busineksesta alkaneesta rahoituskriisistä ei keretty edes kunnolla aloittaa nousua kun iski tämä kreikkalaisten niskaan kaadettu. USAsta kuuluu jo vihjeitä seuraavsta kun rahoituslaitokset ovat ilmeisesti narahtamassa tunnuslukujensa väärentämisestä. Olemme ilmeisesti saavuttamassa jatkuvan talouskriisin tilan (ihan niinkuin jatkuvan sodankin).

Pankkitukiautomaatti

EU:n valtiovarainministerit ja muuta EU-eliittiä, m.l. meidän Kataisemme ja EU:n Rehn, ovat parhaillaan Brysselissä keksimässä uusia uhrilahjoja joilla lepytellä hurjistuneita markkinavoimia.

Ratkaisuksi lienee nousemassa kerätä rahasto josta jakaa uutta pankkitukea jos pankkikapitalisteja alkaa uhata voittojen kasvun tyrehtyminen. Syntymässä lienee varsinainen pankkitukiautomaatti jolla pitää pankkien spekulanttirengit tyytyväisinä bonuksiinsa ja pankkien omistajat luottavaisina voittojensa kehitykseen.

Oikeasti nuo lepyteltävänä olevat markkinavoimat koostuvat muutamasta suuresta pankista ja niiden muutamasta kymmenestä, korkeintaan muutamasta sadasta johtavasta spekulantista. Heille ollaan nyt keräämässä entisen 50 000 000 000 €:n lisäksi uutta 60 000 000 000 €:n rahaläjää jonka turvin voidaan tehdä lisää lainarahaa kymmenkertainen määrä. Lainaongelmaa siis korjataan ensin lainaamalla pääomaa jonka turvin voidaan lainata lisää ja samoilta pankeilta kuin aikaisemmatkin ongelmalainat. Nuo pankit ovat rikastuneet luomalla tätä lainaongelmaa ja nyt sitä ratkaistaan rikastuttamalla heitä lisää.

Keppihevosena käytetään nyt Kreikkaa ja uhkaillaan muilla Etelä-Euroopan mailla. Käsittääkseni jo vuosia kuitenkin myös suuret EU-maat kuten Saksa ja Ranska ovat vähät välittäneet vakaussäännöistä ja alijäämien rajoista.

Ratkaisu on hieman samanlainen kuin aikoinaan 90-luvun taitteen lamassa. Silloinen Suomen pankin johtaja Rolf Kullberg syytti kansalaisia kulutusjuhlasta vaikka kyse oli pankkien keinottelubileistä. Nyt on tässä suhteessa samankaltaiselta näyttävä tilanne ja taas on ratkaisu sama eli korjaamiseen tarvittavat rahat revitään tavallisten ihmisten selkänahasta eikä pankkien omistajilta eikä heidän rengeiltään.

Mistä löytyisi politiikassamme se sadun pikku poika joka kertoisi, että kuninkaalla ei ole housuja?