Maamme bulevardilehdet, Iltalehti ja -Sanomat ovat taas tavoittaneet uusmoralismin tumman pohjavirran. Molemmat ovat alkaneet pitää älämölöä vankien mukamas lepsusta kohtelusta. Kun pari kaveria on karannut ja pari jäänyt palaamatta lomalta niin me olemme keltaisen lehdistön mukaan keskellä turvallisuuskriisiä. Toimittajat piehtaroivat PerSumaisessa moralisoinnissa siitä, kuinka uhreja loukataan ja saatamme koska tahansa joutua verenhimoisen murhaajan paloittelemaksi. Viranomaiset eivät edes kerro meille keitä meidän pitäisi pelätä. Mukaan on saatu vielä jokunen poliisi valittamaan määrärahojen vähyyttä ja päättäjien kylmäkiskoisuutta lakia ja oikeutetta kohtaan.
Kukaan noista hutkivista zurnalisteista ei pysähdy miettimään miksi me rankaisemme rikoksen poluille hairahtuneita. He voisivat vaikka miettiä rankaisemmeko
- kostaaksemme, jotta uhrit voisivat kokea saavansa hyvitystä vai
- oikaistaksemme, jotta rikollinen kasvaisi jatkossa elämään paremmin vai
- eristääksemme, jotta rikolliset olisivat poissa ihmisten keskuudesta kolttostelemasta vai
- varoittaaksemme, jotta muut pysyisivät poissa pahanteosta?
Kun toimittajat tutkivan journalismin hengessä ensin selvittäisivät itselleen mitä me rankaisemisella haemme, voisivat he alkaa pohtia ovatko meidän keinomme, siis käytännön rangaistukset ja niiden toimeenpano, asianmukaisia ja parhaiten päämääräämme johtavia.
Epäilen toki, ettei meillä taviksilla eikä meidän johtajillammekaan ole selvillä oikeudenkäyttömme perustavaa laatua olevat asiat. Me ja he vain lähdemme toimittajien meille tarjoilemien yksityistapausten vietäväksi unohtaen mitä kokonaisuutena tapahtuu tai on tapahtumatta. Meillähän ihmisten pelko joutua rikoksen uhriksi, ihmisten todennäköisyys joutua rikoksen uhriksi ja rangaistuskäytännöt elävät kukin ihan omaa elämäänsä. Samaan aikaan kun ihmisten todennäköisyys joutua rikoksen uhriksi pienenee, meidän pelkomme sitä kohtaan kasvaa. Ja rangaistusten kovuus ja niiden toimeenpano ei heiluta rikollisuutta mihinkään suuntaan. Jos noilla kolmella asialla olisi jotain tekemistä toistensa kanssa niin Kiina, Iran ja USA olisivat tämän pallon lintukodot. Sen sijaan turvallisimpia maita ovat n.s. pohjoismaisia liberaaleja ja humaaneja käytäntöjä soveltavat maat. Siitä huolimatta ääliöpopulistinen oikeisto apunaan bulevardilehdistö lietsoo katteetonta pelkoa niitä keinoja kohtaan jotka meillä ylläpitävät turvallisuuttamme. Edes n.s. laatulehdistö ei korjaa keltaisen lehdistön virheitä, johtuneeko samoista omistajista?
Jälleen kerran: mistä löytyisi ne tiedonlevitteet, jotka ihan oikeasti pureutuisivat yhteiskunnallisten ilmiöiden syihin ja vielä saisivat viestinsä perille n.s. valtamediana?
Tekstit
