Olen aika-ajoin liittänyt erilaisiin tämän kapitalistisen todellisuutemme, politiikkamme, hallinto-orgaaneihin erilaisia epiteettejä ja annotaatioita. Päädyin tekemään yhteenvedon poliittisiin puolueisiin liittämistäni. Seuraavassa siis "kattava ja täydellinen" läpivalaisu tämän hetken julkisessa politiikassamme vaikuttavista puolueorganisaatioista. Se ei noudata normaalisti mediassa esitettyjä nelikenttä-kuvauksia sillä se perustuu omakohtaiseen kokemukseen käytännön politiikasta ja yhteiskunnan tapahtumien seurantaan uutisvirrasta eikä puolueiden ja niiden ehdokkaiden vaalipropagandaan tai puolueohjelmien sisältöanalyyseihin. Ne molemmat olisivat ihan eri saagoja.
Eduskuntapuolueet puoluerekisterin listaamassa järjestyksessä ja sinne rekisteröidyin nimin:
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue - Finlands Socialdemokratiska Parti r.p. (rek. pvm 31.01.1969)
SDP eli "demarit" on vanhan 1899 perustetun työväenliikkeen puolueen raunioille Sisällissodan jälkeen tannerilaisten perustama revisionistinen puolue. Väinö Tanner kasasi sen haalimalla sille valtiollisen ja tavallisen poliisin avustuksella vanhan puolueen omaisuuden, m.m. työväentalot, neutraloimaan työväenliike ja ohjaamaan se tukemaan kapitalisoituvaa ja teollistuvaa agraari-Suomea.
Se on ollut osa valtarakenteita koko olemassaolonsa ajan vaikka joukkooon on joskus mahtunut joku vastarannankiiskikin joka on ottanut työväenliikkeen tavotteita muita vakavammin. Laajimmillaan myös valtakunnan nopein ja tilavin herrahissi.
Nykyään puolue on yksi n.s. suurista ja perinteisistä jonka olo hallituksessa tai sen ulkopuolella ei juurikaan näy politiikkojen sisällöissä. Se tukee kapitaalien omistajien nautintaoikeuksia ja nykyitä sotapolitiikkaa vaikka ajoittain, ilmeisesti hygieniasyistä, hieman sordiino päällä.
Vallan osastona "Demulit" on lähinnä joukko yhdistettyjä ammattikiltoja ja työläisaristokratiaa*) vaikka sen pitäisi olla vallan haastaja osana työväenliikettä.
Suomen Keskusta r.p., ruotsiksi Centern i Finland r.p. (rek. pvm 31.01.1969)
Keskusta on vanhan 1906 perustetun Maalaisliiton reinkarnaatio. Vanha maalaisten edunvalvontajärjestö eli Maataloustuottajain keskusliiton (MTK) poliittinen siipi vaihtoi nimeä 60-luvun puolessa välissä yrityksessään valloittaa kaupungit. Samalla se on häivyttänyt n.s. "alkiolaisuuden"**) vähisetkin rippeet eli sosiaalisuuden politiikastaan. Se, etenkin sen uskovaisten yrittäjä-äijät, kuten eräs bulevardilehti "sipiläläisiä" luonnehti, on puolustanut kovaa kapitalismia.
Vanha sanonta "KEPU pettää aina" onkin ollut monasti toteennäytetty. He osaavat hallituskumppanien selkäänpuukottamisen kuin "iltalypsytkin"***), etenkin ns. "likaisten temppujen osastollaan". Sen saivat etenkin sosialidemokraatit kokea vuosien 2019-2023 vaalikaudella.
Vallan osastona "Kepulit" on semi-agraari maa- ja metsätalouden harjoittajien operatiivinen edunvalvontaosasto.
Kokoomus, Sekoomukseksikin sanottu, on vanhojen nuorsuomalaisten Saksa-mielisten ja vanhasuomalaisten monarkistien jäänteille vuonna 1918 perustettu varsinainen kapitaalien omistajien porvarillinen edunvalvoja. Se on aina ollut n.s. "koti-, uskonto- ja isänmaapuolue" jolle jopa omat, kuten pilapiirtäjä Kari Suomalainen, ovat naureskelleet "kypäräpääpappeina". Silti sen kova ydin konservativismin taustalla on vanhojen omistajien nautintaoikeuksien edistäminen. Toki vanhoillisuutta on osittain kuorrutettu pinnallisilla liberaaleilla houkutuksilla minkä ei silti anneta häiritä kansallisseurojen porvarillista hämärää. Samalla sen oikealla, militantimmalla reunalla monet ovat lietsoneet itsensä persuuntumaan.
Iso osa Kokoomuksen kannatuksesta tulee eräänlaisella "asemavaltuutuksella". Monet itsensä toimihenkilöiksi, erottuaksen työläisistä, kokevat katsovat olevansa liki valvoitettuja äänestämään sitä sillä sehän kuuluu heidän pikkuporvarilliseen statukseensa.
Vallan osastona "Kokkulit" on varsinainen elinkeinoelämän poliittinen päädirektoraatti.
SFP on vanha puolue. Se on perustettu 1906 ruotsinkielisen aristokratian Ruotsalaisen puolueen (Svenska partiet) pohjalle. sfprkp on aina ollut vankka elinkeinoelaman n.s. pönkkäpuolue eikä se voi roolistaan luopua vaikkei enää pystykään peittelemään luonnettaan muka sivistyneellä muka suvaitsevaisuudella ja muka humaanisuudella. Naamiot on kuitenkin riisuttu "Ankdammens segelklubbeninkin" kaijalla viimeistään nyt Petteri Orpon hallituksessa. Jopa vanha kielipoliittinen puritaani fundamentalismi saa ajoittain rajoilla kun ollaan ytimen äärellä.
Vallan osastona "Svedulit" on närpiöläisten tomaatinviljelijöiden ja oolantilaisista perunalastujen kohtaloista huolehtiva pursiseura, pelkällä olemassaolollaan pönkkänä pitämässä kapitalismia pystyssä, suvaitsevalla jätte kiva -kuorrutuksella kunhan se ei häiritse ydintehtävää.
Per viam: avasin SFP:n sielunmaisemaa hieman laajemmin sille tekemässäni "ruumiinavauksessa" muutama viikko sitten.
Suomen Kristillisdemokraatit (KD) - Kristdemokraterna i Finland (KD) r.p. (rek. pvm 06.07.1970)
Vuonna 1958 perustettu Kristillisen liitto oli alunperin Kokoomuksen äärivanhoillisten protestijärjestö joka ei toiminut puoleena vaan tuki mieleisiään tarpeeksi vanhoillisia muista puolueista yleistä maallistumista vastaan. Varsinainen puoluetoiminta alkoi 60-/70-lukujen vaihteessa. Vuonna 2001 he lähtivät hakemaan laajempaa prestiisiä vaihtamalla puolueen nimen ja siten yrittämällä samaistua ihmisten mielissä suurempien ulkomaiden kristillisdemokraattisten puolueiden maineeseen, sellaisten kuten Saksan CDU/CSU.
KD-puolue on perinteinen uskonnollisten fundamentalistien, ev.lut.kirkon fragmenttien ja sen ulkopuolella toimivien "vapaiden suuntien" temmellyskenttä. Pääasioita ovat abortin, LGBT++ -oikeuksien m.l. tasa-arvoinen avioliitto, sukupuolten moninaisuuden vastustaminen sekä siinä sivussa, jos aikaa jää, yleinen vanhoillisen kapitalismin pönkittäminen. Erityisesti he ovat löytäneet kumppaneikseen Perussuomalaisten vanhoillisimmat öyhätit, ovathan he samalla asialla.
Vallan osastona "Hihhulit" on oikeauskoisten telttakokouspiiri jossa manataan ikuista kadotusta homoseksuaaleille, toissukupuolisille, uskonnottomille ja muille sielunvohollisen kätyreille.
Vihreä liitto r.p., ruotsiksi Gröna förbundet r.p., saameksi Ruona lihttu r.b. (rek. pvm 08.08.1988)
Vihreät on kansainvälisen mallin mukaan kasattu, alunperin ympäristöliike joka sai meillä vauhtia Koijärven tapahtumista 1979. Sittemmin se on profiloitunut ympäristötietoisena puolueena mutta romuttanut maineesa m.m. ydinvoiman suhteen kannattamalla Loviisa III -reaktoria ja monessa muussakin suhteessa sillä ovat periaatteet olleet myytävissä muutamasta virkapaikasta. Pysyvää on ollut vain Venäjäviha eli misorussismi ja nyt siitä onkin tullut sotahakuisin puolueemme.
Vallan osastona "Vihrulit" on perinteinen puisto-osasto sillä luonto tarkoittaa heille mukavia pique-nique elämyksiä.
Vasemmistoliitto r.p., ruotsiksi Vänsterförbundet r.p. (11.06.1990)
Vanhan SKP:n ja SKDL:n hajottavat perustivat liittonsa 1990 kun olivat saaneet vanhan puolueen talouden kuralle m.m. sinkkiämpäribusineksilla. Mukaan meni toki paljon aatteenkin ihmisiä mutta linjaksi tuli muutamasta hyvästä yrityksestä huolimatta Reijo Käkelän et al "kirveslinja".
Ajoittaisista vasemmistolaisista puheista huolimatta he ovat olleet vankasti tukemassa SDP:ä vasemmalta ettei se vain vasemmistolaistuisi ja radikalisoituisi. Samalla he ovat vaihtaneet oman kannattajakuntaansa: mennä ovat saaneet työläiset ja tilalle on yritetty haalia opiskelijoita ja n.s. "vihreää" väkeä. Se on tarkoittanut, että m.m. sosialismi tavoitteena on muutettu "aatteelliseksi viitekehykseksi", Strategia ei ole toiminut vaan kannatus laskee loivasti mutta vääjäämättä.
Vallan osastona "Vassulit" on vihertävä, hyviksi ihmisiksi itsensä kokevien pätemisterapiaosasto, puhutaan paljon mutta ei sanota mitään jottei vain vahingossakaan keikuteta vallan venettä ja jouduttaisi ihan oikeasti tekemään jotain asioiden muuttamiseksi.
Perussuomalaiset r.p., Sannfinländarna r.p. (rek. pvm 12.10.1995)
Perussuomalaiset on perinteinen oikeistopopulistinen Ernesti Hentusen ja Veikko Vennamon perinteistä kasvanut hörhöliike. Timo Soini perusti sen SMP:n raunioille 90-luvun puolessa välissä. Sen linja on aito populismi jossa pidetään ääntä ongelmien oireista muttei vahingossakaan haeta syitä ja niihin ratkaisuja vaan syytetään sopivia syntipukkeja pintakuohuista. Tarkoituksena on ohjata ihmisten aito ja oikeutettu tyytymättömyys mitään muuttamattomaan älämölöön. Erityisesti syyllisiksi osoitetaan puolustuskyvyttömiä mutta riittävän helposti tunnistettavia kuten maahanmuuttajia ja vähemmistöjä.
Vallan osastona "Persulit" on valitusosasto: valittaa saa ja pitää mutta mitään ei korjata eikä hyvitetä.
Liike Nyt r.p., Rörelse Nu r.p. (rek. pvm 13.11.2019)
LiikeNyt on pelkästään Harry "Hjallis" Harkimon protesti kun hän ei Kokoomukseen politikoimaan mentyään heti päässytkään päällepäsmäriksi ja johtajaksi. Hän erosi Kokoomuksesta 2018 ja perusti ensin "liikkeen" pelkäksi yhdistykseksi mutta huomasi pian ettei se toimi vaan poliittinen järjestelmämme toimii puolueorganisaatoiden kautta. Se on profiloitunut liki libertaariksi talousliberalismin kannattajaksi.
Vallan osastona "Linylit" on lähinnä narsistinen talousspekulanttikerho jota kiinnostaa vain yksityisomisteisen busineksen vapaus.
Ja muita omituisten otusten kerhoja puoluerekisteristä:
Avoin puolue on omituinen kaikkea kivaa kaikille -joukkio Petrus Pennasen ympärillä. Se ei oikein näy eikä kuulu missään eikä siis juuri haittaakaan ketään.
Vallan osastona siis harmiton mutta huvittava porukka kahvihuoneen nurkassa.
SKP on eduskunnan ulkopuolista ehkä eniten oikeaa puoluetta muistuttava, jo kai perinteidensä velvoittamana. Se myös yrittänee ihan oikeasti tavoitella erilaista politiikkaa kuin valta ja sen vahtikoirat.
Puolue on vanhan 1899 perustetun sosialidemokraattisen puolueen raunioille Moskovassa sisällissodan jälkeen perustetun SKP:n hajottamisen raunioille vuonna 1996 perustettu n.s. vallankumouksellinen puolue.
SKP lie liki ainoa puolue jota ei voi asemoida vallan osastoksi vaan se lie aidosti puolue joka, ainakin puheissa, erottuu nykyisen vallan vastaisena.
Kristallipuolue on joukkio esoteerisesti henkistymään pyrkivä vaihtoehtohoitajia jotka ovat yrittäneet vuosikymmenen pyörittää "ihmisten puoluetta".
Vallan osastona kristallit ovat yrttikerho.
Valta kuuluu kansalle r.p. (rek. pvm 02.09.2021), Vapauden liitto r.p. (rek. pvm 06.05.2022) ja Totuuspuolue r.p. (rek. pvm 26.04.2023)
Kyseiset n.s. puolueet ovat Perussuomalaisista irtautuneiden ja erotettujen omituisia yhteenliittymiä. Parhaimmillaankin yhden führeriksi führerin paikalle pyrkivän ympärilleen kasaamien pikku apulaisten ryhmittymiä. Ne ovat melko lyhytikäisiä ja kuituvat pois enimmän uutuuden viehätyksen kaikottua kun pitäisi ruveta tekemään oikeaa puoluepolitiikkaa. Samalla yleensä myös kellokas onnistuu karkottamaan innokkaimpiakin kannattajiaan tai hänet karkotetaan kun muutkin haluavat suureksi johtajaksi.
Vallan kannalta he ovat mukavia puudeleita joita hieman kannustamalla saadaan ihmisten mielenkiitoa herpaantumaan todellisista ongelmista ja niiden juurisyihin ratkaisujen etsimisestä. Valitusosaston ulkoistettuja hörhökioskeja siis.
Alkuperäinen Suomen Kansanpuolueesta ja Vapaamielisten liitosta yhdistynyt Liberaalinen kansanpuolue liittyi Keskustan jäsenjärjestöksi 1986 jona se käytännössä hiipui pois. Sen juridisilta rippeiltä ovat joukko libertaareja yrittänyt pystyttää puoluetta jonka ohjelmana on hävittää liki kaikki julkiseen hallintoon viittaava "yövartijavaltioksi". Yritys ei ole ottanut tuulta alleen.
Vallan osastona nykyliberaalit on kuin LiikeNyt ilman Harkimoa eli talousspekulanttikerhonen.
Summa summarum: Valtaosa puolueistamme on kapitalistisen vallan, establishmentin kannalta joko sitä omasta suunnastaan tukevia tai sille vähintäänkin harmittomia. Porvari voi siis nukkua yönsä rauhassa, ainakin vielä toistaiseksi. Kehitys kuitenkin kehittynee niin, että kapitalismi kriisiytyy yhä enemmän kun kapitaalien omistajat tunnistavat keräilevänsä viimeisiä tuhkia ihmisten hellojen pesistä (vrt. voiton suhdeluvun alenemistrendi eli sijoitetun pääoman suhteellisen tuoton aleneminen). Silloin valta ei voi ohjata kaikkia ihmisiä pois oleellisesta populisteja käyttämällä ja maailmaa tullaan oikeasti muuttamaan. Edes fasismi/natsismi ja niihin liittyvä sotahakuisuus ei pystyne hillitsemään muutosta haluavia ihmisiä silloin kun työläisillä ja köyhälistöllä "ei ole menetettävänä kuin kahleensa". Mitä siitä seuraa, sen aika näyttää niille jotka ovat vielä katsomassa.
---
*) Työläisaristokratia-termillä on perinteisesti kuvattu sitä osaa työläisistä joita työnantajat ovat kohdelleet hieman paremmin jotta heistä on muodostunut hieman paremmin voiva joukko esimerkiksi muille kuinka ei pidä radikalisoitua vaan nöyrästi, kuuliaisesti ja ahkerasti palvella työnantajia niin saattaa saada namuja, ehkä omakotitalon, auton, ulkomaanmatkoja j.n.e. joilla erottua muista, huonommista ja laiskemmista.
**) Alkiolaisuus on Maalaisliitossa sen alkuaikoina vaikuttanut aate. Sen perustaja ja nimihenkillö on Santeri Alkio (vuoteen 1898 Aleksander Filander, 1862-1930). Aatteen sisältö oli maahenkistä talonpoikaispastoraalia ripauksella sosiaalista mielenlaatua. Myös Keskustapuolue on laskenut sen aateprustaansa mutta käytännön politiikassa se on unohdettu, etenkin sen sosiaalinen ulottuvuus.
***) Iltalypsy:llä tarkoitetaan politiikassa sitä, että jo sovitun jälkeen esitetään vielä lisävaatimuksia joita kiristetään uhkaamalla särkeä juuri saavutettu sopu.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti