eroakirkosta.fi

torstai 12. toukokuuta 2022

NATO, NATO, NATO - tuo huuto on Suomessa suuri

Tänään 12/5 julkaistiin Tasavallan presidentin ja pääministerin allkekirjoittama julkilausuma presidentinkanslian nettisivuilla. Siitä he, valtiojohdon korkeimmat edustajat Sauli Niinistö jaSanna Marin, julistivat yhteistä tahtoaan NATO-täysjäsenyyteen nykyisen "liitännäisyyden" asemesta.

Tämä yksi askel on, tietenkin, vain yksi eikä mitenkään ratkaiseva jo pitkään jatkuneessa NATOtusprosessissa jossa USA:n etupiiriä laajennetaan kohti Venäjän rajoja, samaa jota juurta myös Ukrainan tilanne on.  Edellämainitusta kaksikostakin ensin mainittu on jo vuosikymmeniä ajanut sitä, milloin avoimemmin puolueensa Kansallisen kokoomuksen mukana  ja milloin peitellymmin ikäänkuin demokraattia esittäen. Suunta on ollut kuitenkin kokoajan selvä. Jälkimmäinen oli vielä muutama kuukausia sitten mieltä ettei hänen tällä pääministerikaudellaan. Lienee saanut sellaista "rakentavaa palautetta" ettei ole enää sen jälkeen potkinut aisojaan. 

Kaikenkaikkiaan prosessi on edennyt kuin juna suorilla kiskoilla. Tiellä ei ole suvaittu kiviä eikä männynkäpyjä vaan ne on peikotettu välittömästi "Putinin trolleiksi".  Jotkut kiimaisimmat ovat toki tuskastelleet ajoittain hitautta mutta nyt saatiin USA:n masinoimasta Ukrainan kriisin uudesta vaiheesta riittävästi vettä propagandamyllyyn. Jopa valtaosa nihkeistä ja nahkeista on saatu sen päälle rakennetulla propagandakampanjoinnilla myötämielisiksi.  Mahtavalla valtatiedonlevitteiden vyörytyksellä on saatu tosiasiat peitettyä ja näköalat sopiviksi.  Tämä vaihe tekee Antonio Gramsci:n käsityksen porvarillisesta hegemoniasta entistä ajankohtaisemmaksi: esimerkki kuinka kulttuurinen ja yhteiskunnallinen hegemonia on väline kun ajataan haluttuja päämääriä.  Tässä on käytetty porvarillisen hegemonian koko voimaa YLE/Uutisista äärimmäisen keskittyneeseen lehdistöön ja Ulkopoliittisien instituutin kaltaisiin mukatutkimuslaitoksiin. Etenkin on ullut huomattavaa kuinka yhteiskunnallisesti omistetun UPIn johtaja Mika Aaltola on kunnostautunut jokapaikan "puhuvana päänä" propagandaa levittämässä; jopa niin, että kiihkomielisimmät ovat leipomassa hänestä seuraavaa presidenttiä NATOttaja-Niinistön jälkeen. Ainakin hän on jo mielipidetiedusteluissa kymmenen kärjessä -listalla.

Nyt olemme prosessin vaiheessa jossa jäsenhakemuksen lähettämistä voitanee pitää lähestulkoon varamana. Se lähtenee ensiviikon maanantaina yhtä jalkaa toisen uhrin, Ruotsin kanssa.

Meidän rauhaa rakastavien ja tahtovien ei kuitenkaan kannattaisi vielä vielä luovuttaa sillä lopullinen niitti eli jäsensopimuksen ratifioinnit 30 nykyisten jäsenmaiden parlamenteissa ja Suomen  eduskunnassa ovat vielä kaukana edessäpäin. Aikaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan siis vielä on. Eikä sekään ole vielä vääjäämätön loppu vaan sen jälkeenkin voidaan vielä lähteä ajamaan eroa siitä vaikka vaikeaa onkin. Olisimme siinä todennäköisesti edelläkävijoitä.

#EiNATOlle, #RauhaaRajalle, #EiSotaa

5 kommenttia:

Olavi Koskela kirjoitti...

Voi voi. Juuri sen takia enemmistö juuri on Natoon haikailemassa, ettei sotia tarvitsisi käydä. Me, etkä sinä Myyryläinen, ollaan todellisia rauhanrakastajia. Epärealistisella ideologisella kohkaamisella sinä pikemminkin vedät tuollaisia putineja kimppuusi, kuin paska kärpäsiä.

Valkoinen vaate kirjoitti...

Totta puhut. Ihmiset vauhkoovat Natoa kohden, mutta kukaan ei ota huomioon että jenkit ei tule tänne sotimaan ja puolustamaan, eikä todennäköisesti kukaan muukaan maa.

Putin on niin monta kertaa maininnut että toimia tulee, jos Suomi ja Ruotsi liittyy. Venäläismedioissa väitetään Suomen olevan uhka joka pitää tuhota.

Aika naiivia luottaa ettei Venäjä halutessaan tekisi meille samoin kuin Ukrainalle. Netistä löytyy kyllä sotahistoriaa jos on päässyt unohtumaan. Varsinkin nyt kun sotakalusto on jo liikenteessä ja Ukrainan tappio on jotenkin korjattava maineelle.

Putin ei kuulu niihin lepposiin savolaisiin, jotka tälle vain kohauttaa olkapäitä. Eikä Nato ole rauhanliitto vaan sotilasliitto.

Jorma Myyryläinen kirjoitti...

Olavi Koskelalle:

Kannattaa ottaa huomioon kuinka paljon NATO on maailmalla sotinut ja sotii. Hyökkäys- ja miehityssotia sinne sun tänne. Suomikin rauhankumppanina(sic!) mukana Afganistanissa. Samaten Ukrainan nykyisen sotatilanteen takana on NATOn laajeneminen. Siten NATO:n pitäminen sotien estäjänä on suorastaan edesvastuuttoman holtitonta harhauttamista tai harhautumista.

Yrjo kallisen sanoin: "Jos haluat rauhaa, valmistaudu rauhaan"


Valkoiselle vaatteelle:

USA:n kulloinkin noudattamaa taktiikkaa on vaikea ennustaa. Yleensä se näyttäisi pyrkivän sodituttamaan sotansa muilla, esim. Ukraina, mutta ajoittain lähtee myös itse liikkeelle, esim. Syyria ja Afganistan. Joka tapauksessa sitoutuu yllyttämään ja tunkemaan ylijäämäaseitaan jotta sotateolliselta koglomeraatilta (MIC) voivat ostaa uusia kun varastoihin syntyy tilaa.

Tottakai Venäjän johto reagoi Venänäjän ympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Sehän on suorastaan sen tehtävä.

Ymmärrän myös kannan, että Suomi osana NATOa on Venäjälle uhka. MIten se ei olisi kun NATO yleensäkin sellainen on?

Vladimir Putin ei todellakaan ole lupsakka papparainen vaan Venäjän presidentti jolla on presidentin homma hoidettavana. Tuleepa mieleeni eräskin saksalainen toimittaja joka haastattelussa kysyi häneltä "josko hän rakastaa Saksan kansaa?". Vladimir Vladimirovitš vastasi "En rakasta. Minä olen Venäjän presidentti, en Saksan".

Anonyymi kirjoitti...

Nato vain ei ole hyökännyt minnekkään. Yksittäinen Nato-maa kylläkin. Faktat oikein.

Jorma Myyryläinen kirjoitti...

Anonyymille:

Olen samaa mieltä: fakta oikein. Samoin sanat sillä "fakta" on jo monikko, sitä ei tarvitse tuplata kun "faktum" ei ole yksinään.

Toisaalta kannattaisi muistaa, että NATO NATOna on nimen omaan käynyt hyökkäys- ja miehityssotia m.m. entJugoslaviassa, Afganistanissa, Libyassa j.n.e. Sen lisäksi se parhaillaankin sotii Syyriassa ja miehittää isoja osia siitä.

Mutta totta myös, että erilliset NATO-maat ovat sotineet ja sotivat ympäri maailmaa. Exempli gratia USA on ollut jatkuvassa sodassa koko II Maailmansodan jälkeisen ja sitä ennen melkoisen useasti. Samaten muut NATO-maat sotivat milloin missäkin, m.m. Turkki sotii Syyriassa ohi NATOn, oli osallisena viim. Karabah:n sodassa ja hyökkäsi juuri viime viikolla Iraniin. Unohtamatta sen sotaa omalla maaperällään Kurdeja vastaan.

Oma lukunsa on tietenkin USA:n "kampanja"*) Irakissa jossa Ranska esti NATOn nimissä sotimisen ja sai sellaiset seuraukset, ettei ole vastaavaan itsenäisyyteen sen jälkeen syyllistynyt. Miten mahtaisi käydä paljon pienemmän Suomen vastaavassa tilanteessa?

Ihan enemmän älämölön välttämiseksi: vetoaminen YK:n mandaatteihin ei toimi sillä missään a.o. paikoissa NATO eikä sen jäsenmaat ole pysytelleet mandaatin puitteissa vaan ihan alusta lähtien karkeasti jättäneet ne huomioota.

Fakta on siis hyvä pitää kohdillaan, todellakin.

---
*) USA:n tuolloista nimikikkailua voi verrata Venäjän "sotilaalliseen erikoisoperaationn" Ukrainassa. Unohtaa ei myöskään sovi eufemismeja "kriisinhallinta" ja "rauhanturvaoperaatio" joiden nimissä on käyty raakoja sotia.