Uutta kolonialismia Uudessa Kaledoniassa

 Viime päivinä maailmalla on uutisoitu levottomuuksista Uusi-Kaledonian saarilla. Harva edes tietää missä sellaiset ovat.  Se on Ranskan siirtomaa (ransk. Nouvelle-Calédonie) Tyynen meren länsilaidalla jossa paikalliset alkuperäiset ihmiset taistelevat oikeuksistaan siirtomaaisäntiä vastaan ja eurooppalaiset isännät vastaavat väkivallalla, kuten tavallisesti.  Paikalliset alkuperäisasukkaan puolustavat oikeuksiaan ja Ranska laittaa sotilaat pyssyt tanassa vastaan.

Saarilla asui alkuperäisasukkaina Vanuatulta muuttaneita Lapita-kulttuuuria edustaneita keräilijä-metsästäjiä jo n. 3500 e.a.a. lähtien. Eurooppalaisten invaasion aloitti kapteeni James Cook "löytämällä" suurimman saaren Grande Terre:n vuonna 1774. Hän antoi nimen "New Caledonia" koska mielestään Iso saari muistutti kumpuineen häntä Skotlannista.   Sittemmin amiraali Febvrier Despointes keisari Napoleon III:n määräyksestä kävi liittämässä saaret Ranskan siirtomaihin vuonna 1853. Sen jälkeen sinne perustettiinkin ranskalainen vankisiirtokunta Pirunsaaren tapaan ja rangaistuksensa suorittaneet saivat jäädä saarelle kun muuallekaan eivät päässeet. Heistä, heidän jälkeläisistään ja muista alkuaikojen siirtolaisista muodostui saarten toiseksi suurin etninen ryhmä eli caldoche. Myöhemmät siirtolaiset ovat "metro":ja tai "zoreilles" hoitamassa siirtomaahallintoa. Suurin etninen ryhmä ovat kanukit saaren alkuperäisväestönä. Heitä on n 42% saarten asukkaista. Saarten nimi heidän mukaansa on "Kanuky".  Lisäksi on pieniä ryhmiä muita siirtolaisia lähialueilta.

Uusi Kaledonia siis koostuu muutamasta trooppisesta saaresta Australian ja Fidzi-saarten välissä Korallimeren ja eteläisen Tyynen meren rajalla.  Saarten biodiversiteeti on laajimpia maailmassa johtuen saarten välimatkoista ja pääsaaren vuoristosta joka pilkkoo sitä eristetyiksi habitaateiksi.  Saaren pääasiallisen vientituotteen nikkelin jalostamisen saasteet kuitenkin vaarantavat lajirunsautta ja saaret kärsivätkin lajikadosta.

Saarten siirtomaatalouden suurin tekijä oli alunperin santelipuu (Santalum album) mutta nykyään nikkeli (Ni).  Maailman nikkeli-tuotannosta tulee n. 5,8 % Uusi-Kaledoniasta.  Kaivosteollisuus siellä on Rothchild:ien perustaman, nyk Duval:n perheen ja Ranskan valtion pääosin omistaman pörssiyhtiön Eramet:n tytäryhtiön "Société Le Nickel":n hallussa.  Sen louhinta ja alkujalostus ovat suurinta liiketoimintaa siellä sekä myös suurin syy Ranskan valtion ja Emmanuel Macron:n hallinnon kiinnostukseen kaukaisesta alueestaan.

Ranska on käyttäytynyt normaalin siirtomaaisännän tavoin. Ensin tiukkaa sortoa mutta myöhemmin kun muuallakin alkuperäisasukkaat nousivat vastarintaan niin myös ranskalaiset ovat joutuneet antamaan periksi.  Toisen maailmansodan jälkeen alueesta tehtiin virallinen "merentakainen alue" eli "territoire d'outre-mer". Vuonna 1998 Ranska antoi Uusi-Kaledonialle autonomian "sui generis -periaatteella Nouméan sopimuksen perusteella).

Nykyinen kiista kietoutuu kahteen asiaan: 1) äänioikeuteen ja väestösuhteisiin ja 2) itsenäistymiseen.  Ne taas liittyvät yhteen kun itsenäisyydestä päätetään kansanäänestyksellä jonka tulokseen vaikuttaa kuinka paljon vaikutusvaltaa on tuoreilla siirtolaisilla. Tuoreet ja hieman vanhemmatkin siirtolaiset ovat Ranskaan kuulumista tukevia ja kovin konservatiivisia siirtomaaisäntiä.  Sehän heidän valta-asemansa takaa.  Vastapuolella on alkuperäisasukkaiden oikeuksia tukeva itsenäisyysmielinen ja vasemmistolainen usean puoleen muodostama "Kanakien ja sosialistien kansallinen rintama" (ransk. Front de Libération Nationale Kanak et Socialiste, FLNKS). Jos Macron:n hallinto pääsee tavoitteeseensa isäntämaan väki päättää entistä tiukemmin saarten asioista täysin ohi alkuperäisväestön ja muutamat viime vuosikymmenten autonomian ensiaskeleet unohdetaan.

Juttuun liittyy myös vekkuli juonenkäänne kun Ranskan hallitus syyttää Azerbaidžan:n hallitusta Uusi-Kaledonian levottomuuksien lietsomisesta. Onhan toki Ilham Alijev:n (İlham Heydər oğlu Əliyev) hallinnolla ristiriitansa Ranskan kanssa m.m. suhteissa Armeniaan, jota Ranska tiukasti tukee.  Juonen punontaan kuuluu myös syyttää Venäjää ja Kiinaa samasta. Miksi azerit hakisivat liittolaisia Ranskan hallituksen vastustajista Korallimereltä saakka sekä vastustajiensa venäläisten ja kiinalaisten kanssa yhdessä?  Kuulostaa melkoisen kaukaa haetulta salaliitolta jopa ranskalaisille. Selittynee "tavanomaisten syyllisten" hakemisella laajempaan propagandanarratiiviin sovittamista varten.

Meno on siis normaalia "läntisen arvoyhteisön" menoa: Kun läntinen kolonialisti sortaa kaukaisen siirtomaan alkuperäisiä asukkaita, kukaan ei muista ihmisoikeuksia eikä poliittisia vapauksia sillä ne kuuluvat vain läntisille valkoihoisille, sillä tavalla liberaalisti kuin vain lännessä osataan.  Vastapuolellahan on vain alkuasukkaita ja ne vielä vasemmistolaisia jotka uhkaavat vapaata läntistä kapitalismia ja ylikansallisten yhtiöiden etuja. Samalla pidetään huolta läntisen tarinan "oikeista" syyllisistä.  Kapitalismia kapitalismiksi kuten Hannu Taanila (1939-2024) tapasi sanoa.