Yhteiset aseet ja yhteiset sodat

Ruotsalaiset ministerit ehdottavat yhteisiä aseita.  Suomalaiset vastaavat ministerit suhtautuvat vaarallisen positiivisesti.  Ehdotuksella on vaarallisia kytköksiä ja siihen ei tule suostua.
 
Jälleen on löydetty uusia keinoja militarisoida turvallisuutta.  Tällä kertaa aloitteen tekivät ruotsalaiset, ulkoministeri Carl Bild ja puolustusministeri Karin Enström.  Molemmat tulevat Suomen Kokoomuksen veljespuolueesta Moderaateista.  

Dagens Nyhetär -lehdessä julkaistun ehdotuksen mukaan Pohjois- ja Baltianmaiden tulisi yhdistää aseitaan niin, että ne olisivat yhteisessä omistuksessa ja yhteisessä käytössä.

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan mielestä ehdotuksessa ei ole mitään uutta.  Se on merkillistä, sillä ruotsalaiset aikovat tehdä konkreettisen ehdotuksen vasta myöhemmin keväällä mutta Tuomiojalle kaikki on jo selvää.

Jopa Suomen puolustusministeri Carl Haglund on YLEn mukaan pohtinut asiaa Tuomiojaa pitemmälle kun hän on tunnnistanut ongelmat NATOon kuuluvien maiden kanssa.  Samaten hän on tunnistanut tarpeen valtiosopimuksille jos hommaan lähdtään.  Toki hänkin suhtautuu positiivisesti asiaan ja näkee mahdolliseksi lähteä vyöryttämään puolustusliittoa Ruotsin kanssa.

Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, perussuomalainen Jussi Niinistö on varovaisempi ja huomannut mielenkiintoisen seikan.  Hänen mukaansa on syytä epäillä ehdotukseen liittyvän pyrkimys kaupata ruotsalaisten asetehtaiden tuotteita.  Se voi hyvinkin olla taustalla.  Ruotsihan on supistanut omaa armeijaansa eikä ruotsalaisaseet ole juurikaan käyneet kaupaksi ulkomailla.  Liittolaiset olisivat helpompia asiakkaita.

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin jäänyt kokonaan miettimättä, ainakin toistaiseksi, miten aseiden käyttöä ohjattaisi.  Kuka päättäisi niiden käytöstä.  Nythän kaikki mukaan kaavaillut maat ovat mukana USAn miehitys- ja valloitussodassa Afganistanissa.  Osa maista on ollut innolla mukana muissakin sodissa, esimerkiksi Libyassa, Irakissa j.n.e. muualla päin maailmaa.  Miten yhteisiä aseita käytettäisi maailmalla ja mihin se sitoisi meidät mukaan?

Entä jos joku, esimerkiksi mukana oleva NATO-maa, joutuu konfliktiin.  Olemmeko me automaattisesti mukana jos meillä on yhteiset aseet ja meidän hallussamme olevia yhteisiä aseita tarvitaan NATOn rintamalla.  Olisiko NATOn vihollisella silloin intressi esimerkiksi ennalta ehkäisevästi tuhota noita aseita täällä?

Toisaalta mitä ehdotus tarkoittaisi kustannusten osalta?  Ruotsi on purkanut armeijaansa, muut eivät ja Suomi jopa vahvistanut.  Joutuisimmeko maksamaan muiden aseita?

Koko ehdotus on syytä vähin mutta kohteliain äänin haudata.  Siihen liittyy niin paljon epäilyttäviä ja vaarallisia elementtejä.

P.s. Samaisessa DN:n jutussa kerrottiin, että Islannin ilmavalvontaa suunnitellaan jo.  Se siis on ruotsalaisministerien mukaan jo ilmeisesti päätetty.

Vakuutuksella turvaa aseillekin

Liikenteessä vahinkoihin varaudutaan pakollisella liikennevakuutuksella.  Voitaisiko vastaavalla menettelyllä parantaa aseturvallisuutta?

Lueskelin tuossa muutamia blokikirjoituksia aselaeista ja aseiden vaarallisuudesta.  Niissä vertailtiin, taas kerran, aseita autoihin kun molemmat tappavat väärin käytettyinä. Varsin hyvin siellä aserajoituksia kannattavat perustelivat nidien erot.  Niitä lukiessa tuli mieleeni mallin ottaminen liikenteestä aseiden käsittelyyn ja hallintaan.

Voisimme säätää aseille pakollisen asevakuutuksen.  Pakollisen liikennevakuutuksen tavoin vakuutuksella korvattaisi täysimääräisenä aseella aiheutetut vahingot niin ihmisille kuin muutenkin.  Sillä katettaisi hoitokustannukset ja vahingonkorvaukset j.n.e. Eihän toki sekään saisi ihmiselämää takaisin mutta korvaisi menetyksiä kuten muuaalkin, m.m. liikenteessä tehdään.

Vakuutuksen hinta voisi määräytyä samoin kuin liikennevakuutuksienkin.  Mitä alttiimpi ase laatunsa, omistajan asuinpaikan j.n.e. mukaan on aiheuttamaan vahinkoja, sitä korkeampi maksu.  Asiallisista ja turvallisista säilytystiloista voisi saada alennusta. 

Vastuu vakuutuksen ottamisesta ja voimassa pitämisestä olisi aseen rekisteriin merkityllä haltijalla.  Aseenomistajaa kannustaisi säilyttämään aseensa kunnolla jos hän olisi vastuussa myös muiden sillä aiheuttamista vahingoista.

Aseiden edelleen myymisessä pitäisi olla varma rekisterimerkinnät ajantasalla pitävä ja vakuutuksen siirtävä menettely.  Ajoneuvojen osalta sellainen on saatu aikaiseksi, miksei siis aseillekin.  

Aseiden katoamiset olisivat ongelma jatkossakin  Nyt kun ase katoaa niin se katoaa. Omistajan menetys on "vain" aseen arvo.  Jatkossa hän olisi vastuussa aseella aiheutetuista vahingoista sen jälkeenkin, ainakin jonkin aikaa.  Ainakin siihen saakka kunnes omistusmerkintä rekisterissä olisi kohdallaan.  Vai pitäisikö se olla pidempikin jos kyseessä on silkka huolimattomuus tai leväperäisyys?

Vahva vakuutusturva ja -vastuu voisi ehkä kannustaa aseita hankkivat pitämään niistä entistä parempaa huolta.  Samalla niillä aiheutettuja vahinkoja voitaisi korvata menettelyllä joka on muutenkin käytössä yhteiskunnassa.  Vahinkojen haitallisuuteenkin tulisi yksi mittari lisää kun voitaisi arvioida vakuutuksesta korvattavien vahinkojen määriä.  Painopiste olisi kuitenkin tuossa vastuussa.  

Norja ja Suomi

Tämän hetken kiihkein keskustelun aihe on pommiräjäytys ja nuorten murhaaminen Oslossa.  Äärioikeistolainen, nationalisti ja kristitty uskovainen Anders Behring Breivik räjäytti ensin, ilmeisesti harhautukseksi, pommin Oslon keskustassa ja sen jälkeen meni ampumaan nuoria sosiaalidemokraatteja heidän kesäleirilleen.  Tähtäimessä oli kuulemma entinen pääministeri Gro Harlem Bruntland sekä kulttuurimarksismi ja monikulttuurisuus.    En malta olla minäkään kirjottamasta muutamista silmiini pistävistä jutuista.

Koko tapauksen käsittelyssä haiskahtaa valitettavan tavallinen tapa yleistää meille vastenmielisten tahojen tekoja ja yksityistää meille mieluisten tekoja.  Kun valtajulkisuudessamme käsitellään meidän valkoihoisen, länsimaisen kulttuuripiirimme ulkopuolisten pahoja tekoja, ne yleistetään sen mukaan mihin etniseen, poliittiseen tai uskonnolliseen ryhmään tekojen tekijä tai tekijät kuuluvat.  Sen sijaan meille tutumpien ja samanmielisten teot selitetään yksilön erheillä tai hänen mielensä kieroudella.  Niimpä tässäkään tapauksessa ei tuomita valkoihoisia, oikeistolaisia eikä kristittyjä.   Selitykseksi tarjotaan sen sijaan koettua yksinäisyyttä, naisettomuutta ja psykologisoidaan kaikenlaisilla mielen häiriöillä. 

Oma lukunsa tässä suhteessa on poliisin, niin suomalaisen kuin norjalaisenkin, yritykset selittää tekijä yksityisyrittäjäksi ilman kavereita ja organisaatiota.  Sillä ilmeisesti haetaan syytä omalle laiskuudelle ja haluttomuudelle puuttua ideologisesti mieluisten ryhmien toimintaan.  Tunnettuahan on poliisien yleinen oikeistolaisuus. personoimalla teko yksilön teoksi, voidaan selittää, ettei jatkossakaan ole tarvetta terhakoitumiselle riippumatta tekijän omista ilmoituksista erilaisista soluista ja teon eristämistekniikoista.

Tekovälineiden hankintaankaan ei mukamas saisi puuttua.  Breivik oli ensin yrittänyt hankkia laitonta asetta mutta kun ei ollut onnistunut, joutui "tyytymään" lailliseen.  Kaikki yritykset tarjota keinoja aseiden leviämisen valvontaan karahtavat yhteiskunnan metsästäjäpuolueen vastustukseen kun aseet eivät tapa.  Aukaisisiko tämä tapaus hieman enemmän kotoistenkin pyssysankareiden silmiä?

Maatalouden harjoittamisen nimissä näytetään saavan ostaa millaisia myrkkyjä tahansa m.m. pommien raaka-aineeksi.   Yhteiskuntamme päättäjien tiedossa on ollut vuosikymmeniä, että eräät lannoitteet sopivat mitä parhaiten räjäytysaineiden raaka-aineiksi.  Miksi siis asialle ei ole tehty mitään?  Miksi muuten niin innovatiivinen maatalousteollisuus ei ole kehittänyt tuotteitaan turvallisemmiksi?  Miksi alalla sen sijaan keskitytään kehittämään geenimanipulaatiota ja tuholaismyrkkyjä (jotka myös ovat Breivikin ja kumppanin kaltaisille mainioita välineitä?

Miksi yhteiskuntamme päättäjät tuntuivat olevan enemmän huolissaan harhautuspommista ja sen mahdollisista päättäjäuhreista kuin tavallisemmista nuorisoaktivisteista. Sisäministerimme, kristitty Päivi Räsänen/KD taisi omasta ensimmäisestä viestistään unohtaa nuoret uhrit kokonaan.  Sen sijaan hän oli huolissaan hyökkäyksestä valtiokoneistoa vastaan.  Niin eliitti erottautuu omaksi kerroksekseen eikä enää sen jälkeen näe mitä täällä alisessa rahvaan maailmassa tapahtuu. 

Olen ollut huomaavinani suhtautumisemme tälläisiin asioihin muuttuneen ja muuttuvan vuosikymmenten saatossa.  Ikäänkuin turrumme väkivallalle, niin yhteiskunnan laillisten väkivaltakoneistojen kuin laittomien yksilöiden ja ryhmien harjoittamalle.  Aikanaan kun sodassa olleet miehet ja naiset oppivat jälleen ihmisten tavoille, suhtautumisemme väkivaltaan normalisoitui.  Taisimme kokea siinä suhteessa huipun 70-luvulla.  Sen jälkeen olemme taas alkaneet turtua yhä raaistuvaan väkivaltaan.  Samalla haemme turvaa teknisillä laitteilla ja lisäväkivallalla oireita vastaan eli rakennamme aitoja, valvontajärjestelmiä ja väkivaltaorganisaatioita.  70-luvulla haimme syitä rakenteista mutta sen jälkeen olemme vain peitelleet oireita.  Liitän tämän kehityksen yhteen yleisen oikeistolaistumisen kanssa.  Yhteiskuntamme muuttuu siis koko ajan oikeistolaisemmaksi ja raaemmaksi.  Koskahan saavutamme lakipisteen ja käännymme taas kohti humanismia? Vai onnistuuko oikeistolaistamisemme viemään meidät entistä tiukemmin uusiin sotiin kammottavine seurauksineen?

Laittomia ja laillisia

Jälleen kerran on ammuskeltu ja tapettu ihmisiä julkisella paikalla, tällä kertaa Porvoossa. Pikkurikollinen puolusti oikeuttaan saada roskaruokaa ja äkkiä. Tapaukseen liittyen m.m. Pekka Sauri on vaatinut uudelleen puoliautomaattisten aseiden kieltämistä. Hyvä niin. Aseharrastajat ovat kuitenkin jo älähtäneet, että ase oli jo laiton ja siten kielletty eikä ole syytä kieltää laillisia vastaavia aseita. Aseharrastajilta jää kuitenkin huomaamatta mistä laittomat aseet tulevat. Valtaosa niistä on ollut laillisia mutta ovat päätyneet laittoman kaupan tai varkauksien kautta laittomiksi. Saurin vaatimus on looginen: jos pystymme vähentämään laillisia aseita, vähenevät aikaa myöten myös laittomat koska ei ole niin paljon varastettavaa. Eikä myöskään rikollisilla ole niin suurta syytä asevarustelun kiihdyttämiseen kun jo pienempikin "mutka" on harvinaisempi. Nythän tarvitaan jo sarjatuliaseita jotta rosmo poikkeasi massastaan.

Muutenkin aseharrastajien logiikka ontuu kun he kuvittelevat olevansa yksin aseturvallisuuden asiantuntijoita. Heidän käsityksensä mukaan pitää tuntea aseiden kaliberit ja muut tekniset yksityiskohdat jotta pystyisi näkemään aseharrastuksen vaarat ja seuraukset. Heidän asiantuntemuksensa kun menee niin, että jos erimieltä oleva yleistää, ei hän tunne yksityiskohtia ja on siksi väärässä tai jos erimieltä oleva menee yksityiskohtiin, niin ne eivät ratkaise vaan yleinen. Ja pahin tapa erimieltä olevan osoittaa aisantuntemattomuutensa turvallisuuden alalla, on erehtyä jossakin aseteknisessä yksityiskohdassa. Oikeammin taas näyttäisi siltä, että aseharrastajat peittävät itse yleisen omien yksityiskohtiensa alle.

Ihan oikeasti, jotta voisimme vähentää aseilla tapahtuvia kuolemantapauksia, loukkaantumisia ja läheltä piti -tilanteita meidän on

- on saatava aseet ja niiden haltijat kattavaan ja ajantasalla olevaan reksiteriin

- säädettävä laillisten aseiden säilytys ja käyttö turvalliseksi sekä valvottava niitä jotta mahdollisimman vähän laillisia aseita pääsee lipsumaan asiattomiin käsiin

- puututtava kaikkialla missä mahdollista laittomiin aseisiin esimerkiksi säätämällä rangaistukset niin, että poliisilla on mahdollisuus etsiä ja hakea pois laittomat aseet (nyt maksimirangaistus luvattomasta aseesta ei riitä esimerkiksi kotietsintään)

- valistettava ihmisiä niin, että aseisiin mahdollisesti liitettävä gloria saadaan hävitettyä.

Kaiken kaikkiaan yhteiskuntamme on sitä turvallisempi mitä vähemmän keskuudessamme on aseita, laillisia tai laittomia.