Soinin brändätty miehisyys

Tutkija on selvittänyt maskuliinisuuden ilmenemisestä miespolitiikoissa.  Hänen tyyppiesimerkkinsä toteuttavat omia mallejaan.  Sen seurauksena on kaksinaismoralismia ja syrjintää.  MIten pääsimme siitä eteenpäin kohti ajattelua, analyysiä ja edistystä?

Tutkija Jiri Nieminen väitteli viime perjantaina miespoliitikkojen maskuliinisuudesta.  Ilta-Sanomien viikonloppunumerossa kerrotaan tutkimuksen antia otsikolla "Metroseksuaali ja protestimies".  Siinä erottuu kaksi ääripään roolia: metroseksuaalinen ylemmän keskiluokan maskuliini ja perinnemiehekäs maskuliini.  Ensinmainitusta Nieminen käyttää esimerkkinä eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbia/kok ja jälkimmäisestä puoluejohtaja Timo Soinia/PS.  Heidän hybridikseen Nieminen laskee Keskustan puheenjohtajan Timo Sipilän.

Lehtijutun perusteella Niemisen perustelut vaikuttavat hyvinkin perustelluilta. Etenkin Soinin ja hänen puolueensa esiintymisessä on korostuneesti esillä menneen maailman n.s. arvot ja esiintyminen.  Siinä suhteessa hänellä lienee esimerkkinään PerSujen edeltäjä SMP ja sen puheenjohtaja Veikko Vennamo jolla kuulemma oli puoluetovereille esiintymistä varten uniformuna huonosti istuva ja ryppyinen puku.  Muuten hän esiintyi tyylikkäämmin.  Nyt oppipoika Soini käyttää ryppyisiä pukuja ja pitää takkuista rasvaista, tarkoitushakuisen huolimattomasti kammattua hiuksistoa.

Vastaavasti Stubb pukeutuu korostetun tyylikkäästi, joko konservatiivisesti tai rennosti tilaisuuden luonteesta riippuen.  Lisäksi hän esiintyy merkkitietoisesti harrastustensa parissa.  Samaa linjaa toteuttaa myös kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arginmäki/VAS. Oma osansa valitussa tyylissä on myös korostetun sosiaalinen käytös.

Pelkkä pukeutuminen olisi sivuseikka eikä saisi minua provosoitua kirjoittamaan.  Kuitenkin Maukka Perusjätkä jo 1980-luvulla tiesi, että vaatteet on mun aatteet.  Niin ne ovat poliitikoillekin.  He ilmentävät ja visualisoivat esittämäänsä aatemaailmaa tavoittelemalleen kannattajakunnalle. Stubb ylemmälle mukamas liberaalille keskiluokalle ja Soini haluaa profiloitua protestiksi noille keekoilijoille.  He siis nykykielenkäytöllä brändäävät itseään äänestysmarkkinoille.

Samaa ilmentää Stubbin korostettu urheilullisuus ja vapaamielisyys suhteessa seksuaalivähemmistöjä kohtaan.  Kuitenkin hänen politiikkansa ydin on tukea talouselämän suurten toimijoiden vapautta eikä tavallisten ihmisten.  Hänelle riittää minkä hän katsoo olevan tarpeeksi äänestyssuosion kalastelemiseksi eli näkyvyys julkisuudessa.  Käytännön politiikka hoidetaan muualla.

Soinin protestimiehisyys taas on viimepäivinä havaittu siinä kuinka hän on oman puolueensa lisäksi pyrkinyt jotamaan myös Demuleita, jotka eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Jouni Backmania myöten tuntuvat olevan annetuista neuvoista kovin otettuja.  Soini kun pyrki esittämään Demareiden ministerikierrätyksen osoituksena duunarimiesten väheksymisenä.  Samaan aikaan Soinin ja hänen puolueensa käytännön toimet ovat yhtä kaukana jollei kauempanakin puheista kuin Stubbillakin.  Esimerkistä käy vaikka Eduskunnan äänestys työläisten loma-ajan sairastamisesta jossa PerSulit vastustivat äänin 28 ei, 3 jaa ja poissa 8 sekä Teuvo Hakkaraisen sekoilut asian vierestä eduskuntakeskustelussa.

Soinin vanhakantainen miehistely, suunniteltu tai sisäsyntyinen, on kovin vanhakantaista haikailua menneeseen jolloin muistikuvissa "kesät oli lämpimiä ja läski valkoista".  Muisteloissa vain tuntuu unohtuvan, että tuolloin köyhät ihmiset kulkivat kerjuulla ja naisen paikka oli nyrkin ja hellan välissä.  Soinille ja hänen kaltaisilleen ei näytä sopivan asioiden kehittyminen suvaitsevampaan ja sosiaalisempaan suuntaan vaan sen sijaan kalastelevat menneisyyden syvimmissä pohjamujuissa kaivaen esiin syrjintää ja rasismia eri muodoissaan.  Ja aina näyttää löytyvän tyytymättömiä joille älytön älämölö riittää tyytymättömyyden purkautumistieksi.  Miten pääsisimme kohti ajattelua ja yhteiskunnan rakenteiden sekä prosessien analyysiä?

PerSuilua

Teemu Lahtinen -niminen espooolais-persu on kirjoittanut blokissaan otsikolla "Se on aivan sama hetero vai homo - jyrkkä ei viharikoksille" tekstin, jossa hän toisaalta on vastustavinaan viharikoksia ja toisaalta vastustaa niihin vahvasti puuttumista.

Vastasin kirjoitukseen muutamilla kommenteilla joissa pyrin osoittamaan hänen kirjoittelunsa ristiriitaisuudet kun hän yritti väittää rikoslain linkityksillä että viharikosten tuomioiden koventaminen ja syrjinnän vastaiset pykälät mukamas asettaisivat ihmiset eriarvoiseksi lain edessä.

Lahtinen katsoi asialliseksi uhkailla kommenttieni sensuroimisella kun en välittömästi omaksunut hänen päättömyyksiään. Hän veti keskusteluun mukaan itse aiheeseen liittymättömiä juttuja joihin vastaaminen sai aikaan vastaväitteen asiasta sivuun loikkimisesta.

Jo vastausten aluksi hän uhkaili jättävänsä kommentteja julkistamatta mukamas epäasiallisina. Ne eivät kuitenkaan olleet sen asiattomampia kuin hänen omat kommenttinsa.

Lopulta tänään hän esti vastineeni esillä olon mutta katsoi kuitenkin aiheellisesti esittää siitä vihjailuja. Tässä tuo kirjoittamani vastakommentti:

Lahtinen kirjoitti (47.)*): ”Sinulla on vapaus julkaista inttämisesi jossain muualla, joten se ei ole sensuuria.”

Niin onkin ja julkaisenkin. Mutta jos joku, esim. sinä, katsoo oikeudekseen julkisesti esittää mielipiteitään, kuuluu siihen velvollisuus sietää myös vastaväitteitä, ainakin minusta. Jos sitä ei siedä, se on sensuuria. Et pysty väistämään sensuurisyytöstä sillä, että jossakin muualla on mahdollisuus tuoda mielipiteensä julki kun on kyse sinun mielipiteitäsi vastaan väittämisestä täällä sinun palstallasi.

Lahtinen kirjoitti (47.): ”Mainitussa rikoslain kohdassa asetetaan ihmiset [uhrit] eriarvoiseen asemaan ”kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai muuhun sellaiseen kansanryhmään” kuulumisen perusteella.”

Mikä kirjoitin 5. pykälästä (koventamisperusteet) eikä siinä puhuta mitään uhreista vaan syylliseksi todetun tuomion koventamisesta. Kun sitä sovelletaan uhrit eivät ole ”lain edessä vaan syylliselle annetaan tuomiota.

Lahtinen kirjoitti (47.): ”Käytännössä esimerkiksi rikokseen syyllistynyt, jonka maailmankatsomuksen mukaan jonkun pykälässä mainitun ryhmän ei tulisi asua jollain tietyllä alueella, on rikosoikeudellisesti heikommassa asemassa kuin vastaavaan rikokseen syyllistynyt henkilö, jolla tällaista maailmankatsomusta ei ole. Tämä aivan riippumatta siitä, onko jompikumpi, molemmat tai ei kumpikaan tuntenut vihan tunnetta. Tällöin ihmiset ovat myös syytettyinä eriarvoisessa asemassa. Kyseinen lainkohta eriarvoistaa ihmiset sekä uhripositiossa että käytännössä myös vastaajapositiossa.”

Lahtisella tuntuu olevan ihan oma juriserinen maailmansa jonka ymmärtäminen vaatii jotakin korkeampaa kykyä joka lienee vain hänellä itsellään. Kumpikaan lainkohta ei puhu mitään maailmankatsomuksista vaan viides pykälä puhuu kuinka ihmisryhmään kohdistuvan vihan motivoima rikos yksittäisiä ihmisiä kohtaan aiheuttaa rangaistuksen kovenenemisen. Jälkimmäinen eli 11. taas kieltää syrjimästä riippumatta maailmankatosmuksesta tai vihasta.

Jotenkin tässä on aistittavissa Lahtisen halu puolustella etnisestä vihasta kumpuavia oppirakennelmia jotka johtavat kannattajansa rikoksiin ja syrjintään.

Lahtinen kirjoitti (47.): ”Lisävahvistuksen se sai kun kävin lukemassa blogiasi ja muun muassa vaatimukset niin sanotun Rauhanlain voimaansaattamisesta, työoikeuden rajoittamisesta lailla ja työtä tekevien ihmisten nimittely sekä erityisesti näin juridiikka-teeman alla mielenkintoinen sotasyyllisyys-oikeudenkäyntien tukeminen ja lisäsyytösten esittäminen kavaltavat verenpunaisen motiivisi.”

Niin, rinnastan sodanlietsomisen aika pitkälti viharikokseksi ja se sietääkin kieltää, siksi rauhanlaki on minusta edelleenkin ajankohtainen asia. Jos vastustat Rauhanlakia t.m.s. niin tuetko siis sodanlietsontaa?

Rikkuroinnin estäminen ja siihen kielteisesti suhtautuminen ei ole työoikeuden rajoittamista vaan sopimusuhteiskunnan puolustamista. Onko kommentistasi luettava, että kannatat työläisten oikeutettujen etujen ajamisen rajoittamista tukemalla rikkureita ja niitä käyttäviä työnantajia?

Sotasyylliset tuomittiin aivan laillisessa järjestyksessä mutta rikokset huomioiden äärimmäisen lieviin rangaistuksiin. Minusta syyllisten rehabilitointi on revanssismin lämmittelyä ja uusien sotarikollisten tien tasoittamista. Ovatko sellaisia esimerkiksi ne jotka ovat vieneet meidät Afganistanin sotaan ja jotka ovat viemässä meitä NATOon?

Minä yritän nimen omaan välttää verenpunaisen eli virtaavan veren näkymistä ja siksi vastustan syrjintää, sortoa, sodanlietsomista, revanssismia j.n.e. Jos se viesti välittyi blokistani niin hyvä niin.

Nämä menivät nyt ohi käsiteltävän teeman mutta koska blokin pitäjä otti ne itse esille niin aiheesta lipsahtamiseni lienee anteeksi annettavaa?

Lahtinen kirjoitti (47.): ”Valehtelijat puhuvat yhtä ja toisaalta toimivat kaikkea sanomaansa vastaan. Viholliskuva on selkeä enkä ole lainkaan yllättynyt että puolustat tätäkin jälkistalinistista mätäpesää.”

Syytöksesi on karkea. Lienet jossakin todistanut heidän valehtelemisensa? Itse asiassa en puolustanut heitä vaan pyysin sinua vain tarkentamaan viholliskuvaasi heitä kohtaan. Minusta se ei ole puolustamista. Vasta jos alkaisin väittää syytöksiäsi valheellisiksi ja perättömiksi, alkaisin puolustaa heitä. Sitähän en ole tehnyt koska en tunne syytöksiäsi riittävän tarkasti. Mutta kerropa lisää niin aloitetaan?

Ai, niin: 57:een linkittämäsi jutut ovat surkuhupaisia (viha-)ryöpytyksiä. Ei yhtään todellista syytä väittää heidän valehtelevan. Sitä paitsi siellä oli kohtia joiden perusteella herkkänahkaisempi voisi vaikka loukkaantua. ja nostaa rosessin kunnianloukkauksesta.

Lahtinen kirjoitti (47.): ”Sosialismia; se on varkautta ja riistoa. Uskot sitten mihin uskot.”

Kehoitampa siis uudelleen tutustumaan perusasioihin ennenkuin jatkat perätöntä älämölöä tästä aiheesta.

Tämä sosialismijuttukin on ohi kirjoituksesi aiheen mutta, taas, itse otit asian puheeksi, joten menköön.

Vastakommentissaan julkaisemattomaan viestiini, hän kirjoittaa halpamaisesta vihjailusta. Niillä hän tarkoittanee kysymyksiäni koskien hänen esille ottamia tämän blokini eräitä juttuja: rikkurointikantojani, Rauhanlakia ja sotasyyllisyystuomiokantojani. Osoittaa aikamoista härskiyttä syyttää vihjailusta ja itse vihjailla ihan samassa kirjoituksessa.

Tälläistä sisältojen ristiriitaa ja kaksinaismoralismia en olisi osannut odottaa edes perussuomalaiselta. Toisaalta ollaan itse ronskeja ja kehutaan kuinka uskalletaan sanoa niinkuin asiat on mutta sitten jos itselle tulee samaa niin ollaan niin herkkähipiäisiä. Jo on Timo Soini sakkia peräänsä saanut ja kalastelee todella syvissä ja pimeissä pohjamujuissa. Tämä sankari, entinen Suomen Sisun puheenjohtaja, on vielä valittu Espoon kaupunginvaltuustoonkin. Mutta kuvaavaa on, että hän HommaForumin virallinen ehdokas ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Tämä on taas yksi osoitus kuinka PerSujen älämölössä ei ole sisältöä ja sen sisällöttömyyden esiin nostaminen saa aikaiseksi paniikin. Olisikohan äänestäjien jo aika nähdä läpi tästä huijauksesta jota perussuomalaisuudeksi kutsutaan.

--------------------

*) Numero kommentissa viittaa Lahtisen blokisäikeen kommenttien numeroihin.

Mitro Revon ehdokkuus

Ortodoksisen kirkon yritys estää työntekijänsä Mitro Revon ehdokkuus on jälleen irvokas esimerkki uskonnollisesta väkivallasta nyky-Suomessa.   Meillä on jo pitkät perinteet kuinka erilaisin perustein tapahtuvasta syrjinnästä yritetään päästä eroon.  Mutta meillä on keskellämme jonkinlaiseksi arvojohtajaksi itsensä tunteva organisaatio joka harjoittaa pahimmanlaatuista syrjintää työehdoissaan.  

Meillä on itsestään selvänä, että lainsäädännössämme on syrjintäkieltoja ja että ne koskevat myös työsuhteita.  Jos tämä tapaus sattuisi jossakin toisenlaisessa työsuhteessa niin työnantajaa yritettäisi saada lain edessä vastaamaan tekemissitään.  Kun lehtikustantajaa tässä taannoin syytettiin sukupuolisen suuntautumisen perusteella syrjimisestä niin tapaus selvitetään leivättömän pöydän ääressä.  Mutta nyt kun kirkko syyllistyy samaan ja vielä härskin julkisesti ja peittelemättömästi niin julkisuudessa spekuloidaan vain uhrin kohtalolla.  Eikö sen pitäisi olla ihmisoikeuksia kunnioittavassa oikeusvaltiossa itsestään selvä: Repo saa osallistua vaaleihin ehdokkaana ja työpaikka säilyy.   Sen sijaan ortodoksisen kirkon ne edustajat jotka ovat ovat virkakieltoa yrittäneet, kuuluisivat lain eteen selvittämään ja vastaamaan teostaan.  

Kaiken kaikkiaan tämä on jälleen kerran osoitus kuinka erilaiset kirkot ovat jääneet ajastaan jälkeen ja yrittävät sinnitellä muinaisten paimentolaisyhteiskuntien moraalikoodiensa kanssa.  Kaikki ne moraalisäännöt jotka ovat joskus olleet vallanpitäjien kannalta toimivia tuhansia vuosia sitten Lähi-Idässä vaeltaneilla paimentolaisheimoilla, eivät toimi enää nyky-yhteiskunnissa 21. vuosisadalla.   Monia sääntöjä kirkot ovat jo pikku hiljaa muokanneet modernimmaksi, tosin jälkikäteen ja reaktiivisesti.  Enää ei esimerkiksi pidetä tarpeellisena kivittää uskottomia vaimoja eikä kuukautisten jälkeen tarvitse naisten puhdistautua saastaisuudestaan viemällä papille kyyhkynen.  Paljon näyttää kuitenkin olevan vielä jäljellä tekemistä.  Ja se myös kestää kun kirkko näyttää toimivan siten, että se toimii vasta viimeisen pakon edessa, silloin kun maksavat jäsenet uhkaavat äänestää jaloillaan.   Kirkot ilmeisesti pelkäävät, että samalla se nakertaa oman oppnsa niin, että sen koko onttous paljastuu pikku hiljaa kaikkien silmille.

Nyt olisi jo korkea aika erottaa kirkot täydellisesti valtiosta ja julkisesta vallasta.  Tavoitteena tulisi olla täysin sekulaari valtio ja julkishallinto.  Samalla kaikenlainen erityislainsäädäntö niiden suhteen tulee purkaa, ei enää mitään kirkko- sun muita lakeja.  Kirkkoja ja niiden hallintoja ja työsuhteita koskekoon kaikki samat lait kuin muitakin yhteisöjä.  Eikö esimerkiksi yhdistyslaki riitä?