NATOttamista Islannin taivaalla

Suomen osallistumisesta NATO-Islannin ilmavalvontaan näytetään jo päätetyn.  Prosessi on ollut kummallinen ja ihmisiä harhaanjohtava.  Lopputuloksen seurauksia ei olla ajateltu.  Miten saisimme demokratian toteutumaan?

Viimepäivien uutiskuohun ylimpänä keikkuu juttu NATO-kiimaisen eliittimme, höystettynä ulkoministeri Erkki Tuomiojalla, lupautumisesta lähettämään sotakoneita Islantiin. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö, pääministeri Jyrki Katainen ja puolustusministeri Carl Haglund esittävät ikään sovittuna asiana, että Suomi osallistuu NATO-maa Islannin ilmavalvontaan yhdessä NATO-maa Norjan ja NATOn ulkojäsenen Ruotsin kanssa lähettämällä muutaman sotakoneen, Hornetin, Islannin ympäristön valvontaan. Valvonta tarkoittanee Islannin ilmatilan valvontaa loukkauksilta ja lähiympäristön ilma- ja meriliikenteen seurantaa ja alusten tunnistamista NATOn ilma- ja merivalvonnan tapeisiin. Islannilla itsellään ei periaatteessa ole armeijaa eikä sillä ilmavoimia. Asiaa ajavat tuntuvat kovin hädissään peittelevän päätöstä harjoitukseksi ja pohjoismaiseksi yhteistyöksi.

Joutumisemme tähän jamaan on kummallinen mutta kuvaava kehityskulku. Ensin meille vakuutetaan, että emme ole lähestymässä NATOa vaan teemme vain tiivistyvää yhteistyötä. Sen jälkeen jokainen yksittäinen tiivistymisetoimi esitetään kulloinkin ihan joksikin muuksi, esimerkiksi tässä tapauksessa pohjoismaiseksi yhteistyöksi. Sillä ilmeisesti koetaan olevan niin hyvä kaiku kansalaisten silmissä ja korvissa, että sillä voi peitellä ihan mitä tahansa.

Seuraavaksi peiteltiin päätöksen sotilaallinen luonne vain harjoitteluksi ja viattomaksi lentelyksi ilman aseita tai ainakaan "kovia" ammuksia. Ei kuulemma ole sovittu mistään voimankäytöstä tyyliin "ei me mutta ne muut".

Ja varmemmaksi lopuksi selitetään, että yksityiskohdista ei vielä ole edes päätetty vaan vasta nyt aletaan NATOn kanssa sopia mitä meidän pitää tehdä.  Kuinka Niinistöt, Kataiset ja muut voivat vakuuttaa, että ihan normaalia eikä vaaraa?

Oma lukunsa on, miten hallitus ja presidentti ovat miettineen mitä sitten tapahtuu jos valvontalennolla oikeasti löytyy jotain valvottavaa? Tapahtuu joku kriisin puhkeaminen esimerkiksi ehkä mahdollisesti venäläisten kanssa? Mitä silloin tapahtuu omilla raukoilla rajoillamme ja vain sen takia, että ollaan sekoiltu NATOn kanssa? Välittääkö kukaan siitä, että kiltit suomalaiset ovat ilmoittaneet olevansa käyttämättä n.s. "voimaa" mutta muut ovat sitä käyttäneet? Uskooko kukaan?


NATOttajien selittelyihin liittyy monenmoista surkuhupaisaa n.s. ulostuloa.  Esimerkiksi kaikkien NATO-kiimakkojen äiti, sosia(a)lidemokraattinen EU-edustaja Liisa Jaakonsaari on julistanut viikonlopun paperisen Ilta-Sanomien mukaan yhtä aikaa, että Suomea ei liitetä tiiviimmin NATOon ja, että tiivis yhteistyö NATOn kanssa on selvää pässinlihaa ja virallinen linjamme.  Kumpaakohan Jaakonsaari ristiriitaisessa mielessään takoittaa?

Samaisessa jutussa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan, Perri Salolaisen/Kok suulla kerrotaan, että puolustusvoimissa on ollut jo vuosikausia pyrkimyksenä NATO-yhteensopivuus.  Salolainen ilmeisesti tahallaan unohtaa, että puolustusvoimilla ei saa olla mitään omia pyrkimyksiä vaan niiden takana pitää olla aina poliittisen tason päätökset.  Tässä tapauksessa sellaista ei ainakan demokraattisesti ole tehty.

Salolainen kummeksuu myös, että SDP on alkanut keskustella asiasta vasta sen jälkeen kun muut eli NATO-mielinen Kokoomuseliitti höystettynä ulkoministerillä on asiasta jo päättänyt.   Toivoa sopii, että SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jouni Bäckmanin toive laajasta käsittelystä Eduskunnassa toteutuu.

Oma lukunsa on opposition toiminta.  Keskusta toimii kuten oppositiossa toimitaan eli vastustaa aikaisempia tekemisiään.  Edellisessä hallituksessa he olivat miltei yhtä kiihkeitä NATOttajia kuin Kokoomus tai heitä ennen ja nykyisin Demarit.   Kepulipotrukkien Seppo Kääriäisen ja Risto Volasen vuodatukset eivät siksi olekaan uskottavia.  PerSuista taas ei tiedä.  heidän "hörhöosastonsa" Tossavaiset ja kumppanit puhuvat lämpimikseen ihan mitä tahansa mutta Timo Soini tällä hetkellä on kuin se kuuluisa ku..pissa sukassa koska hän on aikaisemmin suhtautunut myötämielisesti NATOon.

Vasemmistoliitto ja Paavo Arhinmäki kaipaavat lisäselvityksiä ja jättivat "varauman".  Epäilen heidän asettavan priorisoinnissa kuitenkin lopulta hallituspaikkansa etusijalle ja lipeävän NATOttajien kelkkaan jollakin tekosyyllä.  Ruotsalaiset Haglundin johdolla ovat innolla mukana NATOttamassa ja kristilliset, oliko heillä joku kanta johonkin jossa ei voi lyödä Raamatulla päähän.   Ainoa ryhmä Eduskunnassa jonka kanta lienee selkeästi sama kuin suomalaisten valtaenemmistöllä, lienee Vasenryhmä eli Vassuleista erotetut Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho.  Heidän merkityksensä niin Eduskunnassa kuin valtajulkisuudessakin on marginaalinen.

 Julkiset valtatiedonvälitteet näyttävät valinneen selvästi jo puolensa.  Ne ovat NATOttajien eli rahan puolella.  Vain vaihtoehtoiset, ilman suurta julkisuusarvoa olevat ovat erimieltä.  Niiden viesti ei tavoita n.s. suurta yleisöä kun tiedonvälityksen valtavirran täyttää porvarilliset  tiedonlevitteet.  Siitä huolimatta valtaosa ihmisistä vastustaa Islannin kaltaisia operaatioita.  Mitenköhän tuo kanta saataisi vaikuttamaan demokraattisesti päättäjien päätöksiin ennenkuin on liian myöhäistä?
  

NATOttajat vauhdissa - "zum Bunde"

 Suomen ulkopoliittinen johto on sitomassa Suomea jälleen tiukemmin NATOon.  Suomea kaavaillaan liitettäväksi Islannin ilmapuolustukseen.  Ollaanko meille hankkimassa uusia sotasyyllisiä?

 

Viime aikoina on keskustelu kovasti suomalaisen valtiojohdon halusta saada suomalaiset hävittäjät Islannin taivaalle.  Presidentti Sauli Niinistö, ulkoministeri Erkki Tuomioja ja puolustusministeri Stefan Wallin olivat juuri Chicagossa, USAssa NATO-kokouksessa jonka yhteydessä tämäkin asia tuli esille.  Se ei tosin liene ollut k.o. kokouksen asialistalla mutta Islannin pyyntö tuli sopivaan aikaan yhdistää nämä kaksi NATOtusta.

Suomenmaa-lehden mukaan Niinistö rajaisi suomalaisten osuuden venäläisten koneiden tunnistamiseen.  Vihollinenkin on NATO-maa Islannille jo siis tiedossa.

Mitäköhän Niinistö ja koneiden lentelyä johtavat tekisivät kun oikeasti tunnistettavaa alkaisi Islannin ilmatilaan tulla ja tositarkoituksella?  Muistaisivatko operatiivisessa vastuussa olevat NATO-komentajat Niinistön toiveen?  Välittäisivätkö viholliskoneiden lentäjät, tulevat ne mistä ilmansuunnasta tahansa, Niinistön toiveista ja erottelisivat vastapuolta?  Entä miten vihollinen suhtautuisi Suomen maaperään jos sillä olisi vastassaan suomalaisia lentokoneita Islannissa?  Oltaisiko sielläkin "erillissodassa" vai "im bunde"?

Toisaalta Niinistöltä ja kumppaneilta näyttää unohtuvan aikaisemmat lupaukset kovin herkästi.  Aikoinaan kun Hornetteja hankittiin, pyhästi eduskuntaa myöten luvattiin, että ne eivät ole tarkoitettu operaatioihin ulkomailla vaan kotimaan puolustukseen.  Samoin aikoinaan Thorvald Stoltenbergin raportin ilmestyttyä 2009 Eduskunnan puolustusvaliokunta linjasi, että Suomi ei voi osallistua tuollaiseen.  Nyt kehitys on siitäkin Niinistön mukaan kehittynyt vaikka linjaukset eivät kuulemma ole muuttuneet.

Miksiköhän linjaukset muuttuvat aina silloin kun siitä ei kansalaisille kerrota ja sitten kun toiminta muuttuu, linjaukset ei muutu.  Oikeasti meitä näytetään askel askeleelta hivutettavan kohti sotilaallista liittoutumista joka väistämättä johtaa myös sotimiseen eli NATOtetaan.  Mutta eihän sotimisessakaan linjaus muutu kun mehän olemme jo sotimassa Afganistanissa.  Mistä syystä yleensä näissä sotimis- ja liittoutumisasioissa puolustuspuheet osoittautuvat aina aikaamyöten perättömiksi ja pahimmat ennakoinnit liiankin optimistisiksi.  Ja ulkoministeri Tuomiojakin komppaa NATOttajia toteamalla Chicagon kokouksen edistävän Suomen mukanaoloa NATOssa.

Oikeasti meidän tavallisten suomalaisten taatiaisten kannalta aito ja tunnustettu puolueettomuus olisi ainoa keino pyrkiä pysyttelemään seuraavien sotilaallisten kriisien ulkopuolella.  Se vaatisi täydellistä irroittautumista nykyisestä NATO-kumppanuudesta ja poistuminen kaikista sellaisista operaatioista joissa ei olla puhtaasti ja ahtaassa merkityksessä rauhaa turvaamassa. 

Ovatko Niinistö, Tuomioja ja Wallin seuraavat sotasyyllisemme?  Heilleköedellisten rehabilitointiyrityksillä ollaan tekemässä tilaa?  Pitäisikö meidän varautua lainsäädännöllä jo nyt jotta heitä ei pestäisi puhtaaksi juristerisella kikkailulla kuten heidän edeltäjiään II Maailmansodan ajalta. 

--- Si vis pacem, para pacem ---

P.s. Oma mielenkiintoinen piirteensä on, että Suomen Chicago-delegaation kaksi ensinmainittua jäsentä kyllä omilla sivuillaan jotenkin kirjoittavat ja ottavat kansaa tärkeään NATO-asiaan mutta puolustusministeri ei mitenkään vaikka sota-asioiden kuuluisi erityisesti kuuluvan hänen toimialaansa.