Vallan osastot

Suomalainen yhteiskunta elää kapitalismia kapitalismiksi kuten Hannu Taanila (1943-2024) aikoinaan muotoili. Yhteiskunnan rakenteet ja prosessit ovat kapitalismia ja niissä eletään kapitalismin lainalaisuuksien alla. Marksilainen puhuisi kapitalistisista tuotantosuhteista ja niiden päälysrakenteista. Se tarkoittaa pääomien valtaa taloudessa sekä sen valta-asemien ja nautintaoikeuksien heijastamista muualle yhteiskuntaan n.s. porvarillisen hegemonian ja hallintokulttuurien avulla.  Nuo ylärakenteet siis heijastavat yhteiskunnallisen todellisuuden realiteetteja mahdollistaen vallan pysymisen siihen käsiksi päässeen luokan edustajien hallussa, vaikka yksilöt ajoittain vaihtuvat kulloistenkin konjuktuurien mukaan.  Se lyö leimansa politiikkaamme joka pitäisi nähdä puolueiden välisiä suhteita ja niiden kanssakäymisiä laajemmin yhteisten asioiden hoitamisena yhdessä, sen rakenteina ja prosesseina.

Olen aika-ajoin liittänyt erilaisiin tämän kapitalistisen todellisuutemme, politiikkamme, hallinto-orgaaneihin erilaisia epiteettejä ja annotaatioita. Päädyin tekemään yhteenvedon poliittisiin puolueisiin liittämistäni. Seuraavassa siis "kattava ja täydellinen" läpivalaisu tämän hetken julkisessa politiikassamme vaikuttavista puolueorganisaatioista.  Se ei noudata normaalisti mediassa esitettyjä nelikenttä-kuvauksia sillä se perustuu omakohtaiseen kokemukseen käytännön politiikasta ja yhteiskunnan tapahtumien seurantaan uutisvirrasta eikä puolueiden ja niiden ehdokkaiden vaalipropagandaan tai puolueohjelmien sisältöanalyyseihin.  Ne molemmat olisivat ihan eri saagoja.

Eduskuntapuolueet puoluerekisterin listaamassa järjestyksessä ja sinne rekisteröidyin nimin:

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue - Finlands Socialdemokratiska Parti r.p. (rek. pvm 31.01.1969)

SDP eli "demarit" on vanhan 1899 perustetun työväenliikkeen puolueen raunioille Sisällissodan jälkeen tannerilaisten perustama revisionistinen puolue. Väinö Tanner kasasi sen haalimalla sille valtiollisen ja tavallisen poliisin avustuksella vanhan puolueen omaisuuden, m.m. työväentalot, neutraloimaan työväenliike ja ohjaamaan se tukemaan kapitalisoituvaa ja teollistuvaa agraari-Suomea.

Se on ollut osa valtarakenteita koko olemassaolonsa ajan vaikka joukkooon on joskus mahtunut joku vastarannankiiskikin joka on ottanut työväenliikkeen tavotteita muita vakavammin.  Laajimmillaan myös valtakunnan nopein ja tilavin herrahissi.

Nykyään puolue on yksi n.s. suurista ja perinteisistä jonka olo hallituksessa tai sen ulkopuolella ei juurikaan näy politiikkojen sisällöissä.  Se tukee kapitaalien omistajien nautintaoikeuksia ja nykyitä sotapolitiikkaa vaikka ajoittain, ilmeisesti hygieniasyistä, hieman sordiino päällä.

Vallan osastona "Demulit" on lähinnä joukko yhdistettyjä ammattikiltoja ja työläisaristokratiaa*) vaikka sen pitäisi olla vallan haastaja osana työväenliikettä.

Suomen Keskusta r.p., ruotsiksi Centern i Finland r.p. (rek. pvm 31.01.1969)

Keskusta on vanhan 1906 perustetun Maalaisliiton reinkarnaatio.  Vanha maalaisten edunvalvontajärjestö eli Maataloustuottajain keskusliiton (MTK) poliittinen siipi vaihtoi nimeä 60-luvun puolessa välissä yrityksessään valloittaa kaupungit. Samalla se on häivyttänyt n.s. "alkiolaisuuden"**) vähisetkin rippeet eli sosiaalisuuden politiikastaan. Se, etenkin sen uskovaisten yrittäjä-äijät, kuten eräs bulevardilehti "sipiläläisiä" luonnehti, on puolustanut kovaa kapitalismia.

Vanha sanonta "KEPU pettää aina" onkin ollut monasti toteennäytetty. He osaavat hallituskumppanien selkäänpuukottamisen kuin "iltalypsytkin"***), etenkin ns. "likaisten temppujen osastollaan".  Sen saivat etenkin sosialidemokraatit kokea vuosien 2019-2023 vaalikaudella.

Vallan osastona "Kepulit" on semi-agraari maa- ja metsätalouden harjoittajien operatiivinen edunvalvontaosasto.

Kansallinen Kokoomus r.p., ruotsiksi Samlingspartiet r.p. (rek. pvm 31.01.1969)

Kokoomus, Sekoomukseksikin sanottu, on vanhojen nuorsuomalaisten Saksa-mielisten ja vanhasuomalaisten monarkistien jäänteille vuonna 1918 perustettu varsinainen kapitaalien omistajien porvarillinen edunvalvoja.  Se on aina ollut n.s. "koti-, uskonto- ja isänmaapuolue" jolle jopa omat, kuten pilapiirtäjä Kari Suomalainen, ovat naureskelleet "kypäräpääpappeina". Silti sen kova ydin konservativismin taustalla on vanhojen omistajien nautintaoikeuksien edistäminen.  Toki vanhoillisuutta on osittain kuorrutettu pinnallisilla liberaaleilla houkutuksilla minkä ei silti anneta häiritä kansallisseurojen porvarillista hämärää.  Samalla sen oikealla, militantimmalla reunalla monet ovat lietsoneet itsensä persuuntumaan.

Iso osa Kokoomuksen kannatuksesta tulee eräänlaisella "asemavaltuutuksella".  Monet itsensä toimihenkilöiksi, erottuaksen työläisistä, kokevat katsovat olevansa liki valvoitettuja äänestämään sitä sillä sehän kuuluu heidän pikkuporvarilliseen statukseensa.

Vallan osastona "Kokkulit" on varsinainen elinkeinoelämän poliittinen päädirektoraatti.

Svenska folkpartiet i Finland r.p., Suomen ruotsalainen kansanpuolue r.p. (rek. pvm 31.01.1969)

SFP on vanha puolue. Se on perustettu 1906 ruotsinkielisen aristokratian Ruotsalaisen puolueen (Svenska partiet) pohjalle. sfprkp on aina ollut vankka elinkeinoelaman n.s. pönkkäpuolue eikä se voi roolistaan luopua vaikkei enää pystykään peittelemään luonnettaan muka sivistyneellä muka suvaitsevaisuudella ja muka humaanisuudella. Naamiot on kuitenkin riisuttu "Ankdammens segelklubbeninkin" kaijalla viimeistään nyt Petteri Orpon hallituksessa.  Jopa vanha kielipoliittinen puritaani fundamentalismi saa ajoittain rajoilla kun ollaan ytimen äärellä.

Vallan osastona "Svedulit" on närpiöläisten tomaatinviljelijöiden ja oolantilaisista perunalastujen kohtaloista huolehtiva pursiseura, pelkällä olemassaolollaan pönkkänä pitämässä kapitalismia pystyssä, suvaitsevalla jätte kiva -kuorrutuksella kunhan se ei häiritse ydintehtävää.

Per viam: avasin SFP:n sielunmaisemaa hieman laajemmin sille tekemässäni "ruumiinavauksessa" muutama viikko sitten. 

Suomen Kristillisdemokraatit (KD) - Kristdemokraterna i Finland (KD) r.p. (rek. pvm 06.07.1970)

Vuonna 1958 perustettu Kristillisen liitto oli alunperin Kokoomuksen äärivanhoillisten protestijärjestö joka ei toiminut puoleena vaan tuki mieleisiään tarpeeksi vanhoillisia muista puolueista yleistä maallistumista vastaan.  Varsinainen puoluetoiminta alkoi 60-/70-lukujen vaihteessa. Vuonna 2001 he lähtivät hakemaan laajempaa prestiisiä vaihtamalla puolueen nimen ja siten yrittämällä samaistua ihmisten mielissä suurempien ulkomaiden kristillisdemokraattisten puolueiden maineeseen, sellaisten kuten Saksan CDU/CSU.

KD-puolue on perinteinen uskonnollisten fundamentalistien, ev.lut.kirkon fragmenttien ja sen ulkopuolella toimivien "vapaiden  suuntien" temmellyskenttä.  Pääasioita ovat abortin, LGBT++ -oikeuksien m.l. tasa-arvoinen avioliitto, sukupuolten moninaisuuden vastustaminen sekä siinä sivussa, jos aikaa jää, yleinen vanhoillisen kapitalismin pönkittäminen. Erityisesti he ovat löytäneet kumppaneikseen Perussuomalaisten vanhoillisimmat öyhätit, ovathan he samalla asialla.

Vallan osastona "Hihhulit" on oikeauskoisten telttakokouspiiri jossa manataan ikuista kadotusta homoseksuaaleille, toissukupuolisille, uskonnottomille ja muille sielunvohollisen kätyreille.

Vihreä liitto r.p., ruotsiksi Gröna förbundet r.p., saameksi Ruona lihttu r.b. (rek. pvm 08.08.1988)

Vihreät on kansainvälisen mallin mukaan kasattu, alunperin ympäristöliike joka sai meillä vauhtia Koijärven tapahtumista 1979.  Sittemmin se on profiloitunut ympäristötietoisena puolueena mutta romuttanut maineesa m.m. ydinvoiman suhteen kannattamalla Loviisa III -reaktoria ja monessa muussakin suhteessa sillä ovat periaatteet olleet myytävissä muutamasta virkapaikasta. Pysyvää on ollut vain Venäjäviha eli misorussismi ja nyt siitä onkin tullut sotahakuisin puolueemme.

Vallan osastona "Vihrulit" on perinteinen puisto-osasto sillä luonto tarkoittaa heille mukavia pique-nique elämyksiä.

Vasemmistoliitto r.p., ruotsiksi Vänsterförbundet r.p. (11.06.1990)

Vanhan SKP:n ja SKDL:n hajottavat perustivat liittonsa 1990 kun olivat saaneet vanhan puolueen talouden kuralle m.m. sinkkiämpäribusineksilla.  Mukaan meni toki paljon aatteenkin ihmisiä mutta linjaksi tuli muutamasta hyvästä yrityksestä huolimatta Reijo Käkelän et al "kirveslinja".

Ajoittaisista vasemmistolaisista puheista huolimatta he ovat olleet vankasti tukemassa SDP:ä vasemmalta ettei se vain vasemmistolaistuisi ja radikalisoituisi.  Samalla he ovat vaihtaneet oman kannattajakuntaansa: mennä ovat saaneet työläiset ja tilalle on yritetty haalia opiskelijoita ja n.s. "vihreää" väkeä.  Se on tarkoittanut, että m.m. sosialismi tavoitteena on muutettu "aatteelliseksi viitekehykseksi", Strategia ei ole toiminut vaan kannatus laskee loivasti mutta vääjäämättä.

Vallan osastona "Vassulit" on vihertävä, hyviksi ihmisiksi itsensä kokevien pätemisterapiaosasto, puhutaan paljon mutta ei sanota mitään jottei vain vahingossakaan keikuteta vallan venettä ja jouduttaisi ihan oikeasti tekemään jotain asioiden muuttamiseksi.

Perussuomalaiset r.p., Sannfinländarna r.p. (rek. pvm 12.10.1995)

Perussuomalaiset on perinteinen oikeistopopulistinen Ernesti Hentusen ja Veikko Vennamon perinteistä kasvanut hörhöliike. Timo Soini perusti sen SMP:n raunioille 90-luvun puolessa välissä.  Sen linja on aito populismi jossa pidetään ääntä ongelmien oireista muttei vahingossakaan haeta syitä ja niihin ratkaisuja vaan syytetään sopivia syntipukkeja pintakuohuista.  Tarkoituksena on ohjata ihmisten aito ja oikeutettu tyytymättömyys mitään muuttamattomaan älämölöön.  Erityisesti syyllisiksi osoitetaan puolustuskyvyttömiä mutta riittävän helposti tunnistettavia kuten maahanmuuttajia ja vähemmistöjä.

Vallan osastona "Persulit" on valitusosasto: valittaa saa ja pitää mutta mitään ei korjata eikä hyvitetä.

Liike Nyt r.p., Rörelse Nu r.p. (rek. pvm 13.11.2019)

LiikeNyt on pelkästään Harry "Hjallis" Harkimon protesti kun hän ei Kokoomukseen politikoimaan mentyään heti päässytkään päällepäsmäriksi ja johtajaksi.  Hän erosi Kokoomuksesta 2018 ja perusti ensin "liikkeen" pelkäksi yhdistykseksi mutta huomasi pian ettei se toimi vaan poliittinen järjestelmämme toimii puolueorganisaatoiden kautta.  Se on profiloitunut liki libertaariksi talousliberalismin kannattajaksi.

Vallan osastona "Linylit" on lähinnä narsistinen talousspekulanttikerho jota kiinnostaa vain yksityisomisteisen busineksen vapaus.

 

Ja muita omituisten otusten kerhoja puoluerekisteristä:

Avoin Puolue r.p. (rek. pvm 01.03.2021)

Avoin puolue on omituinen kaikkea kivaa kaikille -joukkio Petrus Pennasen ympärillä.  Se ei oikein näy eikä kuulu missään eikä siis juuri haittaakaan ketään.

Vallan osastona siis harmiton mutta huvittava porukka kahvihuoneen nurkassa.

Suomen Kommunistinen Puolue r.p. - Finlands Kommunistiska Parti r.p. (rek. pvm 01.03.2021)

SKP on eduskunnan ulkopuolista ehkä eniten oikeaa puoluetta muistuttava, jo kai perinteidensä velvoittamana.  Se myös yrittänee ihan oikeasti tavoitella erilaista politiikkaa kuin valta ja sen vahtikoirat.

Puolue on vanhan 1899 perustetun sosialidemokraattisen puolueen raunioille Moskovassa sisällissodan jälkeen perustetun SKP:n hajottamisen raunioille vuonna 1996 perustettu n.s. vallankumouksellinen puolue.

SKP lie liki ainoa puolue jota ei voi asemoida vallan osastoksi vaan se lie aidosti puolue joka, ainakin puheissa, erottuu nykyisen vallan vastaisena.

Kristallipuolue r.p., Kristall Parti r.p. (rek. pvm 31.03.2021)

Kristallipuolue on joukkio esoteerisesti henkistymään pyrkivä vaihtoehtohoitajia jotka ovat yrittäneet vuosikymmenen pyörittää "ihmisten puoluetta".

Vallan osastona kristallit ovat yrttikerho.

Valta kuuluu kansalle r.p. (rek. pvm 02.09.2021), Vapauden liitto r.p. (rek. pvm 06.05.2022) ja Totuuspuolue r.p. (rek. pvm 26.04.2023)

Kyseiset n.s. puolueet ovat Perussuomalaisista irtautuneiden ja erotettujen omituisia yhteenliittymiä. Parhaimmillaankin yhden führeriksi führerin paikalle pyrkivän ympärilleen kasaamien pikku apulaisten ryhmittymiä. Ne ovat melko lyhytikäisiä ja kuituvat pois enimmän uutuuden viehätyksen kaikottua kun pitäisi ruveta tekemään oikeaa puoluepolitiikkaa.  Samalla yleensä myös kellokas onnistuu karkottamaan innokkaimpiakin kannattajiaan tai hänet karkotetaan kun muutkin haluavat suureksi johtajaksi.

Vallan kannalta he ovat mukavia puudeleita joita hieman kannustamalla saadaan ihmisten mielenkiitoa herpaantumaan todellisista ongelmista ja niiden juurisyihin ratkaisujen etsimisestä. Valitusosaston ulkoistettuja hörhökioskeja siis.

Liberaalipuolue - Vapaus valita r.p., Liberalpartiet - Frihet att välja r.p. (rek. pvm 30.01.2024)

Alkuperäinen Suomen Kansanpuolueesta ja Vapaamielisten liitosta yhdistynyt Liberaalinen kansanpuolue liittyi Keskustan jäsenjärjestöksi 1986 jona se käytännössä hiipui pois.  Sen juridisilta rippeiltä ovat joukko libertaareja yrittänyt pystyttää puoluetta jonka ohjelmana on hävittää liki kaikki julkiseen hallintoon viittaava "yövartijavaltioksi".  Yritys ei ole ottanut tuulta alleen.

Vallan osastona nykyliberaalit on kuin LiikeNyt ilman Harkimoa eli talousspekulanttikerhonen.

Lisäksi on joitakin joukkioita pyrkimässä mukaan puoluerekisterin listoille nimien keruuvaiheessa, osa uusia ja osa uusimassa jäsenyyttään sen menetettyään vaalikannatuksen vähäisyyden takia: "Piraattipuolue ry Piratpartiet rf", "Kansalaisliitto", "Volt Finland r.f.", "Eläinoikeuspuolue ry Djurrättspartiet rf", "Seitsemän tähden liike ry", "Feministinen puolue ry Feministiska partiet rf", "Ympäristöpuolue ry - Miljöpartiet rf" ja "Hamppupuolue ry, Hampapartiet rf". Myös "Sinimustaliike ry:llä" on hakemus vetämässä uudelleen kun hovioikeus heidät jo kerran  epädemokraattisina, fasistisina ja rasistisena kerran pois rekisteristä heitti.  Näillä näkymin mikään niistä, ehkä Eläinoikeuspuoluetta lukuunottamatta, ei tulle saavuttamaan tarvittavaa 5000 kannatusilmoitusta.

Summa summarum: Valtaosa puolueistamme on kapitalistisen vallan, establishmentin kannalta joko sitä omasta suunnastaan tukevia tai sille vähintäänkin harmittomia.  Porvari voi siis nukkua yönsä rauhassa, ainakin vielä toistaiseksi.  Kehitys kuitenkin kehittynee niin, että kapitalismi kriisiytyy yhä enemmän kun kapitaalien omistajat tunnistavat keräilevänsä viimeisiä tuhkia ihmisten hellojen pesistä (vrt. voiton suhdeluvun alenemistrendi eli sijoitetun pääoman suhteellisen tuoton aleneminen).  Silloin valta ei voi ohjata kaikkia ihmisiä pois oleellisesta populisteja käyttämällä ja maailmaa tullaan oikeasti muuttamaan.  Edes fasismi/natsismi ja niihin liittyvä sotahakuisuus ei pystyne hillitsemään muutosta haluavia ihmisiä silloin kun työläisillä ja köyhälistöllä "ei ole menetettävänä kuin kahleensa".  Mitä siitä seuraa, sen aika näyttää niille jotka ovat vielä katsomassa.

---
*) Työläisaristokratia-termillä on perinteisesti kuvattu sitä osaa työläisistä joita työnantajat ovat kohdelleet hieman paremmin jotta heistä on muodostunut hieman paremmin voiva joukko esimerkiksi muille kuinka ei pidä radikalisoitua vaan nöyrästi, kuuliaisesti ja ahkerasti palvella työnantajia niin saattaa saada namuja, ehkä omakotitalon, auton, ulkomaanmatkoja j.n.e. joilla erottua muista, huonommista ja laiskemmista.

**) Alkiolaisuus on Maalaisliitossa sen alkuaikoina vaikuttanut aate. Sen perustaja ja nimihenkillö on Santeri Alkio (vuoteen 1898 Aleksander Filander, 1862-1930).  Aatteen sisältö oli maahenkistä talonpoikaispastoraalia ripauksella sosiaalista mielenlaatua.  Myös Keskustapuolue on laskenut sen aateprustaansa mutta käytännön politiikassa se on unohdettu, etenkin sen sosiaalinen ulottuvuus.

***) Iltalypsy:llä tarkoitetaan politiikassa sitä, että jo sovitun jälkeen esitetään vielä lisävaatimuksia joita kiristetään uhkaamalla särkeä juuri saavutettu sopu.

Iso mutta katkera ego

Paavo Lipponen vertaa itseään Cincinnatukseen, vaatimattomuuden ja nöyryyden roolimalliin.  Oikeasti Lipponen edustaa ihan toista kovaa pyrkyryyttä ja luopumisen tuskaa.

Entisen pääministerin ja SDP:n puoluejohtajan ex-y.m. Paavo Lipposen ego jatkaa kasvuaan myös eläkkeellä.  Nyt hän vertaa itseään Lucius Quinctius Cincinnatus:iin (520 e.a.a. - 430 e.a.a.).  Tarun ja legendan mukaan Cincinnatus oli roomalainen ylimys joka valittiin diktaattoriksi pelastamaan Rooma ja joka tehtävänsä jälkeen luopui asemastaan palaten hoitamaan tiluksiaan, kuvaannollisesti auran varteen. Hänestä on rakennettu roolimalli vaatimattomalle ja nöyrälle sankarille.

Paavo Lipponen on sen sijaan aivan vastakkainen malli.  Hän on lukuisia kertoja pyrkinyt kaikenlaisiin poliittisiin johtotehtäviin aina Euroopan unionia myöten.  Hän ei myöskään ole niistä yhdestäkään luopunut vapaaehtoisesti.  Pääministerinpaikalta hänet suisti vaalitappio 2003 vaaleissa ja viimeisimmänkin luopumisen aiheuttivat äänestäjät presidentinvaaleissa tänä vuonna.

Paavo Lipposessa ei ole mitään nöyrää ja vaatimatonta.  Hänen koko pyrkyryytensä ja moukkamainen käytöksensä eteensä osuneita kohtaan kertoo pikemminkin röyhkeydestä ja ahneudesta sekä kyvyttömyydestä luopua.  Täysin harhaan menevä vertaus Cincinnatus-roolimalliin on toki aitoa Lipposta itseään.  Hänhän on alati nähnyt itsensä käsittämättömästi paisutelluissa mittasuhteissa.  Nyt siis vertautumassa Rooman suurimpiin sankareihin.  Onko seuraava vaihe vaatia esimerkiksi nuoruutensa kotikaupungin Kuopion nimeämistä hänen mukaansa kun USAssakin on Cincinnati.

Nyt Lipponen on oman ilmoituksensa mukaan luopunut haastattelujen antamisesta suomalaisille tiedotusvälineille.  Se ei ole kuitenkaan cincinnatuslainen luopuminen vallasta.  Se on osoitus siitä, että vanheneva Lipponen on katkera asemiensa menettämisestä ja siitä, että häntä ei koko ajan ylistetä kansakunnan kaapin päällä.  Ilmeisesti häntä kaihertaa myös se, että hänen oma puolueensa, SDP, haluaa nykyään profiloitua pikemminkin antilipposlaisella politiikalla kuin ylistäisi Lipposen kantoja ja linjaa.  Häntä siis tuntuisi vaivaavan luopumisen tuskallisuus ja pelko unohduksesta. Lipponen on siis pikemminkin ahne ja tarrautuva kiipijä kuin nöyrä luopuja.

Uskontojen synty ja merkitys

Minua on pitkään pohdituttanut käsitykset uskontojen, noin yleisesti, synty ja merkitys ihmiskunnan kehitykseen.  Yritän tähän avata käsitystäni hieman jäsennellympänä kokonaisuutena.  Pohjana tähän kirjoitukseen minulla kirjoituspöydän laatikosta löytämäni muutaman vuoden takainen käsin kirjoitettu esiversio.

Lähtökohta

Esi-ihmiset elivät laumoina joissa johtajuus syntyi kuten laumaeläimillä yleensäkin.  Lauman vahvin uros johti kunnes joku nuorempi haastoi hänet tai sen menestyksellä.  Silloin ei tarvittu henkisiä kykyjä vaikka niistä saattoi olla hyötyäkin juonikkuutena taistelun tuoksinassa.

Kehitys

Ihmisten elämä kuitenkin monimutkaistui ajattelun ja kommunikaation kehittyessä.  Henkisiä kykyjä tarvittiin muuhunkin kuin vain taistelussa aavistamaan vastustajan yritykset ja keksimään itse parempia. Opittiin vähitellen siirtämään tietoa ja kokemuksia yksilöltä toiselle muutenkin kuin vain matkimalla toisen käytöstä: toinen pystyi opettamaan toista puhumalla ja selittämällä.

Tässä vaiheessa ei enää pelkkä voima ollutkaan ratkaisevaa johtajuutta ratkaistaessa.  Myös metsästyksen johtamistaidoilla oli merkitystä.  Samoin kyvyllä selittää ja ennustaa ympäröivän maailman ilmiöitä: ukkosta, sadetta, auringon ja kuun liikkeitä j.n.e.  Yhteiskunnan johtamisessa käytetty väkivalta siis muutti muotoaan tai oikeammin monipuolistui pelkästä fyysisestä myös henkiseen väkivaltaan.  Uusi "tietojohtaminen" haastoi "voimajohtamisen". 

Tuolloinen ihmisten maailmankuva oli animistinen.  Ympäristöään tarkkailevat ihmiset kuvittelivat kaikella heitä ympäröivillä, puilla ja kivilläkin, olevan jonkinlainen henki tai sielu tai tietoisuus mutta etenkin tahto,  kuten heillä itselläänkin.  Tämä liitettiin myös alusta lähtien vainajiin.  Tuo lienee jonkinlainen alitajuinen "cogito, ergo sum" ajatuksen alkeellinen siemen.  Ihminen ei vain tuolloin osannut nähdä omaa asemaansa erityisenä ja soi tajunnan myös muille.

Yksilöt jotka halusivat valtaa yli toisten, käyttivät animistista lähestymistapaa hyväkseen ja pyrkivät esittämään pystyvänsä ottamaan yhteyttä noihin sieluihin ja vaikuttamaan niihin.  He myös vahvistivat omaa sanomaansa kertomalla, että viesti, käsky tai kielto ei ole heidän itsensä keksimä vaan tuollaisen hengen antama.  Erittäinkin tehokasta lienee ollut puhua ukkosen nimissä.  Kun uskomusmaailma näin kehittyi yhä monimutkaisemmaksi, samalla kehittyi myös tämä hyväksikäyttö. 

Vaikutus on ollut myös toisensuuntaista.  Tarkoituksella on kehitetty uusia henkiä ja niille hierarkioita jotta tietäjillä näyttäisi olevan entistä enemmän muilta salattua tietoja ja kykyjä.  Vanhat temputhan kärsivät ajanmyötä inflaatiosta ja tarvitaan uutta ja näyttävämpää. vain heillä oli tietoa miten henkien, usein heidän itsensä luomien, kanssa tuli elää.  Vain heillä oli taito ja myös lupa kommunikoida niiden kanssa.  Muita uhkailtiin ja rangaistiin pyrittäessä estämään edes yrittämästä tietäjien konsteja.  Pelkkä voimaan perustunut johtaminen ei enää toiminut kun tietäjä näytti saavan tietoa tuonpuoleisesta, sekä ylisestä että alisesta maailmasta.  Hän näytti keskustelevan sujuvasti niin ukkosen hengen kuin vainajienkin henkien kanssa.  

Tietäjät pystyivät yhdistämään ihan oikeaa, konkreetistakin tietoa uskomusrakennelmiinsa.  He käyttivät sujuvasti tietoja vuoden- ja vuorokaudenaikojen vaihteluista, luonnon kiertokulusta ja -ilmiöistä apunaan rakentaessaan sääntömaailmaa valtansa tueksi.  Tässä he myös hyödynsivät sukupolvilta toisille perittyjä tietoaineistoja ja omia havaintojaan.  Tietäjät siis toisaalta loivat yhteisölleen hyödyllistä tietoa ja toimintaohjeita mutta omaa valtaansa pönkittääkseen he mystifoivat tietonsa ja etenkin sen lähteet.  Dostojevski kirjoitti Karamazovin veljeksissä Ivan Fjodorovitsin suuhun monologin jossa hän kertoo pakosta keksiä jumala ellei sellaista ole.  Perusteluksi hän esitti, että yhteiskunnan säännöt eivät tehoa ellei niillä ole ylimaallista lähdettä.

Suhde "voimajohtamiseen" oli kaksinainen.  Voimajohtamista voi katsoa edustaneen erilaiset kuninkaiden ja maallisten ylimysten valta.  Toisaalta kilpailtiin mutta toisaalta nähtiin yhteiset edut.  Se johti vähitellen kahden valtakeskuksen syntymiseen: kirkko ja uskonto toisaalla sekä kuningas ja armeija toisaalla.  Välillä ne ovat eläneet eri asteisissa symbiooseissa, välillä ne ovat olleet yksi ja sama ja välillä taas on otettu mittaa toisistaan.  Pitkällä tähtäyksellä ne ovat kuitenkin yhteiset etunsa ja ovat päätyneet yhteistyöhön ja työnjakoon.  Vallan työnjaossa uskontojen ja niitä ympäröivien kirkko-organisaatioiden vastuulle on tullut henkisellä väkivallalla ihmisten kurissapito.  Valtiovallalle taas on tullut fyysisellä väkivallalla hallitseminen.  

Eri uskonnoista

Eri uskonnon ovat oman aikakautensa ja kulttuurinsa tuotoksia.  Kaikki ne kuitenkin ovat omaksuneet piirteitä edeltäjistään ja ympäröivien muiden kulttuurien uskomusrakennelmista. Esimerkiksi kristinuskossa on paljon piirteitä aikaisemmista juutalaisuudesta ja siinä zarathustralaisuudesta.  Toisaalta taas niitä on tietoisesti kehitetty erottautumisen välineeksi.  Tässä suhteessa mainio esimerkki on juutalaisuus joka aikoinaan kehitettiin jotta yksi kansanryhmä olisi erottunut muista nykyisen Irakin alueella.  Siihen kuitenkin liitettiin yleisiä uskomuksia ja tarinoita muilta, aiemmilta uskonnoilta. Mutta jumalhenkien ominaisuuksia ja riittejä kehitettiin niin, että sekaantumisen vaaraa ei olisi syntynyt. Ja mahdollisesta sekaantumisesta rangaistiin ankarasti.  Nämä harhaoppisten kohtalot ovatkin useiden uskontojen tarinoiden keskeisintä ja opettavaisimmaksi tarkoitettua ydintä.  Ja juutalaisuuden pohjalta kehitettyyn kristillisyyteenkin roomalaiset lisäsivät kristinuskoon ominaisuuksia erottelukyvyn lisäämiseksi.  He tosin lisäsivät siihen myös ominaisuuksia jotka tekivät tuotteesta vetovoimaisemman uskontomarkkinoilla. 

Yleisesti voi todeta, että uskontojen erot ovat pienempiä kuin niiden väliset yhteiset perusasiat, kova ydin.  Uskonnot eroavat pantheonin väkiluvussa, riittien monimuotoisuudessa, legendojen henkilögallerioissa ja symboliikan käytössä eli ulkoisessa olemuksessa.  Mutta sama tietämisen ja vallan mystifiointi vain niihin vihityille on kaikkien kovaa ydintä.

Nykytilanne

Uskomussmaailman rakenteet ovat eriytyneet alkuperäisestä jokapäiväisten taitojen osaamisesta ja maailmanselityksestä abstraktiksi henkimaailmaksi.  Toisaalta tähän on johtanut sekulaarin luonnontieteiden kehitys  ja toisaalta uskomusmaailman kehittyminen yhä pidemmälle.  Mitä enemmän ihmiset näkevät uskomusten taakse, sitä monimutkaisemmiksi tai mystisemmiksi henget on mystifioitava.  Yhä maallistuvassa yhteiskunnassa ei konkreettiset uskonnolliset tarinat kelpaakaan koska ne ovat vastoin tiedettyjä luonnontieteellisiä faktoja.  Jänikset ei märehdi, käärmeet syö maan tomua eikä aurinko kierrä liitteää maata taivaan kantta pitkin.  Sen asemesta ihmisille kehitetään kaupallisin keinoin tarvetta mystiikkaan jolloin abstraktit opit riitteineen menevät kaupaksi.

Merkittävänä erona menneeseen, nykyaikana ei enää kaikkialla käytetä fyysistä väkivaltaa yhden ja valtaapitävien kannalta oikean uskonnon ylläpitämiseksi.  Sen sijaan tilalle on tullut uskontojen "myyminen" kun on huomattu, että erot uskontojen välillä ovat niin pienet.  Vain vallan haastaviin uskontoihin suhtaudutaan vihamielisesti.  Sellaisia ovat lähinnä kilpailevien valtakeskuksen henkiset hallintavälineet.  

Oma piirteensä maallistuneessa yhteiskunnassa on myös, että uskontojen johrtavat tahot joutuvat myös "markkinoimaan" itsensä ja uskontonsa myös valtaapitäville kun markkinoilla on myös muita hankiseen vallankäyttöön sopivia välineitä kuten kilpailevat uskonnot, viihde mukaan lukien kaupallistettu huippu-urheilu ja kaupallisesti hallittu tiedonvälitys sekä muu elämysteollisuus.

Tulevaisuuden arvauksia

Tulevaisuutta on tunnetusti vaikea ennustaa mutta arvata voinee ehkä kaksi linjaa: jatkuva sekularisoituminen ja tuotteistettu uusmystiikka.  Luonnontieteet kehittynevät tulevaisuudessakin ja tietämys niiden saavutuksista levinnee yhä laajemmalle.  Niin ainakin toivon.  Se syö uskontojen markkinaa sillä niiden maailmanselityssadut näyttävät jatkuvasti ontommilta ja ontommilta entistä paremman ja demokraattisemman tiedon valossa.

Toisaalta meille markkinoidaan henkistymistä ja oman sisimmän tutkiskelua jonkinlaisina mystisinä tripeinä.  Niillä markkinoilla ei paljon faktat paina ja henkinen mössö käy kaupaksi.  Markkinatoimijoiden määrä myös kasvanee.  Mukaan tulee kaikenlaisia uusia tuotteita ja myös vanhojen kasvoja ehostetaan.  Vanhat ketjutkin pysyttelevät mukana kisassa tuomalla uusia lisäpiirteitä  ja hämärtämällä vanhoja, jo hassuilta nykytietämyksen valossa näyttäviä.  Tämä omalta osaltaan myös pirstoo markkinoita koska fundamentalistit erottuvat joustavampien markkinaketterien joukosta.  Nykyisin ev.lut.ketjun uskontokaupasta saa niin patriarkaalista homofobiaa kuin letkeää kaikkipääseetaivaaseen kevytlevitettä.  Jatkossa kaikki keskittynevät enemmän ydinliiketoimintaansa ja -osaamiseensa  eli jonpikumpi linja ulkoistaa toisen.

Nykyinen pikku hiljaa tapahtuva maallistuminen siis jatkunee ainakin toistaiseksi.  Papit ja piispat saanevat jatkossakin pitää leipäpuunsa mutta pikku hiljaa kapenevilla ja monimuotoistuvilla markkinoilla. Ihmisten uskonnollinen käytöskin muuttunee.  Jatkossa yhä enemmän haetaan elämyksiä sen sijaan, että haettaisi maailmanselityksiä tai eettisiä saati käytännöllisiä  toimintaohjeita. 

Kataislaista totalitarismia ja elvytystä

Kokoomuksen Jyrki Katainen on taas avautunut.  Ensin hän on Kokoomuksen omassa tilaisuudessa arvostellut valitsemasta EU-parlamenttiin EUn arvostelijoita.  Hän perusteli väitettään jotenkin niin, että se olisi kuin valitsisi Suomen eduskuntaan eduskunnan vastustajia.  Vertaus on täysin kestämätön ja erityisen kestämätön se on kokoomuslaisen suusta.  Ensinnäkin politiikan sisältöjen arvosteleminen on eri asia kuin sen muotojen ja välineiden arvosteleminen.  Pikemminkin Kataisen viesti taitaa olla, että Katainen ei haluaisi eri mieltä olevia valittavan heittämään kapuloita heidän rattaidensa pyöränpuolien väliin.  Vain hänen ja hänenkaltaistensa kuuluu saada äänensä ja mielipiteensä kuulluksi ja vaikuttavan päätöksentekoon. Minusta tuo kuullostaa enemmän totalitarismilta kuin demokratialta. 

Toisaalta Kataisen puolue on ollut itse siirtämässä valtaa pois nyt niin kovasti arvostamaltaan Suomen eduskunnalta.  Valtaa on siirretty markkinavoimille johtamalla uusliberaalia talouspolitiikkaa,  yrityksille yksityistämällä budjettivallassa olleita toimintoja yksityisille yrityksille ja ennenkaikkea valtaa on siirretty EUn byrokraateille ja suoran parlamentaarisen kontrollin ulkopuolella oleville johtoelimille janiinedelleen.  

Erityisen vekkulia oli Kataisen puhe siitä kuinka EU-ratkaisu on jo tehty eikä siihen pitäisi palata.  Miksi sitten EUn perustuslakiin voidaan palata vaikka sekin keskustelu on jo käyty laki hylätty.  Ai niin, se ei mennyt valtaeliitin sekä sen juoksupoikien ja -tyttöjen kannalta halutulla tavalla joten se pitää hoitaa loppuun. Sen sijaan ne asiat jotka he ovat saaneet haluamalleen mallille ovat loppuunkäsiteltyjä.

Mauri Pekkarinen on kaivanut taas naftaliinista sosiaalisen omantuntonsa ja halunnut YLEn haastattelussa myös hyväosaisten kantavan omalta osaltaan vastuuta talouslamassa.  Hänkään ei toki halunnut konkreettisesti kertoa, että ainoita tehokkaista keinoja olisi palauttaa varallisuusvero ja saattaa hyväosaisten tulomuodot tuloverotuksessa samalle viivalle kuin tavallisten palkansaajien.  Mutta sekin näyttää olevan Kataiselle liikaa.  Kataisen kanta tuloverojen alentamisesta ja kulutusverojen nostamisesta on hänen oman mainostamansa elvytyksen vastaista.  Jos kulutusveroja nostetaan, hinnat nousee ja kuluttaminen vähenee.  Siitä seuraa automaattisesti , että tuotantokin vähenee.  Seurauksena on työpaikkojen tarpeen väheneminen niin tuotannossa, logistiikassa kuin kaupassakin.  Se siitä elvetyksestä eli Katainen haluaa lisätä työttömyyttä mutta ilmeisesti hän elvyttää edustamiensa tahojen eli hyvätuloisten tuloja.

Toivo-talkoista YLEn tavoittama Katainen ei halua talkoisiin osallistumisajatulla kiristää hyväosaisten verotusta vaikka aikaisemmin on uhkaillut veronkorotuksilla tavallisia taatiaisia.   Ilmeisesti talkoot sopivat tavallisille ihmisille mutta ei hyväosaisille.  Heillähän on toki muutakin puuhaa eikä renki halua häiritä isäntiään ja emäntiään.