Raameja vaihtoehtobudjetille

Näin kevättalven lähestyessä on ollut tapana alkaa puhua seuraavan vuoden budjetin raameista ja kehyksistä sekä linjoista.  Halajanpa minäkin laittaa lusikkani sitä soppaa hämmentämään näkemyksilläni miten tässä tilanteessa tulisi tarjota edellytyksiä budjetin raameen laajentamiselle ja linjauksille jotta niille saataisi nykyistä enemmän mahdollisuuksia  talouspolitiikan hyödylliselle harjoittamiselle.

Suomen kansantalouden tilasta, välillä vahvaksi kehutusta ja välillä kuraksi haukutusta, velkoineen kaikkineen on väännetty jo vuosia.  Sen vahvuudella milloin perustellaan sotavarustelua ja Kiovan hallinnon tukemista sekä toisella kertaa valkaantumiseen vetoamalla on kieltäydytty pitämästä terveydenhoitoa, koulutusta, sosiaaliturvaa y.m. tarpeellista kunnossa.  Samalla on toitotettu "velkajarruksi" 1) kutsuttua teknistä ylärajaa valtionvelalle kuten myös sille saatua tukea oppositiosta (pl. Vasemmistoliitto).

Oma lukunsa on etenkin oikeistopoliitikkojen hataralla pohjalla oleva julistus sotateollisuuden autuaaksi tekevästä voimasta.  Erityisesti Kokoomuksen militantti talousliberaali siipi sitä hehkuttaa, mukanaan Petteri Orpo, Antti Häkkänen eikä Perussuomalaisetkaan hiljaa ole.

Yleinen viitekehys valtiontaloutta koskettelevalle keskustelulle on hiipunut kasvu sitten 2008 talouskriisin.  Sen jälkeistä aikaa on kuvattu harhaanjohtavasti kasvuttomaksi vaikka kyse on pikemmin hitaasta kasvusta jolla on jääty jälkeen EU-laisten y.m. verrokkimaiden nousukausista, puhumattakaan Kiinasta, Intiasta ja Venäjästä joita on yritetty hillitä erilaisia USAn hybridisodan talousoffensiiveillä 2) tulleista sanktioiden kautta piratismiin (mm laivakaappaukset), terrorismiin (mm Nord Stream -putkien räjäytykset) ja vihollisiksi koettujen murhiin (m.m. Ajatollah Ali Hosseini Khamenei (1939-2026)).  Kokokuva on kuitenkin monivivahteinen kun tarkastellaan talouden erityispiirteitä, kuten esimerkiksi työllisyyttä.

Pitkään EU:n, ml Suomi ennenkuin Jyrki Kataisen hallitus alkoi "hoitaa" taloutta 2008 kriisin jälkeen, melkoisen hyvä talouskehitys perustui keskisen Euroopan, etenkin Saksan vahvaan ja kasvavaan talouteen.  EU:n kehityksen USA tuhosi ajamalla pakotteillaan ja kiristyksellään lopettamaan halvan kaasun luotettavan tuonnin Venäjältä ja vaihtamaan se epävarmoihin ja kalliimpiin lähteisiin muualla mutta erityisesti USAlaiseen särötettyyn (tark. hydraulinen murtaminen; engl. "fracking" tai "hydraulic fracturing") LNG:hen. Puhumattakaan viennin tyrehdyttämisestä.  Seuraukset ovat historiaa.

Mitä siis olisi tehtävä?  Miten saada talous raiteelleen ja hyödyttävään tavallisia ihmisiä? Ihan nyt ad hoc ilman pitkällä tähtäyksellä rakenteita ja talouden syvällisiä prosesseja kumoatta, eli jättämällä kapitalismi särkemättä tässä katsannossa.

I - Yhteiskunnan pääsuunta olisi käännettävä pois läntisen valtapiirin (lue: USAn etupiiri) valtaapitävien etujen ajamisesta ja siihen liittyvästä sodanlietsonnasta kohti rauhan töitä.

Mitä se on?  Se on että irrottaudutaan NATOsta ja siihen liittyvistä muista sidonnaisuuksista, m.m. isäntämaa-MOU, DCA-sopimus j.n.e. ja rajoitetaan oma asevarustelu oman itsepuolustuksen rajoittamiin mittasuhteisiin.  Leikkauskohteita voisivat olla esimerkiksi hävittäjäkoneet, laivaston fregatit ja sotaliittoon kuulumisen maksut sekä rahan jakaminen sotien osapuolille.  Näin vapautuvat varat ohjattaisi yhteiskunnan välttämättömyyksien kuten terveydenhuollon, sosiaaliturvan ja koulutuksen tarpeisiin.  Onnistuminen varmistettaisi muuttamalla ulkopolitiikka nykyisestä sotaliittoumapolitiikasta rauhantahtoiseksi ja -hakuiseksi pysyttelyksi uskottavasti suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella sekä tarjoamalla rauhanvälityksen palveluja YK:n kautta niitä tarvitseville, puolueettomasti ja neutraalisti, siis rauhanhakuisena "rauhanvälitykyksen suurvaltana" 3).

II - Valtiontalouden kuluista on riisuttava turhia menoja ja lisätään verotuksen kattavuutta.

Mitä se on? Se on että veromenoja vähennetään ja verotuloja kasvatetaan.  Kohteita voivat olla esimerkiksi 
- listaamattomien yhtiöiden omistajien ylimääräisiin verohelpotuksiin uppoavat verotulojen vähennykset
- yritysten tukiaisia voitaisi vähentää rajulla kädellä, ohjaten huomattavasti nykyistä vähemmän vain todella tähdellisiin painopistealueisiin kuten esimerkiksi ympäristön kannalta hyödyllisiin investointeihin.
- Vähennetään asevarustelu oman itsepuolustuksen tarpeisiin (ks. I)
- järkiperäistetään infrastruktuurirakentamista luopumalla esimerkiksi n.s. Tunninjuna- ja Itärata-hankeista.  Edellytetään hankkeilta parempaa kustannus/hyöty-suhdetta tarkastellen hankkeen laajaa yhteiskunnallista merkitystä pitkällä tähtäyksellä suhteessa sen investointi- ja käyttökuluihin.
- parannetaan verotuksen yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta niin että ne maksavat jotka kykenevät ja ne maksavat enemmän jotka enempään kykenevät.  Tämä tarkoittaa toimivaa progressiota ja veropohjan laajentamista niin että kaikki tulot on samalla viivalla, palkkatuloista pääoma-, maataloustulojen kautta pääomatuloihin ja myyntivoittoihin. Unohtamatta tietenkään verovalvontaa ja harmaan sekä mustan talouden kitkemistä sekä verovälttelyn estämistä ja verosuunnittelun rajoittamista "porsaanreikiä" sulkemalla.

III - Tuetaan sopimusyhteiskuntaa.

Mitä se on?  Se on tukea AY-liikkeen taistelulle parempien työehtojen puolesta kaikille suomalaisilla työpaikoilla työtä tekeville ja työnantajien työsuhteenehdoilla keinottelun estämistä.  Se parantaa ihmisten mahdollisuutta tulla toimeen joka tarkoittaa taloutta piristäviä kulutusmahdollisuuksia ilman sosiaalisia tulonsiirtoja niille joilla lisäansiot menevät täysimääräisesti kulutukseen (=pienipalkkaiset mutta ei isotuloiset).  Se johtaa veromenojen tarpeen pienenemiseen sosiaaliturvan ja tulonsiirtojen osalta ja lisää liikevaihtoa kotimarkkinoiden yrityksille joka lisää työtä ja toimeentuloa.

IV - Monipuolistetaan tuotantorakennetta.

Mitä se on?  Se on nykyisen yksipuolisen ja paljolti bulkkituotantoon keskittyneen tuotannon laajentamista hakemalla joustavampaa reagointikykyä ja muutoksiin jotka nostavat tuotteiden  jalostusastetta sekä tuottamalla teollisiin tuotteisiin liittyviä palveluja.  Nyt monet yritykset haluavat keskittyä ydinliiketoimintaansa karsimalla erilaisia tuotantosuuntia.  Käytännössä se tarkoittaa "kaikkien munien pistämistä samaan koriin" ja kriisialttiuden omaehtoista kasvattamista.

Meidän taloutemme ei voi olla keskittinyt "tikkusopan" eli selluloosan keittämiseen ja siitä paperin puristamiseen.  Suurten yritysten joilla on leveämmät hartiat, tulisi olla etunenässä kehittämässä tuoterepertuaariaan niin että syntyy n.s. resilienssiä yksittäisten tuotelinjojen markkinahäiriöitä vastaan.  Samalla rönsyistä kasvaa uusia "syömähampaita" markkinoille.  Ei toki koskaan kaikista mutta joistakin ja vetävät kunnes hiipuvat.  Yritysten tulisi siis panostaa omaan tuotekehitykseensä, siihen R&D:en mutta omalla rahallaan eikä yhteiskunnan.

V - Lyhennetään työaikaa.

Mitä se on?  Se on ihmisten työrasituksen keventämistä, työterveyden parantamista sekä vapaan ajan lisäämistä.  Silloin ihmisten terveys kohenee vähentäen sairauskuluja.  Työ tehostuu ja työpaikkoja syntyy parantamaan taloutta.  Ihan jo vapaa-ajan lisääntyminen lisää mahdollisuuksia kulutuksen lisäämiseen kun on enemmän vapaata aikaa.  Olen käsitellyt työajan lyhentämistä erillisessä kirjoituksessa kesällä -25.

VI - Panostetaan koulutukseen ja tieteen tekemiseen.

Mitä se on?  Se on yhteiskunnan tieteellisen pohjan vahvistamista siten että panostetaan sekä laajaan perustutkimukseen ja sitä soveltavaan niin, että tieteen tulokset on kaikkien hyödynnettävissä ilman liikesalaisuuksia.  Poliitikot omine ja taustaryhmiensä etupyyteine pysykööt erossa tieteilyn sisältöihin liittyvästä päätöksenteosta keskittyen resurssien varaamiseen tieteen vapaudelle.  Tieteen sisäiset kontrollimekanismit huolehtivat tuloshakuisuudesta.  Yritykset tehkööt vapaan tieteen vapaiden tulosten pohjalta omaa tuotekehitystään omalla rahallaan.

Koulutuksen panostaminen tarkoittaa laajaa ja kattavaa perusopetusta varhaiskasvatuksesta yliopistoihin ja ammattikouluihin.  Opetuksen on perustuttava parhaaseen tieteelliseen tietoon niin opetussisältöjen kuin menetelmienkin osalta, ilman paranormaalien henkien uskomusmaailmoja.  Opetuksen on oltava laaja-alaista filosofiasta ja kultuurista luonnontieteisiin ja teknologiaan, opettaen ihmisiä kriittiseen ajatteluun.  Paikallaan lienee myös luoda eroa toisaalta tieteellisen työn tekemiseen ja toisaalta korkeampia teoreettisia valmiuksia vaativiin töihin kouluttamisen välille eli eriyttää nykyisestä yliopistokoulutuksesta enemmän koulutusta ammattikorkeakouluille (tämä vaatii tietysti myös virkavaatimusten kehittämistä).  Erityistä panostusta nykytilanteessa tarvitaan ammatilliseen opetukseen jotta se pysyy teknologisen kehityksen mukana ja myös niin että työn teknisen suorittamisen ja sen teorian lisäksi opetetaan myös tietoja ja taitoja selvitä työelämässä ja elämässä yleensäkin.  Monipuolisesti työnsä ja järjestäytyneessä sopimusyhteiskunnassa elämisen osaavat ihmiset on voimavara vaikka jotkut porvarit näkevätkin heidät uhkana omalle asemalleen.

Kaikilla opetuksen tasoilla tulisi panostaa myös oppimisen opettamiseen sillä kukaan ei opi vain opettamalla vaan tarvitaan myös opettelemista.

VII - Avataan taas monipuoliset kauppayhteydet.

Mitä se on?  Se on että irrottaudutaan USAn hybridisodan offensiiveistä ja palata tekemään kannattavaa kauppaa niin lähelle kuin kauas ilman suurvaltapolitiikan kiemuroihin liittyviä poliittisia kommervenkkejä.  Meidän tulisi taas avata kauppasuhteet Venäjälle ja melko likellä olevalle Valko-Venäjälle.  Samoin meidän tulisi panostaa Kiinan talouteen sillä se on maailman suurin ja yksi nopeimmin kehittyviä talouksia.  Unohtaa ei sovi tietenkään Intiaakaan eikä muuta läntisen valtapiirin ulkopuolista maailmaa.  Sehän on 80% globaaleista markkinoista.

Paljon muutakin olisi tehtävissä mutta listasin tuohon omasta katsannostani tärkeimpinä pitämiäni.  Ne ovat vain tekemistä vaille valmiita eli: "saa suorittaa" ja sen jälkeen olisi laajemmat raamit tehdä niitä budjettejakin.  En kuitenkaan usko että nykyinen Purran-Orpon hallitus elinkeinoelämän EK:n antamine hallitusohjelmineen (n.s. "hyvä hallitusohjelma") pystyy saati haluaa parantaa meidän taloutemme raameja.  Heillä on omat tavoitteensa.

Ps: Tämän kirjoitukseksen otsikko saattaa ennustella että jossakin vaiheessa tällä palstalla tarjoilen ehkä myös jonkin sortin vaihtoehtobudjetin.  Sen sitten aika näyttää syntyykö moinen tekele ja jos niin millainen. 

---

1) Velkajarru:ksi nimitetään valtiontalouden alijäämän teknistä rajoittamista niin että sen varjolla voidaan tulevaisuudessa leikata valtion menoista, myös ja etenkin tähdellistä menoista.  Tarkoituksena on luoda parlamentaarinen elin määrittelemään valtionvelan määrää kahdeksan vuoden tähtäyksellä kuitenkin rajoja myös vaalikauden puoliväleissä asetellen.  Käytännössä tähdätään <60 % velkasuhteeseen BKT:n nähden.  Yhtenä julkilausuttana tavoitteena on myös poliittisen keskustelun rajaaminen tavoitteiden asettamisesta teknisiin keinoihin.  Useissa maissa on erilaisia sovelluksia velan rajoittamiseksi.  Ensimmäisenä sellaisen otti käyttöön Sveitsi 2001 mutta kansainvälisesti ne on tuonut enemmän esiim m.m. USA jossa sellainen on sulkenut liittovallion hallinnon useita kertoja ja Saksa jossa hallitus joutui erilaisia kepulikonsteja käyttäen siirtämään sotavarustelumenot sen ulkopuolelle.  Suomessakin on tulossa samansuuntainen klausuuli.

2) USAn hybridisodan offensiivit tarkoittaa USAn maailmanlaajuisia vastustajiaan vastaan käymien taisteluiden monia muotoja.  USA:lla on käynnissä monien n.s. "kuumien sotiensa" lisäksi erilaisia propaganda-, kauppa- y.m. sotia m.m. Venäjää, Kiinaa, Intiaa j.n.e. sekä n.s. "globaalia etelää" eli Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan n.s. kehittyviä maita vastaan.  Sitä "kansallisten etujen vaalimista kaikin käytettävissä olevin keinoin" (USA:n johdon pitkäaikainen muotoilu ulkopolitiikkansa suurelle linjalle) voi kokonaisuutena nimittää hybridisodaksi (hybridi = risteymä, sekamuoto, sekasikiö).  Tässä viitataan e.m. sotimisen muodoista taloussodan toimiin joissa aseina on tullit, sanktiot ja saarrot sekä äärimmillään laivojen kaappaukset, m.m. Karibianmerellä ja Tyynellä vatlamerellä.

3) Rauhanvälityksen suurvalta on m.m. Sauli Niinistön käyttämä ilmaus Suomesta tarjoamassa välityspalveluita maailman kriiseihin.  Sen mahdollisuudet on kuitenkin tuhottu menemällä mukaan sotaliittoon ja sitoutumalla läntisen valtapiirin eturintamaksi.

Ihmiset talouden neljän ratsastajan jaloissa

YLE on esittänyt mielenkiintoisen dokumenttifilmin talousjärjestelmämme tilasta ja kehityksestä.   Se on puutteistaankin huolimatta erinomainen lisä tämänhetkisen kriisin ymmärtämiseen.  Toivottavasti YLE jatkaa tällä tiellä.
 

Olen usein arvostellut YLEn ohjelmia mutta nyt toisinkin päin.  YLE:n TV 1 esitti tänään päivällä Dokumenttiprojekti-sarjassaan filmin "Four Horsemen" (suomeksi "Talouden madonluvut").  Kyseessä on brittiläinen pitkä dokumenttifilmi kapitalistisen talouden  kehityksestä nykyiseen uusklassiseen muotoonsa. Sen on ohjannut ja käsikirjoittanut Ross Ashcroft.   Filmin näkökulma on kovin USA-lähtöinen ja monet siinä haastatellut asiantunijat sikäläisiä.  Sen kriittinen informaatio on kuitenkin osuvaa myös täältä Suomesta katsottuna.   Dokumentin neljä ratsastajaa eli valloitus, sota, nälkä ja kuolema ovat viittaus Raamatun ilmestyskirjaan ja sen tuhonmerkkeihin.  Ilmeisesti anglo-saksisessa maailmassa ei voi taloustieteitä käsiteltäessäkään olla viittaamatta uskonnollisiin symboleihin.

Filmissä esitetään kuinka klassisen kansantaloustieteen käsityksistä on Milton Friedmanin ja n.s. Chigacon poikien johdattelemana siirrytty n.s. uusklassineen kansantaloustieteelliseen malliin eli kuinka talous erkani reaalimaailmasta.  Samalla se on johtanut tuloerojen hervottomaan kasvuun ja pankkien valtaan.  Aikoinaan filosofi Platon opetti, että rikkaimpien ja köyhimpien tulojen suhde pitäisi olla 6:1.  Myöhemmin pankkiiri J.P Morgan opetti, että oikea suhde on 20:1 mutta nykyisin suhde on 500:1 tai jopa 1000:1.  Dokumentissa esitetään, että sen seurauksena rikkaimmat ja köyhimmät tuskin ovat enää edes samaa eläinlajiakaan.

Dokumentissa muistutetaan myös kuinka kapitalismi tässä kehityksessään on eronnut aikaisemmista ihanteistaan.  Sitä kehitystä verrataan USAn perustamisvaiheen ideoihin ja osoitetaan kuinka kaukana niistä ollaan niin valtion aseman kuin  verotuksenkin suhteen.

Nykytilanteeseen ja tähän johtaneen kehityksen esityksenä ja analyysinä dokumentti on tarkka ja analyyttinen.  Nykykehityksellä he eivät näe kapitalismilla paluuta normaaliin tilaan eli "business as usual" -tilaan.  Joitakin lapsuksia siellä kuitenkin.  Käsikirjoittajalla ja muutamilla haastatelluilla näyttää olevat hatarat tiedot sosialismista kun he väittivät nykymenoa rikkaiden sosialismiksi ja köyhien markkinataloudeksi.  Siinä on sosialismin ymmärrys lipsahtanut pahemman kerran vaikka ovatkin medrkittävän ilmiön äärellä: suurten kapitaalikasauminen omistajat käyttävät valtiota turvaamaan suuret voittonsa ja valtion avulla ja köyhät joutuvat tulemaan toimeen yksityisillä markkinoilla kun USA:ssa ei julkisen vallan sosiaaliturvaa juurikaan ole ja Euroopasta sitä puretaan.  Ilmeisesti he eivät tunne marksilaista käsitystä valtiomonopolistisesta kapitalismista joka selittäisi tilanteen paremmin.  Sen sijaan heidän tietonsa ja ja taitonsa ymmärtää rahan liikkeitä tässä nykyisessä talousjärjestyksessä näyttäisi olevan paremmalla tolalla.

Heidän johtopäätöksensä sen sijaan näyttäisi menevän hieman metsään, ainakin minun mielestäni.  He haluaisivat ikäänkuin palata ajassa taaksepäin, takaisin 1800-luvun kapitalismiin.  Sen esimerkkeinä he kertovat USAn "perustajaisien" ja presidentti Abraham Lincolnin ajatusten unohtamisesta. Historian kääntäminen taaksepäin ei kuitenkaan onnistu ja tämä tilanne missä nyt olemme, on paikka josta pääsee vain eteenpäin.  He eivät myöskään näytä ymmärtävän marksilaisten tapaan yhteiskunta- ja talousjärjestelmien kypsymistä ja sitten vaihtumista seuraavaan.  Tätä muutosta he eivät halua nähdä (tai sanomansa läpimenemiseksi eivät vielä uskalla sanoa).

Puutteistaan ja apokalyptisistä viittauksistaan huolimatta dokumenttifilmi on virkistävä poikkeus YLEn ohjelmistossa, etenkin näin suurten urheiluriekkujaisten aikaan, ja ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi mahdollisimman laajasti.  Olisi myös toivottavaa mahdollisimman moni poliitikko sen näkisi ja alkaisi ajatella.  Erityisesti pidin sen lopputiivistyksestä: "Riistokapitalistin pahin vihollinen ja ihmiskunnan paras liittolainen on itseoppinut yksilö joka on lukenut ja ymmärtänyt, on kärsivällinen ja kulkee ympäriinsä silmät auki".  Toivottavasti YLE jatkaa edelleenkin tällä tiellä ja tarjoaa jatkossakin katsojilleen ajattelemisen aihetta.

Korkmanin rakenteellinen juustohöylä

Korkeassa 64 vuoden iässä eläkkeelle ETLAn ja EVAn toimitusjohtajan tehtävästä juuri kuunvaihteessa jäävä Sixten Korkman on avautunut YLEn Ykkösaamu -ohjelmassa eilen lauantaina taloudenpidosta.  Kyse lienee eläköitymishaastattelusta.

Minulle jäi epäselväksi mitä Korkman oikeasti haluaakaan.  Toisaalta hän selitteli rakenteellisten muutosten tarpeita nykyisissä talous- ja finanssikriiseissä ja tuskaili niiden poliittista vaikeutta.  Sitten hän kuitenkin tarjosi n.s. juustohäylää säästöjen tekoon.  Miten hän aikoo oikoa rakenteita hviemällä tasaisesti rahaa kaikista kuluista?  Ilmeisesti hänen tarkoituksensakaan ei ole muuta kuin ajaa nythetikaikkimulle -tekniikalla isäntiensä etua vielä eläkkeelle jäädessäänkin.

Toisaalta hän jatkoi myös työnantajien kestoaiheesta eli eläkeikien nostosta.  Hänen mukaansa eläkeiän nosto lisää työllisyyttä.  Tarjonta muka lisää kysyntää.  Tässä hän puhui aivan päinvastoin kuin hänen ideologisten taustaoppiensa mukaan tapahtuu sillä kansantaloustieteen mukaanhan asiakkaiden rationaalinen käytös luo kysyntää ja siihen vastataan tarjonnalla.  Oikeasti hänellä lienee tausta-ajatauksenaan työvoiman hinnan laskeminen lisäämällä työmarkkinoita väkisin manipuloimalla suhteellista liikaväestöä ja siten työvoiman tarjontaa. 

Mistä löytyisi näille Korkmaneille vastaajat jotka ylittäisivät valtatiedonvälityksen uutiskynnykset.  Ammattiyhdistysliikekin on saatu samaan aikaan tuskailemaan Hilkka Ahteen työpaikkakiusaamis- ja erottamishässäkän kanssa.  Tiedonlevitteet selvittävät hyvin tarkkaan ja värikkäin sanakääntein Ahteen ja hänen puolustajiensa tuohtumusta mutta eivät vaivaudu edes selvittämään onko Ahde irtisanottu vai onko hänen työsuhteensa purettu vai vasta erottamisprosessi pantu liikkeelle.  Älämölö AKT:n ja Timo Rädyn ympärillä, tietenkin, saa porvarilliset tiedotusvälineet hekumoimaan ja samalla Korkmanin ja hänen kaltaistensa möläytykset jäävät elämään "totuuksina".   Sen sijaan AKT:n ja Rädyn kanta esimerkiksi eläkekysymyksiin ei näytä tiedotusvälineitä kiinnostavan vaikka siinä olisi vuoropuhelua ja kommenttia Korkmanillekin.

Lipposen vahvaa johtamista - harhaan

SDP:n presidenttiehdokas Paavo Lipponen on jatkanut vaalikampanjaansa Heinolan työväenyhdistyksen 120 vuotisjuhlassa.  YLEn uutisoinnin mukaan hän on puhunut siellä Eurosta luopumisesta ja hehkutellut siihen vaaroja.  Hänen pelottelulinjansa on tyypillistä jatkoa hänen aiemmalleen, jo hänen pääministerikaudellaan koetulle.  Erityisesti hän ilmeisesti tarkoitti hyökätä populistisesti EU:lla ja EURO:lla pelottelevia vastaan eli kohteena olivat opposition Paavo Väyrynen/Kepuli ja Timo Soini/PerSuli.  Taktiikkana näytti olevan vielä kovempi pelottelu.

Lipponen on, sinällään oikein, havainnut Venäjän suosivan kahdenvälisiä suhteita EUn asemesta.  Lipponen haluaa esittää sen pelottavana ja kammoksuttavana kun se pitäisi pikemminkin nähdä mahdollisuutena.  Lipponen esittää meidän jäävän Moskovan ja Berliinin välisen akselin jyräämäksi.  Ilmeisesti vastustaja-analyysi on laskenut russofobian varaan.  Historiaa mukamas harrastavalta Lipposelta tuo on kuitenkin kummallinen lipsahdus tai tarkoituksellinen harhaanjohdatus.  Me tulimme jyrätyiksi 1940-luvulla kun läksimme1930-luvulla mukaan yhdentyvän Euroopan ohjelmaan ja sidoimme kohtalomme Saksaan ja sen huippupoliitikoihin.

Nyt meillä olisi mitä mainioin mahdollisuus hoitaa omat asiamme itse ja omaksi parhaaksemme.  Sen sijaan Lipponen ja monet muut EU- ja NATO-friikit haluaisivat keräilemään murusia Angela Merkelin ja Nicolas Sarkozyn pöydän alta.  En nimittäin jaksa uskoa, että edes Lipponen tai Martti Ahtisaari tai Olli Rehn oikeasti kuvittelisi Sarkelin ja Merkozyn ottavan mukaan Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen kaltaisia pikkupoikia ja -tyttöjä kun kokoontuvat sopimaan edustamiensa businesstahojen etujen turvaamisesta. Liisa Jaakonsaaren uskomuksista en ole ihan varma.

Lipponen ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ovat myös pelotelleet Markkaan paluun kovalla hinnalla.  Enpä ole kuitenkaan nähnyt heidän osoittavan mitään laskelmia joissa osoitettaisi mikä on nykyisen menon realistisesti arvioitujen kustannusten suhde realistisesti arvioituihin Markka-vaihtoehdon kustannuksiin.  Valtiovarainministeriössä on kuulemma jotain laskettu ja sen mukaan työttömyys tulee.  Eikö meillä jo nyt ole työttömyyttä ja eikö se tule pahenemaan ilman Markkaakin?  Euron kriisin vaikutukset eli pankkien omistajien tukeminen vie rahaa kansantaloudesta ja aiheuttaa kulutuksen vähenemisen ja sitä seuraa...  Siihen kun lisätään eläkeiän nostaminen ja työurien pidentäminen lisäämään työvoimaa niin a'vot, jo saadaan työttömyys taas nousuun.

Nythän meiltä menee joka tapauksessa miljardeja jotka ovat poissa oman talouselämämme pyörittämisestä.  Toisaalta Markkaan paluu ei olisi kummoinenkaan toimenpide.  Onhan maailman sivu perustettu uusia valuutta-alueita ja kansantaloudet pilkkoutuneet, yhdistyneet ja siirtyneet valuutoista toiseen.  Ja pystyimmehän hoitamaan myös kalliin operaation Euroon siirtymisestä.  Korkealla abstraktiotasollahan on kyse siitä, että otetaan käyttöön uusi valuutta, nimeltään jotakin, suhteessa 1 EUR = 1 uusi raha.  Sen jälkeen annetaan uuden rahan arvon vaihdella jollakin etukäteen päätetyllä mekanismilla.  Se mekanismi voi olla jotakin eduskunnan päätöksestä vapaaseen vaihdantaan.

Euroopan keskuspankin Suomen filiaalin paikallisjohtaja, jota myös Suomen pankin pääjohtajaksi tituleeraataan, Erkki Liikanen on esittänyt YLEn TV1:n ykkösaamussa oman valuutan kauheuksia muistelemalla oman valtiovarainministerikautensa talouspolitiikkaa.  Oman osuutensa hän toki häveliäästi "unohti".  Jostakin kumman syystä hänellä meni sekaisin yleinen maailmanlaajuinen kriisi ja sitä seurannut vakaampi aika.  Ikäänkuin ulkomaailman kriisit eivät koskettaisi meitä kun olemme Eurossa.  Ikäänkuin 1980- ja 1990-lukujen vaihteen lamaa seurannut 1990-luvun kasvu olisi ollut myöhemmin, 1999-2002 käyttöönotetun Euron ansiota. Ja mikähän meitä nyt sitten heiluttelee jollei Euron ulkoinen kriisi.  Samaan aikaan toisaalla Euroopassa likipitäen samankokoiset kansantaloudet ilman EUROa voivat paremmin.

En toki väitä, että Markka toisi autuuden ja mannaa alkaisi sataa.  Sen jälkeen kyse olisi kuitenkin meidän omista päätöksistämme.  Se tuntuu näitä vahvaa johtajuutta tarjoavia ja kaipaavia kauhistuttavan.  Pitäisi itse tehdä päätöksiä joista ihan itse pitäisi ottaa vastuu.  Nyt voivat valitsemamme edusmiehet ja -naiset syyttää markkinavoimia ja mukamas leväperäisiä etelänmaita eli syyllisiä ovat muut ja päätöksistä vastuussa ovat muut, valitkaa vaan jatkossakin meidät - tekemään mitä?

Onnettominta tässä näyttää olevan, että ongelmat rahastetaan veronmaksajilta kahteen kertaan.  Ensin veronmaksajilta ja tavallisilta taatiaisilta imetään rahaa Euroina kansainvälisten pankkien omistajien avustamiseen.  Sen jälkeen meiltä imetään rahaa Markkoina, Saksan tai Suomen tai mikä se uusi valuutta sitten onkaan, uudestaan muka valuutan vaihdon aiheuttamina kustannuksina.  No, ainahan loppupeleissä tavalliset ihmiset ovat maksaneet.  Uutta tässä on, että ennen annettiin pieni n.s. hyvä aika väliin, nyt kapitalismi on päässyt jatkuvan kriisin aikaan.  Samaan aikaan presidenttinvaalin koko ehdokaskatras, nuo vahvoiksi johtajiksi ilmoittautuvat höpöttävät puuta heinää, tällä kertaa Lipponen äänekkäimpänä kellokkaana.