Aikamme raju riento

Kimmo Kiljunen median ympäröimänä eduskunnassa
perjantaina.
LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI

 Päädyin hieman laajempaan pohdintaan "aikamme rajusta riennosta" *) Kimmo Kiljusen kohtalon tiimoilta.  Kiljunen on "pitkän linjan" sosiaalidemokraattinen poliitikko joka on toiminut tällä vaalikaudella Eduskunnan ulkoasian valiokunnan puheenjohtaja.  Nyt hän tuli sanoneeksi mielipiteensä itärajan sulkemisesta kannattaen sen aukaisemista.  Hän käytti kokemuksensa lisäksi myös perheensä omakohtaisia kokemuksia kantansa perusteluina.  Sotakiimaisen poliittisen eliitin kosto oli välitön ja julma.  Kiljunen on m.m. joutunut eroamaan puheenjohtajuudesta ja hänet on peikotettu putinistiksi ja jotkut puhuvat jopa maanpetturuudesta. Emmekä vielä tiedä mitä kaikkea tästä vielä hänelle seuraa, kuin myös niille joille hänestä rakentavat pelottavaa esimerkkiä.

Samanlaisia hyökkäyksiä on viime aikoina tehty myös niitä vastaan jotka aikoinaan ajoivat Ottawan sopimusta (1997) eli jalkaväkimiinojen kieltoon liittymistä.  Tulilinjalla ovat esimerkiksi Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja. Kaikki kolme ovat sosiaalidemokraatteja.

Eduskunnassa on myös useampia, sekä sosiaalidemokraatteja että muita, jotka mielessään vastustavat nykyistä menoa tai ainakin haluaisivat suhtautua siihen kriittisemmin.  He lienevät myös tässä infovaikuttamisessa kohteina.

Mitä tämä kertoo ajastamme?

Aikaisemmin edes sanottiin arvostettavan mielipiteen- ja sananvapautta.  Julkisuuteen kerrottujen mielipiteiden moninaisuutta pidettiin olleellisesti demokratiaan kuuluvana.  Nyt hyökätään jokaisen kimppuun joka uskaltaa edes mainita jotain poikkipuolista valtavirraksi asetetulle "totuudelle", etenkin jos se koskee jotain maailmanpolitiikan suurvaltaristiriitaa.  Meille on demonisoitu vihollisiksi Venäjä, Kiina, Iran, P.Korea ja kaikki jotka uskaltavat haastaa USAn ylivallan, sen kansalliset edut ja geostrategiset imperatiivit **).  Samaten hyökkäyksen kohteeksi meillä joutuu jokainen henkilö joka uskaltaa nähdä ja varsinkin kertoa näkemyksiä jotka eivät asetu linjaan meille asetetun suurvaltaosapuolen eli n.s. läntisen arvoyhteisön diktaattien kanssa.

Vanha kun olen, muistan kuinka nykyään niin kovin parjatulla 1970-luvulla poliittisen keskustelumme kirjo oli laaja.  Eduskuntaankin mahtui kaikensorttisia, aina Tuure Junnilasta ja Georg C. Ehrnrooth:sta Veikko Vennamon kautta Taisto Sinisaloon ja Markus Kainulaiseen.  Nyt jo SDP:ssäkin, jossa ennen oli "katto korkealla ja seinät levällään" mielipiteiden kirjon suhteen, siivotaan sopimattomia erimielisiä. Kiljustakin vaikka hän on ollut ihan sotaisa m.m. Ukrainan tilanteessa.  Alkavat siis lähestyä tannerilaisten ***) n.s. aseveli-"sosialistien" ****) linjoja sotaisuudessaan.

Kaikki tämä kytkeytynee siihen kuinka poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen eliittimme liittää meitä USA:n johtamaan länteen (m.m. NATO-jäsenyys, Isäntämaa-MoU, DCA-sopimus j.n.e.).  Ne siis tekee sotaa.  Jo Neuvostoliiton aikoina heidän halunsa oli tiedossa mutta he katsoivat tarvitsevansa vielä sordiinoa ja puhuivat puolueettomuudesta sekä ystävällisistä naapuruussuhteista.  Se toi kaupankäyntiä ja ylläpiti rauhaa.  Sitä mukaa kun NL rapistui ja lopulta hajotettiin, eliittimme katsoi vapautuneensa rajoitteistaan ja on on askel askeleelta hirttänyt meitä USA:n kansallisiin etuihin.  Niitä ovat perimmiltään sikäläisten  finanssikapitalistien sekä sotateollisen kompleksin omistajien globaalit voitot.  Siitä ihan Carl Philipp Gottfried von Clausewitz:n (1780-1831) oppien mukaan seuraa "(talous-)politiikan jatkaminen toisin keinoin".  Jotta jatko toimisi sujuvasti, eliitti tarvitsee "oikeaa henkeä" ja sitä lietsotaan juuri tällä yhden totuuden poliitikalla jossa demonisoidaan vihollisiksi määritellyt ja enkelöidään samanmieliset.  Onhan "hyviksien" niiin paljon helpompi käydä "pahiksien" kimppuun kun niiltä on viety ihmisarvokin

Toisaalta on vielä rajakähinässä on aspekti josta voisi tarkastella asiaa vanhan poliittisen keinon kautta.  Onhan "aina" tiedetty kuinka ulkopoliittisella kähinällä voivat vallassa olijat peitellä sisäpolitisia ongelmia.  Niinpä tässäkin Riikka Purran ja Petteri Orpon n.s. Ratelihallitus *****) peittelee kurjistamispolitiikkansa seurauksia ulkopolitiikkaan puhaltaman kuplan avulla.

Odense: Keld Moseholm, Kejserens nye klæder (1988)

Tarvitsemme siis entistä enemmän ihmisiä jotka uskaltautuvat uhmaamaan ainoaksi "totuudeksi" asetettuja doktriineja, mielipiteen- ja sananvapautta ja rohkeutta niitä käyttää.  Meidän pitää osoittaa että sodanlietsojilla olisi housut kintuissa jos heillä vaatteet yleensä olisi. Muistanemme vanhan sadun keisarista ilman niitä ******).  Hehän ovat jo paljastaneet sotaisan olemuksensa koko raakuudessaan.

---

*) "Raju on ajan riento" oli aikoinaan m.m. Yleisradion pääjohtana ja SDP:n puoluesihteerinä toimineen Erkki Raatikaisen (1930-2011) muistelmien nimi. Siitä se on ylennyt n.s. "lentäväksi lauseeksi".

**) "USA:n geostrategiset imperatiivit tässä siten kuin Zbigniew Brzezinski (1928-2017) niitä teoksessaan "The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives"  (1997) kuvailee.

***) "Tannerilaisuus" Väinö Tanner:n johtamana oikeistolaisuutena SDP:ssä.

****) "Asevelisosialistit" olivat IIMS:n jälkeisiä sosialidemokraatteja jotka olivat sodan aikana olleet innokkaista Natsi-Saksan aseveljiä eivätkä sodan jälkeenkään halunneet luopua linjastaan uusissa oloissa. Johtohahmoja m.m. Unto Varjonen, Väinö Leskinen, Penna Tervo, Yrjö ”Jahvetti” Kilpeläinen ja Aarre Simonen.

*****) Rateli eli mesimäyrä (Mellivora capensis) on Riikka Purran esiinostama afrikkalainen näätäeläin.  Purra valikoi sen totemieläimekseen koska se ei kuulemma välitä pa**aakaan.  Sen takia lempinimeksi nykyiselle hallitukselle.

******) Viittaus tanskalaisen Hans Christian Andersen:n (1805-1875) satuun "Keisarin uudet vaatteet" (tansk. "Kejserens nye Klæder") vuodelta 1937.

Maksava asiakas ja vapaan lehdistön julkaisukynnys

Jälleen uusi osa pitkään sarjaan suomalaisen tiedonlevitteistön julkaisukynnykseen törmäämisiäni, sen KSML-yhtymä -osioon.  Mikkelissä ilmestyvä Länsi-Savo on julkaissut pääkirjoituksen otsikolla "Turkki on sanonut tänään yhtä ja huomenna toista, ja se on Naton kannalta ongelmallista" ja provosoiduin kommentoimaan sitä maksavana asiakkaana  seuraavasti sanoen:

"Jos Recep Tayyip Erdoğan muotoilee sanomisiaan tilanteen mukaan ei voi pitää Suomen valtiojohdonkaan, noiden Sauli Niinistön, Pekka Haaviston ja keitäheitäonkaan puheita aina johdonmukaisina, selkeinä ja vakaina.
On esimerkiksi jokseenkin harhaanjohtavaa erottaa yksi "lakoninen" kommentti Niinistön puheista kun hän on myös selittänyt ymmrtävänsä ja tukevansa Turkin "taistelua terrorismia vastaan" joka oikeasti tarkoittaa kurdien uhraamista NATO-projektille eli USA:n etupiirin itälaajentamiselle.
Kannattaa myös muistaa Jens Stoltenbergin sanat joiden mukaan Erdoganin ja Turkin vaatimukset ovat "legitiimejä".
Erityisen kiusallista luulisi olevan puheet ettei nyt Turkin kanssa sovitusta tarvitse pitää kiinni kun tulkitsee sopivasti. Meillehän on ollut kunnia asia ja ja kansallinen hyve pitää kiinni sopimuksista.
Näyttää, että ylenmääräinen NATO-juhlinta alkaa pikku hiljaa kääntyä kohmelon puolelle. Toivottavasti jyskytys tukanjuurissa ei aiheuta enempää hölmöilyjä."

Jostakin minulle käsittämättömästä syystä se ei kelvannut KSML:n STT:n moderointipalvelusta ostetulle sensuurille.  Sehän lupaa omin sanoinsa "STT:n tavoitteena on edistää asiakkaidensa ja näiden yleisöjen välistä vuorovaikutusta, joka vie keskustelua eteenpäin ja luo arvoa myös keskustelua vierestä seuraaville lukijoille". Niinpä he ovat päätyneet lisäämään vuorovaikutusta ja viemään keskustelua eteenpäin estämällä lehden nimettömän pääkirjoittajan kanssa erimieltä olemisen.

Tunnustan, että kielenkäyttöni tuossa kommentissa on kärkevähköä mutta henkilökohtaisella tasolla se ei kohdistu kuin kahteen huippupolitiiikkoon ja muuten yleisiin, poliittisiin ilmiöihin.  Kirjoitukseni rekisteri ja muotoilut ovat kovinkin laimeita verrattuna toisensuuntaisiin kommentteihin joita näytetään sallittavan ihan valtavirtana.

Tulin toki maininneeksi pääkirjoituksen harhaanjohtavuuden kun siinä nostetaan Niinistöltä esiin vain yksi sopivansuuntainen lausahdus joka ei sinällään tuo mitään lisäarvoa käsiteltävään keskusteluun mutta on k.o. poliitikon imagon rakentamista puffaamista.  Niinistö on ennenkin ollut KSML-läisten erityisessä suojeluksessa ja varjeluksessa.  Niinpä tulkitsenkin, että KSML:n linjaan puuttuminen ja Niinistön kritisointi lienevätkin sensuurin haaviin joutumiseni pää- ja juurisyy.  

Itse tulkitsisin, että vastuu kirjoituksesta kuitenkin tulee olla kirjoittajalla, myös kommenttipalstoilla ja etenkin kun kirjoittajan tunnistaminen perustuu maksulliseen asiakassuhteeseen. Kirjoittaja on siis tunnistettavissa yksikäsitteisesti ja saatettavissa vastuuseen. Siten julkaisija, toimitus päätoimittajineen vastuustaan huolimatta saa todellisen syyllisen vastaamaan jos kirjoituksessa olisikin jotain josta sananvapauden oloissa kuitenkin joku seuraamus tulee sisällön loukkaavuuden, uhkailun t.m.s. takia asettaa.  Silloin  julkaisijan vastuuseen vetoaminenkaan ei auta vetäydyttäessä sananvapauden velvoitteista täällä vapaassa lännessä.  Jokainen halukas lukija vetäkään yllä olevasta johtopäätöksensä tulinko syyllistyneeksi johonkin sellaiseen jonka ei pidä olla sallittua.

  

Lehtikonserni on, tai siis ne jotka pörssiyhtiössä omistajien valtaa käyttävät ovat linjansa valinneet eikä se näytä kestävän arvostelua joten sitä ei myöskään sallita, tai ainakin se näytetään tietyistä suunnista tiukasti rajattavan.  Meillä on ollut tapa elämöidä maailman vapaimmalla lehdistöllä, se myös lienee vapaa sensuroimaan erimieltä olevia vapaasti.

Parempaa journalismia odotellessa.

Kari Enqvist ja tunnistamaton fasismi

 Olen monasti ollut Kari Enqvist:n kanssa samaa mieltä kun olen lukenut hänen kirjoituksiaan m.m. YLE/Uutisten kolumnipalstalta. Nyt kuitenkin hänen pläjäyksensä otsikolla "Armottoman hyökkäyssodan riehuessa Ukrainassa on parasta sanoa f-sana ääneen" sai minut provosoitumaan kiistakirjoittamaan.

Kirjoituksessaan Enqvist äityy analysoimaan Venäjää fasistiseksi ja vertaa sitä "il duce" Benito Mussolinin johtamaan Italiaan.  Minusta tällä kertaa Enqvist ei osu eikä upota.

Ensinnäkin Enqvist käyttää haperoa määritelmää fasismista. Hän "unohtaa" sen olevan yksi tapa äärimmäisen kapitalismin oloissa käyttää valtiota pitämään kansalaiset kurissa ja nöyrinä kapitaalien työvoimana (italialaisessa fasismissa korporativismiksi naamioituna, jota ei pidä sotkea syndikalismiin).  Venäjällä kapitalismi on vielä niin tuore yhteiskuntamuoto, että se pysyy pystyssä ilman väkivaltaista fasistista (tai natsi-) hallintoa.

Toisaalta Enqvist yhdistää Vladimir Putinin ja Mussolinin taustat.  Olihan Mussolini jonkin aikaa sosialistien leirissä mutta sieltä hän erkani hyvin nopeasti suur-italialaisine ja autoritaarisine haaveiluineen. Putin sen sijaan kasvoi Neuvostoliitossa joka ei ollut sosialistinen eikä hän koskaan liene ollut erityisen poliittisesti aktiivinen ennen NL:n hajottamisen jälkeistä nousuaan Boris Jeltsinin avulla Venäjän federaation johtoon.  Sinne hän päätyi pikemminkin pragmaattisena teknoraattina kuin poliittisina visionäärinä.

Enqvist tarinoi kuinka Putinin Venäjällä oppositio on tuhottu.  Niinhän ei ole vaan jopa maan toiseksi suurin poliittinen voima, Venäjän federaation kommunistinen puolue, on nimen omaan oppositiossa häneen ja hänen hallintoonsa nähden.  Sen sijaan n.s. "yhden prosentin oppositiota" on jonkin verran hillitty johtuen sen suorista kytköksistä vihamielisiksi katsottuihin länsitahoihin.

Sananvapauden kanssa on samanmoisesti.  Venäjän tiedonlevitteistä löytyy monenlaisia ääniä mutta valtaosalle niistä on yhteisenä piirteenä etteivät ne juurikaan levitä lännen valtablokin "ilosanomaa".  Toisaalta whataboutistisesti voisi katsella myös kuinka Venäjän hallintoon hiemankaan positiivisemmin suhtautuviin aviiseihin suhtaudutaan täällä "vapaassa" lännessä.

 Enqvist mainitsee myös sodat Putinin hallinnon välttämättömyyksiksi, "unohtaen" Venäjän päävastustajan USAn sotineen vielä enemmän kuin Venäjän.  Mihinköhän he ovat sotiaan tarvinneet? Toisaalta Enqvistiltä jää tarkentamatta, että Tshetsheniassa Venäjän federaatio kukisti kapinaa omalla alueellaan, Sakartvelossa sen hallinto Mikhail Saakasvilin johdolla hyökkäsi Etelä-Ossetiassa olleiden venäläisten et al rauhanturvaajien kimppuun.  Ukrainassa taas tilanne on hieman monimutkaisempi kuin vain Putinin tarve sotia.  Venäjän johtohan yritti pitkään erilaisia neuvotteluja onnistumatta USA:n ja muun lännen kanssa. Kyseessähän on jo Neuvostoliiton hajottamisesta jatkunut "not an inch eastwards" politiikan jatkumo eli USA:n harjoittama etupiirinsä laajentaminen.  Ukraina käy siinä proxysotaa USA:n auksiliaarijoukkoina.

Enqvistin käsitys fasismista on käsittääkseni rajoittunut.  Hän tekee siitä "vain" demokratian ja sananvapauden halveksuntaa sekä voimapolitiikan ihannointia, unohtamatta lännen demonisointia.  Ensinmainitut eivät ole järin kovassa kurssissa muuallakaan samaten kuin voimapolitiikkaa arvostetaan myös läntisessä plokissa.  Eikä Putinin tarvitse länttä demonisoida, se osataan tehdä täällä itsekin toimimalla juuri päinvastoin kuin juhlapuheissa julistetaan.  Sananvapauden osalta voisi seurata vaikka esimerkiksi Julian Assange:n kohtaloa ja demokratian osalta sitä millaiseksi hulinaksi presidentin saaminen USA:han on tehty.  Samoihan jo muuan Samuel Clemens (1835-1910), t.m.n. Mark Twain, että "If voting made any difference they wouldn't let us do it."  Eikä hän todellakaan uhraa sivulaisettakaan fasismin oleellisimmalle puolelle eli taloudelle.

Kaiken kaikkiaan Enqvistin kirjoituksesta jää käteen täkäläiseen eli läntiseen "uuteen nornaaliin" oleellisesti kuuluva mustavalkoinen asetelma jossa osapuolet joko demonisoidaan tai enkelöidään yhteiskunnassa vallitsevan hegemonian puitteissa ja ohjaamana.  Tosin meno ei ole kovin uutta vaan kovinkin porvarilliskonservatiivista jatkumoa kuorrutettuna siistillä määrällä sekulaaria arvoliberalismia. Silti se edustaa tutuksi ja turvalliseksi koetun "status quo":n ja "modus vivendi":n jatkamista jotta kapitaalien omistajien ei tarvitsisi nukkua huonosti.  Mieleni tekisi vielä jatkaa tästä esimerkiksi Anna Kontulan viitoittamalla pikkuporvarillisuutta analysoivalla tiellä mutta jätänpä sen toiselle ajalle ja johonkin tulevaan kirjoitelmaani. Ei Enqvist sentään niin pahasti huitaissut ohi ja yleensä osuu paremmin.

Sarkastisen lehdistökritiikin sietämätön keveys

KSML-yhtiön julkaisema Länsi-Savo julkaisi Uutissuomalainen-palvelun jutun "Venäjä kiistää väitteet liikekannallepanosta, mutta samaan aikaan maassa palkataan asiantuntijoita valmistelemaan sitä" sivuillaan. Kommentoin sitä ensin viittaamalla jutussa mainittua toimintaa täällä nimitettävän kriisivalmiuden kehittämiseksi.  Se ylitti STT:n sensoripalvelun kannatteleman julkaisukynnyksen.  Mutta kun arvioin juttua ja sen heruttamia kommentteja ironiseen ja sarkastiseen sävyyn, kommentti kolahti kynnykseen. Tekstini sellaisena kuin sitä tarjoilin:

"Näitä juttuja ja etenkin niiden kommentteja lukiessa ei voi kuin olla kiitollinen kuinka meitä siunataan vain ja ainoastaan totuudella. Paitsi silloin jos joku on erimieltä niin pitää sellainen heti mitä pikimmin peikottaa.
(varoitus: kommentti sisältää huomattavia määriä ironiaa ja sarkasmia sekä jäämiä kettuilusta)"

 Tämä ei suinkaan ole ainutkertaista vaan nämä ovat usein toistuvia ja siten esiintyvät useinkin blogikirjoituksissani. 

Vedän tuosta nyt kokemastani kaksi johtopäätöstä:

1) KSML ei siedä alkeellisintakaan kritiikkiä joka kohdistuu sen omaan julkaisupolitiikkaan. (tämä on valitettavan yleinen piirre läpi koko valtamediamme)

2) KSML on puolensa tässä nykyisessä maailmanpolitiikan arkipäivässä valinnut eikä sekään valinta siedä juurikaan kritiikkiä.  Ei edes jurputuspalstoille päässeitä "sopivia" mielipiteitä saa asettaa kyseenalaisiksi.

Lisäksi on - tietenkin - mahdollista, että ironia ja sarkasmi ovat vaikeita vaikka niistä erikseen varoittaa.

Juuri männäviikolla julkaistiin uusi vuosittainen versio "Toimittajat ilman rajoja" -järjestön*) maailmanlaajuisesta lehdistönvapausmittauksesta. Suomi oli tipahtanut siinä kärjestä viidenneksi, jopa Viron taakse.  Mittauksessa vertaillaan lehdistötoimijoiden vapautta toimia omien halujensa mukaan joten tälläinen lehdistön itsesä tekemät yleisön sananvapauden rajoitukset eivät heiluttele indeksejä.  

Valitettavasti kukaan ei ole kiinnostunut selvittelemään tai vertailemaan kuinka tiedonlevitteet, etenkin n.s. MSM, antavat sananvapautta lukeville yleisöilleen.  Siinä suhteessa epäilen suomalaisen, erittäin keskittyneen tiedonvälitteistön pärjäävän vielä huonommin.  Tarvitsisimme neutraalin ja objektiivisen "lukijat ilman rajoja" -sananvapauden puolustajan.

Parempaa ja vapaampaa mediaa odotellessa (en kuitenkaan pidätä hengitystäni tässä odotellessa).

---

*) "Toimittajat ilman rajoja" on ongelmallinen lehdistön vapauden vaalija koska se itse valitsee suojeltavansa äärimmäisen tarkoitushakuisesti ja on yksi osa n.s. läntisen plokin, "läntisen arvoyhteisön" informaatiosodan rintamaa.

Totalitarismista ja fasismista sekä niiden analyysistä

 KSML-konserniin kuuluva Uutissuomalainen-palvelu on koonnut artikkelin jossa valitut tieteilijät, Oula Silvennoinen/Akat. ja Jussi Soimetsä/TY sekä "asiantuntija"Jouni Lassila/UPI arvioivat Venäjän presidentin Vladimir Putinin "fasistisuutta".  Juttu on m.m. julkaistu Länsi-Savo -lehden sivuilla otsikolla "Venäjä ei ole suoranaisen fasistinen valtio – silti Putinia voi verrata Hitleriin, ja myös Venäjä hallitsee kansalaisiaan propagandalla, militarisoi yhteiskuntaa ja lietsoo nationalismia".

"Analyysi" oli mielestäni kovinkin löysää jutustelua. Johtuneeko toimittajista, haastatelluista vai toimitustavasta tai kaikista noista.  Mieleeni tuli taannoiset NL:n aikaiset kremnologit (tai kremlologit) jotka päättelivät maailmoja mullistavia neuvostojohtajien nenien asennosta Leninin mausoleumin katolla.  Niinpä provosoiduin kirjoittamaan myös omaa analyysiäni jota tarjosin kommentiksi palstalle.  Se ei kuitenkaan taaskaan ylittänyt STT:n ylläpitämää julkaisukynnystä.  Koska kirjoitukseni ei heistä ilmeisesti kelvannut "edistämään asiakkaiden ja näiden yleisöjen välistä vuorovaikutusta, joka vie keskustelua eteenpäin ja luo arvoa myös keskustelua vierestä seuraaville lukijoille" jaan ajatukseni täällä omalla plokipalstallani, hieman alkuperäistä laajempana ja linkkien kera.

Mielestäni oikeasti olisi lähdettävä Venäjän valtion luonteesta ja talousjärjestelmästä joka on kapitalistinen. Kyse on siihen liittyvien nautintaoikeuksien ylläpitämisestä ja järjestämisestä. presidentti Vladimir Putinin johtama hallinto näyttäisi olevan pragmaattinen ideologioiden t.m.s. suhteen silloin kun niiden edistämisestä on kyse. Yhteistyönsä näyttää onnistuvan niin taantumuksellisen uskonnon kuin militaristisen patriotismin kanssa samaten kuin mennyttä sekulaaria suuruutta haikailevien konservatiivien kanssa. Siis jonkilaista patrioottis-militaristista kesaropapismia jossa johtava ajatus on Venäjän poliittinen suurvalta-asema ja kulttuurinen "русский мир" (transl. "Ruskij mir" eli "venäläinen kulttuuripiiri", linkki arkistoon koska oikea on estetty).

Sen sijaan etno-nationalistit näyttävät jäävän ulkopuolelle, samaten kuin läntistä finanssikapitalismia ajavat finanssitalousliberaalit. Onhan venäläinen kapitalismi vielä tuotannollisen kapitalismin vaiheessa.

Aleksandr Dugin on kai Vladimir Putinin et al muiden siellä valtaapitävien horisontissa melkoisesti marginaalissa eikä ole saanut sellaista "valtakunnan filosofin" asemaa jonka hän itse itselleen mieluusti soisi ja jota hänelle täällä lännessä manataan. Se ei toki näyttäisi tarkoittavan etteikö hänenkin seuraajiaan silloin tällöin muistettaisi koska heidänkin kannatuksensa kelpaa valtaapitäville.  Myös hänen korostamansa Euraasian merkitys sopii valtaapitäville.

Fasismia (huom: menneisyyden italialainen fascismi oli vain yksi fasismin monista muodoista) pitäisi tutkia nimenomaan kapitalismin näkökulmasta. Sehän on monimuotoinen keinovalikoima kapitalismin pystyssäpitämiseksi haastavissa olosuhteissa, siis silloin kun n.s. "pehmeä voima" eli "porvarillinen hegemonia" (vrt. Antonio Gramsci) ei enää pelkästään toimi. Silloin manataan "kansa" kaduille suihtukulkueisiin ja käytetään autoritatiivisia menetelmiä toisinajattelijoita ja heidän mielipiteitään kohtaan. Silloin haetaan yhtenäisyyttä, "yhteen hiileen puhaltamista", "samassa veneessä soutamista" ja peikotetaan niitä jotka siihen eivät alistu.

Per viam: Viime aikojen näyttävimmät fasistimarssit on pidetty Baltianmaissa ja Ukrainassa.

Näyttäisi siis, että olemme jälleen yksipuolisen läntisen narratiivin rakentamisen ja suojelemisen äärellä.  Eikä edes tälläisen taviksen poikkipuolinen sana ylety valtakunnallisen keskitetyn tiedonlevitteen sivuille.  Edes sen vertaa toisinajattelua ei totalitarismimme siedä.

KSML-konsernin sensoreiden kynsissä

 Jälleen KSML-konserni kunnostautuu ja ylittää itsensä sensuurin saralla. Tämä alkaa olla jo jatkokertomus joka "jatk. seur. num.". Nyt en pystynyt enää kommentoimaan kriittisesti edes kunnallista taloudenpitoa Mikkelissä.  KSML:n sikäläinen lehti Länsi-Savo julkaisi jutun kunnan suunnitelmista myydä energiayhtiöomistuksiaan (ESE ja SSS) keinona paikata alijäämiä: "Mikkelin energiatyöryhmä kallistumassa suosittelemaan Etelä-Savon Energian osakkeiden myyntiä – Työryhmä ei ole kuitenkaan yksimielinen ja Timo Halonen toppuuttelee johtopäätösten vetämistä: 'Ehkä esitys oli pikkuisen nopea tai ennakoiva'".  Yritin kommentoida juttua ensin muodossa:

"Millä ilveellä kaupunki takaa ettei uusi omistaja, vaikka kuinka kotimainen joka vakuuttelee sitoutumistaan, jatkossa myy omistuksiaan tai ainakin muuta strategioitaan? Ulkopuolinen omistajahan tulee hakemaan voittoja ja se itse muotoilee ansaintalogiikkansa eikä tule kyselemään kaupungin johdolta miten se reagoi maailman muutoksiin.

Onko työryhmä miettinyt ollenkaan miten käy energiahintojen kun uuden sijoittajaomistajan on saatava voittonsa? Mistä ne sen voitot revitään? Niistä tuotoista jotka tähän asti ovat tulleet kaupungin kassaan sekä lisää nostamalla energian hintaa ja inkimällä kunnossapidosta. Kukaan ei tule hyvää hyvyyttään maksamaan Mikkelin laskuja vaan hakemaan voittoja tilanteessa jossa maksajan nähdään olevan "puun ja kuoren välissä".

Ja totta, kaupungin omistuksen myyminen Naistinki O.y:lle on tasekikkailua jossa tuottamatonta tai hitaasti tuottavaa omaisuutta myydään pois kunnan taseesta jolloin se kaunistuu "vastattavan" pienentyessä ja "vastaavan" kasvaessa. Sen jälkeen kunta joutuu kuitenkin maksamaan vuokraa yhtiölle ja se on kallis menoerä sillä Naistinginkin on maksettava velkojaan. Kaupungin kokonaistalous siis parhaimmillaan saa kontolleen hieman lisää byrokratiaa ja kunnan demokraattisesti valvottua omaisuutta katoa liikesalaisuuksien taakse."

Tuo ei kelvannut KSML:n palkkaamille STT:n sensoreille.  Yritin hieman pyöristellä muotoiluja toiseen yritykseen.  Muutin "ilveet" konditionaalissa olevaksi kysymykseksi. Poistin myös "puut ja kuoret" ja hieman pyöristelin muitakin ilmaisuja.  Uusikaan yritys ei ylittänyt kynnystä. 

Olen aiemmin onnistunut kommentoimaan saman aviisin sivuilla samansuuntaisesti ja samanlaisin muotoiluin samaa asiaa, useammankin kerran. Ja kaupungin taloudenpitoa muutenkin, olenhan ikuinen mikkeliläinen vaikken siellä ole vuosikymmeniin asunutkaan. En voi olla liittämättä tätä aiempien Ukrainan sodan uutisointia kritisoivien kommenttieni kohteluun KSML:n kynsissä, varsinkin Uutissuomalainen-palvelun Ukrainan sotaa koskevissa jutuissa.  Käyttäjätunnukseni ja IP-osoitteeni lienee STT:n palvelun n.s. "mustalla listalla". STT mainostaa "palvelunsa" lisäävän laadukasta keskustelua mutta näillä kokemuksilla tuo on täältä katsoen harhaanjohtavaa mainontaa. 

Tämä lienee valtatiedonlevitteiden (n.s. "MSM") väkevin keino saada ihmiset n.s. "vaihtoehtomedian" pariin kun ne ovat liki ainoita jotka antavat kritiikille tilaa.  Niiden laatu ja suhtautuminen tosiasioihin kuitenkin vaihtelee ja myös niistä iso osa on linnoittautunut omiin kupliinsa eikä ne kaikki ole aidosti kriittisesti keskustelevia.  Tilanne johtaa poteroista huutelemiseen jolloin kuunteleminen unohtuu eikä monesta näkökulmasta katselevaa keskustelua pääse syntymään.  Itse näkisin etenkin "vallan vahtikoiran" ja "neljännen valtiomahdin" roolin yhteiskunnassa ihan toisin.  Sen tulisi olla itsekin kriittinen vallanpitäjiä kohtaan ja ennemminkin tukea kuulijoidensa ja lukijoidensa kriittistä keskustelua,  Se lisäisi ymmärrystä siitä mitä ympärillämme oikeasti tapahtuu.  Nykyisessä liki sotasensuurin oloissa suunta on päinvastainen ja johtaa myöhempään "krapulaan".

En malta olla lainaamatta tähänkin Evelyn Beatrice Hall:n (1868-1956) salanimellä S.G.Tallentyre kirjoittamia osuvia sanoja teoksesta "The Friends of Voltaire": "I disapprove of what you say, but I will defend to the death your right to say it."

Parempaa journalismia odotellessa!

P.s: Tämän ensimmäistä versiota kirjoittaessani STT hyväksyi KSML:n Länsiväylä-lehden sivuille kommenttini juttuun "
'Piuhat on irti' – Långvikin kylpylähotellia pyörittävä yhtiö perustelee, miten se katkaisi siteet venäläisoligarkkiin".  Kehotin siinä vuokralaista joka ei halua olla missään yhteyksissä vuokralleantajaan, muuttamaan pois.  Ilmeisesti on niin, että KSML-yhtiön eri lehdissä (67 kpl.) on vedelty erilaiset linjat STT:lle, ehkä tytäryhtiöittäin (LS kuuluu Kaakon viestinnälle ja LV sen sijaan Etelä-Suomen media:lle).

Herkkähipiäinen ja sotapuolensa valinnut Facebook

Meta Platforms:n omistama Facebook on katsonut suuressa viisaudessaan ja sananvapauden arvostuksessaan parhaaksi sulkea FB-tilini.  Olen kuulemma rikkonut heidän yhteisönormejaan.  

Omasta mielestäni olen vain suhtautunut kriittisesti Ukrainan sotaan ja sen kaikkiin osapuoliin.  Itse tulkitsen rikkomuksiani FB.n silmissä olevan:

a) En ole purematta niele yksipuolista läntistä narratiivia sodasta ja sitä kuinka valtatiedonlevitteet puskevat vain yksipuolista läntistä propagandaa jossa uutislähde on usein Kiovan sotaministeriö tai Pentagon.

b) Olen esittänyt sodan nykyisen vaiheen, s.o. Venäjän hyökkäys Ukrainaan, osana pitkään jatkunutta NATOn itälaajenemista aina Neuvostoliiton hajottamisesta alkaen.

c) Olen muistuttanut sodan jatkuneen Ukrainassa jo kahdeksan vuotta eikä sen aloittaja ollut suinkaan Venäjä vaan Kiovan hallinto hyökkäämällä mieltään osoittavien omien kansalaistensa kimppuun Donbassissa.

d) Olen yrittänyt muistuttaa kuinka Kiovan hallinnolla jollei sitä itseään pidäkään fasistisena, on tiiviit suhteet äärioikeistolaisiin militioihin, noihin Azovin pataljooniin j.n.e.  Samaten olen useasti muistuttanut Kiovan hallinnon alueilla vallinneesta Stepan Bandera -kultista. 

e) Olen muistuttanut tuen tarpeesta neuvotteluille jotta sota saataisi loppumaan mahdollisimman pian.

f) Olen vainunnut kaksinaismoralismia ja tekopyhyyttä yleisessä valtatiedonlevitteiden ja poliitikkojen suhtautumisessa koko tilanteeseen ja tuonut sen ilmi kirjoituksissani.

g) Olen paljastanut joutumiseni sensuroiduksi muilla sivustoilla, esim. KSML-konsernin lehtien nettisivuilla, samanlaisia kriittisiä kommentteja tarjottuani.

Ilmeisesti Facebook:ssa sallitaan vain yksipuolinen mutta kaksinaismoralistinen sotapropaganda läntisen auksiliaariarmeijan puolesta ja muu sotasensuroidaan. Per viam: En ole yllyttänyt ketään väkivaltaan ketään kohtaan vaikka se näyttäisi olevan uusi hyve FB:ssa, ainakin venäläisiä kohtaan.

Jos nuo ovat n.s. "yhteisönormien" vastaisia niin millainen onkaan tuo yhteisö?

P.s. FB tarjoaa menettelyn jolla heidän päätöksestään voi reklamoida.  keskeytin proseduurin vaiheessa jossa alettiin vaatia kuvaa henkilötodistuksesta.  En halua antaa Mark Zuckerbergin Metalle enää yhtään lisää informaatiota itsestäni.

Keskisuomalaista uutis-Suomea - yksisilmäisesti ja vaihtoehdottomasti

 KSML-konserniin kuuluva Länsi-Savo lehti julkaisi Uutissuomalainen-palvelunsa jutun "Venäjä lisäsi oppositiopoliitikko Navalnyin terroristien ja ääriajattelijoiden listalle".  Siinä kuvailtiin venäläispoliitikko Alksei Navalnyi:n ja hänen tukijoidensa kohtaloja niin yksipuolisella tavalla, että provosoiduin avaamaan hänen henkilökuvaansa hieman toisistakin näkökulmista.  Tarjosin heille juttuun kommenttia jonka kirjoitin seuraavasti:

"Navalnyi tunnetaan oppositiopolitiikan lisäksi myös äärinationalistina. Tosin länsirahoituksen järjestyttyä hän on pitänyt siinä suhteessa jonkinlaista sordiinoa päällä.

Olisi voinut myös mainita miksi hän on vangittuna ja kärsimässä rangaistustaan: talousrikoksista saadun ehdonalaisen tuomion ehtojen rikkomisesta. Talousrikokset syntyivät kun ensin meni omat ja työnantajan rahat sekaisin ja sen jälkeen omien järjestöjen rahat menivät omaan, yksityiseen käyttöön. Viimeisimpänä on listassa tavanomainen kunnianloukkausjuttu.

Äärijärjestöstaus taas liene perua siitä, että hän on asettunut ulkomailta johdettujen, lähinnä USA- ja UK-lähtöisten tiedustelupalvelujen ja n.s. värivallankumous-NGO:iden maksetuksi asiamieheksi eli ulkomaalaiseksi agentiksi ("Иностранный агент")."

Kirjoitus ei kuitenkaan kelvannut.  Sen jälkeen yritin toista jossa vain kerroin yrittäneeni ja tulleeni hyljätyksi näin kirjoittaen:

"Yritin tarjota tähän kommenttia joka olisi taustoittanut Navalnyi:n muitakin puolia ja kohtaloa muistakin näkökulmista mutta jostakin minulle käsittämättömästä syystä se KSML-konsernille sopinut."   

Tämäkään ei kelvannut. Eikä KSML:n sensoreilla, jotka on vuokrattu STT:n a.o. palvelusta, ole tapana selitellä tekosiaan jotta sananvapauttaan käyttävä voisi opetella vastuulliseksi itsensä julistaneen tiedonlevitteen käytänteitä.  Ilmeisesti ei ole sopivaa paljastaa KSML-konsernin valinneen linjansa myös Venäjän sisäpolitiikan suhteen. Per viam: STT lupaa palvelunsa mainoksessa "STT:n tavoitteena on edistää asiakkaidensa ja näiden yleisöjen välistä vuorovaikutusta, joka vie keskustelua eteenpäin ja luo arvoa myös keskustelua vierestä seuraaville lukijoille".  Sitähän tämä keskustelun yksipuolistaminen juurikin tekee, vai kuinka?

Ilmeisesti suomalaiset äärimmäisen keskittyneet valtatiedonlevitteet ovat valinneet kantansa ja linjansa suhteessa Navalnyi:hinkin eikä hänen puhtoista kilpeään saa liata kertomalla muutakin kuin hyväksyttyä "totuutta".  Muutenhan koko Venäjänmaan ylenpalttinen demonisointi saattaisi alkaa rakoilla ja n.s. "läntisen arvoyhteisön" edunvalvonta kärsiä.

Näin tavallisen, mutta useinkin myös kommentoimaan äityvän tiedonvälityksen kuluttajan kannalla tilanne alkaa vaikuttaa tarkoituksellisesta viestien yksipuolistamiselta ja erimielisten äänten tukahduttamiselta.   Joku saattaisi nähdä tämän jopa sananvapauden rajoittamisena vaikka eri tuuteilla onkin meidänlaisessamme systeemissä oikeutensa itse päättää mitä läpi päästävät.  Onhan kyseessä äärimmäisen keskittynyt media-alan jättiläinen jonka hallussa on 67 eri sanomalehteä pienistä paikallisista ilmaisjakelulehdistä suurempiin alueellisiin valtajulkaisuihin.

Kun valtatiedonlevitteet, n.s. MSM eli "Main Stream Media", sulkee sivunsa eriäviltä mielipiteiltä juttujensa kommenttipalstoillakin jää jäljelle oikeastaan vain n.s. "vaihtoehtomedia", nuo MV-sivustojen kaltaiset pääasiassa perättömiä, äärioikeistolaisissa sylttytehtaissa kyhättyjä salaliittoteorioita levittävät törkytuutit.  Ilmeisesti valtalevitteiden tarkoituksena onkin saada erimieltä olevat mielipiteistä ja perusteluista riippumatta vertautumaan ja samaistettavaksi tuohon "valemediaksikin" kutsuttuun genreen.  Silloin erimieltä olevista ei tarvitse välittää ja oma yksipuolinen julistus näyttäytyy "totuutena". Vastavaikutus voi olla toinenkin: valtavirtaan tottuneiden tiedonlevitteiden uskottavuuden mureneminen ja niiden propagandan paljastuminen kaikessa raadollisuudessaan.

YLEtöntä YLEn antia

Taisin löytää taas YLE:n kansalaisille antaman sananvapauden rajan? YLE/uutiset-sivusto julkaisi Venäjän kirjeenvaihtajansa, Erkka Mikkosen blokikirjoituksen otsikolla "Puolustusministeri Šoigu takasi Venäjän vilpillisten vaalien tuloksen ja nyt hän jatkaa Venäjän varustautumista pian alkavaan suursotaan".  YLE salli poikkeuksellisesti keskustelun aiheesta.  Yritin kommentoida sitä ja eräitä sen yhteydessä julkaistuja lukijoiden kommentteja.  

Vastauskommenttini muille STT:n palkkasensorit nostivat ylitse kynnyksen mutta suoraan Mikkosen kirjoitukseen tarkoittamani ei yltänyt julkaistavaksi saakka.  Kritisoin siinä hieman tiukkaan sävyyn YLEn ja Mikkosen misorussistista linjaa ja osoitin muutamia kohtia Mikkosen kirjoituksessa jotka tuon linjan tuovat esiin.  Kommenttini sisältö: 

"Erkka Mikkonen tuntuu elävän jossakin kummallisessa rinnakkaistodellisuudessa josta hänen kirjoituksiaan putkahtelee tänne meidän todellisuuteemme, ihan fysiikanlakien vastaisesti.

Hän käyttää faktaa kovin valikoivasti ja värittäen päästäkseen julistamaan misorussistista ohjelmaansa.

Hän esimerkiksi nostaa Sergei Shoigu:n jonkinlaisen arkkikonnan asemaan. Oikeasti Shoigu on kuitenkin ollut venäläisten keskuudessa äärimmäisen suosittu poliitikko siitä lähtien kun alkoi kerätä onnistumisia hätätilaministeriössä 1990-luvun alusta. Hänen suosionsa, joka lasketaan joskus jopa suuremmaksi kuin Vladimir Putinin, on syy hänen asettamiselleen vaaleissa ehdokkaaksi ja listan kärkeen. Samasta syystä myös toinen Sergei, eli ulkoministeri Lavrov oli listoilla.

On vain luonnollista puolustusministerin kannustaa puolustusalan ihmisiä käyttämään äänioikeuttaan. Mitähän muuta Shoigun olisi Mikkosen mielestä pitänyt sanoa?

Venäjän johdon uhkakuvat ovat ihan realistisia. Onhan esimerkiksi USA:n poliittinen ja sotilaallinen johto rakentanut systemaattisesti Venäjän uhkaa, tällä kertaa ihan siitä asti kun Jeltsin-projekti meni n.s. "reisille". Ilmeisesti he kuitenkin ovat asialla ilman ikiaikaista halua peitellä sisäisiä ongelmia. Niitähän USAssa, tuossa maidon ja hunajan maassa ei tietenkään ole vaan kaikki on Putinin lietsomaa pahaa puhetta.

Mikkonen siis jatkaa pitkää linjaansa. Tälläkään kertaa ei mitään uutta vaikka kierrokset tuntuvat lisääntyvän.

P.s: Sen verran Mikkonen olisi voinut harrastaa journalistiikkaa, että olisi taustoittanut käyttämänsä asiantuntijan. Pavel Felgenhauer on biologi joka on heittäytynyt sota-asiain asiantuntijaksi. Nän on kunnostautunut m.m. syyttämällä Venäjää hätiköidystä hyökkäyksestä hyvinvarusteltua Sakartveloa vastaan ja ennusti sen jäävän sinne kuin Afganistaniin konsanaan. Kun sota oli ohi muutamassa päivässä ja Mikheil Saakašvilin johtama Sakartvelon armeija polvillaan, hän muutti lauluaan siten, että kyseessä olikin pitkään suunniteltu ja valmisteltu valloitusoperaatio. Valloitus ei kuitenkaan ole vieläkään tapahtunut vaan edeltävä status quo palautettu. Lisäksi hän on Jamestown Foundationin palkkalistoilla. Se taas on aikoinaan neuvostoloikkareiden käsittelyä varten perustettu n.s. "think-tank", "ajatteluallas" johon on tarkoitus pikemminkin ajattelu upottaa kuin sitä edistää. Nyttemmin se on keskittynyt Venäjän vastaiseen propagandaan.

Yritin lähettää kommenttini varmuuden vuoksi toiseen kertaan seuraavana päivänä josko syynä olisikin ollut tekninen häiriö mutta tällä kertaa se auttanut (joskus on).

Teen siis jälleen tutut johtopäätökset YLEn sananvapauslinjasta.  He ovat äärimmäisen herkkähipiäisiä oman itselleen valitsemansa, tai yhteiskuntamme taloudellisen ja poliittisen eliitin, Mediapoolin t.m.s. heille valitseman linjan suhteen.  Heidän asemaansaja toimiaan ei heidän itse hallinnoimissaan tuuteissa kansalaiset saa kriittisesti kyseenalaistaa vaikka YLEn pitäisi olla meidän kaikkien yhteisesti omistama  y l e i s radio, sillee vastuullisesti ja avoimesti.

Sinällään heidän viestinsä sisältöön kriittisesti suhtautuvia kommentteja jonkin verran julkaistaan mutta niissäkin on n.s. sordiino päällä.  Sen sijaan heidän linjaansa tukevaa "hapokastakin" jööttiä näytetään laskettavan läpi.  Jos sitä sensuroidaan mitähän on jäänyt haaviin?

Kaiken kaikkiaan me kansalaiset ansaitsisimme monipuolisemman annin tarjoava julkisen palvelun kanavaistoa.  YLEllä olisi muuten ammattitaitoisine henkilöstöineen ja osaavine organisaatioinen sekä varusteineen mahdollisuudet toimia ennennäkemättömän laadukkaasti. Se on kuitenkin parasta mitä meillä tähän asti on ollut.   Nyt se näyttäytyy entistä enemmän laskeutuvan yhden suunnan propagandatuutiksi, valitettavasti.  Ja jälkiä syntyy sensuurilla peiteltäväksi.

Parempaa journalismia odotellessa.

Keskisuomalaista mielipiteiden avaruutta Länsiväylällä STT-läisittäin

KSML-konserniin kuuluva espoolainen ilmaisjakelulehti Länsiväylä julkaisi sivuillaan jutun Riikka Purran ilmoittautumisesta Perussuomalaisten puheenjohtajakisaan. Jutussa toisteltiin Purran kannanottoja sinällään varmaankin neutraalismi mutta niitä myöskään kyseenalaistamatta kuten n.s. neljännen valtiomahdin toimenkuvaan voisi kuvitella kuuluvan. Kritiikittömyys perussuomalaiskellokkaan edessä sai minut kirjoittamaan kommentin jossa avasin Purran mainitsemaa "yhteistä perussuomalaisuutta" hieman kärkevämmin:

"Yhteistä perussuomalaisuutta on siis esimerkiksi hörhöily etnonationalistien ampumaharjoituksissa, flirttailu ääliöoikeistolaisten kanssa, hakkaraisten kännitoilailut ja älämölöstelyt peltokankaiden et al kanssa. Kiva tietää."

Yritin siinä tavoitella perussuomalaisten käyttämää ilmaisurekisteriä.  Kommentti ei kuitenkaan kelvannut KSML-konsernin käyttämille STT:n sensoreille.  Eivät myöskään pari ympäripyöreämmin muotoilemaani viittausta alkuperäisen viestin kohtaloon.  Sen sijaan kommenttini jossa puolustin toimituksen tekemää avainsanavalintaa "populististiset puolueet" kelpasi.  STT mainostaa palveluaan laadukkaaksi mutta omakohtaisten kokemuksieni, tämä ja muutama aiempi, kautta en pääse tuohon mainoskäsitykseen yhtymään.

Tuossa kommentissa olisi voinut toki jättää pois kännitoilailut ja älämölöstelyt korvaten ne vapa-ajan vietoksi kemiallisten stimulanttien vaikutuksen alaisena ja vapaamuotoiseksi mutta kevyesti todellisuuden sivuuttavaksi öyhöttämiseksi.  Niin olisinkin tehnyt jollen olisi valinnut kommenttiini perussuomalaista rekisteriä.  Tuota joka niiin usein nähdään ja kuullaan perussuomalaisille yhteisenä.

Olisiko meillä nyt syytä arvioida perussuomalaisten olevan KSML-yhtymän erityisessä suojeluksessa heidän yrittäessään pyrkiä n.s. "kalustettuihin huoneisiin" ja tehdä itseään tykö muille porvareille jotta, taas, aukeisivat hallituksen ovet?

Toisaalta tämä prosessi on herättänyt mielessäni toisenkin epäilyksen.  Mehän olemme saaneet kohtaloksemme erittäin keskittyneen tiedonlevitteistön.  Sitä edustaa m.m. KSML-yhtymä omistuksillaan: noin satakunta lehteä verkkosivustoineen.   Mutta nyt meillä alkaa olla samanlainen oligarkki myös moderointibusineksessa.  STT:n sensorit vahtivat suurta osaa erilaisista keskustelupalstoista. Sen myös omistavat suurimmilla omistusosuuksilla Sanoma Media Oy (n.75%) ja juuri KSML tyttärineen (n. 10%).   Olemmeko tässä uuden sananvapaudelle rajoja asettavan keskittymisen äärellä?

Vertailevaa uutisten lukemista

YLE/Uutiset ovat saattaneet verkkosivuilleen jutun Gilets jaunes:ien eli n.s. Keltaliivien uusista mielenosoituksista otsikolla "Keltaliivien paluu korona-Ranskan kaduille jäi odotettua vaisummaksi".  En voinut välttää vertailua aiempiin uutisointeihin mielenosoituksista m.m. Venäjällä ja Valko-Venäjällä tai USA:ssa.  Sama vertailu on tullut myös mieleeni seuratessani ulkopuolisten poliittisten ryhmittymien ja valtio- y.m. orgaanien reagointia tapahtumiin.

Meikäläisten ja muun n.s. vapaan lännen tiedonlevitteiden uutisoinnin sisällöt noudattavat ja tarjoilevat hyvin tarkasti Martti Ahtisaaren läntiseksi arvoyhteisöksi lanseeraaman läntisen USAn johtaman poliittisen blokin tahdonilmaisuja.  Kaikessa kaksinaismoralistisessa ja tekopyhässä tarkoitushakuisuudessaan se on pöyristyttävän paljastavaa.  

Vapaiksi ja vastuullisiksi itse itseään nimittävät tiedonlevitteet ovat puolensa valinneet.  Tai pikemminkin niiden omistajat ovat valinneet niille.  Ja silloin on toki luontevaa, että yksityisten mediatalojen valitsema puoli on finanssikapitalistisessa hegemoniassa kapitaalien puoli mutta erityistä on, että myös n.s. julkisen palvelun tuutit, kuten YLE, menevät mukaan, puhumattakaan itseään vasemmistolaisina pitävistä.

Erityiseen vastuullisuuskampanjaan lähteneet ja Mediapoolin ohjaamat tiedonlevitteen toimivat äärimmäisen tarkoitushakuisesti ja manipuloivat kaksinaismoralistisesti lukevan, katselevan ja kuuntelevan uutisyleisön tajuntaa masiivisella yhdensuuntaisella ryöpytyksellä jossa ei poikkeavia ääniä suvaita.  Sen rinnalle on jäänyt vain epämääräisten ääri- ja ääliöoikeiston räyhähenget joita on helppo peikottaa sekä sisällöissä että oikeudessa.  Asialliset erimieltä olevat äänet on vaiennettu ja jos jostakin sellainen hetkeksi nousee, se hoidetaan hiljaiseksi tai pimennettyyn marginaaliin rahoituksen keinoin.  Sananvapautta julistetaan puolustettavan vaientamalla erimieltä olevat.

Erityisen surullinen olen itseään vasemmistolaisena pitävien julkaisujen suhteen.  Niillä haluaisin olevan sekä halua että kykyä toisenlaiseen toimintaan.  Tokikaan e.m. inhokkimaiden nykyiset hallinnot eivät ole vasemmistolaisia ja siten ei ole juurikaan mitään syytä niitä tukea mutta uskottavuus säilyisi paremmin rehellisellä ja avoimella tiedottamisella eikä menemällä mukaan ideologisen ja poliittisen vastustajan kampanjointiin.

Sheikit sensoreiden hampaissa

Olen aika ajoin plokistanut jos kommentointini ei ole kelvannut eri alustojen sensoreille.  Täytyypä jälleen tehdä niin kun KSML-konserniin kuuluva Kaakon viestintä ei kelpuuttanut kommenttiani sen enempää Länsi-Savon kuin Kouvolan sanomienkaan sivuille.  He ovat ostaneet moderointipalvelunsa STT:ltä eli Suomen tietotoimistolta.

Jupetsu alkoi kun eräs nimimerkki viittasi Länsi-Savossa julkaistun "Anna, 30, suuttui persujen pamfletista: Miksi väkivaltaa kokeneiden ääni unohtui taas?" jutun kommenteissa kouvolalaisten kansanedustajien tarinointiin toisistaan kouvolaisaviisin jutussa joka oli otsikoitu: "Kouvolan kansanedustajat kommentoivat omia ja toistensa onnistumisia: Mies on ihan varjoissa. Toisten haukkuminen ei hyödytä mitään. En tavoittele pääsyä otsikoihin.".  Kyse oli kouvolalaisen perussuomalaisen Kristian Sheikki Laakson tavasta arvostella paikalliskolleegoitaan, syyttää toimittajaa kun tuli tölvittyä ja toimittajien oikaistua häntä pyydellä väistellen anteeksi mutta ei tunnistaa omaa törttöilyään vaan yritystä selittää pikkunäppärästi vetoamalla johonkin kokeiluunsa.

Tarjosin ensin Länsi-Savoon ja sitten Kouvolan sanomiin pientä kommentia jossa vertasin entistä Nilsiän öljysheikkiä Sheikki Laaksoon ja totesin ensinmainitun eläneen paremmin reaalimaailmassa ja hänen juttujensa olleen vastuullisimpia.  Kouvolaan tajoamani teksti kulki näin: 
"Taisi edesmennyt nilsiäläinen Tauno Kuosmanenkin (1928–2008) olla noissa sheikin hommissa vakuuttavampi ja lähempänä reaalimaailmaa."

Jokin tuossa ei hivellyt STT:n sensoreiden mieliä vaikka erityisesti en syyttänyt Laaksoa valehtelijaksi vaan kirjoitin vakuuttavuudesta ja reaalimaailmassa pysyttelemisestä.  Se toki oli Kuosmaselle ajoittain vaikeaa mutta ei tämä Laaksokaan siinä onnistu.  Sellaisia hänen juttujensa käänteet ovat olleet kuten tuossa tämänkertaisessa kollegoiden arvostelussa.

Sensoreiden kantti ei pitänyt edes julkaista Länsi-Savon palstalla viestiä jossa kerroin kommenttini kohtalosta seuraavasti kirjoittaen: "Tällä kohtaa ei taida olla soveliasta vertailla Laaksoa muihin sheikkeihin? Ainakaan minun sellaisen sisältävä kommenttini ei ylittänyt julkaisukynnystä. Sama kohtalo Kouvolan sanomien sivuilla.".

Erityisesti minua hämmästyttää sensoreiden herkkähipiäisyys sillä kyseessähän on julkisuudessa toimiva kansanedustaja jonka hipiän tulisi kestää enemmän kuin meidän tavallisten pulliaisten.  Enkä usko Kuosmasenkaan jo aikoja sitten edesmenneenä ja 1980-luvun julkkiksena kaipaavan hipiänsä varjelemista STT:n sensoreilta.  Käsittääkseni STT:n toiminta on tältä osin melkoinen huti ja ylilyönti.

Itäsavolaista keskustelua

Keskisuomalainen-konserniin kuuluvassa Itä-Savo -lehden nettisivuilla on julkaistu Esko Aspivaaran kirjoitus lukijoilta palstalla.  Aspivaara on otsikoinut sen "Kuinka moni on valinnut uskontonsa?".  Intouduin kommentoimaan sitä(-kin).  Eräänä k.o. keskustelun juonteena syntyi jutustelua elämän synnyn prosesseista.  

Osana sitä vastasin nimimerkin "Savon Psykokolologin" kommenttiin jossa hän jutusteli muka tyhjästä syntyneistä ynniäisistä.  Oma vastaukseni, jossa oikaisin väärin käytettyjä termejä, ei ilmestynyt koskaan palstalle. Edes toisella lähetysyrityksellä.  

Löysin Keskisuomalaisen käyttämästä Disqus-palvelusta lähettämäni viestit spämmiksi epäiltyinä ja kun yritin heidän toimintonsa kautta kertoa ettei kyse ole spämmistä, se kehotti vain kestämään ("deal with it") koska kyseessä on privaatti prosessi. 

Kysyin myös toimitukselta uudella kommentilla neuvoja mikä viestissä meni heidän mielestään väärin.  Discos:n mukaan se viesti on poistettu.

Samaan aikaan muut kommenttini samaan keskusteluun, m.m. nimimerkille "Aikain merkit" pääsivät perille.  Ja aiemmin olen kirjoitellut samansisältöisä kommentteja saman konsernin toisen lehden, Länsi-Savon, kirjoituksiin likipitäen vaikeuksitta.

Tässä alkuperäinen kommenttini "Savon Psykokolologille":
"

Savon Psykokolologilla heittävät käsitteet ja luetun ymmärtäminen melkoista häränpyllyä.

En kirjoittanut mitään kuralätäköistä vaan miljoonien ja taas miljoonien vuosien aikana sopivissa olosuhteissa tapahtuneista kemiallisista prosesseista.

En myöskään kirjoittanut mitään tyhjästä ilmestymivistä ynniäisistä sillä tyhjästä on todellakin paha nyhjästä kuten n.s. vanha kansa on aina tiennyt. Mutta sen sijaan kemiallisten reaktioiden tuloksena syntyviin uusiin yhdisteisiin ja niiden reagoimiseen toistensa kanssa viittasin. Eräässä vaiheessa noiden molekyylien muodostama yhdiste alkoi reagoida itsenäisesti ympäristöönsä ja alkusolu oli syntynyt, et cetera, et cetera.

Nimimerkin viittaus ynniäisensä päätökseen ja itsensä kehittämiseen sisältää myös vihjeen täydellisestä väärinymmärryksestä, joko tahattomasta tietämättömyydestä tai tahallisesta provokeeraamisesta kumpuavasta. Elämän synnyn prosesseissa on kyse tiedottomien yhdisteiden kemiallisista reaktioista eikä sen jälkeenkään tapahtuneessa ja edelleen jatkuvassa evoluutiossa yksikään yksilö tee yhdessä muiden kanssa eikä erikseen yksinensä tietoisia päätöksiä evoluutioon liittyvistä asioista*). Muutos ynniäisestä pikkuhiljaa, vaiheittain ja moneen kertaan lajiutuen nykyiseen lajien kirjoon on erilaisissa olosuhteissa eläneiden erilaisten populaatioiden sopeutumista ympäristäänsä siten, että parhaiten kulloinkin sopeutuneet ovat päässeet parhaiten jakamaan geenejään seuraaville sukupolville. Evoluutioteoria kuvaa tuon kehityksen mekanismeja populaatioiden tasolla eikä kerro sanallakaan yksilöiden kehityksestä. Sitä varten on eri teoriansa.

En väittänyt ettei prosessia tai oikeammin prosesseja ei olisi pystytty todistamaan. Pikemminkin päin vastoin. Mutta kerroin, ettei koko prosessia ole kyetty sen pitkän keston takia ole kyetty toistamaan. Kerroin kuitenkin, että osia prosessista on jopa pystytty laboratorio-olosuhteissa toistamaan. Todistaminenhan on monimuotoisempi kokonaisuus pitäen sisällään myös teoreettisen, siis ilman kokeellisia tai luonnosta tehtyjä havaintoja suoritetun todistamisen. Mutta vahvinta todistamista on toki riippumattomattomasti toistettavissa olevat havainnot luonnosta. Empiiriset kokeet sisältävät havaintovirheiden lisäksi mahdollisuuden vääränlaisiin olosuhteisiin ja vääränlaisen kokeen väärään suorittamiseen.

Lisäksi on korjattava ettei mallintaminen ole kopioimista ja monistamista vaan kohdettaan kuvaavan mallin rakentamista, joko sanallisesti, kuvallisesti ja joko yksi-, kaksi- tai moniulotteisesti. Malli on aina kuitenkin kuvaus kohteestaan, ei sen toimiva kopio tai klooni.

P.s. Nimimerkin opettaja oli hyvinkin oikeassa. Kysymys kuitenkin kuuluu: milloin ja missä määrin. Ja tietenkin lisäksi kannattaa kysellä josko kaiken kopioiminen ja monistaminen
on ihan ihan tarpeellista.

---
*) Ehkä kuitenkin ihmisen kulttuurievoluution kuuluvaa päätöstä välttää lähisukulaisten keskinäistä lisääntymistä voisi pitää tuon suuntaisena vaikka kyseessä on kuitenkin paljon
evoluutioon kuuluvia muutoksia lyhytjänteisempien haitallisten vaikutusten eliminoimisesta. Samanlaatuisina voisi pitää myös erilaisia, pääosin perusteettomia, sterilisointivaatimuksia
ja -menettelyjä joita on kohdistettu monella tavalla monenlaisiin ihmisiin. Niissä kaikissa on kuitenkin kyse enemmän yksilötason vaikuttamista heti seuraavaan sukupolveen kuin
evolutiiviseen populaation kehitykseen vaikuttamisesta.

Sen sijaan eri puolilla maailmaa toissa vuosisadalla aloitettu ihmisen rodunjalostus oli suoraa yritystä vaikuttaa evoluutioon, sekä karsimalla ei toivottuina pidettyjä piirteitä että korostamalla toivottuina pidettyjä. Ne kuitenkin lienevät osoittaneet kulttuurisen ja eettisen toimimattomuutensa, ainakin näköpiirissä olevan tulevaisuuden ajaksi - onneksi.
"
  
En itse havaitse niissä mitään sellaista laadullista, tyylillistä tai sisällöllistä eroa joka edellyttäisi toisten jättmiästä julkaisematta.  Ihmettelenkin siis Itä-Savon käyttämää sensuurilinjaa.  Vaikka tokikin tunnistan heillä olevan viimekädessä päätösvalta mitä sivuilleen päästävät.  Olen siis hyvin hämmästynyt kohtaamstani sensuurista.

 

Pimppimellakka II

Kirjoitin joku aika sitten kaksinaismoralismista liittyen suhteutumiseen toisaalta venäläiseen Pussy Riot -ryhmään ja toisaalta espanlajaiseen "Coño insumiso" -mielenosoitukseen otsikolla "Todellinen pimppimellakka". Vastaavat oikeudenkäynnit näyttävät saavan siellä jatkoa. Seuraavaksi suosittelisinkin erilaisten pimppimellakkafanien suuntaavan sananvapautta puolustavat toimensa taas takaisin Espanjaan.

Siellä on FEMEN-aktivisteja tuomiolla vuonna 2014 järjestämästään mielenosoituksesta madridilaisessa Almudena:n katedraalissa silloisen pääministerin M.Rajoy Brey:n hallituksen abortinkieltosuunnitelmia vastaan. Suunnitelmia joista he silloin joutuivat kansalaisten, m.l. FEMEN, tiukan vastustuksen takia luopumaan.  Katolisten lakimiesten yhdistys vaatii nyt kahden vuoden vankeutta uskonnollisen vihan lietsomisesta ja syyttäjän vaatima tuomio on yhdeksän kuukautta jumalanpilkasta.

Jos pimppimellakka Kr.Vapahtajan katedraalissa Moskovassa on sananvapautta niin eikö myös paljaat tissit Almudenassa mene samaan kategoriaan? Missä ovat siis rohkeat ja alativalppaat sananvapauden puolustajat?  Madridissa, ihan EU:n sisämarkkinoilla, olisi puolustettavaa.

---

Julkaisen tämän myös pian Uuden Suomen puheenvuorossa: http://myyrylainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/


Lähteitä:
- https://www.efe.com/efe/english/world/spanish-feminists-face-trial-for-topless-abortion-protest-in-madrid-cathedral/50000262-3814956?utm_source=wwwefecom&utm_medium=rss&utm_campaign=rss#
. https://elpais.com/ccaa/2018/11/16/madrid/1542357838_283965.html
- https://sputniknews.com/europe/201811161069872021-femen-trial-madrid-topless-protest/
- https://femen.org/christian-lawyers-try-to-revise-the-case-of-action-in-almudena-cathedral/

Todellinen pimppimellakka

Me olemme saaneet tottua kuinka suomalaiset sananvapauden airueet ovat julistaneet venäläisen Pussy Riot -ryhmän ("pimppimellakka") taistelevan sananvapauden puolesta putinilaista sortoa vastaan.

Nyt kuitenkin likipitäen samaan aikaan Espanjan viranomaiset ovat hyökänneet sikäläisen "Coño insumiso" -marssin  (tottelematon tai uppiniskainen pimppi) ja sen puolustajien kimppuun.   Marssilla kannettiin suurta muovista pimppiä kuin neitsyttä Mariaa itseään rukoiltiin p.pimppiä.

Viimeisin vaihe on, että näyttelijä Guillermo "Willy" Toledo Monsalve on pidätetty hänen kansalaistottelemattomuuttaan jäätyä saapumatta oikeuteen jossa häntä olisi syytetty uskonnon pilkasta kun kapinapimppiä puolustaakseen oli kertonut "paskovansa jumalaanne ja olevan paljon pa**aa neitsyt Marian dogmillekin" (vap.suom.  esp. alkup. tekstistä:"Yo me cago en Dios y me sobra mierda para cagarme en el dogma de la 'santidad y virginidad de la Virgen María'").   

Erilaisten asioiden, m.l. jumalat, päälle paskominen on vanha espanjalainen tapa kirota samoin kuin muiden maitoon, äitien päälle j.n.e.  Mikä tahansa pyhänä pidetty kelpaa.  Onpa yksi heidän lempijoulukoristeistaankin kakkiva paimen.

Nyt sikäläinen katolilaisuskovaisten lakimiesten yhdistys on saanut oikeuslaitoksen liikkeelle diktaattori Francon aikaisten lakien perusteella syyttämään sananvapauden puolustajia.  

Missä ovat siis suomalaiset sananvapauden puolustajat?  Eikö pitäisi nousta yhteiseen rintamaan francolaisia sortajia vastaan ihan EU:n sisämarkkinoilla?  En ole kuitenkaan nähnyt juttuakaan tiedonlevitteissä, en vale- enkä tosilevitteissä, en YLE:ssä enkä MV:ssä.

Jutusta ovat kertoneet englanniksi m.m.:
- brittiläinen The Independent 
- venäläinen Sputnik
- espanjalaisen El Pais:n englanninkielinen versio

Motto: "I disapprove of what you say, but I will defend to the death your right to say it" (E.B.Hall; The Friends of Voltaire; 1906)
---
Julkaisen tämän pian myös Uuden Suomen Puheenvuoro-palstan plokissani.

Boikotti Duumassa

Mehän kaikki tiedämme, tai ainakin luulemme tietävämme, venäläisten tiedonlevitteiden olevan V.Putinin käsissä olevan valtioapparaatin (lue: Kremlin) hallussa ja käskyvallassa. Mitä meidän pitäisi ajatella kun ne ovat nousseet kapinaan Putinin toista käsikassaraa Valtion duumaa vastaan?

Ainakin useat tiedonvälitteet tietävät kertoa useiden mediatalojen julistaneen Duman boikottiin koska sen eettinen toimikunta ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin sen jälkeen kun ulkoasiain komitean puheenjohtajan L.Slutskin on väitetty syyllistyneen seksuaaliseen ahdisteluun. Slutski kuuluu Liberaalidemokraatteihin eli shirinovskilaisiin. Tilanteesta ovat kertoneet ainakin venäläinen Tass, englantilainen Guardian, Washington Post, turkkilainen Hürriyet ja monet muut. Suomessa on ollut hiljaisempaa, ilmeisesti vain Hesarissa on uutiskynnys riittävän matalalla.

Mukana boikotissa lienevät ainakin RBK, TV Dosd, RTVI, Echo Moskvi, Lenta, Komersant ja Vedomosti. Ehkä muitakin. Boikotti vaihtelee kieltäytymisestä olla ollenkaan tekemisissä Duuman kanssa kieltäytymisiin tapaamasta asianomaista Slutskia. Osa boikotoijista on lännessä n.s. itsenäisinä mainostettuja, osa putinistisiksi tuomittuja.

Boikotin taustalla on kolmen BBC:n Moskovan toimituksen työntekijän syytökset Slutskin epäasiallisesta käytöksestä. En kuitenkaan ole huomannut BBC:n itse kertovan boikotista vaikka muuten onkin asiaa uutisoinut.

Itseni on vaikea ottaa kantaa näillä tiedoilla kumpaankaan suuntaan mutta haluaisin lähestyä tapahtunutta sen kuvan kautta joka meille on rakennettu sikäläisistä oloista putinistisena pakkovaltana jossa risukaan ei katkea Putinin tietämättä ja käskemättä tai seuraukset ovat myrkylliset. Mitä tämä kertoo Putinin ja Kremlin apparaatin otteesta tiedonvälitteisiin?

Onko Vladimir Vladimirovitsin kaikkialle yltävä ote lipsumassa vai onko venäläisillä tiedotusvälineillä kuitenkin oma äänensä vai onko tämä katala juoni jolla yritetään harhauttaa läntisiä hyväuskoisia epäilemään hyvää, vapaata ja laadukasta läntistä tietoa Kremlin tiukasta otteesta kaikkeen mitä Venäjälässä tapahtuu? Poissuljettuahan tietysti on, että BBC:n toimittajat olisivat keittäneet koko jutun kasaan jossakin russofobisessa tarkoituksessa.

---
Julkaisen tämän kirjoituksen pian myös US:n Puheenvuoropalstalla Myyryläinen-plokissani.

Länsisavolaista sensuuria

Länsi-Savo sensuroi jälleen kommenttini nettisivuillaan.  Yritin kommentoida seurakuntalaisten keskustelua. Lehdessä ei ilmeisesti haluta suhtauduttavan kriittisesti kristilliseen elämänmenoon sen ulkopuolelta.

Kaakon viestintä Oy:ön kuuluvassa mikkeliläisessä Länsi-Savossa on julkaistu jokunen aika sitten kirkko- ja kaupunginvaltuutettu Jarno Strengellin/SDP yleisönosastokirjoitus jossa arvosteltiin seurakunnan ulkokullattuja uskovaisina esiintyviä "hymykasvoisia kulissiuskovaisia."  Siihen vastasi useampikin kirjoittaja ja lopulta myös rovasti Seppo Väisänen omalla kirjoituksellaan. Nuo kirjoitukset ja etenkin viimeinen provosoivat minut kirjoittamaan kommentin jonka sijoitin Väisäsen kirjoittamaan viimeisimpään kirjoitukseen. Kommenttini ei kuitenkaan ylittänyt lehden korkeaa julkaisukynnystä. Lähetin varmuuden vuoksi kommentin toiseenkin kertaan josko lehden juuri tekemän sivujensa uudistuksen takia olis joitakin häiriöitä. Ilmeisesti ei ollut koska molemmilla kerroilla tulos oli sama.

Kirjoitin seuraavasti:
"Näin ulkopuolisen silmin tarkasteltuna kristikunnassa näyttää olevan ylen tavallisena tapana Väisäsen ja Strengellin tavoin pyrkiä arvoimaan muiden uskonelämän oikeellisuutta ja vääryyttä. No, Väisäselle hengellisten alamaisten kuntoisuuden arviointi kuulunee ikäänkuin virkatehtäviin mutta silti se jaksaa hämmästyttää ja kummastuttaa. Tuollainen muiden uskomisen oikeellisuuden arvottaminen näyttäytyy ylimieliseltä ja muita halveksivalta.

Onpa tuollainen käytös johtanut historian saatossa laajoihinkin hirmutekoihin. Eikä meillä täkäläisessä lintukodossammekaan ole ollut eikä ole nykyäänkään tavatonta, että väärin uskovaksi koettu lähimmäinen suljetaan yhteisön ja jopa perheen ulkopuolelle n.s. "syntisenä sa***nana". Tällä kotikasvatuksella en saata edes toistaa kaikkia nimityksiä joita väärin uskovista käytetään.

Saattaisiko siis tälläinen jumalankieltäjä ja uskonnoton pyytää uskovaisilta edes sen verran suvaitsevaisuutta, että sietäisitte toisianne? Meistä ateisteista ei liene niin väliä, sillä meidän nahkamme on jo vuosikymmenten saatossa paksuksi parkittu joten se kestää pilkan ja haukkumiset mutta teidän omissa joukoissanne saattaa olla joku herkkäsieluisempi joka voi pahoittaa mielensä jatkuvasta uskonsa oikeellisuuden arvioimisesta.

Samalla haluaisin myös toivoa, että uskomista, sen laatua ja syvyyttä ei käytettäisi uskonelämän ulkopuolella välineenä yhteiskunnallisessa keskustelussa tai etujen tavoittelussa. Siis pitäkää uskonasianne seurakunnissanne ja kilvoitelkaa uskontonne autuudesta itse omassa tykönänne mutta älkää sotkeko ulkopuolista yhteiskuntaa sisäisiin oikeaoppisuuskiistelyihinne."

En löydä kirjoituksesta omasta mielestäni mitään sopimatonta,en ainakaan tylympää kuin Strengellin alkuperäisessä kirjoituksessa.  Ainoa ero on, että kirjoitin kirkon ulkopuolisena ja toivoin heiltä suvaitsevaisuutta edes toisiaan kohtaan.  Olen aiemmin yrittänyt tivata lehtien toimituksilta tarkempaa tietoa hylättyjen kommenttieni sopimattomista kohdista omaksi opikseni mutta en ole saanut selviä vastauksia joten enää en viitsi.

Kysyin lehden päätoimittajalta, Timo Laitakarilta taannoin hänen lehtensä moderointilinjoista sähköpostitse. Hän lupasi tuolloin, että silloin tulossa ollut uudistus parantaisi sen tasoa tulevaisuudessa. Odottelen sitä tulevaisuutta edelleen.

Ymmärrän toki, että lehti itse päättää mitä sivuillaan julkaisee ja päätoimittaja vastaa päätöksistä, lopulta työsuhteellaan omistajille. Mutta katson myös itse oikeudekseni käyttää sananvapauttani hakemalla kommentilleni muun kanavan. Samalla katson oikeudekseni paheksua tiedonlevitteen sensuurilinjaa etenkin kun se katsoo edustavansa n.s. lansimaista lehdistönvapautta ja pitää siten itseään n.s. valhemediaa parempana.

Sananvapausasioissa pidän mottonani B.Hallin (t.m.n. S.G.Tallentyre) tiivistystä Voltairen sananvapausajattelusta: "I disapprove of what you say, but I will defend to the death your right to say it," (teoksesta "The Friends of Voltaire").  Se sopisi muistaa myös n.s. länsimaisen valtavirtamediankin toimituksissa.

---

Julkaisen tämän piakkoin myös Uuden Suomen plokissani.

Näillä palstoilla ei, jum***uta, pilkata Häkkästä

Kaakon viestintä Oy -konserniin kuuluvan Länsi-Savon palstoilla ei ilmeisesti saa laskea leikkiä heidän idolistaan kokoomuslaisesta ministeri Antti Häkkäsestä.

Lehti julkaisi kymmenes kuluvaa kuuta Häkkäsen kirjoittaman äärimmäisen naivin pakinan, joita nykyään komeasti kolumneiksi kutsutaan, koulutuksessa. Siinä ministeri näin kouluvuoden alkajaiseksi riettaasti retostaen kehui kokoomuslaista koulutuspolitiikkaa.

Itse vastasin kirjoitukseen samanapäivänä, tunnustan pilkallisesti, kommentilla yhdistäen ministeri Bernerin ajaman n.s. "liikennekaaren" ja Häkkäsen esittelemän "koulupolun" näin kirjoittaen:

"Eiii, ei nyt enää tätäkin --- pitää näppinne erossa koulukaarista ja liikennepoluista vai mitä ne on. Voisiko näille häkkäsille, grahnlaasosille ja bernereille saada jotkut suojatyöpaikat jotta me tavalliset taatiaiset olisimme suojassa näiltä "kehittämiskärkihankkeilta"."

Näin kirjoituksen tallentuneen sivulle mutta se katosi parin tunnin sisällä.  Tallensin sen illansuussa uudelleen mutta yön aikana se katosi sieltä uudelleen. 

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun olen huomannut Länsi-Savon toimituksessa olevan joissakin vuoroissa äärimmäisen herkkähipiäisiä moderaattoreita.  Heidän hipiänsä on tosin melko vaihtelevasti herkkä.  Joskus hieman vapaammatkin muotoilut menevät läpi ja joskus taas varjellaan, esimerkiksi juuri Häkkästä ja myös kristilliskonservatiivisia arvoja.  Tällä kertaa taisin osua kipeilevään Kokoomusnäppylään tiedonlevitteen herkällä iholla.

Reaktiosta tulee vääjäämättä mieleen Arvo Salon kuuluisat sanat Lapualaisoopperassa, tosin toiseen tilanteeseen ja toisenlaisiin olosuhteisiin sijoitettuina.  Toivottavasti assosiaatiot jäävät vain vilkkaan mielikuvituksen tuotteiksi eikä kyseessä ole laajempi ilmipiirin kiristyminen.  Nauruahan vallalle ahneet tunnetusti pelkäävät yli kaiken.

Olisi toivottavaa, että näin maailmanlaajuisesti äärimmäisen vapaksi todetun lehdistön oloissa sorrutttaisi tälläiseen sensuuriin, ei edes vaikka kyseessä olisikin oman paikallisen taustajoukon uusi sankari jolle pedataan suurta uraa.

---

Julkaisen tämän kirjoituksen myös plokissani Uuden Suomen Puheenvuorossa. 

Tilulilu-Luukkanen

Tunnettu perussuomalainen dosentti Arto Luukkanen julkaisi plokikirjoituksen aiheesta "Uusi, iloinen & rasavilli Situ" jossa hän käsittelee omalla tyylillään persuleiden hajoamista puoluekokouksensa ympärille.  Viikkoa aiemmin hän oli julkaissut samasta aiheesta kirjoituksen "Tiina sanoi tilililu...".  

Kommentoin hänen jälkimmäistä kirjoitustaan muistelemalla hänen edellisen kirjoituksensa lupausta jättää aiheen pitkäksi aikaa ja palata Venäjän kimppuun seuraavasti kirjoittaen: "Luukkanen kirjoitti edellisessä plokikirjoituksessaan: "Olkooon tämä nyt viimeinen blogi PS puolueen vaiheilta pitkään aikaan."  Takki siis pysyi noin päin ihan melkein viikon. Vai onko vajaa kuusi kokonaista päivää pitkä aika Luukkasen horisontissa?  Väliin ei ehtinyt yhtään niitä mukamas tärkeämpiä Venäjän asioita.".   

Kommentoin myös erään toisen henkilön kommenttia joka esitti ajatuksena, että persulit eivät pysy kasassa ilman yhteistä ideologiaa näin kirjoittaen: "Niinpä, rosvot kiinni -herraviha maistereiden ja tohtorien johdolla ei oikein näytä ideologialta ja kun joiltakin matut raus -älämölöstelijöiltä pienellä rapsutuksella paljastuu ideologia niin porukat hajaantuvat kuin varpusparvi heti kun suuri johtaja ei enää viitsi poistuen takaviistoon."

Tämä ei kuitenkaan Luukkaselle sopinut vaan hän poisti kirjoitukseni sitä kommentoiden "harjoitin älyllistä hygieniaa ja otin muutaman vouhkan älämölöön pois. ))) tämä ei kuitenkaan ole mikään viemäri.".  

Esitin sen jälkeen kysymyksen: "On siis "vouhkaa älämölöä" muistaa mitä Luukkanen kirjoitti viime viikolla?" joka sekään ei hänelle sopinut vaan vastauksena oli poisto ja kommentti: "taas lähti...kuten sanoin ei vihapuhetta eikä vouhkausta.".  On siis viha puhetta muistella ja muistutella mitä Luukkanen kirjoitti edellisellä viikolla? Samaten on vihapuhetta ja älämölöä arvioida, että heidän herravihallaan ole ideologiaa mutta maahanmuuttokriittisyydellään on. 

Itse noita tekstejäni lukiessa en löydä niistä minkäänlaista vihapuhetta ketään vastaan, vouhkaamista tai älämölöä.  Toki ilmaus "matut raus" on hieman ehkä rajuhko mutta hain sillä vai samaa ilmaisurekisteriä jota persulit, Luukkanen itse m.l. käyttävät.

Tokihan Luukkasella on tämän sivuston eli Uuden Suomen sallima lupa päättää kuka ja millaisia kirjoituksia plokinsa kommenteiksi sallii mutta jos hän aikoo harjoittaa jonkinlaista "älyllistä hygieniaa" niin silloin pitäisi pyrkiä myös älylliseen rehellisyyteen ja päästä eroon yksisilmäisestä kaksinaismoralismista.

Kaiken kaikkiaan Luukkanen harjoittaa samaa herkkähipiäistä sensuuria kuin mihin olemme saaneet muutenkin tottua perussuomalaisten kanssa. Heidän oma nahkansa on prinsessamaisen herkkä mutta muiden niskaan tulee koko ajan älmölöä ja nyt jo keskinäistäkin tiluliluttelua.  Koskakohan he oppivat elämään kalustetuissa huoneissa?

----

Tämä kirjoitus on julkaistu myös hetki sitten Uuden Suomen plokissani myyrylainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi