Viialaisen allakka jätättää

Matti Viialainen esittää Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan yhdistämistä vanhakantaisella tavalla.  Yhteiset intressit on kuitenkin löydettävissä pohjoissavolaisten kanssa.

Etelä-Savon maakuntajohtaja Matti Viialainen esittää erityisen Saimaan maakunnan perustamista.  Hän perustaa ajatuksensa siihen kuinka Saimaa vesistönä yhdistää sen rannoilla asuvia.


Viialaisen skenaario on pitänyt paikkaansa joskus menneisyydessä jolloin maantiet ja rautatiet eivät muodostaneet liikkumisen perusverkostoa.  Silloin maitse liikkuminen oli sidottua keleihin ja jalkoihin, hevosen ja ihmisen.  Avoimet vedet taas takasivat reilun puolen vuoden ajan sujuvan liikennöinnin silloisella elämänrytmillä.  Viialaisen allakka jätättääkin sadalla vuodella.


Nykyisin toisaalta vaatimukset liikkumisen nopeudelle ja toisaalta tekniset mahdollisuudet puhuvat ihan toista.  Saimaa ei yhdistä mikkeliläisiä eikä savonlinnalaisia lappeenrantalaisiin vaan erottaa.  Jos Saimaan pohjoisrannalta halutaan olla yhteydessä nenät vastaikkain  etelärannalle, Saimaa on kierrettävä.  Sähköinen yhteydenpito tietoliikenneteknologian avulla on toki nopeampaa mutta silloin Mikkeli on yhtä kaukana niin Lappeenrannasta kuin Tasmaniasta.  Viialainen elää siis menneisyydessä.


Toki vesiliikenteellä Saimaallakin on oma roolinsa mutta se koskee vain hyvin raskasta liikennettä jossa kuljetetaan suuria määriä tavaroita kerralla, puuta, öljyä t.m.s. mutta ei ihmisiä, tietoa eikä pienempää kappaletavaraa.


Etelä-Karjala ja myös Kymenlaakso ovat suuntautuneet toimissaan jo ties kuinka kauan lounaaseen eli pääkaupunkiseudulle ja etelään eli Pietariin.  Heitä ei voisi Saimaan toisella puolella olevat vähempää kiinnostaa ja sen he ovat Viialaisellekin tehneet selväksi.  Miksi siis Viialainen hakkaa päätään seinään?


Etelä-Karjalan ja Kymen kanssa vähäväkisempi Etelä-Savo jää aina takamaaksi koska kiinnostuksen kohteet ovat noilla väkimäärältään suuremmilla toisaalla.  Sen sijaan jos maakuntien hallinnon yhdistyminen katsotaan välttämättömäksi niin pohjoisesta eli Pohjois-Savosta katsottuna Etelä-Savo olisi eturintamaa, juuri siinä suunnassa johon intressit suuntautuvat.  


Kuopiolaiset eivät pysty järjestämään liikenneyhteyksiään pääkaupunkiseudulle tai Pietariin kuin Etelä-Savon kautta.  Se tarkoittaa, että heidänkin etunsa on satsata infrastruktuuriin myös Etelä-Savossa.   Se ei toki ratkaise kehitystä Etelä-Savossa mutta heikäläisten kanssa on löydettävissä edes joitakin yhteisiä intressejä, toisin kuin eteläkarjalaisten ja kymenlaaksolaisten kanssa.


Maakuntahallinnossa ja talouselämässä sekä ihmisten olossa ja elossa on toki paljon muutakin kuin vain liikenteen järjestämistä. Muissa asioissa, on sitten kyse koulutuksesta, terveyden-  ja sairaanhoidosta, kulttuurista j.n.e. eteläsavolaisten on hoidettava asiansa ja edunvalvontansa edelleenkin ihan itse, ei niitä muut hoida.


Viialaisen kannattaisikin kääntää allakastaan esille ajantasalla oleva sivu ja katsoa miten maailma makaa nykyisessä ajanriennossa. Ja eteläsavolaisten kannattaisi miettiä onko Matti Viialainen sopiva henkilö ajamaan eteläsavolaisten etuja.

Kaavoituksesta

Etelä-Savon maakuntajohtaja Viialainen ja Pieksämäen kaupunginjohtaja Turunen ovat pahoittaneet mielensä kun ympäristöministeriö ei olekaan purematta niellyt kaikkien ostosparadiisien ja -helvettien rakentamista.  Ympäristöministeriö ei ole hyväksynyt Ideaparkin rakentamista Pieksämäelle poikkeusluvalla vaan on vaatinut normaalia maakuntakaavamenettelyä: ensin maakuntakaavaan ja sitten vasta alemman tason kaavoihin.  Nyt he taas ihmettelevät kun Keski-Suomen maakuntakaavassa ei mennytkään läpi kaikki ostoshelvettikeskittymät.  He kyselevät kenellä on päätäntävalta kaavoituksessa. 

Nyt ympäristöministeriö on pyyhkäissyt yli seitsemän suurta keskittymää maakuntakaavasta.  Viialaisen porukka yrittää Etelä-Savoon viittä.  Mistähän nämä vekkulit kuvittelevat saavansa asiakkaat kaikkiin.  Ei tietenkään muuten kuin, että asiakkaan sukkuloivat eri paradiisien välillä omilla autoillaan ja laiduntavat peltilehmiään ostoskeskittymän parkkiaavikolla sen aikaa kun perhe viettää laatuaikaa.  Sillä tavalllahan edistetään kestävää kehitystä, ympäristöystävällisesti.  Oikeampi suunta olisi pohtia miten kauppaketjut pystyisivät paremmin hoitamaan toimitusketjun logistiikkaa lähemmäs loppukäyttäjää.  Nyt suurten kauppaketjujen suuntana näyttää olevan, että loppukäyttäjäasiakas hoitaisi logistiikan mahdollisimman suuresta tukkukeskusvaraston tyylisestä kaupasta omalla yksityisautollaan kotiin kun n.s. palveluyhteiskunnassa suunta pitäisi kai olla toiseen suuntaan. 

Luulisi tuon tason virkamiehillä olevan tiedossa kaavoituksen lainmukaisen proseduuri.  Vai pitäisikö herrojen mielestä ympäristöministeriön olla kumileimasin joka automaattisesti hyväksyy kaiken mitä maakuntien miehet ja naiset mahtavat keksiä?  On hyvä, että ympäristöministeriöstä edes löytyy hieman järkeä katsoa suurempia kuvioita kuin maakuntien napamiesten ja -naisten omien napojen ympärykset.  Sieltä katsottuna saattaa nimittäin suuremmat perspektiivit ja laajemmat katsannot jäädä nöyhdän taakse piiloon kun keskusliikkeet ja kehittyvien maakuntien suomet vievät kuin pässiä narussa.