Tyrmistynyt liito-orava

Viime aikoina bulevardi-lehtien lööpeistä vakavampiin tiedonlevitteisiin on katsottu hyväksi tyrmistellä.  Milloin Hilkka Ahde kohtelustaan, milloin meteorologi pieleen menneestä sääennnusteesta ja kaikkea siltä väliltä.  Viimeisimmäksi Espoon kokoomuslainen kaupunginjohtaja johtamansa kaupungin kohtelusta kokoomuslaisen pääministerin johtaman hallituksen budjettikehyksissä.


Verkon sivistysanakirja määrittelee tyrmistyksen: hämmentyä perin pohjin jostakin odottamattomasta epämiellyttävästä asiasta. esim. Tyrmistyä sanattomaksi. Oli tyrmistyneen näköinen. Seurasi tyrmistynyt hiljaisuus.


Onkohan Suomen kieli sanastoltaan todella noin köyhä, että ammattitoimittajat eivät löydä muita sanoja kuvaamaan hämmentymistä, pettymistä, tuohtumusta, raivostumista, suuttumista, harmistumista, kärsimystä tai muuta sellaista tunnetilaa jossa olo on kuin liito-oravalla keskellä hakkuuaukeaa. Enpä usko vaan pitäisin kieltämme varsin rikkaana. Taitava tai ainakin sanoista kiinnostunut toimittaja löytäisi niitä muutenkin kuin apinoimalla tai koneellisesti englanninkielestä niitä kääntämällä.

Kannattaisiko toimittajien siis paneutua synonyymien käyttöön jotta julkisen keskustelua seuratessa ei tarvitsi tyrmistyä ylenmääräisestä tautologiasta.  Laajempikin ilmaisun monipuolistaminen ilahduttaisi tälläistä meidän savolaisten kansallisurheiluun eli verbaaliakrobatiaan viehtynyttä.

Demoninen porno

Johanna Korhonen kirjoitti Helsingin Sanomille pakinakirjoituksen pari päivää sitten.  Siinä hän kaipaili pornotonta päivää.  Ei siinä mitään, ihan kaunis ajatus vastustaa businessajattelun ikiaikaista tunkeutumista erotiikankin alueelle. 

Omituista kirjoituksessa sen sijaan oli kuinka Korhonen tekee kaikesta paljaan pinnan näkymisestä pornoa jos sitä vilahtaa hiemankin enemmän kuin fundamentalisti-islamisteilla tai tiukkapipoisilla körteillä.  

Olen itse tottunut pitämään pornona sellaista kaupallisesti levitettävää eroottista materiaalia jonka avulla ihmiset hakevat seksuaalista tyydytystä.  Korhoselle sellaisen lisäksi näyttää olevan pornoa myös muiden kuin eroottisten kuvien, filmien ja muun av-materiaalin näkeminen.  

Hänelle on pornoa jos autoja myydään vähäpukeisten naisten kuvilla.  Minusta se ei ole pornoa vaan autojen markkinointia mielikuvilla ja ostavan yleisön mielenkiinnon kohdistamista auton ominaisuuksien asemesta toissijaisiin asioihin, tavallaan autonostajan käsityskyvyn aliarviointia.  

Hänelle näyttää myös olevan pornoa naisten uimapukujen myyminen kuvilla  joissa on naisia nuo myytävät uimapuvut yllään.  Mitähän kuvia uimapujen käyttämisestä hänen mielestään pitäisi näyttää?

Hänelle näyttää lisäksi olevan pornoa jos pienille esipuberteetissään kiemurteleville tytöille myydään liian paljastavia vaatteita.   Onkohan siinäkään kyse pornosta vai tyttöjen lapsuuden typistämistä?

Haluaisin ymmärtää Korhosen tavoittelevan ihan hyviä asioita: että lapset saisivat viettää lapsuutensa, että asioita myytäisi niiden omilla ominaisuuksilla j.n.e.  Ehkä hän pääsisi paremmin tavoitteeseensa jos olisi hieman analyyttisempi ja tunnistaisi asiat niiden oikeilla nimillä.  Kaikkien epämiellyttävien asioiden demonisoiminen pornoksi hävittää ja peittää asioiden oikean luonteen ja siten kohdistaa korjaavat toimenpiteet väärin.  Ja kaiken lisäksi se vie hyvän tavoittelijalta uskottavuuden asioita hieman syvällisemmin ajattelevien silmissä.  Toivoisin siis Korhosenkin käyttävän kaikkien toimittajien ammattitaitoon toivottavasti kuuluvaa analyytistä ajattelua ja sen jälkeen asioiden nimittämistä niiden oikeilla nimillä.

Moldaviasta

Viime päivinä olemme saaneet eri tiedotusvälineistä lukea, kuulla ja nähdä kuinka Moldaviassa on osoitettu mieltä vaalien jälkeen.  On osoitettu mieltä rauhallisesti ja paikkoja rikkoen.  Tilannetta ei voi olla vertaamatta muiden mielenosoitusten uutisointiin täältä Suomesta ja muualta maailmasta.

Valtatiedotusvälineemme näyttävät olevan kiinnostuneita mielenosoituksista jotka kohdistuvat EU:iin, NATOon tai tai muuhun läntiseen menoon kriittisesti suhtautuviin hallituksiin tai organisaatioihin.  Sen sijaan jos päinvastaisia kuvataan, ne ovat terrorismia, kaaosta, mellakointia tai vastaavaa.  Kymmenen tuhatta ihmistä Moldavian pääkaupungin kaduilla osoittamassa mieltä kommunistien voitettua vaalit on suuri uutinen mutta sata tuhatta Sakartvelon*) pääkaupungin, Tbilisin kaduilla ohitetaan olankohautuksella.   Mutta sehän olikin lännen ja siinä sivussa Suomen valtaapitävien suosikin, presidentti Saakasvilin vastainen mielenosoitus.  Tällä kertaa sivuseikka oli vaalitarkkailijoiden lausunnot koska he pitivät vaaleja reiluina.  Sen sijaan Moldovasta korostettiin joidenkin yksittäisten mielenosoittajien demokratavaatimuksia ja EU-mielisyyskin mainittiin.

En voi olla vertaamatta tätä siihen miten nyt on jälkiviisasteltu n.s. suomettumisen ajan uutisointia.  Silloiset toimittajat selittävät kuinka he sijoittivat piilomerkityksiä viesteihinsä sillä he kyllä tiesivät miten asiat olivat mutta eivät voineet ison veljen pelossa sitä kertoa.  Saammeko nyt valmistautua siihen, että parin kymmenen vuoden kuluttua nämä nykyiset muistelevat kuinka he vilauttivat uutiskuvissa hallintorakennusten ryöstelijöiden kantavan televisioita ulos rakennuksesta ja kuinka he sivulauseissa mainitsivat Romaniasta.  EU:ta ja NATOa ei sen sijaan uskaltanut mainita koska toimittajan lastenkin on saatava leipää ja expokseja.

*) Sakartvelo on suomeksi Gruusiana tunnettu valtio Kaukasuksen rinteillä ja Mustan meren rannalla.   Monella romaanisella ja anglo-saksisella kielellä se tunnetaan nimellä Georgia.  Jostakin, ilmeisesti poliittisesta, syystä myös Suomessa on nimi pyritty vääntämään uuteen uskoon.  Pitänee siis pyrkiä käyttämään heidän omakielistä nimeään.