Sopimus miehityksestä

Nyt puolustusministeri Antti Häkkänen, seurassaan ulkoministeri Elina Valtonen, on käynyt allekirjoittamassa DCA-sopimuksen ("Defence Cooperation Agreement") USA:ssa sikäläisen ulkoministerin, Antony Blinken:n luona.

Sopimus on loogista jatkoa jo pitkään jatkumoon jolla meitä on ujutettu USAn etupiiriin, tukemaan omalta osaltamme sen geostrategisia imperatiiveja kuten Zbignew Brzezinski ne "The Grand Chessboard":ssaan esitteli.  Aikaisempia askeleita ovat olleet m.m. Rauhankumppanuus eli "Partnership in Peace" NATO:n kanssa, IsäntämaaMoU ja paljon muuta sekä NATO-jäsenyys.  Nyt DCA mahdollistaa maamme miehityksen USA:n tukikohdilla joita luvattiin sopimuksessa jo 15.

Jo aiemmin USA:n joukot ovat käyneet täällä harjoittelemassa. Ne ovat liki katkeamaton sarja erilaisia pyssyleikkejä erilaisilla USA:n liittokunnan kokoonpanoilla. Kaikista eivät ole edes "muistaneet" kertoa ulkopoliittisille johdollemme. Nyt meno vain yltynee kun USA:n armeijalle sallitaan sen omat muilta suljetut varuskunta-alueensa omine oikeuksineen ja lupineen, lainsäädäntöä myöten ja ilman, että heidän täytyisi edes maksaa vuokraa, veroja, tulleja t.m.s.  Sopimuksella annetaan miehityshallinnolle melkoisia oikeuksia mutta ei juurikaan velvollisuuksia, ei juuri edes velvollisuutta noudattaa Suomen lakeja.

*

Sopimus on loogista jatkoa jo pitkään jatkumoon jolla meitä on ujutettu USAn etupiiriin

 

*

Jos aiemmin valkoisten keisarillisen Saksan kanssa tekemä sopimus avusta Sisällissodassa vuonna -18 on vertautunut "kauttakulkusopimus 1.0:ksi" vaikka oli sisällöltään luovutti Suomen Saksan protektoraatiksi. Varsinainen kauttakulkusopimus eli "Kauttakulkusopimus 2.0" oli käytännössä miehityssopimus jolla Natsi-Saksan joukot tuotiin Suomeen muka "lomalaisina" vuonna -41 huokkäämään Neuvostoliittoon. Isäntämaa MoU:ta vuodelta -14 on sanottu "kauttakulkusopimus 3.0:ksi" ja se sisältikin eniten vain tilapäiseen oleskeluun liittyviä asioita. Nyt kun olemme jo NATOssa, meille tuodaan varsinainen miehityssopimus jossa ei enää leikitä eufemismeilla.

Pahinta sopimuksessa kuitenkin on kuinka se sitoo meidät entistä tiukemmin USA:n sotiin joita se on ollut innokas käymään koko olemassaolonsa ajan eikä loppua näy.  Meillä ei ole sanansijaa mihin sotiin täällä oleilevat joukot osallistuvat ja tekevät operaatioitaan.  Se altistaa meidät niiden kohtaamille vastatoimille ja olemme silloin maaleja ja joudumme USAn sotien osapuoleksi.  Eikä meiltä edes tarvitse kysyä.

Meidän eliittimme, ne "meidän nilkeiksi" Väinö Linnan alikersantti Yrjö Lahtisen suulla nimeämät, on siis tehnyt meille varsin raa'an ja katalan tempun.  Meitähän on jo vuosikymmeniä manipuloitu eli NATOtettu, välillä avoimemmin ja välillä peitellymmin. Nyt heidän ei tarvitse edes yrittää peitellä mitään kun maailmanpolitiikan mannerlaatat on väännetty suotuisaan konstellaatioon m.m. Ukrainassa.  Siellähän USA on ajanut samaa asiaa mutta hieman erilaisella proseduurilla kun piti vanha hallitus kaataa Euro-Maidan:n värivallankumouksella.  Täällä eliitti oli valmiiksi suotuisa.  Esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö on ollut yksi tärkeimpiä toimijoita vaikka pitkään yrittikin julkisuudessa piilotella muka yleisen mielipiteen takana puhuen m.m. kansanäänestyksestä kunnes konjunktuurit olivat sopivat paljastaa korttinsa.  Samalla asialla toki oli jo aiemmin m.m. Martti Ahtisaarikin.

Ikuisena optimistina haluaisin vielä kuiten uskoa meillä olevan vielä aikaa irrottautua tästä kuoleman spiraalista ja irrottautua USA:n etupiiristä uskottavasti puolueetomaksi ja suurvaltaristiriitojen ulkopuolelle.

Si vis pacem para pacem,

aut certe evita bellum!        

Sanna Marin:n hallituksen päättöarvio

Lienee aika minunkin kirjoittaa sananen tai pari viimevaalikauden eli sosialidemokraatti Sanna Marin:n hallituksen aikaansaannoksista ja saamattomuksista sekä hyvässä että pahassa.  Ovathan niin monet muutkin aiheesta avautuneet.  Etenkin kun viime vaalikauteen mahtuu paljon kaikenlaista, monia käänteitä ja vaarallisia tilanteita.

Hallituksen lähtökohta ei ollut helppo. Olihan alla siihen osallistujilla sekä tappiota ja menestyksiä vaaleissa. Erityisesti keskustapuolue oli ensin  ryvettynyt Juha Sipilän hallituksessa manaten itselleen vaalitappion ja nyt tuli mukaan täydentämään koalition eduskuntaenemmistön.  Siitä tulikin hallituksen "outolintu" omine näytönpaikkoineen ja rasitteineen.  Vaalikauden aluksi muodostettu Antti Rinteen hallitus kaadettiinkin Keskustan sooloiluun, ilmeisesti sen "sipiläläisten" kostonhimoon Rinteen ay-taustan takia. Tekosyynä Postille annettu omistajaohjaus.

Rinteen jälkeen hallituksen uudelleen vanhalta pohjalta muodostanut Sanna Marin onnistuikin pitämään hallituksensa kasassa vaalikauden loppuun (ja on tätä kirjoitetttaessa toimitusministeriö). Huolimatta kaikenlaisista kampitusyrityksistä sekä hallituksen sisältä Keskustan toimesta että ulkopuolelta opposition Kokoomuksesta ja Perussuomalaisista. Ulkopuolinen loiskiehunta sai jopa äärimmäisen roiseja ja käsittämättömiä piirteitä ihan silkasta valehtelusta äärimmäisen tolkuttomiin vääristelyihin. Toisessa päässä kummalliset "jauhojengi"-kampanjat ja toisessa päässä hengennostatus päämisterin turvallisuuspoliittisesta neuvonantajasta. Se oli Marin:n ehdottamana hirvityksen kauhistus mutta nyt vaalien jälkeen kelpaa siitä suurimman älämölön pitäneelle Kokoomuksellekin.  Sekä kaikkea muuta milloin ikimuistoista pääminnisterin aamupalatarpeista Kesärannassa ja milloin minkäkin tilaisuuden vaatetuksesta.

Ulkomailla sen sijaan Marin:n kuva on vain kirkastunut. Ensin hän oli tuore nuori nainen pääministerinä.  Koristus ties minkä kiiltävälle paperille painetun gazetan sivuilla, esim Vogue:n.  Hän sai myös hehkutusta selväsanaisuudestaan ja sanavalmiudestaan.  Kohinan kiihtyessä 2014 aloitetutn Ukrainan sodan ympärillä Venäjän hyökkäyksen (24/2 -22)  jälkeen ja kun Suomi käännettiin NATO-suuntaan pitkälti Marin keulakuvana niin huomioarvo nousi kohisten.  Etenkin tiukat kannanotot Kiovan hallinnon puolesta olivat mannaa läntiselle lehdistölle ja muille tiedotusvälineille.  Hän meni jopa niin pitkälle, että esiintyi Volodymyr Zelensky:n kanssa uusnatsin hautajaisissa.  Mutta huomio kadonnee yhtä nopeasti kuin se tulikin kun uusia kiinnostuksenkohteita nostetaan.  Nuoret naispääministerit kuten Marin ja Uuden Seelannin Jacinda Ardern ovat pian peittyneet uudempien uutisvirtojen alle. Mikään ei ole niin vanha jutun aihe kuin entinen pääministeri, moderni nuori nainenkaan.

Meidän yhteiskuntamme todellisuuteen jäävät saavutukset ovat toinen tarina. Ensinnäkin sisäpolitiikassa näkyvät monet hyvät saavutukset kuten koulutukseen panostaminen, m.m. oppivelvollisuuden jatkaminen ja monet muutkin.  Samaten sosiaali- ja terveystoimessa on tehty monia erillisiä parannuksia sekä purettu edellisen vaalikauden leikkauksia.  Myös n.s. SOTE-uudistus on saatu eteenpäin niin, että "Hyvinvointialueet" (mikä sanahirviö!) ovat aloittaneet vuoden alusta. Antti Rinteen ennen vuoden 2019 vaaleja lupaama "vappusatanenkin" eli pienimpien eläkkeiden korotus on saatu maksuun.  Samoin edellisen hallituksen "aktiivimalli" tuli kuopattua ja kehiteltyä hieman parempaa tilalle.

Tekemättä hallitukselta sen sijaan jäi m.m. "kikyttelyn" purkaminen eli edelleenkin jäi voimaan työnantajamaksujen siirto työntekijöiden kontolle eli palkkojen leikkaus.  Samaten hallitus ei onnistunut ohjelmastaan huolimatta poistamaan listaamattomien yhtiöiden rikkaimmille omistajille aiemmin räätälöityä osinkoveron kevennystä.  Tähän epäonnistumiseen syypää oli vain ja ainoastaan Keskusta.

Hallituksen kaudelle osui maailmanlaajuinen CoViD19-pandemia jonka hoito oli pitkälle sen ohjauksessa. Se sujui päällisin puolin melko kelvollisesti. Oli monia onnistumisia, joitakin lipsumisia mutta ei varsinaisia epäonnistumisia. Vaikka hallitus olikin monesta suunnasta kovien paineiden  alla.  Etenkin liike-elämä mutta myös jotkut kulttuuuritahot pitivät meteliä muka liian kireistä rajoituksista juuri heidän busineksilleen. Siltä osin hallitus joutuikin joiltakin osin lipsumaan ja siten purkamaan rajoituksia liian aikaisin. 

Selviä epäonnistumisia ja virheitä oli sisäpolitiikan alalla n.s. pakkolaki jolla rajoitetaan hoitajien lakko-oikeutta. Temppu on suorastaan käsittämätön hallitukselle jonka pääpuolue sanoo olevansa vasemmistolainen työväenpuolue, SDP, ja mukana oli vielä sen aavistuksen vasemmistolainen kilpailija, Vasemmistoliitto.

Taloudessa kehitys on ollut pääsääntöisesti kelvollista. Meistä riippumattomien maailmantilanteen eli USAn hybridisodan ja pandemian takia aika on ollut turbulenttia mutta siitä huolimatta työllisyys on kehittynyt suotuisasti ja velkaantuminen pelottelua pienempää.  Ja vaalien jälkeinen pelottelujen, jota m.m. poliittinen Valtiovarainministeriö on harjoittanut, takaisinveto on jo alkanut. Velkaantuminenhan kuulemma jatkuu hallituksenvaihdoksesta huolimatta.

Ulkopolitiikan saralla meno olikin sitten kylmäävää. Kun Ukrainan vuodesta 2014 käyty sisällissota laajeni Venäjän hyökättyä Kiovan hallinnon alueille 24/2 -22 alkaen, Suomen NATO-suuntautunut eliitti näki tilaisuutensa tulleen ja konjunktuurit sopiviksi.  Silloin unohdettiin aiemmat puheet demokratiasta ja kansanäänestyksistä ja Suomi vietiin tiukasti NATOon. Päällepäsmäreitä olivat juurikin Sanna Marin, ulkoministeri Pekka Haavisto/vihr ja puolustusministeri Antti Kaikkonen/keskusta. Taustalla hääri ja lankoja piteli vanha NATOttaja presidentti Sauli Niinistö ja ilmeisesti lauma kenraaleja.  Suunta oli mieluinen myös talouselämän eliitille.  Samalla hallitus kaksinkertaisti asevarustelumäärärahat miltei huomaamatta, jo aimmin päättämänsä hävittäjäkaupan lisäksi.  Prosessiin liittyi vielä suostuminen Recep Tajjip Erdoǧan:n ihmisoikeuskiristyksiin, sananvapauden rajoituksineen.  Professori Teivo Teivainen lanseerasi tilanteeseen sopivan käsitteen "turvallisuuspoliittinen demokratiajousto".  Ulkopoliittisen instituutin NATOttava johtaja Mika Aaltola kutsui uutta tapaa "toisenlaiseksi eettiseksi lähetystavaksi".

Oma lukunsa ulkopolitiikassa, toki liittyen NATOttamiseen, on myös ollut täysin suhteeton ja maailmanpolitiikan todellisuudesta piittaamaton meno jossa on täysin peesattu USA:n "geostrategisia imperatiiveja" (m.m. Zbigniew Brzezinki:n "The Grand Chessboard" -teoksessaan lanseeraama termi USAn maailmanlaajuisille intresseille).  Se on tärkoittanut käytännössä monenmoista. Esimerkiksi joutumista kummalliseen seuraan monissa YK:n äänestyksissä, mm ydinasekiellosta sekä m.m. asekauppoja Saudi Arabian totalistisen ja Israelin apartheid hallintojen kanssa.

Näköalat Marin:n hallituksen jälkeen ovat kaksinaiset: Sisäpolitiikassa on seuraajille paljon hyvää pohjaa.  Talouskaan, velkoineenkin, ei ole niin huonossa jamassa kuin oppositio on manannut.  Työllisyyskehityskin hyvässä jamassa. Sen sijaan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa meidän on viety vaarallisille vesille.  Joutunemme NATO:n täysjäseninä mukaan muiden kriiseihin ja sotiin ympäri maailmaa, tahdoimmepa tai emme.  samalla olemme entistä pahemmin antautuneet läntiselle USAn johtamalla kaksinaismoralismille jossa ihmisoikeuksia jaetaan poliittisen tarkoituksenmukaisuuden perusteella.

Tunnelmat ovat siis Sanna Marin:n hallituksen jäljiltä kovinkin monijakoiset ja sekavat, labiilitkin sillä paljon riippuu miltä kantilta milläkin kertaa katsoo ja mitä painottaa.  Paljon saivat aikaan hyviä asioita, paljon jäi tekemättä ja paljon meni pieleen. Jos edellisen vaalikauden hallitus edeltäjineen olivat surkeita samoin kuin nyt näköpiirissä oleva seuraaja niin tulos lienee välttävä miinus ulkopolitiikka.

Maksava asiakas ja vapaan lehdistön julkaisukynnys

Jälleen uusi osa pitkään sarjaan suomalaisen tiedonlevitteistön julkaisukynnykseen törmäämisiäni, sen KSML-yhtymä -osioon.  Mikkelissä ilmestyvä Länsi-Savo on julkaissut pääkirjoituksen otsikolla "Turkki on sanonut tänään yhtä ja huomenna toista, ja se on Naton kannalta ongelmallista" ja provosoiduin kommentoimaan sitä maksavana asiakkaana  seuraavasti sanoen:

"Jos Recep Tayyip Erdoğan muotoilee sanomisiaan tilanteen mukaan ei voi pitää Suomen valtiojohdonkaan, noiden Sauli Niinistön, Pekka Haaviston ja keitäheitäonkaan puheita aina johdonmukaisina, selkeinä ja vakaina.
On esimerkiksi jokseenkin harhaanjohtavaa erottaa yksi "lakoninen" kommentti Niinistön puheista kun hän on myös selittänyt ymmrtävänsä ja tukevansa Turkin "taistelua terrorismia vastaan" joka oikeasti tarkoittaa kurdien uhraamista NATO-projektille eli USA:n etupiirin itälaajentamiselle.
Kannattaa myös muistaa Jens Stoltenbergin sanat joiden mukaan Erdoganin ja Turkin vaatimukset ovat "legitiimejä".
Erityisen kiusallista luulisi olevan puheet ettei nyt Turkin kanssa sovitusta tarvitse pitää kiinni kun tulkitsee sopivasti. Meillehän on ollut kunnia asia ja ja kansallinen hyve pitää kiinni sopimuksista.
Näyttää, että ylenmääräinen NATO-juhlinta alkaa pikku hiljaa kääntyä kohmelon puolelle. Toivottavasti jyskytys tukanjuurissa ei aiheuta enempää hölmöilyjä."

Jostakin minulle käsittämättömästä syystä se ei kelvannut KSML:n STT:n moderointipalvelusta ostetulle sensuurille.  Sehän lupaa omin sanoinsa "STT:n tavoitteena on edistää asiakkaidensa ja näiden yleisöjen välistä vuorovaikutusta, joka vie keskustelua eteenpäin ja luo arvoa myös keskustelua vierestä seuraaville lukijoille". Niinpä he ovat päätyneet lisäämään vuorovaikutusta ja viemään keskustelua eteenpäin estämällä lehden nimettömän pääkirjoittajan kanssa erimieltä olemisen.

Tunnustan, että kielenkäyttöni tuossa kommentissa on kärkevähköä mutta henkilökohtaisella tasolla se ei kohdistu kuin kahteen huippupolitiiikkoon ja muuten yleisiin, poliittisiin ilmiöihin.  Kirjoitukseni rekisteri ja muotoilut ovat kovinkin laimeita verrattuna toisensuuntaisiin kommentteihin joita näytetään sallittavan ihan valtavirtana.

Tulin toki maininneeksi pääkirjoituksen harhaanjohtavuuden kun siinä nostetaan Niinistöltä esiin vain yksi sopivansuuntainen lausahdus joka ei sinällään tuo mitään lisäarvoa käsiteltävään keskusteluun mutta on k.o. poliitikon imagon rakentamista puffaamista.  Niinistö on ennenkin ollut KSML-läisten erityisessä suojeluksessa ja varjeluksessa.  Niinpä tulkitsenkin, että KSML:n linjaan puuttuminen ja Niinistön kritisointi lienevätkin sensuurin haaviin joutumiseni pää- ja juurisyy.  

Itse tulkitsisin, että vastuu kirjoituksesta kuitenkin tulee olla kirjoittajalla, myös kommenttipalstoilla ja etenkin kun kirjoittajan tunnistaminen perustuu maksulliseen asiakassuhteeseen. Kirjoittaja on siis tunnistettavissa yksikäsitteisesti ja saatettavissa vastuuseen. Siten julkaisija, toimitus päätoimittajineen vastuustaan huolimatta saa todellisen syyllisen vastaamaan jos kirjoituksessa olisikin jotain josta sananvapauden oloissa kuitenkin joku seuraamus tulee sisällön loukkaavuuden, uhkailun t.m.s. takia asettaa.  Silloin  julkaisijan vastuuseen vetoaminenkaan ei auta vetäydyttäessä sananvapauden velvoitteista täällä vapaassa lännessä.  Jokainen halukas lukija vetäkään yllä olevasta johtopäätöksensä tulinko syyllistyneeksi johonkin sellaiseen jonka ei pidä olla sallittua.

  

Lehtikonserni on, tai siis ne jotka pörssiyhtiössä omistajien valtaa käyttävät ovat linjansa valinneet eikä se näytä kestävän arvostelua joten sitä ei myöskään sallita, tai ainakin se näytetään tietyistä suunnista tiukasti rajattavan.  Meillä on ollut tapa elämöidä maailman vapaimmalla lehdistöllä, se myös lienee vapaa sensuroimaan erimieltä olevia vapaasti.

Parempaa journalismia odotellessa.

NATO, NATO, NATO - tuo huuto on Suomessa suuri

Tänään 12/5 julkaistiin Tasavallan presidentin ja pääministerin allkekirjoittama julkilausuma presidentinkanslian nettisivuilla. Siitä he, valtiojohdon korkeimmat edustajat Sauli Niinistö jaSanna Marin, julistivat yhteistä tahtoaan NATO-täysjäsenyyteen nykyisen "liitännäisyyden" asemesta.

Tämä yksi askel on, tietenkin, vain yksi eikä mitenkään ratkaiseva jo pitkään jatkuneessa NATOtusprosessissa jossa USA:n etupiiriä laajennetaan kohti Venäjän rajoja, samaa jota juurta myös Ukrainan tilanne on.  Edellämainitusta kaksikostakin ensin mainittu on jo vuosikymmeniä ajanut sitä, milloin avoimemmin puolueensa Kansallisen kokoomuksen mukana  ja milloin peitellymmin ikäänkuin demokraattia esittäen. Suunta on ollut kuitenkin kokoajan selvä. Jälkimmäinen oli vielä muutama kuukausia sitten mieltä ettei hänen tällä pääministerikaudellaan. Lienee saanut sellaista "rakentavaa palautetta" ettei ole enää sen jälkeen potkinut aisojaan. 

Kaikenkaikkiaan prosessi on edennyt kuin juna suorilla kiskoilla. Tiellä ei ole suvaittu kiviä eikä männynkäpyjä vaan ne on peikotettu välittömästi "Putinin trolleiksi".  Jotkut kiimaisimmat ovat toki tuskastelleet ajoittain hitautta mutta nyt saatiin USA:n masinoimasta Ukrainan kriisin uudesta vaiheesta riittävästi vettä propagandamyllyyn. Jopa valtaosa nihkeistä ja nahkeista on saatu sen päälle rakennetulla propagandakampanjoinnilla myötämielisiksi.  Mahtavalla valtatiedonlevitteiden vyörytyksellä on saatu tosiasiat peitettyä ja näköalat sopiviksi.  Tämä vaihe tekee Antonio Gramsci:n käsityksen porvarillisesta hegemoniasta entistä ajankohtaisemmaksi: esimerkki kuinka kulttuurinen ja yhteiskunnallinen hegemonia on väline kun ajataan haluttuja päämääriä.  Tässä on käytetty porvarillisen hegemonian koko voimaa YLE/Uutisista äärimmäisen keskittyneeseen lehdistöön ja Ulkopoliittisien instituutin kaltaisiin mukatutkimuslaitoksiin. Etenkin on ullut huomattavaa kuinka yhteiskunnallisesti omistetun UPIn johtaja Mika Aaltola on kunnostautunut jokapaikan "puhuvana päänä" propagandaa levittämässä; jopa niin, että kiihkomielisimmät ovat leipomassa hänestä seuraavaa presidenttiä NATOttaja-Niinistön jälkeen. Ainakin hän on jo mielipidetiedusteluissa kymmenen kärjessä -listalla.

Nyt olemme prosessin vaiheessa jossa jäsenhakemuksen lähettämistä voitanee pitää lähestulkoon varamana. Se lähtenee ensiviikon maanantaina yhtä jalkaa toisen uhrin, Ruotsin kanssa.

Meidän rauhaa rakastavien ja tahtovien ei kuitenkaan kannattaisi vielä vielä luovuttaa sillä lopullinen niitti eli jäsensopimuksen ratifioinnit 30 nykyisten jäsenmaiden parlamenteissa ja Suomen  eduskunnassa ovat vielä kaukana edessäpäin. Aikaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan siis vielä on. Eikä sekään ole vielä vääjäämätön loppu vaan sen jälkeenkin voidaan vielä lähteä ajamaan eroa siitä vaikka vaikeaa onkin. Olisimme siinä todennäköisesti edelläkävijoitä.

#EiNATOlle, #RauhaaRajalle, #EiSotaa

Presidentti Niinistö jälleen omituisissa kytköksissä

 Kiovan hallinto on järjestämässä Krim:n palauttamisesta haaveilevaa kokousta, "Krim-foorumin" (ukr: "Кримська платформа", suom: "krimiläinen alusta").  Sen on julkistanut Ukrainan nykyhallinnon presidentti Volodymyr Zelensky ja sen pääasiallinen mainosmies on ulkoministeri Dmytro Kuleba. Siellä heillä on 23/8 -21 alkaen tarkoitus lietsoa Venäjän vastaista mielialaa osallistujiin ja propagoida sitä muuallekin.  Heidän mukaansa osallistujan sitoutuvat Krim:n palauttamiseen Ukrainalle. 

Valtaosa osallistujista, 44 kpl, menevät joko ulkoministeri- tai kolmennen/neljännen tason delegaatioilla.  Esimerkiksi USA lähettää energiaministerin ja suurlähettiläänsä, UK, Ranska, Hollanti j.n.e. ulkoministerinsä.  Valtionpäämiestasolla menee likipitaen vain tuttu joukko misorussistisimpia kuten esim. Baltian maat, Puola, Moldova ja Sakartvelo. Tuttuun tapaan myös Ruotsi menee liput liehuen Venäjää vastaan pääministerin johdolla. Mutta bidenit, merkelit, johnsonit sunmuut pysyttelevät viisaasti poissa.( Lähde osallistumistietoihin on Ukrainan uutistoimisto UKRINFORM).

Suomen tasavallan presidentti osoittaa jälleen kerran harkintakyvyn puutetta ja menee mukaan näyttäytymään ja pitämään puhetta.  Onneksi sentään Ulkoministeri Haavisto ei ole tällä kertaa hölmöillyt tässä asiassa.

Venäläisten mielestä siellä pitäisi keskustella m.m. kuinka Kiovan hallinto on ihmisoikeusrikkomuksena katkaissut puhtaan veden toimittamisen Krimille sekä muista vastaavista konnuuksista kuten Minskin sopimusten toteuttamatta jättämisistä tai muuten kokous on yhtä tyhjän kanssa.

Oikea krimiläisen, Aleksander Molokhov:n, joka on Putinin alaisen Krimiä koskevien laillisuuskysymysten työryhmän vetäjä, ilmoittautumista kyseiseen "foorumiin" taas ei hyväksytty lainkaan. Sen sijaan lännestä Ukrainan nykyjohto yrittää haalia mahdollisimman näyttävää joukkoa jonka kanssa poseerata propagandakuvissa ja jodien nimet voisi ehkä saada houkuteltua loppukommunikeaan.

Eikö tälläkään kertaa Niinistö tai hänen neuvonantajansa ole osanneet miettiä missä joukossa he taas näyttäytyvät.  Ovatko baltian ja muun entisen Itä-Euroopan russofobisimmat räyhäkkeet meille sopiva viiteryhmä? 

Juuri parhaimmillaan ollaan irrottautumassa Afganistanin 20 vuotta kestäneestä sodasta ja siivoilemassa jälkiä.  Eikö hetkeksikään tullut mieleen tässä mahdollisesti oltavan rakentamassa samanlaista sotkua suoraan edellisen jatkoksi?  Ilmeisesti ihan osoittaaksemme solidaarisuutta mukanaololla, tai jotai?  Mutta koska tuosta hullutuksesta jonka seurauksista ei ole mitään hajua, päästään eroon.

Samalla kannattaisi miettiä millaisia vaikeuksia asetetaan muille diplomaattisille suhteille a) ihan konkreettisesti ja b) mielikuvien tasolla.  Miten tälläiset tilaisuudet ja niihin osallistuminen vaikuttaa tolkullisen ratkaisun saamiseen Ukrainan tilanteeseen kun Kiovan hallinto on pahin este MInskin sopimusten täytäntöön panolle rauhan edistämiselle?  Unohtamatta miten osallistuminen asemoi Suomen noin yleisemmin maailman politiikassa?  Niinistö avustajineen ei ole joko miettinyt tai sitten he haluavatkin meidän sijoittuvan kaikkein rujoimpaan ja sotakiihkoisimpaan NATOn eturintamaan yhdessä puolalaisten ja balttien kiilusilmien kanssa.

P.s: Jotenkin tutulla tavalla ja kuvaavasti alati vastuulliset valtatiedonlevitteemme, nuo YLE, HS ja mitäniitäonkaan, eivät ole puhuneet eikä pukahtaneet tuosta foorumista juurikaan yhtään eikä mitään.  Ilmeisesti hieman hävettää ja myöhemmin jos tulee esille niin esitetään jälkikäteen "aina tiedossa olleena" ja ihan luonnollisena asiana.

---

Lisäys 25/8 -21 loppukommunikeasta:  Lukaisin ukrainalaisen Interfax-uutistoimiston jutun foorumin loppukommunikeasta.  Se on juurikin onnetonta propagandajulistusta jolla ei juurikaan ole tekemistä järjellisen asioiden hoidon kanssa.  On onnetonta jos Niinistö on mennyt pistämään nimensä sellaiseen.  Siinä sitoudutaan, jälleen kerran, n.s. "läntisen arvoyhteisön" sapelinkalisteluun ja tällä kertaa vielä Kiovan uusia ja vanhoja natseja liehittelevän hallinnon perässä.

Niinistö ja median herkät hipiät

Viime päivinä useatkin valtatiedonlevitteet ovat puineet presidentti Sauli Niinistön n.s. kansansuosiota ja sen lähteitä. Jotkut ovat jopa viitanneet varovasti Niinistön julkisuuskuvaan rakennettuna imagona.  Päällimmäinen valtavirta on kuitenkin kuvannut suosion kasvamista passiivissa, ikäänkuin luonnonilmiönä.  Samalla kyseiset tuutit ovat olleet kovinkin herkkähipiäisiä Niinistöön kohdistuneen kritiikin osalta.  

Itse provosoiduin yrittämään osaani keskusteluista YLE/Uutisten ja Keskisuomalainen-konserniin kuuluvan Länsi-Savon sivuilla.  YLE/Uutisten juttuun otsikolla "Suomalaisethaluavat vahvan presidentin, joka tekee lumitöitä ja ulkoiluttaakoiraa – nuorempi sukupolvi saattaa kokea Niinistön johtamistyylinkuitenkin aidosti vieraaksi" sain mahtumaan yhden kommentin mutta kolme muuta torpattiin.  Länsi-Savo (käyttää STT:n kaupallista moderointipalvelua) ei jutussaan "'Siitä Saulista tuli presidentti, vaikka se oli niin huolimaton koulussa' – Sauli Niinistön kansansuosio on harvinaisen vankka, ja näin se rakennettiin" sallinut ainokaistanikaan.

Yritin kommenteissani tuoda esille kuinka kansansuosio ei ole syntynyt itsestään vaan se on rakennettu.  Eihän yksikään kuva tai söpöily hänen puolisostaan, lemmikkikoirastaan, lumenluonnistaan t.m.s. ole päätynyt tiedotusvälineiden sivuille itsestään vaan jokainen on toimituksen tietoinen ja tarkoituksellinen valinta.  Ottaen vielä huomioon, että valta osa tiedonlevitteiden omistajista edustaa samaa maailmankatsomuksellista ja poliittista laitaa kuin Sauli Niinistökin.

Toisaalta yritin  avata myös hänen rooliaan piilo-NATOttajana.  Hänhän aiemmin, ennen presidenttikampanjoitaan ajoi avoimesti NATO-jäsenyyttä, n.s. "lonksutteli NATOn ovea" mutta nyttemmin on ollut hämäräperäisempi ja peitellympi mutta käytännön toimissaan on innoalla ajanut niin kauttakulkusopimus III:sta eli n.s. Isäntämaa-memorandumia kuin harjoitusyhteistyön laajentamistakin.

Sen lisäksi nähen autoritaarinen ja totalitaarinen johtamistyylinsä niin Kokoomus-puolueessa kuin valtiovarainministeriössä unohdetaan vaikka seksistinen naisten kiusaaminen onkin nykyaikana melko suosittu aihe.  Sellainen "pyöritellään pumpuliin" ja lakaistaan "maton alle" suomalaisten kaipuuna vahvaa johtajaa kohtaan.

Viittasin myös Niinistön kannatusprosenttien olevan niin korkeita, että jos sellaisia esitetään joissakin muissa ilmansuunnissa, niitä täkäläiset journalistit pitäisivat osoituksena manipuloituinista ja kaikenpuolisesta totalitarismista sekä ihan tekaistuina.

En jättänyt myöskään mainitsematta valtatiedonlevitteiden vastuullisuuskampanjaa.  Molemmat nimeltä mainitut ovat sen jäseniä.  Se näyttää entistä naurettavammalta taas tässäkin valossa.  

Sen sijaan jätin monet Niinistölle epäedulliset seikat poiskin, kuten Jahwen siunauksien toivottelut, hänen hölmöilynsä Kenraali Nikolai Makarovin puheen jälkeen, "työväenpresidentti"-kampanjat ja niin monet löysät latteudet.  

 En myöskään viitannut Mediapooliin, vaikki liki oli.  Onhan sitä epäilty kaikenlaisesta kritiikin sammuttamisesta valtaapitäviä kohtaan ja erimielisten hiljentämisestä.  Olen pitänyt sitä kohtaan esitettyä kritiikkiä pitkään salaliittoteorioiden rakenteluna mutta mitenköhän kauan jaksan kantaa kirkasotsaisuuttani?

Kaikenkaikkiaan kommenttini eivät sisältäneet mitään henkilöön meneviä, n.s. "ad hominem" -argumentteja eikä loukkauksia.  Lisäsin estettyjen kommenttieni tarkat sisällöt jutun loppuun.

Minusta on käsittämätöntä kuinka itse itsensä vastuulliseksi kohottaneet median toimijat ovat noin herkkähipiäisiä poliittisen toimijan julkisuuskuvan suhteen.  Emmehän elä yhteiskunnassa jossa politiikan huippujen kunnia ja maine on väkivaltakoneistojen erityisessä suosiossa.  Sen sijaan tiedonvälittäjien tulisi itse vallan vahtikoirina ja IV:nä valtiomahtina itse olla kriittisiä joka suuntaan, myös ylöspäin, eikä pyrkiä kritiikkiä estelemään.

----
Julkaisukynnystä vahtivien sensoreiden käsiin jääneet kommenttini:

Länsi-Savoon:

Jutussa kirjoitetaan pääasiassa ikäänkuin hämmästelevään sävyyn ja passiivissa Niinistön suosion rakentumista vaikka kyseessä on tarkoituksellinen imagonrakentaminen. Vaikka tosin ajoittain viitattaankin rakentamiseenkin.

Joka ikinen kuva r:va Niinistöstä tai Lennusta tai Niinistön itsenä lumenluonnista tai vaippaostoksista t.m.s. on tarkoituksellinen toimituksellinen ratkaisu itsensä vastuulliseksi julistaneiden tiedonlevitteiden toimituksissa.

Kyse ei siis ole mistään "luonnonilmiöstä" ja omaehtoisesta suosion kavusta "kansan" keskuudessa vaan tietoisesta onnistuneesta projektista tietoisella strategialla ja taktiikalla sekä myös tavoitteenasetannalla. Valtatiedonlevitteet, siis sellaiset joiden omistajat edustavat samaista poliittisen kentän laitaa kuin a.o. henkilö itsekin, itse omilla toimillaan ova kuvant luoneet ja sen muodostamaan kuplaan ilmaa puhaltaneet.

Per viam: Olisiko toimittajalla ja toimituksella todisteita, siis kritiikin kestäviä, Venäjän "sotimisista ja salamurhailuista"? Tokikin se sotii laillisen hallituksen pyytämänä Syyrian sisällissodassa, paitsi juuri nyt ovat aselevossa, mutta muualla se ei ole osallistunut sotiin sitten Sakartvelon armeijan hyökättyä Mikheil Saakašvili:n johdolla Etelä-Ossetiaan. Donbass:ssa se ei ole osapuoli, kuten Minskin sopimuksetkin osoittavat, eikä se ole sotinut Krimilläkään vaan pikemminkin esti sisällissodan leviämisen sinnekin. J.n.e.

YLE/Uutisten juttuun:

1)

@MrSmith - Niinistö on ihan aito NATOttaja pohjamujujaan myöten mutta asemansa ja kansalaisten vastustuksen vuoksi ei sano asiaansa suoraan vaan ajaa sitä "sammutetuin valoin" toivoen, että joskus tulisi otollisempi tilaisuus avautua julkisestikin. Tilanne muistuttaa siinä meitä historiasta jolloin meidän hieman samalla tavoin ajettiin Saksan liittolaiseksi, pikkuhiljaa ja hivuttamalla kunnes oli liian myöhäistä rypistellä.

(Huom: nimimerkki MrSmith oli edellä maininnut Niinistön NATO-kannoista ikäänkuin hän ei ajaisi liittymistä)

2)

Niinistön kannatuslukemat on tasolla jota toisissa ilmansuunnissa pidettäisi osoituksena totalitarismista ja manipuloinnista. Mutta täällä langetaan loveen hänen latteuksiaan ja sammakoitaan kuunneltaessa. "O' sancta simplicitas" Jan Hus:ia lainaten kun hän näki rovioltaan ihmisten kantavan lisää risuja. Kääntäen täällä ylistetään NATOttajaa ja vähäväkisten kurmoottajaa vaikka oma etu olisi ihan toisaalla, ei vahvassa johtajassa vaan demokratiassa.

3)

Jostakin kumman syystä mietoa kriittisempi ja ärhäkämpi puuttuminen Niinistön tekemisiin ei sovi YLEn sensoreille. Niinpä kommenttini hänen turvallisuuspoliittista toimistaan ja siihen miten tuollaisiin kannatuslukemiin joissakin toisissa suunnissa suhtaudutaan eivät saaneet armoa sensoreiden käsissä.

Mitä kaikkea Niinistö Ukrainassa?

Presidentti Sauli Niinistö on vierailulla Ukrainassa Kiovan hallinnon vieraana.  Hän on siellä päästellyt suustaan kummallisia ja osittain jopa vaarallisia. 

Niinistö on m.m. pahoitellut, ettei lännen mestaroimat sanktiot ole raunioittaneet ja romahduttaneet Venäjän taloutta.  Kummallista tekstiä hyviin suhteisiin Venäjän kanssa pyrkivän maan valtionpäämieheltä.  Ehkä sellainen sopisi jonkin äärikansallismielisen, vielä II Maailmansodan juoksuhaudoissa möyrivän revanssistin suuhun mutta ei valtiojohtajan. Niinistö vielä erityisesti Ilta-sanomien toimittajalle vahvisti asian kun hän kertoi venäläistiedotusvälineiden positiivisemmasta ja jonkin verran toiveajattelua sisältäneestä tulkinnasta.  
 
Toisaalta Niinistö ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi puhuivat Suomen ja Ukrainan (lue: Kiovan hallinnon) välisen sotilasyhteistyön kehittämisestä edelleen.   Sellaista siis on jo nyt olemassa vaikka käsittääkseni asiasta ei olekaan Suomessa koskaan julkisesti ja virallisesti sovittu.  Alun innostuksen jälkeen Ukrainassakin lienee laitettu sordinoa päälle mutta ainakin vielä sikäläinen uttistoimisto uutisoi aihetta vaikka presidentin hallinto onkin jo poistanut juttunsa.  Tuollainen yhteistyö on mitä arveluttavinta sillä sotkeutuminen toisen maan sisällissotaan on vähintäänkin arveluttavaa ja taitaapa se olla jopa voimassa olevien kansainvälisten sopimusten, joita myös lakina pidetään, vastaista.  Erityisen arveluttavaa se on meille koska Ukraina julistaa olevansa sodassa Venäjää vastaan ja meillä on sopimus suhteiden perusteista (63/1992) heidän kanssaan.  Siinä kielletään tuollainen toisen sopimuskumppanin vihollisen kanssa vehkeily ja korostetaan rauhanomaisia toimia kriisien ratkaisemiseksi.  Sotilasyhteistyö toisen kanssa ja toiseen kohdistuviin sanktioihin mukaan meno ei sellaista ole vaan asettaa koko sopimuskumppanuuden vaaraan..

Erityisen kummallinen piirre on suomalaisen valtatiedonlevitteistön suhtautuminen Niinistön toimiin Ukrainassakin.  Niitä selitellään vain siltä osin kuin kuvitellaan muotoilujen sopivan Niinistön valtiomiesbrändin rakentamiseen.  Muilta osin vaietaan vaaralliset hölmöilyt kuoliaaksi.  Ilmeisesti vain Sanoma Oy:n Ilta-sanomat on puuttunut asiaan yrittäessään mustamaalata venäläisiä tulkintoja jotka ovat yrittäneet kuunnella Niinistön puheita positiivisiksi suhteiden parantamisen kannalta.  Noin lehdykkä tulee paljastaneeksi karun totuuden Niinistön puheista.  Mitähän kaikkea muuta on jäänytkään kertomatta vastuulliseksi itseään mainostavilta tiedonlevitteiltä Mediapoolin ohjauksessa?

Niinistön kemiallinen kaksinaismoralismi

Presidentti Niinistö on useammankin tiedotusvälineen mukaan ilmoittanut tukensa USA:n laittomalle ohjushyökkäykselle Syyriaan. Samalla hän on ilmoittanut pitävänsä Syyrian presidenttiä Bashar Al-Assadia syyllisenä tapahtumiin Khan Sheikhun:ssa. Silti hän tunnustaa, ettei oiekastaan tiedä kuak siellä teki ja mitä.


Oikeasti on olemassa useita epäilyksiä erilaisista tapahtumien kulusta Syyrian ilmavoimien kaasuaseilla tekemästä hyökkäyksestä Syyrian ilmavoimien tavanomaisin asein kaasuasetehtaaseen ja -varastoon tekemän iskun kautta kapinallisten ja heidän taustatukijoidensa lavastukseen ja n.s. väärän lipun heilutukseen. Toki sotarikoksia kaikki kun ihmisiä kuoleen kaasuihin.


Kukaan ei oikeasti, ainakaan julkisuudessa, tiedä mitä oikeasti tapahtunut. Niinistökin sen myöntää. Siitä huolimatta Niinistön mielestä on kansainvälisen yhteisön tehtävä jotakin. Vaikka ei tiedä ketä vastaan olisi oikeudenmukaista tehdä ja mitä tehdä. Kenelläkään kansainvälisellä toimijalla ei ole mitään laillista oikeutusta eikä mandaattia, ainakaan vielä, tehdä mitään. Joten siis hyökätään n.s. "todennäköisten syyllisten" kimppuun niinkuin aina ennenkin. Nehän on jo aiemmin sopivasti demonisoitu joten perusteluista viis.


Miksi Niinistön mielestä "tarttis tehdä" jotain ennenkuin on selvitetty kuka on tähän asti tehnyt ja mitä? Kuka on syyllinen j.n.e. MIstä tämä touhotus? Onko niin, että hän pelkää jäävänsä jotenkin syrjään kaikesta kivasta touhusta ja pätemisestä mieluisten läntisten kavereiden kanssa. Vai onko hänellä poliittinen ADHD eli jos ei kokoajan ole tekevinään jotakin kukaan ei huomaa ja suosio laskee?


Toisaalta Niinistö muiden n.s. läntisen arvoyhteisön johtajien vanavedessä on asetellut ehtoja Damaskoksen hallitukselle ja Venäjälle. Miksi kukaan heistä ei aseta mitään ehtoja itse auttamilleen, aseistamilleen ja rahoittamilleen kapinallisjoukoille? Miksi kukaan, ei edes Staffan de Mistura ole asettanut mitään ehtoja n.s. Syyrian n.s. oppositiota edustavalle korkealle neuvottelukomitealle (High Negotions Committee)? Entä vaatimuksen Saudien perheyhtiölle, Turkille. Puhumattakaan USA:sta, UK:ista tai Ranskasta jotka ovat tiukimpia n.s. opposition tukijoita.


Kaikenkaikkiaan ja taas kaksinaismoralismin löyhkä tunkee nenään tuosta "työväen presidentistä". Olisipa Ilkka Kanerva ollut kerrankin oikeassa ja se poikkeuksellinen sattumus tapahtunut kun hän analysoi Niinistön tyypilliseksi yhden kauden kansanedustajaksi.

NATO ampui alas Niinistön ehdotuksen

NATO ei suostu transpondereiden päällä pitämiseen.  Sen kielteinen kanta Niinistön ehdotukseet ei juurikaan ylitä uutiskynnystä.  

Presidentti Niinistö teki viime keväänä presidentti Putinille ehdotuksen, että kaikki sotilaskoneet Itämerellä pitäisivät n.s. transponderinsa päällä jotta koneet voitaisi tunnistaa helpommin.  Putin tarttui ehdotukseen ja jatkoi sen likipitäen lennosta NATOlle.  Olemme sen jälkeen odotelleet NATOn vastausta.  Nyt sellainen on saatu: ei käy NATOlle.

NATOn mielestä transponderit eivät enää olekaan "se juttu" vaan ihan liian mitätön ja merkityksetön.  He kyllä suosittelevat transpondereiden päällä pitämistä mutta jotkut liittolaiset joillakin lennoilla eivät niitä kuitenkaan käytä.

Toisaalta he ovat valmiita neuvottelemaan n.s. turvallisuutta lisäävistä toimista mutta kun venäläisille on julistettu, että heidän kanssaan ei tehdä yhteistyötä niin ei voida neuvotella.

Ja tälläiseen liittokuntaan meidän kuulemma pitäisi liittyä kun meillä on yhteiset arvot.

USA-laisen Wall Street Journalin uutinen asiasta: http://www.wsj.com/articles/nato-rejects-russian-air-safety-proposal-for-planes-in-baltic-region-1474391644
Venäläisen RT:n uutinen asiasta: https://www.rt.com/op-edge/360393-russia-improve-baltic-air-nato/

P.s. Kovin harvat läntiset n.s. vapaat tiedonlevitteet ovat tarttuneet tähän uutisaiheeseen eikä ilmeisesti yksikään suomalainen.  Ilmeisesti uutiskynnys on asetettu sellaisin kriteerein, että tällä tavalla mielenkiintoiset jutut karsiutuvat. 

Presidentti Niinistön tehtävä - onko hoidettu?

USA-lainen korka poliittikko on väittänyt Suomea USAn liittolaiseksi.  Presidentti Niinistön tulisi korjata tuollaiset virheelliset käsitykset.

 YLEn uutisen mukaan USAn edustajainhuoneen puhemies John Boehner/reb on käynyt Suomessa ja täällä ollessaan julistanut meidät hyväksi liittolaiseksi.  Hän ei ilmeisesti ole ollut tietoinen, että Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton eikä siis kenenkään liittolainen.  Ainakin tähän käsitykseen ulkopolitiikasta vastuulliset ovat minut saaneet.  Tosin olen havainnut joidenkin pyrkivän tuota asemaa muuttamaan mutta virallisen linjan on sanottu olevan tuo.

PresidenttiNiinistöllä/Kok. siis on ollut tehtävä oikaista Mr. Boehner harhautuneesta käsityksestään ja vakuuttaa hänelle meidän liittoutumattomuuttamme.  Onko hän hoitanut tehtävänsä?

---
Tämä sisältö on julaistu miltei samassa muodossa myös Uuden Suomen Puheenvuoro -sivustolla. 

Niinistö puhaltaa populistista syyllistämiskuplaa

Sauli Niinistö on ehdottanut palkkionsa pienentämistä.  Populististiset kansanedustajat seuraavat.  Kyse lienee tulevan TES-kierroksen valmistelusta ja ammattijärjestöjen syyllistämisestä ahneiksi.

Presidentti Niinistön populistisen esimerkin innoittamana muutkin ovat äityneet kehottamaan muita palkkojensa alentamiseen.  Jotkut jopa omiensakin.  Liikkeellä on siis oikein populistinen epidemia.

Kansanedustajista palkkojensa alentamisen kannattajiksi on ilmoittautuneet etenkin sellaiset joilla edustajan palkka, hyväkin, on vain osa tulosta.  Joukossa on isojen tilojen isäntiä, liikemiesten puolisoita j.n.e.  Sellaisilla tuntuu olevan varaa syyllistää niitä joille tulojen alentaminen ihan oikeasti huonontaa toimeentuloa. 

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman sen sijaan näyttää näkevän kolleegojaan, jopa puoluetoveriaan, puhemies Eero Heinäluomaa tarkemmin, ainakin sanomalehti Länsi-Savon mukaan.

En jaksa uskoa, että niinistöt et al olisivat tuloeroja kaventamassa.   Liikkeellä ollaankin ilmeisesti tulevan TES-kierroksen pohjustamisen takia.  Tarkoitus lienee syyllistää jäsentensä toimentulon puolesta taistelevat ammattijärjestöt jo etukäteen ja siten tukea Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) tavoitteita valtiovallan ylimmiltä portailta.  

Toivottavasti tämä populistinen kupla puhkaistaan mahdollisimman pian.

Niinistön uudenvuodenpuhe

Presidentti Niinistö on pitänyt ensimmäisen uudenvuodenpuheensa.  Puhe oli parhaimmiltakin osiltaan heikko ja pahimmillaan jopa loukkaava.
 
Tasavallan uudenvuodenperinteiden mukaisesti Sauli Niinistö piti ensimmäisen uudenvuodenpuheensa presidenttinä.  Puhe oli osittain mitään sanomaton ja osittain jopa tökerö.

Niinistö puhui täyttä puppua ikäkehityksestä ja sen seurauksista.  Suomalaisten vanhenemisen valtavirta on kääntymässä.  Suuret ikäluokat ovat jo eläkkeellä ja eläköityvät ikäluokat pienenevät.  Samaan aikaan yhä useampi suurten ikäluokkien ihmisistä alkaa kuolla joten aika hoitaa tämänkin ongelman.  Mutta hänellä lienee taustanaan työnantajapiirien poliittiset vaatimukset eläkeiän nostamisesta.

Niinistön tulkinta EU-vuosistamme oli normaalia EU-hörhön propagandaa menestyksestä.  Se ei kestä alkeellisintakaan kriittistä tarkastelua kun juuri mitkään annetut lupaukset eivät ole pitäneet.

Samaten Niinistö nimitteli meitä yleensä ihan katteettomasti leperrellen oikeudentuntoisiksi.  Monet tavalliset kansalaiset sellaisia varmaankin ovat mutta hänen omat ahneet taustajoukkonsa Eteläranta 10:ssä naureskelivat huvittuneina.  Hehän itse ovat osoittaneet niin monasti oikeudettoman ahneutensa ja syyttäneet tavallisia ihmisiä huijareiksi ja laiskureiksi.

Samaan nimittelyyn ja loukkaavaan syyttelyyn syyllistyi myös Niinistö letkauksellaan oleskeluyhteiskunnasta.  Se oli katkeraa heikompiosaisten ja ja syrjäytettyjen solvaamista jollei hän tarkoittanut businessmies- ja naiskumppaneitaan.  Jos hänen tarkoituksensa oli osoittaa nuo sanat liike-elämän huipulle niin silloin hän sijoitti ne väärään puheeseen ja väärälle yleisölle.

Niinistö myös julisti tänäkin vuonna jatkettavan NATOttamista ja militarisoitumista.   Ilmeisesti tietäen, että kansalaisilta ei tule tukea niin hän kaipasikin vahvaa johtujuutta.

Viimeisenä niittinä oli vielä lälly ameriikkalaistyylinen uskonnollinen Jahven siunauksen toivotus.  Se oli täysin tarpeetonta uskonnon ja politiikan sotkemista pitkälti sekularisoituneessa maassa.  Toivottavasti seuraavat viisi vuotta kuluvat nopeasti ja saadan uudet puheenkirjoittajat ja uusi sen lukija.

Niinistön linja

Sauli Niinistö vähättelee edelleen NATO-operaatioihin osallistumista.  Suomen turvallisuuspolittinen peruslinja kuulemma sisältää sellaisen.  Kuka ja missä sellaisen linjan on hyväksynyt?

Sauli Niinistön mukaan "Suomen ja Ruotsin osallistuminen Nato-johtoiseen operaatioon ei merkitsisi mitään muutosta turvallisuuspolitiikan peruslinjaan!"  (lainaus YLEn uutisesta).

Niinistö ilmeisesti tarkoittaa, että  joku jossakin hyväksynyt Suomen turvallisuuspolittiseksi peruslinjaksi NATOn kanssa sotimisen ja mukaan menon NATOn sotilaallisiin operaatioihin. Minun käsittääkseni on hyväksytty pieniä yksittäisiä toimia joiden on selitetty olevan ihan muuta kuin NATOon sitoutumista.  Nyt sitten yht'äkkiä meillä onkin NATOttunut linja.   Kuka ja missä tälläisen linjan on hyväksynyt?

Valta osa suomalaisista kuitenkin taitaisi haluta rauhanomaisemman ja -tahtoisemman linjan.

NATOttamista Islannin taivaalla

Suomen osallistumisesta NATO-Islannin ilmavalvontaan näytetään jo päätetyn.  Prosessi on ollut kummallinen ja ihmisiä harhaanjohtava.  Lopputuloksen seurauksia ei olla ajateltu.  Miten saisimme demokratian toteutumaan?

Viimepäivien uutiskuohun ylimpänä keikkuu juttu NATO-kiimaisen eliittimme, höystettynä ulkoministeri Erkki Tuomiojalla, lupautumisesta lähettämään sotakoneita Islantiin. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö, pääministeri Jyrki Katainen ja puolustusministeri Carl Haglund esittävät ikään sovittuna asiana, että Suomi osallistuu NATO-maa Islannin ilmavalvontaan yhdessä NATO-maa Norjan ja NATOn ulkojäsenen Ruotsin kanssa lähettämällä muutaman sotakoneen, Hornetin, Islannin ympäristön valvontaan. Valvonta tarkoittanee Islannin ilmatilan valvontaa loukkauksilta ja lähiympäristön ilma- ja meriliikenteen seurantaa ja alusten tunnistamista NATOn ilma- ja merivalvonnan tapeisiin. Islannilla itsellään ei periaatteessa ole armeijaa eikä sillä ilmavoimia. Asiaa ajavat tuntuvat kovin hädissään peittelevän päätöstä harjoitukseksi ja pohjoismaiseksi yhteistyöksi.

Joutumisemme tähän jamaan on kummallinen mutta kuvaava kehityskulku. Ensin meille vakuutetaan, että emme ole lähestymässä NATOa vaan teemme vain tiivistyvää yhteistyötä. Sen jälkeen jokainen yksittäinen tiivistymisetoimi esitetään kulloinkin ihan joksikin muuksi, esimerkiksi tässä tapauksessa pohjoismaiseksi yhteistyöksi. Sillä ilmeisesti koetaan olevan niin hyvä kaiku kansalaisten silmissä ja korvissa, että sillä voi peitellä ihan mitä tahansa.

Seuraavaksi peiteltiin päätöksen sotilaallinen luonne vain harjoitteluksi ja viattomaksi lentelyksi ilman aseita tai ainakaan "kovia" ammuksia. Ei kuulemma ole sovittu mistään voimankäytöstä tyyliin "ei me mutta ne muut".

Ja varmemmaksi lopuksi selitetään, että yksityiskohdista ei vielä ole edes päätetty vaan vasta nyt aletaan NATOn kanssa sopia mitä meidän pitää tehdä.  Kuinka Niinistöt, Kataiset ja muut voivat vakuuttaa, että ihan normaalia eikä vaaraa?

Oma lukunsa on, miten hallitus ja presidentti ovat miettineen mitä sitten tapahtuu jos valvontalennolla oikeasti löytyy jotain valvottavaa? Tapahtuu joku kriisin puhkeaminen esimerkiksi ehkä mahdollisesti venäläisten kanssa? Mitä silloin tapahtuu omilla raukoilla rajoillamme ja vain sen takia, että ollaan sekoiltu NATOn kanssa? Välittääkö kukaan siitä, että kiltit suomalaiset ovat ilmoittaneet olevansa käyttämättä n.s. "voimaa" mutta muut ovat sitä käyttäneet? Uskooko kukaan?


NATOttajien selittelyihin liittyy monenmoista surkuhupaisaa n.s. ulostuloa.  Esimerkiksi kaikkien NATO-kiimakkojen äiti, sosia(a)lidemokraattinen EU-edustaja Liisa Jaakonsaari on julistanut viikonlopun paperisen Ilta-Sanomien mukaan yhtä aikaa, että Suomea ei liitetä tiiviimmin NATOon ja, että tiivis yhteistyö NATOn kanssa on selvää pässinlihaa ja virallinen linjamme.  Kumpaakohan Jaakonsaari ristiriitaisessa mielessään takoittaa?

Samaisessa jutussa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan, Perri Salolaisen/Kok suulla kerrotaan, että puolustusvoimissa on ollut jo vuosikausia pyrkimyksenä NATO-yhteensopivuus.  Salolainen ilmeisesti tahallaan unohtaa, että puolustusvoimilla ei saa olla mitään omia pyrkimyksiä vaan niiden takana pitää olla aina poliittisen tason päätökset.  Tässä tapauksessa sellaista ei ainakan demokraattisesti ole tehty.

Salolainen kummeksuu myös, että SDP on alkanut keskustella asiasta vasta sen jälkeen kun muut eli NATO-mielinen Kokoomuseliitti höystettynä ulkoministerillä on asiasta jo päättänyt.   Toivoa sopii, että SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jouni Bäckmanin toive laajasta käsittelystä Eduskunnassa toteutuu.

Oma lukunsa on opposition toiminta.  Keskusta toimii kuten oppositiossa toimitaan eli vastustaa aikaisempia tekemisiään.  Edellisessä hallituksessa he olivat miltei yhtä kiihkeitä NATOttajia kuin Kokoomus tai heitä ennen ja nykyisin Demarit.   Kepulipotrukkien Seppo Kääriäisen ja Risto Volasen vuodatukset eivät siksi olekaan uskottavia.  PerSuista taas ei tiedä.  heidän "hörhöosastonsa" Tossavaiset ja kumppanit puhuvat lämpimikseen ihan mitä tahansa mutta Timo Soini tällä hetkellä on kuin se kuuluisa ku..pissa sukassa koska hän on aikaisemmin suhtautunut myötämielisesti NATOon.

Vasemmistoliitto ja Paavo Arhinmäki kaipaavat lisäselvityksiä ja jättivat "varauman".  Epäilen heidän asettavan priorisoinnissa kuitenkin lopulta hallituspaikkansa etusijalle ja lipeävän NATOttajien kelkkaan jollakin tekosyyllä.  Ruotsalaiset Haglundin johdolla ovat innolla mukana NATOttamassa ja kristilliset, oliko heillä joku kanta johonkin jossa ei voi lyödä Raamatulla päähän.   Ainoa ryhmä Eduskunnassa jonka kanta lienee selkeästi sama kuin suomalaisten valtaenemmistöllä, lienee Vasenryhmä eli Vassuleista erotetut Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho.  Heidän merkityksensä niin Eduskunnassa kuin valtajulkisuudessakin on marginaalinen.

 Julkiset valtatiedonvälitteet näyttävät valinneen selvästi jo puolensa.  Ne ovat NATOttajien eli rahan puolella.  Vain vaihtoehtoiset, ilman suurta julkisuusarvoa olevat ovat erimieltä.  Niiden viesti ei tavoita n.s. suurta yleisöä kun tiedonvälityksen valtavirran täyttää porvarilliset  tiedonlevitteet.  Siitä huolimatta valtaosa ihmisistä vastustaa Islannin kaltaisia operaatioita.  Mitenköhän tuo kanta saataisi vaikuttamaan demokraattisesti päättäjien päätöksiin ennenkuin on liian myöhäistä?
  

Kokkareiden kahdet valot

Presidentin ja ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajan lausunnot NATO-asemastamme ovat ristiriitaisia. Kumpaan voimme luottaa?  Miten ihmisten NATO-vastaisuus saataisi näkymään myös ulkopolitiikan käytännön johtamisessa?

Ennenmuinoin kuvattiin harhauttavaa erilaisin mielipitein esiintymistä kaksilla valoilla ajamiseksi.  Sanonta kuvaa hyvin Kokoomuksen nykyistä NATO-poliittista linjaa.  Presidentti Sauli Niinistö/Kok julisti liittyen taannoiseen kenraali Nikolai Jegorovits Makarovin puheeseen ja sen jälkeiseen Venäjän matkaansa presidentti Vladimir Vladimirovits Putinin luokse, että Venäjä tekee Suomea läheisempää yhteistyötä NATOn kanssa. Samaan aikaan kuitenkin eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen/Kok julistaa meidän olevan niin lähellä NATOa kuin vain ilman täysjäsenyyttä päästään. Kumpaa meidän on uskominen vai onko Venäjä jo ehtinyt sinne mihin suomalaiset NATOttajat niin kovasti ovat vuosikausia pyrkineet?

Voiko ulkopolitiikkamme olla noin ristiriitaista pelkästään pääministeripuolueen sisällä?  Voisiko pääministeri ja puoluejohtaja Jyrki Katainen itse kertoa mitä he oikein tarkoittavat?  Mistä löytyisi ne tutkivat journalistit jotka jättäisivät PerSuleiden hölmöilyjen kaivelun hetkeksi ja pistäisivät KOKkareet lujille ulkopolitiikastaan.

Muut horisevat jäsenyysoptioista ja antavat KOKkareiden viedä.  Edes ulkoministeri  Erkki Tuomioja/SDP ei rauhanmerkki rinnassaan saa poikkipuolista sanaa NATOttajien väliin.  Missä ovat VASsuleiden rauhantahtoiset kannanotot, puheenjohtaja Paavo Arhinmäkikin ylittää uutiskynnyksen vain väistäessään jonkun korkeakultuurin pönötystilaisuuden.   Niinistön, Salolaisen ja Alexander Stubbin annetaan hallita keskustelua.  Tosin siitäkin huolimatta valtaosa suomalaisista edelleenkin vastustaa NATO-jäsenyyttä.  Näkyisipä se myös vaaliuurnilla, vaikkapa seuraavissa kunnallisvaaleissa. Vaikka ne eivät olekaan valtakunnan politiikkaa hoitavien valitsemista varten niin kuitenkin niiden tuloksista nähdään suuntaa kunnanvaltuustoja laajemmin.

Ystävyyttä aseilla

Syyrian ystäviksi itseään nimittävät ulkopuoliset maat aseistavat kapinallisia.  Kapinallisten hajanaisuus on "ystäville" ongelma.  Suomalaiset tahot toivovat niille yhtenäisyyttä jotta voitaisi mennä ilman huonoa omaatuntoa mukaan sisällissotaan.  Missä on puuttumattomuus toisten sisäisiin asioihin ja puolueeton rauhantahto?

N.s. Syyrian ystävät -ryhmä on koolla Pariisissa.  Kyseessä on USAn johtama ryhmä länsi- ja arabimaita jotka tähtäävät vallanvaihtoon Syyriassa.  Siellä on vallassa presidentti Bashar Al-Assadin johtama sikäläinen Ba'ath-puolue.    USAn hallinnon johdolla nämä n.s. ystävät yrittävät syöstä vallasta nykyisen hallinnon ja pystyttää itselleen mieluisamman tilalle.  Tarkoitus näyttäisi olevan jatkaa samaa mikä Libyassa näytti onnistuneen.

Nämä "ystävät"  katsovat parhaaksi hankkia jopa palkkasotilaita ystävyytensä takeeksi.  Uutiset tietävät kertoa, että ase- ja poliittisen avun lisäksi he ovat kasoneet parhaaksi lujittaa ystävyyttään maksamalla kapinoitsijoille palkkaa.

USAn aseapu on jo niin julkista, että brittiläiset konservatiivilehdetkään eivät sitä peittele, ei edes The Daily Telegraph Isossa Birtanniassa uutisoidessaan kapinallisten yhteyksistä ja Venäjän vastustustuksesta eikä USA-lainen The New Yor Times.  

Samaan aikaan ulkomisteri Hillary Clinton toimii USA:n hallinnon propagandistina julistamassa kuinka on niin väärin aseistaa toista osapuolta kun Venäjä yritti palauttaa aikanaan Neuvostoliiton toimittamia vanhoja helikoptereita huollon jälkeen takaisin Syyriaan.   Samalla kolme vanhaa helikopteria kasvoivat 33 uudeksi helikopteriksi Clintonin suussa.

Nyt MTV3:n uutisissa esitetyn Helena Petäistön raportin mukaan erilaisten kapinallisryhmien pitäisi yhdistyä jotta tavalliset syyrialaiset uskaltaisivat lähteä mukaan kapinaan.  Raportista on luettavissa, että tavalliset syyrialaiset eivät ole mukana kapinoimassa vaan nuo kapinallisjärjestöt: Syyrian kansallinen neuvosto (SNC), Vapaan Syyrian armeija (FSA), Syyrian muslimiveljeskunta j.n.e.  Myös ulkoministeri Erkki Tuomioja on toivonut tiukempaa yhteistyötä kapinallistahojen välillä jotta ne saisivat uskottavuutta jonka jälkeen Suomikin voisi hänen mukaansa varauksetta heitä tukea.  Missä ovat ne ajat jolloin Suomessa oltiin niin tiukkoja muiden sisäisiin asioihin puuttumisesta?

Me olemme tottuneet pitämään Erkki Tuomiojaa rauhan ystävänä ja hän rauhanmerkkiä takkinsa rintapielessä.  Voisimme ilmeisesti yhdessä Tuomiojan kanssa luopua molemmista väärän kuvan antavista tavoista.

Onko tämäkin osa sitä politiikkaa jolla m.m. presidentti Sauli Niinistö julisti mentävän niin lähelle NATOa kuin päästään ilman jäsenyyttä tällä hallitus- ja presidenttikaudella.   Mitä sitoumuksia Suomen johto on USAlle antanut vai onko kyse siitä, että n.s. isot poikamme ja tyttömme tekevät mitä tahansa päästäkseen keekoilemaan valkoisen talon portaille vielä isompien tyttöjen ja poikien kanssa?  Ilmeisesti suuret aseostot sekä ilmavoimille että maavoimille eivät riitä vaan niitä pitää päästä myös liittolaisen rinalle käyttämäänkin.

Jos ystävät ovat tuollaisia niin mihin vihollisia tarvitaan?  Tuollaisia ystäviä ei haluaisi oikeasti pahimmalle inhokilleenkaan.

Ruiskukkarintaisten vasen laitahyökkääjä

Sauli Niinistöstä rakennetaan kokoomuslaista ikonia.  Tiukkalinjaisen kuvan rakentaminen jäi tällä erää turvallisuuspolitiikassa vajaaksi.  Sen sijaan urheilullisuuden voimaan näytetään edelleen uskottavan.  Käytännössä Niinistö kuitenkin suorittaa omaa kokoomuslaista rooliaan.

Tuossa aiemmin porvarillisissa tiedotusvälineissä uhottiin kuinka presidentti Sauli Niinistö/Kok   suorastaan läksytti kenraali Makarovia.  Samaan aikaan Niinistö ilmoitti, että hän ei aio enää keskustella aiheesta Venäjän presidentin Vladimir Vladimirovits Putinin kanssa.

M.m. YLEn TekstiTV:n (sivu 107/1 23.6.2012) mukaan Putin on Pietarin talousforumin yhteydessä järjestetyissä hänen ja Niinistön välisissä tapaamisissa selvittänyt ja vahvistanut, että kenraali Makarovin esille nostamat tulkinnat ovat Venäjän kanta asiaan.  Putin ikäänkuin nollasi Makarovin avulla harjoitetun Niinistö-hypen.  Nyt Niinistön vahva presidenttiys, jota esimerkiksi Ilta-Sanomien Juhannusnumerossa toimituspäällikkö Timo Paunonen niin hehkuttaa, näytetään kuitattavan muutamalla kuvalla ja videolla Putinin järjestyttämästä jääkiekko-ottelusta jossa molemmat presidentit pelasivat samalla puolella.

Niinistö-kuvan kirkastamisessa mielikuvamarkkinoille näytetään nyt panostettavan enemmän politiikan sivuitse meneviin asioihin.  Siinä missä Urho Kekkosesta aikoinaan rakennettiin urheilullista kuvaa kovimpana kala- ja metsämiehenä niin nyt Niinistöllä on modernimmat elkeet.  Kekkosen aikoihin n.s. kansan syvien rivien keskuudessa arvostettiin murtomaahiihtoa, kalastusta ja metsästystä joten poliittisen alfa-uroksen ikonisoiminen tehtiin niihin liittyvillä kuvilla.  Nykyisin sirkushuvit kansalle haetaan muualta, m.m. jääkiekosta ja mikäs sen sopivampaa kuin kuvata ikoni kaukalosankarina.  Poliittisten kuvien ja ikonisoimisen tarpeet eikä keinot ole muuttuneet, vain lavasteet on vaihdettu.

Sinällään Kokoomuksen brändääjät ovat lähteneet hakemaan mielikuvamarkkinoinnin kuvia jääkiekosta, tuosta wannabee-alfa-urosten leikistä jossa polvihousuiset aikuiset miehet luistelevat ja sohivat toisiaan pitkillä kepeillä.  Siinä suurimmat sankarit hakevat "respektiä" haastamalla toisiaan kaukalotappeluun? Sekö on mielikuva joka kokoomuslaiset haluavat sankaristaan antaa?  Enää ei luulisi olevan varaa naureskella Putinin tiikerinmetsästyksille tai keekoiluille ilman paitaa.

Toivottavaa olisi, että ihmisten n.s. medialukutaito kehittyisi niin, että tuollainen imagon rakentaminen ei purisi vaan ihmiset osaisivat oikeasti katsoa asioita asioina ja polittisten toimijoiden tekoja niiden tavoitteiden, keinojen ja tulosten valossa.  Niinistölläkin, edelleen edellä mainitun Paunosen artikkelin "Niinistöstä tulikin vahva presidentti" mukaan, hänen roolinsa on kerätä huonompiosaisten tuki harjoitettavalle politiikalle kun Kokoomus keskittyy puoluekellokkaiden, m.m. Jyrki Kataisen,  Jan Vapaavuoren, Jyri Häkämiehen jamitäniitäonkaan johdolla parempiosaoisten etujen ajamiseen.  Paunosen jutun taittoasussa asia tiivistetään nostona: "Niinistö hoitaa köyhän kansan, Kokoomus palaa puolustamaan rikkaita".  Tämä kokoomuslainen roolitus antaa mielenkiintoisen lisävärin porvareiden ja eritoten kokoomuslaisten puheille presidentin tarpeesta nousta nousta politiikan yläpuolelle, n.s. kokokansan presidentiksi.  Nyt hän hoitaa politiikan kaukalorähinöissä ruiskukkarintaisten vasemman laitahyökkääjän tehtävää.