Rajojensiirtelijät ja totalitarismin demonisoitu tabu

Rajojensiirtelijät, Prokareliat sun muut ovat olleet jonkin aikaa julkisuudessa hiljaa mutta nyt aktivoituneet. He eivät enää pidä älämölöään rajojen siirtelystä mutta muuten yrittävät tehdä kiusaa niin Venäjälle kuin sen maineelle Suomessa. Milloin on kyse uusnatsipropagandan levittämisestä niinkuin Sovjet Story -elokuvan levityksessä ja milloin Nord Stream -kaasuputken häiritsemisestä. Taustatukea heille tuntuu antavan vihreänliiton liepeillä pörräävä porukka Hautaloineen, Mällisineen höystettynä Sofi Oksasella ja Imbi Pajulla.

Yksisilmäisessä russofobiassaan he demonisoivat kaiken NL:on ja Venäjään liittyvän niin, että asiallisesti todellisiin epäkohtiin pureutuvalta kritiikiltäkin menee uskottavuus. Eikä heidän älämölöltään sellaiselle jää tilaakaan kun kaikki missä ei koko ajan hoeta, että Venäjä_on_paha_Venäjä_on_paha_Venäjä_on_paha leimataan ry***npe***en nuolemiseksi ja Stalinin ihannoimiseksi. Omana piirteenään asioiden hämärtämisessä toimii vielä kommunismin ja fasismin/natsismin niputtaminen samaan nippuun Euroopan neuvostossa.

Jotenkin on herännyt epäilys, että tämä demonisointi on tarkoituksellista, että sillä peitetään ja estetään asiallinen analyysi Venäjän/NL:n kehityksestä. Tarkoituksena on silloin estää ihmisiä tunnistamasta totalitarismin varsinaisia rakenteita ja ominaispiirteitä. Silloinhan ihmiset eivät tunnista niitä samanlaisia ominaisuuksia ja rakenteita omassa ympäristössämme ja niissä kansainvälisissä liitoutumissa joihin meidän halutaan ajaa. Kun Ahtisaaret ja kumppanit haluavat meitä mukaan yhteisiin arvoyhteisöihin läntisten demokratiakauppiaiden kanssa, on tarpeen estää ihmisiä näkemästä millaisia ne pohjimmaltaan ovat. Eikä ihmiset näe sellaista mitä eivät osaa tunnistaa eivätkä he osaa tunnistaa totalitarismin rakenteita ja ominaisuuksia kun se nimi on liitetty demonisoituun tabuun johon on kudottu yhteen nippuun Lenin, Stalin, NL, kommunismi, Hitler ja fasismi.

Nuo erilaiset oppirakennelmat ja niiden pohjalta rakennetuiksi väitetyt hallinnot on analysoitava sillä tavalla puhki, että näemme mikä on mitäkin ja mikä ei. Meidän on päästävä näkemään mikä on aatetta ja mikä on vallanhimoa, mikä on aatteen mukaista ja mikä ei, mikä aiheuttaa mitäkin. Vain sillä tavalla pystymme oppimaan historiasta ja käyttämään oppimaamme hyväksemme niin, että meitä ei enää jatkossa ainakaan yhtä helposti erilaisilla propagandakeitoksilla hämättäisi.

Vapaaehtoista maanpuolustusta Tampereella

ProKarelia on järjestänyt Tampereella Soviet Story -elokuvan ohjelmallisen esitystilaisuuden Hitlerin syntymäpäivänä 20/4 . Tilaisuuden järjestelyihin osallistui myös paikallisia kenttätykistökiltoja eli Tampereen ja Tykistöprikaatin killat. En puutu nyt enempää tuon tilaisuuden sisältöön ja sen kirvoittamiin vastalauseisiin, esim. Johan Bäckmanin touhuihin. Niistä on kirjoitettu eri suuntiin jo paljonkin. Sen sijaan minun silmääni pisti tuo tykistökiltojen osuus.

Kiltojen yhtenä tehtävänä tilaisuudessa oli eräiden tiedotusvälineiden mukaan tilaisuuden turvallisuuden takaaminen. Onko vapaaehtoista maanpuolustustyötä ohjaavat viranomaiset tietoisia tälläisestä järjestysvallan kaappaamisesta?

Tähän asti n.s. vapaaehtoista maanpuolustustyötä tehneet tahot ovat yrittäneet edes julkisuudessa esiintyä puolueettomina, ikään kuin vain maanpuolustusasialla olevinaan. Nämä eripuolella maata toimivat tykistökillat kertovat itse olevansa samalla asialla sen lisäksi, että ne ovat aselajiharrastajien puuhastelupiirejä. Noissa piireissä pyörivien myötätunnon suuntahan on aina ollut tiedossa mutta he eivät ole tuoneet sitä esille noissa kiltapuuhasteluissaan. Samat henkilöt ovat sitten toimineet muualla avoimen poliittisesti, kansallisseuroissa j.n.e. Nyt nämä kaksi tykistökiltaa ovat luopuneet entisestä vähästäkin häveliäisyydestä ja astuneet ulos kaapeistaan.

ProKarelian rinnalle astuessaan he tekevät paljasta politiikkaa ja rinnastuvat Karjala takaisin -porukoiden revansisteihin.

Olisikohan puolustushallinnon ja vapaaehtoisesta maanpuolustustyötä ohjaavien tahojen syytä puuttua tuohon touhuun. Eli erottaa poliittinen toiminta erilleen maanpuolustustyöstä ihan oikeastikin. Muuten olemme menossa takaisin 30-luvun poliittisen väkivallan aikoihin. Sinällään minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihmiset harrastavat poliittisia asioita mutta sen sotkeminen yhteiskunnan tukemaan aseiden kanssa pelaamiseen on vaarallinen leikki. Jos toiset sotkevat ne keskenään niin ei ole kaukaa haettu, että toisillekin osapuolille tulee aiheesta tai aiheetta mieleen hoitaa asioita samalla tavalla.