Kirjeitä Rehnin myllystä

Komissaari Rehn on lähettänyt kirjeen IMF:n, EKP:n ja eräille muille finanssielämän johtajille.  Rehn puuttuu käsittämättömällä tavalla taloustieteilijöiden akateemiseen vapauteen.  Rehnin kirje on jäänyt Suomessa vaille ansaitsemaansa huomiota. 
 
EU:n talouskomissaari ja EU:n komission varapuheenjohtaja Olli Rehn on lähestynyt kirjeellä Euroopan keskuspankin pääjohtajaa, IMF:n pääjohtajaa ja eräitä muita kansainvälisen finanssimaailman silmää tekeviä.  Kirjeessään Rehn kiittelee tukevista kommenteista EU:n kasvu ja kestävyysraportille sekä mainostaa kolleegoilleen tulevaa EU:n talviennustetta. Kiittelyt menee normaalin kohteliasuuden piikkiin mutta jatko onkin sitten oudompaa tekstiä.

Rehn katsoo asiakseen lähteä syyttämään EU:n ja IMF:n huippujohtojen harjoittaman politiikan arvostelua.  Hänen mielestään tiedemiesten sekä teoreettiset ja käytännön havainnot ovat väärin eikä sellaista pitäisi tehdä.  Sallittua tulisi olla vain uskon vahvistaminen EU:n huippujohdon politiikan ainutlaatuiseen ja -kertaiseen erehtymättömyyteen ja oikeutukseen.

Rehnin mielestä rahoitusamarkkinoiden luottamus on ydinjuttu eikä sitä saisi vaarantaa epäilevillä tutkimustuloksilla.  Jos siis Rehnin ja kumppanien politiikka ei toimi niin ekonomistit eivät saisi sitä sanoa jotta politiikan vääryys ei veisi banksterien luottamusta heidän politiikkaansa.

Niinpä esimerkiksi taloustutkija Jonathan Portes esittääkin varsin kirpeää kritiikkiä blokissaan Rehniä vastaan. Portes on UK:n kansallisen talous- ja yhteiskunnallisen tutkimusinstituutin johtaja ja m.m. entinen UK:n hallituksen johtava talousasiantuntija.  Hänen asiantuntemuksensa lienee kohdallaan kun hän mitätöi Rehnin esityksiä ja puolustaa akateemista vapautta.

Meillä täällä Suomessa, jossa yleensä seurataan Rehnin tekemisiä melko tarkastikin, kirjeeseen näyttää kiinnittäneen huomiota  vain Tiedonantaja-lehti. Se kirjoitti aiheesta 8/2013 numeronsa pääkirjoituksessa "Komissaari Rehnin paimenkirje kertoo EU-päättäjien epätoivosta".  Vaikeneminen on, tietenkin, kuvaavaa suomalaisen valtatiedotusvälineistön suhtautumiselle.  Mikään, mikä horjuttaa asiallisella, teoreettisesti perusteltavissa olevalla ja käytännön havainnoilla todistetulla tavalla EU:n politiikanuskottavuutta, ei saa ylittää uutiskynnystä.  Julkisuudessa saa näkyä vain PerSujen kaltainen päätön älämölö johon Rehnit ja kumppanit osaavat vastata.   Kritiikki johon EU-eliitti ei kykene vastaamaan on vaiettava ja niinpä tämänkin kirjeen käsittely hautautuu marginaaliseen vasemmistolehteen. 

Tosin Portes näkee Rehnin kirjeessä positiivistakin. Nimittäin sen, että kannattaa todellakin toivoa akateemisten kirjoittajien, kuten hän blokissaan, todellakin pystyvän vaikuttamaan niihin korjausliikkeisiin joita EU:n politiikkaan pitää tehdä kun nykyinen murenee. 

Libertaarikapitalismin juhlaa ja krokotiilit lihovat

Björn Wahlroos tulee viettämään syntymäpäiviään ja Olli Rehn on julkaissut taas kirjan.  Köyhät tulevat entistä köyhemmiksi, rikkaat rikkaammiksi ja kadunkulmissa soi Syyrian rämisevä musiikki.  Eli sama meno jatkuu.

Kymmenes lokakuuta Sampo-konsernin, UPM:n ja Nordea-pankin hallitusten puheenjohtaja ja Sammon pääomistaja Björn Arne Christer " Nalle" Wahlroos täyttää 60 vuotta.  Erilaiset tiedonlevitteet ovat jo päivien ajan revitelleet hänen tekemisiään ja henkilöhistoriaansa sekä juhliaan hotelli Le Negrescossa Nizzassa.  Toisaalta EU:n talouskomissaari ja komission varapuheenjohtaja Olli Rehn on julkaisut taas kirjan jossa hän hahmottelee EU-yhdentymisen vaihtoehdottomuutta ja erimieltä olevien tyhmyyttä.

Wahlroos on tullut kuuluisaksi erinomaisella oikeassa olemisen esittämisellä oli hän sitten marksilaiseksi julistautunut äärivasemmistolainen tai kapitalistien vapautta ajava ja siitä hyötyvä ääriporvari.  Mielipiteistä riippumatta arroganttius ja itsensä muita parempana pitäminen on säilynyt ja säilynee seitsemännelläkin ikävuosikymmenellä.  Saanemme edelleenkin  kuulla kuinka kapitaaleilla ja kapitalisteilla ei ole velvollisuuksia kuin omaisuuksiaan kohtaan ja häviäjien holhoamista tulee välttää RUK:n opein.

Olli Rehn on jälleen, ainakin kirjaesittelyiden mukaan, taas uudessa kirjassaan Myrskyn silmässä (Otava) osoittanut kuinka EU-eliitin ja hänen harjoittamansa politiikka on ollut viisaiden ihmisten harjoittamaa ja ainoa vaihtoehto.  Ainakin jos sitä vertaa Rehnin itsensä rakentamien olkiukkojen ehdottamiin hallitsemattomuuksiin.  Hänkään ei katso olevan tarpeellista oikeasti ottaa huomioon mitä erimieltä olevat oikeasti ehdottavat.

Noita molempia liberaalin kapitalismin airuita yhdistää samankaltainen muiden mielipiteistä välittämätön oman oikeassa olemisen korostaminen.  Muut, erimieltä olevat ovat tyhmiä, tietämättömiä, laiskoja ja vaaraksi muille.  Sitten kun asiat eivät sitten menekään niinkuin he ovat luvanneet niin vika on aina muissa tai ainakin muut vaihtoehdot olisivat johtaneet vielä pahempaan.

Iltalehti julkaisi viikonlopun numerossaan Jyrki Vesikansan, Wahlroosin ilmeisen luottotoimittajan, jutun yhteydessä kuvan Wahlroosista ja kaveristaan Leif Salmenista jossa Wahlroosilla on olallaan plakaatti tekstillä "Vastuu tulevaisuudesta on meidän".  Tuo tuolloisen nuorison julistus saa nyt pelottavan kaiun kun vastuu oikeasti on näillä Wahrooseilla ja ja Rehneillä.  Miten he vastuunsa kantavat ja miten korjaavat aiheuttamansa hirveydet tästä politiikasta joka toteuttaa Mika Waltarin Sinuhen orjan Kaptahin suuhun laittamia sanoja köyhien köyhtymisestä, rikkaiden rikastumisesta ja Syyrian rämisestä musiikista kadunkulmissa? Syyrialainen musiikki on vain vaihtunut sikäläiseksi sodan räimeeksi osana tätä harjoitettua politiikkaa.  Meidän ei olisi oikeasti pakko antaa näin aina olevan vaan yhdessä halutessamme voisimme lopettaa kapitalismin krototiilien lihottamisen.

Demokratiaa kehtoonsa

Meidän EU-fanaatikkomme Jyrki Katainen, Olli Rehn ja kumppanit ovat suivaantuneet Kreikan pääministerille Georgios Papandreoulle kun tämä on uskaltanut turvautua demokratiaan. Samalla asialla häärivät myös muut EU-johtajat kuten Angela Merkel, Jean-Claude Juncker ja Nicolas Sarkozy sekä monet muut jotka kokevat jotakin EU-kuvioissa olevansa. Onhan vallan kamalaa, että länsimaisen demokratiamme kehdoksi mainitussa Kreikassa harjoitetaan demokratiaa.

Nämä eurooppalaiset porvaripoliitikot ovat ennenkuin kunnostautuneet samalla asialla. Jos jossakin on uskallettu järjestää kansanäänestyksiä jostakin EU:iin liittyvästä niin niitä on toistettu niinkauan kunnes on saatu ”oikea” tulos. Suomessakin on uhkailtu, että äänestyksiä toistetaan riittävän monta kertaa. Nyt ei ilmeisesti haluat ottaa edes sitä riskiä.

He ovat ilmeisesti vakuuttuneet, että heidän rakennelmansa ei kestä alkeellisintakaan demokratian testiä ja romahtaa heti jos kreikkalaiset tavalliset ihmiset saavat sanoa siitä sanansa.

Oikeastihan Papandreou halunnee hakea tukea epäsuositulle säästöohjelmalle. Jos hän ei pysty osoittamaan, että enemmistö kreikkalaisista sitä tukee, mielenosoitukset ja lakot jatkuvat ja romuttavat suunnitelman toteuttamisen kuitenkin. Ainoa mahdollisuus on osoittaa tuki kansanäänestyksellä sillä mielenosoituksilla se ei onnistu. Papandreullahan ei ole mahdollisuutta hävitä äänestystä. Jos hän häviää niin hänen hallituksensa on entinen ja hänen henkilökohtainen uransa myös ainakin joksikin aikaa. Odotettavissa onkin massiivinen pelottelukampanja jolla ihmiset yritetään saada säästöohjelman taakse.

EU-eliitti olisi ilmeisesti halunnut kuitenkin samaa kuin esimerkiksi globalisaation vastaisissa mielenosoituksissa eli halla-aholaisesti panssarit kaduille. Papandreou ei kuitenkaan sitä, onneksi, näytä haluavan ja vaihtoi varmuuden vuoksi armeijan johtoakin. Toivottavasti uudet kenraalit johdossa eivät ole halla-aholaisia PerSuleita.

Toisaalta jos ohjelma häviää äänestyksen, Kreikan tie onkin toinen, ehkä kreikkalaisen mytologian Fenix-linnun tie ylös tuhkasta. Joka tapauksessa silloin EU-eliitin suuri haave kärsii pahan kolauksen ja toivottavasti myös muiden EU-maiden ihmiset näkevät, että muitakin mahdollisuuksia on kuin näiden merkeleiden, junckereiden ja kataisten sekä rehnien tarjoilema. Pankkien omistajat ja heidän palkkarenkinsä voidaan oikeasti laittaa vastuuseen j.n.e. Tai meidän laitetaan taas uudelleen maksamaan muiden kuprut ja eliitti senkun porskuttaa kohti uusia saalistuksia.  Onnea ja menestystä Georgios Papandeoulle valitsemallaan tiellä.

---
Lisäys 13/11 -11:
Ei sitten Papandreoun yritys demokraattisesta kansanäänestyksestä toteutunut.  Ei ollut EU-eliitillä kanttia kokeilla rakennelmansa kestävyyttä.

Rehnin olkiukko ja oikea talous tiedonlevitteissä

EU:n talouskomissaari Olli Rehn on parhaillaan esiintymässä Mikkelin Päämaja-symposiumissa.  Asiaa uutisoi sekä Länsi-Savo että YLE useammallakin uutislevitteellä.

Rehnin pääviesti näyttää olevan, että kreikkalaisten yhteinen omaisuus pitää yksityistää ja saadut rahat jakaa yksityisille ulkomaisille pankeille.  Jos pankit haluavat vielä enemmän, sitten jaetaan muiden euromaiden veronmaksajien rahaa ja laskut maksatetaan kaikkein kitkerimmin tavallisilla kreikkalaisilla.  Hänen viestinsä on sama kuin muun EU-eliitin ja IMF:n jo aiemminkin vastaavissa kriiseissä, tunnetuin tuloksin. Kaikkialla missä reseptiä on sovellettu, seurauksena on ollut vain savuavia raunioita ja tavallisten ihmisten kärsimyksiä.  Sen sijaan tuosta kuurista kieltäytyneet kuten esimerkiksi Argentiina, ovat selviytyneet paljon paremmin.

Rehn rakentaa vastustajistaan itselleen sopivaa olkiukkoa väittelykumppaniksi kun ilmeisesti ei uskalla lähteä vastaamaan oikeisiin vastaväitteisiin.  Hänen olkiukkonsa nykymenolle tarjoama vaihtoehto on hillitsemätön Kreikan konkurssi jossa maksajina olisivat Kreikan vähäosaiset.  Oikeassa elämässähän asiat eivät menisi noin jos ne muuten kuin rehniläisten haluamalla tavalla menisivät.

Vaihtoehtohan olisi tietenkin esimerkiksi hallittu velkajärjestely.  Siinä velkojat eli suuret kansainväliset pankit ottaisivat vastuulleen osan lainoista ja osan lainoista kreikkalaiset maksaisivat pidennetyllä aikataululla ja markkinakorkoja alemmalla korolla.  Silloin kreikkalaista yhteiskuntaa ei tarvitsisi ajaa alas ja kreikkalaisilla olisi realiset mahdollisuudet korjata valtiontaloutensa epäkohdat kuten esimerkiksi verotuksen tehokkuuden.  Yksityistäminen ei siis ole mikään pakko.  Vaihtoehdolla on myös referenssejä onnistumisesta, esimerkiksi Argentiinassa.

Lisäksi vakuuksien käytöllekin on erilaisia mahdollisia ilman, että omaisuutta tarvitsee yksityistää.  Kreikan valtio voisi kiinnittää omaa omaisuuttaan joka sitten JOS vakuuksia tarvitsee realisoida, siirtyisi vakuudensaajavaltion omaisuudeksi.  Sen jälkeen omaisuuden tuotot käytettäisi lainojen lyhennyksiin.  Ja alkuperäiselle omistajalle voitaisi antaa etuosto-oikeus siten, että voivat lunastaa menettämänsä kansallisomaisuuden takaisin heti kun pystyvät.

Lainajärjestelyllä toteutuisi lainanantajien vastuu ja heidän ottamansa kohtuuttomat riskit osittain realisoituisivat.  Pankkien omistajat ja johtajat saisivat viestin, että veronmaksajat eivät ryntää automaattisesti maksamaan heidän kuprujaan.  Toki se tarkoittaisi jonkun tai joidenkin pankkien nurin menoa mutta pankkiirit näkisivät, että heillä on aito vastuu tekemisistään.  Silloin meno jatkossa ei olisi yhtä holtitonta - toivottavasti.

Mahdollisuuksia siis on jos niitä ideologiselta yksityistämisvimmalta haluttaisi nähdä.  Näitä EU-hörhöjen näköaloja näyttää kuitenkin sumentavan uusliberalistisen ideologian vinot näyt.   Vai onko kyseessä pragmaattinen omaisuuden uusjako?

Kun globaalit kapitaalikeskittymät ovat jakaneet yksityisen kapitaalin, seuraavana vuorossa on globaali kannsallisvarauden uusjako kapitalistien voitontavoittelulle.  Kun kansantalouden lainalaisuuksien vuoksi sijoitetun pääoman suhteellisella tuotolla on lainomaisesti ominaisuutenaan laskea niin voittojen kasvattamiseksi tarvitaan yhä suurempia pääomia (vrt. marksilainen käsite "voiton suhdeluvun laskeva tendenssi")

Suurempia pääomia kasvatetaan kahdella tavalla: joko haalimalla sellaista omaisuutta joka aiemmin ei ole ollut mukana pelissä (esim. Kreikan valtion omaisuus) tai tekemällä virtuaalista rahaa (s.o. pankit laskevat liikkeelle uusia lainoja ilman reaalivakuuksia esim. lainat kreikkalaisille).  Nämä kapitalismin rakenteelliset seikat eivät Rehnejä et al kiinnosta vaan vain se, kuinka peli saadaan pidettyä käynnissä tässä jatkuvan kriisin tilassa.  Nämä kansantalouksien ja kapitalismin rakenteet eivät näytä kiinnostavan monia muitakaan.  Niin Jutta Urpilainen ja Paavo Arhinmäki hallituksessa kuin Timo Soini oppositiossa puhuvat vain hieman tiukemmin oireista mutta eivät tee mitään rakenteelle joka ylläpitää tätä rahastusautomaattia.  Ja hallituksen porvarit johdossaan pääministeri Jyrki Katainen ovat innolla mukana ilman mitään pidikkeitä.

Mistä löytyisi ne analyyttiset tiedotusvälineet ja asiantuntevat poliitikot, jotka osoittivat Rehnille mitkä oikeasti ovat rakenteet, asetelmat ja vaihtoehdot.  Miksi Rehn ja kumppanit saavat tuota omaa hölynpölyään niin helposti läpi?  Eivätkö toimittajat ymmärrä puheena olevia asioita vai eivätkö he halua häiritä EU-laisten suloisen myrkyllistä yksimielisyyttä?

Pankkitukiautomaatti

EU:n valtiovarainministerit ja muuta EU-eliittiä, m.l. meidän Kataisemme ja EU:n Rehn, ovat parhaillaan Brysselissä keksimässä uusia uhrilahjoja joilla lepytellä hurjistuneita markkinavoimia.

Ratkaisuksi lienee nousemassa kerätä rahasto josta jakaa uutta pankkitukea jos pankkikapitalisteja alkaa uhata voittojen kasvun tyrehtyminen. Syntymässä lienee varsinainen pankkitukiautomaatti jolla pitää pankkien spekulanttirengit tyytyväisinä bonuksiinsa ja pankkien omistajat luottavaisina voittojensa kehitykseen.

Oikeasti nuo lepyteltävänä olevat markkinavoimat koostuvat muutamasta suuresta pankista ja niiden muutamasta kymmenestä, korkeintaan muutamasta sadasta johtavasta spekulantista. Heille ollaan nyt keräämässä entisen 50 000 000 000 €:n lisäksi uutta 60 000 000 000 €:n rahaläjää jonka turvin voidaan tehdä lisää lainarahaa kymmenkertainen määrä. Lainaongelmaa siis korjataan ensin lainaamalla pääomaa jonka turvin voidaan lainata lisää ja samoilta pankeilta kuin aikaisemmatkin ongelmalainat. Nuo pankit ovat rikastuneet luomalla tätä lainaongelmaa ja nyt sitä ratkaistaan rikastuttamalla heitä lisää.

Keppihevosena käytetään nyt Kreikkaa ja uhkaillaan muilla Etelä-Euroopan mailla. Käsittääkseni jo vuosia kuitenkin myös suuret EU-maat kuten Saksa ja Ranska ovat vähät välittäneet vakaussäännöistä ja alijäämien rajoista.

Ratkaisu on hieman samanlainen kuin aikoinaan 90-luvun taitteen lamassa. Silloinen Suomen pankin johtaja Rolf Kullberg syytti kansalaisia kulutusjuhlasta vaikka kyse oli pankkien keinottelubileistä. Nyt on tässä suhteessa samankaltaiselta näyttävä tilanne ja taas on ratkaisu sama eli korjaamiseen tarvittavat rahat revitään tavallisten ihmisten selkänahasta eikä pankkien omistajilta eikä heidän rengeiltään.

Mistä löytyisi politiikassamme se sadun pikku poika joka kertoisi, että kuninkaalla ei ole housuja?

Merkittävät tehtävät

Olemme taas saaneet seurata jaksoa sarjasta Suomalaisia merkittäviin tehtäviin. Meille on tarjottu draamaa siitä kuinka suomalaiset poliitikot hoitavat toisia suomalaisia poliitikkoja merkittäviin tehtäviin Euroopan Unionissa. Tällähän meille EU:ta aikoinaan kaupattiin; suomalaiset pääsevät merkittäviin tehtäviin hoitamaan suomalaisten etuja.

Jälleen kerran meillä oli kaikkien tukemat, merkittävät vaikuttajat tarjolla. Ei tarvitse kuin eurooppalaisten valita kenet merkittävän suomalaisen mahtimiehen haluavat.

Jälleen kerran selitys pettymyksen on sama: eivät halunneet vaikutusvaltaista viranhaltijaa viemään isojen jäsenmaiden valtaa vaan tyytyivät tuntemattomiin kompromissiehdokkaisiin kun pääministeri Herman van Rompuyn ja komissaari ja paronitar lady Catherine Ashtonin valitsivat.

Koko valintaprosessin ajan meillä hehkutettiin tarjokkaidemme tunnettuutta ja kansainvälistä tukea. Se tuki taisi kuitenkin olla sitä kuuluisaa eurooppalaista kohteliaisuutta ja small talkia. Kun suomalaiset toimittajat ovat kysyneet länsi-eurooppalaisten lehtien kolleegoilta sopiksiko Lipponen tai Rehn johonkin tehtävään tai ei, niin he ovat kohteliaasti vastanneet, että miksikäs ei. Samalla tavalla samojen seutujen sosiaalidemokraatit ovat olleet kohteliaita suomalaisille puoluetovereilleen samanlaisia kyseltäessä.

Keskustelussa kummastutti kuinka tyynesti kaikki asia- eli sisältökysymykset ohitettiin. Kukaan ei perustellut kenenkään ehdokkaan paremmuutta osaamisella sisältöasioissa. Tämä puute ei tosin hämmästyttänyt koska samanlaiseen menoon on saanut jo tottua. Ei myöskään suomalaisten häviöitä ole arvioitu osaamisen ja soveltuvuuden näkökulmasta. Kukaan ei ole nähnyt mitään puutteita Lipposen, Ahtisaaren, Rehnin t.m.s. asiaosaamisessa. Tosin ei heidän valintaansakaan ole perusteltu asiaosaamisella vaan lobbaajien taidolla ja sinnikkyydellä sekä sillä, että suomalaisillekin kuuluu tärkeitä tehtäviä.

Nyt sitten ollaan hakemassa Rehnille n.s. "painavaa salkkua" komissiosta. Taisi olla Kokoomuksen Salolainen joka ehdotti kauppakomissaarin tehtävää. En ole havainnut kuitenkaan Rehnillä taustassaan alan koulutusta tai osaamista jollei kesätöitä isän varaosaliikkeessä lasketa. Taitaa taas käydä niin, että joku takarivin komisaarius muuttuu yhdessä yössä tärkeäksi kun suomalaiselle sellainen heitetään.

Koskahan oikeasti opitaan, että tuollaiset asiat ovat kaupankäyntiä mutta meillä ei taida olla mitään millä käydä kauppaa isojen poikien kanssa.