eroakirkosta.fi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työehdot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työehdot. Näytä kaikki tekstit

lauantai 30. marraskuuta 2019

Postin pörssittämisen jälkimaininkeja

Postin lakko päättyi ja nyt on meneillään rääppiäiset.  En malta olla puuttumatta joihinkin sen saamiin piirteisiin vaikka ensin ajattelinkin olla niihin näin omalla plokkauksella puuttumatta ja tyytyä vain muiden juttujen kommentointiin erilaisilla keskustelupalstoilla.  

Erityisesti on huomiotani kiinnittänyt opposition riekkuminen kähinän jälkipuinnissa eritoten sen takia, että koko kehitys on alkanut silloin kun he, erityisesti Kokoomus oli hallituksessa ja nimen omaan ajoi yhtiöittämis- ja yksityistämispolitiikkaa.  Se on perus- ja juurisyynä nyt Posti O.y.j:ssä yritettyyn kurjistavaan henkilöstöpolitiikkaan ja siihen valittuihin härskeihin ja röyhkeisiin keinoihin.  Niiden seurauksena posti kulkee huonosti eikä Kusti saa ansaitsemaansa palkka vaikka kuinka polkee.

Samaten Perussuomalaisten kanta on jokseenkin ihmellinen.  He olivat m.m. luomassa edellisen hallituksen hallitusohjelmaa johon sisällytettiin tuo tähän kiistaan johtanut linja.  Vaikka heidän johtonsa vaihdoksen jälkeen joutuivatkin pois hallituksesta, heidän uusi puheenjohtajansa vakuutti silloin sitoutumistaan valittuun linjaan.  Nyttemmin he syyttävät tästäkin maahanmuuttajia ja väittävät aina korvat heiluen olevansa työläisten puolella.

Keskustapuolueen hiljaisuus on ymmärrettävää.  Hehän olivat edellisen Juha Sipilän hallituksen pääministeripuolue ja omistajaohjausministerinä toimi nykyinen valtiovarainministeri Mika Lintilä.  He nimenomaan, yhdessä ensin Alexander Stubbin ja sittemmin Petteri Orpon sekä Timo Soinin kanssa suhmuroivat 'hevosenlantaohjelman'*) hallitukselle.  Sen mukaisesti jatkettiin porvareiden pitkää ohjelmaa yhtiöittää ja yksityistää veronmaksajien omaisuutta ja postin kohtalo on osa sitä.

Kokoomus sen sijaan on käyttäytynyt erityisen kaksinaismoralistisesti ja röyhkeästi.  Heillä toki lienee vaikeuksia sopeutua oppositioon pitkän yhtäjaksoisen hallituskauden jälkeen mutta kuitenkin heidän käytöksensä jaksaa ihmetyttää.  Miten lyhyt muisti heillä onkaan ja miten helposti he ovat kääntäneet takkinsa monissa asioissa.  Tai itse asiassa he kuvittelenevat kansalaisten muistia lyhyeksi ja luullevat voivansa syyttää muita omista tekemisistään.  Samaten heillä näyttäisi olevan vallalla oma sovellus brittiläisestä 'highly likely' menetelmästä sillä he syyttävät muita mutta eivät esitä perusteluja syytöksilleen.

Sosiaalidemokraatit ja Vasemmistoliitto sen sijaan ovat jotakuinkin pysyneet aiemmin lupaamallaan linjalla.  Toki lievää haparointiakin on ilmennyt.  Mutta toistaiseksi laittaisin sen liian luottamuksen piikkiin.   Kuten esimerkiksi  sairauslomailevan ja eroavan omistajaohjausministerin Sirpa Paateron lievä epäonnistumisen tai hertaantumisen hallituksen omistajaohjauslinjan toteutumisen vahtimisessa. Hänen olisi pitänyt pitää paremmin mielessään m.m. Josif Stalinin suuhun laitettu totuus: 'luottamus hjuva, kontrolli parempi'.

Postin hallitus Markku Pohjolan johdolla on erityinen syyllinen. Se on toki harjoittanut vain politiikkaa jota varten sen omistaja silloisen omistajaohjauslinjan takia on sen valinnut.  Mutta sen kyky pysytellä tiedotuksessaan tosiasioiden tasalla on ílmeisesti joutunut liian kovalle koetukselle.  Samoin ilmeisesti myös sen tahto puhua niin totta kuin pystyy lienee haasteiden keskellä.  Onhan Postin johdon viestit olleet hyvinkin kaukana todellisesta menosta ja järjellisestä asioiden hoidosta.  Sehän yrittää väittää, että heidän puutteellinen informointinsa omista päätöksistä olisi heille luvanantamista ja 'aikalisä' takoittaisi, että jos heti ei tule tarkkoja ohjeita niin aiemmalla tiellä voi jatkaa.  Heille pitäisi jokainen asia 'vääntää rautalangasta' ja kertoa yksityiskohtaisesti mitä tehdä.  Mitään ei ymmärretä itse. 

Aivan oma lukunsa on Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosasto.  Sehän on surullisen kuuluisa (kokoomuslaisesta) linjastaan jonka mukaan omistettujen yhtiöiden toimintaan ei pitäisi omistajan puuttua.  Ilmeisesti se on yksi 'rikkinäisistä puhelimista' matkalla 'hallituksen poliittinen linja' -> 'Posti O.y.j:n johdon konkreettinen tominta'.  Siellä varmaan on ollut vielä kirkkaana mielessä edellisten hallitusten politiikka eikä uuden hallituksen uudenlainen ole mennyt tajuntaan koska se ei ole ollut mieluisaa kuultavaa.  

Toinen 'rikkinäinen puhelin' lienee ollut ministeri Paateron avustajakunnassa.  Siellähän majailee vielä tätä kirjoitettaessakin muuan Paavali Kukkonen joka on ilmoittanut siirtyvänsä ensi keväänä Elinkeinoelämän keskusliittoon (EK).  On syytä epäillä, että hänellä olleen intersseissään toimia uuden työnantajansa piikkiin meritoituakseen heidän silmissään.  Viestit ovat siis saattaneet muotoutua matkalla.

Prosessin lopputulos on toki TES-keinottelun osalta hyvä mutta tyylistä ei kannata montaa pistettä monellekaan taholle antaa.  Jos joku niitä ansaitsee niin Postialan unioni (PAU) ja kaikki ne SAK-laiset a-liitot jotka osoittivat solidaarisuuttaan.  N.s. toimihenkilöliitot loistivat poissaolollaan mikä on heidän häpeänsä.  Tässäkin suhteessa hävettää olla Insinööriliiton ja Akavan jäsen mutta sehän onkin seurausta aiemman työnantajani harjoittasta TES-shoppailusta jossa Tieto O.y.j. yritti vaihtaa sopimiskumppanikseen pikkupomot (YTJ).

Kaikenkaikkiaan opetuksena tästä lienee ay-liikkeelle, että solidaarisuus toimii ja yhteistyössä on joukkovoimaa.  Poliittisille puolueille, että kannattaa muistaa aikaisemmat tekemisensä ja pysyä linjallaan jos hyvän sellaisen on valinnut.  Ja meille kaikille kansalaisille ja vaalikarjalle, että olisimme tarkempia mitä meidän nimissämme suhmuroidaan sekä tehdä havaintojemme mukaan parempia valintoja.  Meillä lienee nyt hallitus joka edes yrittää tehdä niinkuin lupaa ja pitää vaalikampanjan aikaisia puheitaan **). 

---
*) Nimitys 'hevosenlantaohjelma' siitä, että ensin julistivat, eritoten Stubb, tekevänsä lyhyen ja tiiviin 'strategiapaperin' hallitukselle ohjelmaksi mutta syntyi 74-sivuinen jossa mainittiin suosittavan hevosenlannan polttamista energiaksi.  Muiden kotieläinten lantaa ei ohjelmassa mainittu.

**) Piti tämäkin päivä vielä nähdä kun vanhaksi elää: minä kehun hallitusta.  Se on kuitenkin ehdollista sillä seuraan teitä tarkasti ja vedän tukeni pois jos en ole tyytyväinen.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Rakennusliiton varapuheenjohtajan huti

Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kyösti Suokas on avautunut useammanikin kerran Eduskunnassa tehdystä lakialoitteesta jolla luovuttaisi ulkomaalaisen työvoiman tarveharkinnasta.

Lakiehdotuksen tarkoituksena on vähentää byrokratiaa poistamalla Ulkomaalaislaista  (301/2004) tarveharkinta EU:n ulkopuolelta tulevilta työntekijöiltä.  EU-jäsenyyden aikana sen sisältä, esimerkiksi Virosta, tulevia se ei ole koskenutkaan.  Aloitteen takana on kirjava joukko eri eduskuntapuolueiden edustajia kärjessään Vasemmistoliiton Anne Kontula.  Muut ovat Juhana Vartiainen/kok, Veronica Rehn-Kivi/rkp, Emma Kari /vihr ja Tytti Tuppurainen/sdp.

Suokas tuntuu olevan ihan n.s. "pihalla" sen suhteen mitä työpaikoilla oikeasti tapahtuu.  Oikeastihan ulkomaalaisia työntekijöitä on jo pilvin pimein eikä heidän tulemistaan ole estetty eikä estetä tuolla byrokratian kiemuralla.  

Työnantajilla on keinonsa kiertää tuota "tarveharkintaa" m.m. käyttämällä ulkomaalaisia alihankintafirmoja, myös suomalaisten siellä omistamia.


Suokkaan ja muun ay-liikkeen toivoisikin keskittyvän työsuhteenehdoilla keinottelun estämiseen. Tällä tuon lakialoitteen ja sen tekijöiden haukkumisella Suokas ei kuitenkaan mitenkään edistä ay-liikkeenkin tavoitteekseen ottamaa samojen työehtojen ja -etujen saavuttamista kaikille suomalaisilla työpaikoilla työskenteleville.
Julkaisen tämän kirjoituksen myös Uuden Suomen plokissani.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Etelärannassa tuulee


EK on aloittanut kovan kampanjan kohti ensikevään TES-kierrosta.  Ay-liike ei näytä haluavan vastata.  Jäsenten olisi otettava edunvalvonta omiin käsiin.
 
Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) ja muut työnantajia edustavat piirit ovat viime aikoina aktivoituneet pitämään älämölöä monista työläisten elinolojen huononnuksista.  Kyytiä ovat saaneet niin eläkeikä, sairastaminen, koulutus kuin palkkakehityskin.  

Toki aiemminkin samat piirit ovat olleet samalla asialla ja ihan samoin puhein.  Nyt näyttäisi olevan oikein kampanja käynnissä.  Samaan aikaan EK on organisoitumassa uudelleen.  Toimitusjohtaja ja puheenjohtaja on vaihdettu: Mikko Pukkinen vaihdettiin Jyri Häkämieheen "luottamuspulan" takia ja Ole Johansson Ilpo Kokkilaan.  Sen jälkeen on alkanut luuta lakaista toimistossa kun parivaljakko ajaa EK:ta uusiin, puheiden perusteella entistä jyrkempiin asemiin.


Erityisen kummallista ja kaksinaismoralististista ovat puheet työurien pidentämisestä.  Yleensä nykyaikana pidetään hyvin vanhakantaisena puheita työn määrästä.  Modernia olisi puhua siitä tehdäänkö oikeita asioita ja tuotetaanko tehokkaasti tavoiteltuja tuloksia.  Siihen nähden työnantajapiirien, niin järjestö- kuin puoluetasollakin, puheet työajan lisäämisestä ovat vanhanaikaisia.

Erityisen kaksinaismoralistisia nuo puheet ovat EK:n johdolta kun heidän jäsenensä ovat ikärasisteja pitäen yli viisikymppisiä työntekijöitä lähinnä ongelmajätteenä.  Samaan aikaan kukaan provarillista politikoista ja työnantajajohtajista ei kerro miten pidempään töitä tekemään pakotettavat saisivat työpaikkoja järjestöjensä jäseniltä.

Samaan aikaan jo aikaisemmat kiristykset ovat jo nyt nostamassa reaalista eläkeikää yhä korkeammaksi.

Koulutuksen osalta työmarkkinajohtajat, entiset ja uudet, silmänkään värähtämättä ja ihan pokeri-ilmeellä kieltäytyvät jo sopimistaan koulutuspäivistä.  He katsovan sopimusrikkomuksen olevan vain ilmoitusasia.  Samaan aikaan he vaativat tiukkaa työrauhan valvontaa ja heidän siitä tulkitsemiensa rikkomusten entistä julmempaa rankaisemista.  

Samat tahot esittävät kampanjassaan palkkojen alentamista.  He eivät kuitenkaan näytä ajattelevan mihin palkollisten palkat menevät: heidän omien jäsentensä liiketoimintaan tulovirtana.  Sitä tuloa varten vain pitäisi tuottaa tavaroita ja palveluja ja sekös tuntuu nykykapitalistista finanssikapitalismin oloissa vastenmieliseltä.  Rahaa kun voi tehdä ostamalla ja myymällä höttörahaa.  Työläiset ovat siinä tarpeettomia.

Tämä EK:n kampanja liittynee ensi kevään TES-kierrokseen ja sen lähtötason asettamiseen työnantajien kannalta jo riittävän alas.  Kun tarjoaa työjanpidennyksiä erimuodoissaan, erilaisia palkan alennuksia ja muita kiristyksiä niin nollalinjakin saadaan näyttämään työntekijäjärjestöille voitolta.

Ay-liikkeen huippujohto näyttää jo asettuneen samaan asentoon.  SAK:n sosialidemokraattinen puheenjohtaja Lauri Lyly vielä jaksaa laiskasti ampuilla alas suurimpia mutta muuten on hiljaista.  Akavan kokoomuslainen puheenjohtaja Sture Fjäder on täysin käsittämättömällä tavalla jopa mennyt mukaan työnantajien kilpalaulantaan

Ay-liikkeen tulisi muistaa, että keskustelun avaaja päättää keskustelun asialistan, sen mistä keskustellaan ja millä tasolla.  Jos Ay-liikkeen huippujohto oikeasti on jäsentensä asialla niin heidän tulisi kiireesti avata keskustelua siitä miten jäsenistön asemaa ja työsuhteiden ehtoja oikeasti parannetaan eikä tyytyä vain peesailemaan työnantajajohtajia.  Vain omilla kunnianhimoisilla tavoitteilla voidaan saavuttaa oikeita tuloksia, muu on vain vastapuolen tavoitteiden torjumista.

Olen pitkän aikaa kuitenkin jo epäillyt, että ay-liikkeen huippujohtajilla ei olekaan oikeasti tarkoitus ajaa jäsentensä etuja vaan he kokevat olevansa työnantajajohtajien kanssa samalla asialla ja siitä kärsii nimenomaan ay-liikkeen jäsenistö.  Jäsenten olisikin mitä kiireimmin otettava järjestöt takaisin omiin käsiin.  Vain siten EK:n ja työnantajien voimistunut ahneus saadaan käännettyä työläisten hyväksi.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Työrauhaa alennuksessa


SAK:n ekonomistit suurissa viisauksissaan ovat laskeneet uuden työnantajien EK:n ja palkansaajakeskusjärjestöjen, SAK:n, STTK:n ja Akavan, raamisopimuksen nostavan palkansaajien ostovoimaa.  Mainos löytyy SAK:n sivuilta jossa Joonas Rahkola nimisen ekonomistin suulla sopimusta kehutaan. Asiaa uutisoi m.m. Kansan Uutiset nettijutussaan  Toki tietysti on luonnollista, että SAK:n väki kehuu solmimaansa sopimusta mutta luulisi tutkijoilla olevan jonkin verran rehellisyyttä ja ammattiylpeyttä.

Ensinnäkin sopimus ei ole raamisopimus palkoista vaan henkilöstökuluista, ainakin työnantajien tulkinnan mukaan, vaikka sitä ei sopimustekstissä suoraan sanotakaan.  Jos siis ensimmäiseksi 13 kuukaudeksi 2,4 % ja se tulkitaan palkkakustannusten nousuksi niin palkoille jää 1,42 % ja lopulle 12 kuukaudelle luvatusta 1,9 %:sta jää 1,27 %.

Samaan aikaan vuositason inflaatioksi kuluvalle vuodelle on arvioitu 3,1 % ja vuodelle 2012 on arvioitu 2,7 %.  Luvut ovat n.s. tilastolukuja eikä tavallisten ihmisten kauppojen kassoilla ja vuokraisäntien edessä kokemia todellisia hintojen nousuja.

Aiemmin sovitut palkankorotukset tälle vuodelle lienevät n. 2 %:n luokkaa parhaimmillaankin.


150 €:n kertakorvaus keskipalkan tasolla (3032 €) on n. 0,4 %.  Valtaosa saa toki paljon vähemmän kun näitä sopimuksia tarjoilevienkin palkat on keskiarvossa mukana. 

Noita lukuja kun ynnäilee niin pääsee tulemaan, että ostovoiman alenemisperimää jää päättyvistä sopimuksista vähintäänkin n. 1 %:n verran.  Ehdotetut sopimukset alentavat tulkintatavasta riippuen ostovoimaa lisää ensimmäisenä vuonna 1,3 – 0,1 % joka taas on uutta alenemisperimää seuraaville vuosille.  Todellisuudessa yksittäisten liittojen sopimat TESit sitten jäävät noidenkin alle joten mistä SAK:n ekonomistit siis repivät tuon ostovoiman kasvun?

SAK:n ekonomistit näyttävät laskevan koko ehdotetun sopimuskauden korotukset yhteen ja vertaavat sitä harhautuksessaan yhden vuoden ennustettuun inflaatioon.  He eivät malta kertoa, että sopimuskauden koko pituus on yli kaksi vuotta eikä, että vain ensimmäisen korotuksen ajankohta on sopimuksessa mainittu, jälkimmäistä ei.  He näyttävät myös olettavan, että palkansaajat saavat palkkoihinsa kaiken mitä tuossa kattoraamissa luvataan.  Ja siitäkin huolimatta heidän laskelmansa heittää.

Oma lukunsa on sitten nuo paljon mainostetut laadulliset parannukset tekstikysymyksissä.  Niitä ekonomistit hehkuttavat mutta ne ohitetaan kuitenkin itse sopimustekstissä sanoilla ”edistetään”, ”selvitetään”, ”uudistetaan” ja ”yksinkertaistetaan”.  Sopimuksessa ei sanota mihin suuntaan ja kenen eduksi.  Samalla esimerkiksi perhevapaissa otetaan hallitusohjelman ehdotus sellaisenaan mukamas sopimuksen tuomana laadullisena parannuksena.

Erityisen käsittämätöntä on SAK:n ekonomistien puheet n.s. palkkaperinnöstä.  Sehän on käsite jolla työnantajat yrittävät myydä saman korotuksen kahteen kertaan, ensin varsinaisessa sopimuksessa ja sen jälkeen samoilla rahoilla toiseen kertaan seuraavassa sopimuksessa.  Nyt näköjään SAK:nkin väki on lähtenyt tuohon työnantajien härskiin vedätykseen mukaan.

Heikki Harma (alias Hector) kirjoitti 1970-luvulla Työttömän arkiviisuun viimeisiksi säkeiksi:
”No tulkeepas meille, me leivomme teille
leivän joka ei ole mittää.
Toivoa vain soppii, että köyhä oppii,
että armonpalat ei ole mittään.”. 
Toivottavasti me tavalliset palkansaajataatiaiset vihdoinkin opimme, emmekä alistu näihin armopaloihin joita meillä vääryydellä ja viekkaudella kaupataan. Työrauha on kapitalistille oikeasti kalliimpi ja työväenliikkeen tehtävä, mukaanlukien SAK, on hankkia siitä jäsenilleen käypä hinta.