Tasa-arvon mekin ansaitsemme

Tasavallan presidentti Tarja Halonen on myöntänyt pari valtiopäiväneuvoksen arvonimeä.  Saajina ovat vihreiden Erkki Pulliainen ja SDP:n Mikko Elo pitkän valtiopäivämiesuransa palkkioksi.  Molemmat ovat olleet Eduskunnassa 24 vuotta.

Jos ja kun valtio ja yhteiskunta on tasavalta jossa ihmiset ovat tai ainakin pitäisi olla keskenään tasa-arvoisia ja -vertaisia ilman eriarvoistavia sääty- tai kastilaitoksia niin luulisi ihmisten nostamisen arvonimillä tai ritarikuntien arvomerkeillä toisten yläpuolelle olevan turhaa.  Tuollaiset arvot ovat naurettavia ja tasavallassa täysin turhia. 

Ihmisten hyvien tekojen muistaminen ja positiivinen palaute on tietysti mukavaa ja kannustaa ihmisiä, kuulemma, parempiin suorituksiin jatkossakin.  Sitä voidaan kuitenkin antaa muullakin muistamisella ja julkisella tunnustamisella, ilman kohteiden arvon korostamista.  Tekojen arvo on oikeasti eri asia kuin ihmisen arvo.  Näidenkin ihmisten, Elon ja Pulliaisen valtiopäivähistoriasta voisi nostaa esiin tekoja jos palkitsija eli presidentti niin tarpeelliseksi näkee.  Tai jos yksittäisiä tekoja ei löydy mutta 24 vuoden ura valtiopäivillä katsotaan palkitsemisen arvoiseksi niin sitten se.  Palkinto tai muistaminen voisi olla esimerkiksi virallisluontoinen ja julkinen kiitoskirje, mitali tai vaikka muotokuva parlamentin seinälle.

Jaakko Juteini (1781 - 1855) kirjoitti aikoinaan runon Laulu Suomessa.  Sillä varmaan kiusataan koulukkaita vieläkin.  Se alkaa sanoin "Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa"  ja päättyy kertosäkeeseen ":,:valistus on viritetty, järki hyvä herätetty:,:".  Välissä kehutaan suomalaisten työtä ja sivistystä antaen arvoa kaikille eikä vain valikoiduille ylempään arvoon nostetuille.  Olisi siis meidänkin hyvä jo tavoittaa Juteinin valistunut järjen käyttö.

***

Toki valtio voi arvonimillä ja -merkeillä ihan hyvin rahastaakin tittelinkipeitä. Tässä tapauksessa sitäkään hyötyä ei ole kun valtio siirtää k.o. henkilöiden osalta rahaa taskusta toiseen ja siihen siirtelyynkin kuluu energiaa.

Jos arvonimi- ja -merkkikauppaa haluaisi valtion rahanhankintakeinona tehostaa, niille voisi pystyttää nettikaupan josta saisi ostaa nimiä ja krääsää kukin halunsa ja maksukykynsä mukaan markkinaehtoisesti.  Posti toimittaisi killuttimet ja paperit leimoilla, sineteillä ja hanhensulilla varustettuna sen mukaan mitä kukin tilaa ja haluaa maksaa.  Jos ja kun asiakas haluaa, voisi järjestää myös juhlallisia luovutuspippaloita erilaisissa ympäristöissä ihan fyysisesti tai virtuaalisesti.  Erilaisia ritari- ja muita sankarikuntia voisi tietysti rakennella ihan some-pohjaisestikin.  Tietysti myös kunnille voisi sallia saman rahoituskeinon. eikun Visa vinkumaan.

Soinilla on tehtävä

Mikkelissä ilmestyvä Länsi-Savo -lehti julkaisee verkkosivujensa Mielipiteet-sivulla juttua EU-vaaleista otsikolla "EU-vaalit menevät Soinin paapomiseksi". Porvarillisen LS:n toimittaja ei ilmeisesti ole huomannut Soinin merkitystä työnantajansa edustamalle yhteiskunnalliselle taholle.

Soinilla on annettu tehtävä, kuten esimerkiksi oppi-isälleen Veikko Vennamolle tai venäläiselleVladimir Zirinovskille tai vaikkapa Ernesti Hentuselle Totuudentorvineen. Heidät on laitettu ohjaamaan valtaapitävien epäoikeudenmukaisen ja ahneen politiikan aiheuttama ihmisten tyytymättämyys valtaapitävien kannalta turvallisesti. He pitävät älämölöä oireuden seurauksista mutta heiltä on turha odottaa ensimmäistäkään aloitetta, tekoa tai tointa oireiden takana olevien syiden korjaamiseksi. Heidän ei tarvitse välittää syistä tai seurauksista. Heissä kiinnitetään huomiota heidän ulkoisiin temppuihinsa ja iskulauseisiinsa. Ne kun ovat mediaseksikkämpiä kuin looginen analyysi ja ajattelu miten asiat ihan oikeasti menevät ja vaikuttavat toisiinsa. Tarkoitus on siis ihan sama kun Hentunen kirjoitti, että puolet kansanedustajista on tai ei ole hulluja tai Veikko Vennamo huusi rosvoja kiinni tai Soini lausuu yksirivisiään. He haukkuvat kulkevaa karavaania mutta eivät pure kättä joka heille tehtävän on antanut. Valtaapitävät voivat heitä siis julkisuudessa vähätellä mutta vallan rakenteisiin muutoksia hakevat eivät voi. Tätä kutsutaan yleensä populismiksi.

Populisteista puhuttaessa mieluusti valtajulkisuudessa kerrotaan kuinka nasevasti ja rohkeasti he laukovat ”totuuksiaan” mutta ei heidän ratkaisumalleistaan. Heidän tavaramerkkejään ovat makoisat iskulauseet. Uutta Soinissa on vain nykyisen uusmystiikan ajan temppuilu hänen Suomen oloissa sopivan erikoisella uskonnollaan; islam tai buddhismi tai wickalaisuus olisi liian erilaista, ortodoksisuus jo julkisuudesta tuttua mutta katolisuus sopivan eksoottista mutta samalla turvallista. Soini on siis valtaapitävien hieno tuote heidän kannaltaan tärkeään tehtävään.

Sitten jos Soinin populismi lässähtää epäuskottavuuteen, tilalle rakennetaan joku toinen. Jos taas tyytymättömyys oleviin oloihin kasvaa liikaa eli Persujen suosio, niin kellokkaille annetaan joku hyvä virka tai muu palkkio ja seuraajaehdokkaat kannustetaan riitelemään keskenään. Niinhän tehtiin aikoinaan SMP:n kanssa: esiin ja valtaan haluavat hajotettiin riitelemään SKYP:iin ja SMP:en ja lopulta Pekalle virka postiin sekä Kortesalmelle maaherruus. Posti kulkee nykyään hitaammin kuin "pimeällä" keskiajalla ja Etelä-Savo eli entinen Kortesalmen läänitys on takapajuisimpia alueita koko maassa. Tärkeintähän on vain, että tavalliset ihmiset eivät huomaa, että heitä huijataan.

Populistien tehtävä valtaapitävien kannalta on siis pyrkiä saamaan ihmiset jättämään huomiotta ne jotka ihan oikeasti pyrkivät jotenkin muuttamaan olemassa olevaa ja sen rakenteita. Niin myös on Soinin ja hänen kumppaniensa tehtävä. Pyritään kiinnittämään ihmisten huomio oleellisesta ja vaikuttavasta epäoleelliseen. Ja jollei joku ajatteleva harhaudukkaan niin ainakin hän turhautuu älämölöön.