Mitäs me hutkivat tsurnalistit

Helsingin Sanomat jatkaa Venäjän ulkomaalaisrahoitteisten toimijoiden rekisteröimislain arvostelua.  Sen takana oleva Sanoma-yhtiö ilmeisesti itsekin joutuu rekisteröitäväksi.  Kritiikki on kaksinaismoralistista eikä näytä perustuvan tosiasioihin.
 
Helsingin Sanomien tämänpäiväisessä paperilehdessä toimittaja Iida Tikka joko yrittää olla hauska tai on käsittämättömän tietämätön Suomen kielen sanojen merkityksistä.

Tikka kirjoittaa otsikolla "Mitäs me vakoojat" Venäjän uudesta ulkolaisrahotteisten kansalaisjärjestöjen rekisteröimispakon tuovasta laista.   Hänen vitsinsä tai tietämättömyytensä takia agenteista tulee laissa vakoilijoita. Oikeastihan sana agentti tarkoittaa yleiskielessä asiamiestä tai edustajaa. Viihdekirjallisuudessa salainen agentti tarkoittaa myös tiedustelijaa tai vakoilijaa jolla saattaa olla myös erilaisia muita tehtäviä kuten tuhoamistoimeksiantoja. Venäjän lainlaatijoiden mielessä on ollut sanan yleiskielinen merkitys asiamiehenä, ihan sama kuin USA-laisten vastaavassa ("The Foreign Agents Registration Act (FARA)").


Tikka ei toki ole ainoa joka tuon väärän tulkinnan on tehnyt.  Sitä ovat käyttäneet niin venäläiset oppositiojärjestöt itse kuin jotkut ulkolaiset tiedotusvälineet, aina Al Jazeeraa myöten.  Ammattitoimittajien, kansainvälisissä uutistoimistoissa kuin suomalaisissa sanomalehdissä, luulisi kuitenkin osaavan asiansa eikä sotkevan sanojen merkityksiä.


Venäläinen Izvestia-lehti on tuonut esille, että Venäjän valtapuolueen, Yhtenäisen Venäjän jotkut edustajat ovat ehdottaneet rekisteröimispakon ulottamista myös ulkomaalaisrahotteisiin lehtiin.  Myös Hesari on kertonut asiasta. 

Erityisen vekkulia Tikasta tuntuu olevan nähdä hänen edustamansa yhtiön eli Sanoma-konsernin, julkaiseman Cosmopolitan-lehden katseleminen tuossa väärinymmärretyssä merkityksessä.  Se on hänestä osoitus k.o. lain kieroutuneisuudesta.  Tämä hutkiva tsurnalisti ei kuitenkaan ole tullut ottaneeksi selvää siitä kuinka ulkomaiden matkailutoimistot USA:ssa ovat ihan samassa asemassa.  Sen sijaan hän kaksinaismoralistisesti demonisoi Venäjän touhuja. 

Agenttien rekisteröintilain tarkoituksena on tuoda läpinäkyvyyttä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen eli tehdä ulkomaalainen rahoitus näkyväksi.  Sanoma-konsernin perimmäinen tarkoitus lienee kuitenkin ansaita rahaa Venäjän nuorisolta. Samalla Cosmopolitan-lehti myös vaikuttaa asenteisiin.  Tikka ei voi olla tietämätön sellaisesta.

Jos Tikka olisi tehnyt kotiläksynsä niin hän olisi saattanut jutussaan vaikka viitata myös Anna Chapmanin ja kumppanien juttuun USAssa.  Heidän rikoksensahan oli nimen omaisesti ulkolaisten agenttien rekisteröimislain rikkominen eli toimiminen ulkomaalaisina agentteina ilman, että olivat ilmoittautuneet asianomaisille viranomaisille eli oikeusministeriöön.  Jostakin kumman syystä tämäkään käytännön esimerkki tuollaisen lain käytöstä ei ylitä kynnystä Hesarissa.

Helsingin Sanomat haluaa nähdä itsensä n.s. laatulehtenä.  Toimittaja Iida Tikka jutullaan toki ajaa työnantajansa etua mutta tekee sen kökösti ja niin taitamattomasti, että tarkoitushakuisuus paistaa kilometrien päähän.  Laatulehti ja sen ammattitaitoiset toimittajat eivät nimittäin esittelisi noin määrätietoisesti ja paljastavasti vain toisen osapuolen kantoja ainaisena totuutena ja toista osapuolta aina väärässä olevana ja vain pahaa tarkoittavana. Venäjän perkeleellistäminen Hesarissakin siis jatkuu ja vie uskottavuutta aidolta asiasisältöihin perustuvalta kritiikiltä.

EVAn EU tiedotusvälineissä

Elinkeinoelän valtuuskunta (EVA) on julkaissut arvio- ja asennetutkimuksen "EU vai ei?".  Tutkimus kertoo EU-myönteisyyden lisääntyneen.  Monet tiedotusvälineet ovat uutisoineet sen nimen omaan tuosta myönteisyyden kasvun näkökulmasta.


EU-myönteisuuden kasvua mainostetaan niinkuin kyseessä olisi jonkinlainen hyväksyntä harjoitetulle politiikalle, siis nykyisen hallituksen hyväksyntänä.  Toisaalta selitellään ihmisten jakautumisella PeSujen kannattajiin ja muihin.  Ilmeisesti ajatuksena on, että PerSujen vastustajat haluaisivat profiloitua m.m. kannattamalla EU:a. 


Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jätetty, että tutkimustapaa on muutettu aiemmasta niin, että otosjoukko on  valikoitu eritavalla.  Kuitenkin esimerkiksi Helsingin-Sanomat tuo sen kuitenkin esille mutta ei YLE. Aiemmin lähetettiin kirjeitä suomalaista satunnaisotannalla valikoiduille ja odoteltiin vastauksia.  Nyt joukko on  valikoitu satunnaisotannalla Taloustutkimus Oy:n internet-paneelista eikä kaikista suomalaista. Vastaajajoukko on siis aivan erilainen ja erityinen.  Tulokset eivät silloin ole vertailukelpoisia aiempien kanssa.


Toisaalta toimittajat eivät ole analysoineet ollenkaan tutkimuksen ajankohdan vaikutusta.  Tutkimuksen kyselyt tehtiin peresidentinvaalien aikana.  Silloin vaalikampanjassa esillä olevat keskustelut ja kannanotot ovat taatusti vaikuttaneet asiaan.  Olisikin siis syytä arvioida miten ihmisten suhtautuminen esillä olleisiin EU:n vastustajiin, Timo Soini/PerSuli ja Paavo Väyrynen/KePuli, vaikutti asiaan.


Oma lukunsa kuvaamaan tiedonlevitteiden suhtautumista on tutkimusten muiden osien uutisointi.  NATO-kysymys eli suomalaisten NATO-vastaisuuden kasvu ei ylittänyt uutiskynnystä ilmeisesti muualla kuin Metro-lehdessä ja sielläkin yhdellä palstalla.  Suuremmat tiedonvälitteet kuten HS ja YLE jättivät sen huomiotta.


Samoin ilman huomiota näyttää jääneen tutkimuksen osio jossa tutkittiin n.s. "impivaaralaisuutta" kysymyksellä keskittyvätkö suomalaiset poliitikot liikaa kansainvälisiin asioihin ja jättävät kotimaiset ongelmat liian vähälle.  Senkään tulos ei tue tiedotusvälineiden välittämää kuvaa impivaaralaisuuden pelosta joten se on jätetty uutiskynnyksen tuolle puolen.


Kaiken kaikkiaan siis valtatiedotusvälineemme jatakavat kampanjaansa EU:n ja NATO:n puolesta.  Ne tuovat esille vain tähän tarkoitusperää ja tavoitetta tukevia uutisia ja jättävät siinä suhteessa vastemieliset julkaisematta. Kannaatkin asioista perille pyrkivien hakea tietoa alkuperäisistä lähteistä.  Meidän tiedonvälitteistömme kun näyttää olevan tälläisissä asioissa niin yksisilmäistä ja -puolista, että vastakkaiset näkemykset jäävät pienimpien lehdykäisten marginaaleihin jos mahtuvat sinnekään.  Pitäisikö tässä oikein tyrmistyä tuollaisesta?

Oleellisia kysymyksiä taloudellisesta vakaudesta

Jälleen ovat EU:n johtajat koolla pystyttämässä Euroopan vakausmekanismia (EVM, englanniksi European Stability Mechamism (ESM)).  Keskustelu tapahtumasta ja EVM:n sisällöstä näyttää menevän päivittelyksi miten Tsekit ja Britit sitä vastustavat.  BBC:n uutiselle onkin luonnollista, että pääministeri David Cameron ja Brittien kannat ovat pääosassa.  Mutta Suomen tiedotusvälineet joko ohittavat koko jutun vaivihkaa tai uutisoivat myös Brittien ja Tsekkien kantoja.  Esimerkiksi Helsingin Sanomat ja YLE jättivät vaikutukset Suomeen ja Suomen kannat vähälle.  Esimerkiksi Hesarille olivat uutisia Kataisen karvahattu ja huono yhteydenpito eduskuntaan. Toki myös porvari Kataisen tölväisy Belgian lakkolaisista sai tilaa porvarilehdessä. YLElle taas olivat tärkeitä Tsekit ja kompromissihakuisuus. Kumpikaan eikä mikään muukaan tiedonlevite ole avannut millainen mekanismi oikeasti on ja mitä mekanismi tarkoittaa käytännössä Suomen valtiontaloudelle ja taloudellemme yleensä. 

Toki tiedonlevitteet mainostavat budjettikuria ja erityisesti, kuinka kreikkalaisia on vahdittava.  Sen sijaan monet oleelliset kysymykset jäävät esittämättä ja siten myös vastaamatta.  Esimerkiksi miten mekanismi tulee rajoittamaan niin kreikkalaisten kuin Suomen eduskunnan päätösvaltaa eli demokratiaa.  EUn on pitänyt olla demokratiaprojekti mutta tälläKIN lisätään kasvottomien byrokraattien valtaa yli demokraattisten valtioelinten.   

Euroopan keskuspankki kuvailee sitä omassa julkaisussaan heinäkuussa 2011 niin, että se ei saisi murentaa moraalia vaan vain olla "silta" parempaan.  Oikeasti mekanismi kuitenkin rajaa valvojat kaiken valvonnan ja vastuun ulkopuolelle.  Heitä ei saa saattaa edesvastuuseen tekemistään eikä toimintaa saa edes verottaa.  Kuinka tuollainen kohottaa moraalia.  Mahdollisuus helppoon vastuun väistämiseen on yleensä ollut varmin tae luiskahtaa tekoihin

Jotkut ovat kuitenkin nähneet vaivaa jota tutkivien journalistien olisi tullut nähdä.  Youtubeen on laitettu viime joulukuussa video joka havainnollistaa EVM:n olemusta tylyllä tavalla. Luonnollista onkin, että suomalaisen journalistiikan ammattilaiset kuten esimerkiksi virkaatekevän MEPin, Petri Sarvamaan kaltaiset ovatkin rynnänneet tuomitsemaan tuollaisen iljettäväksi propagandaksi.  Tälläiset kysymyksethän kun voisivat saada tavalliset ihmiset toimimaan vaaliuurnilla ja valitsemaan eliitin kannalta väärin.

Oikeasti Euroopan talousongelmat tulevat finanssimarkkinoilta joilla pankit tekevät itse luomallaan velkarahalla spekuloiden lisää rahaa jolla ei ole reaalimaailmassa katetta.  Nämä vakausmekanismit valvoessaan valtioita eivät puutu oleelliseen juurisyyhyn.  Siitä eivät EU:n mainosmiehet ja -naiset kerro mitään.  Pikemminkin he pyrkivät peittelemään perustavaa laatua olevia ongelmia luomalla lumeongelmia ja niihin totalitaarisia ratkaisuja.  Kun perimmäiset ongelmat jäävät ratkaisematta niin eivät nämä vakausmekanismitkaan toimi.  Valvontaelinten tulisikin rajoittaa valtioiden vapauden asemesta pankkien vapautta omaan omaan rahan tekoon ja sillä spekulointiin.

NATO-jäsenyyttä vastaan

Helsingin Sanomat uutisoi teettämäänsä NATO-kyselyä sekä paperilehdessään että nettiversiossaan.  Uutinen jutussa oli, että NATOn vastustus sivuaa aiempaa muutaman vuoden takaista ennätystä.  Nyt jopa Kokoomuksen kannattajien enemmistö vastustaa. 

Sinällään juttu paljastaa kuinka vastoin ihmisten mielipiteitä heidän edustajansa valikoituvat.  Siinä ei kuitenkaan sinällään ole ihmeellistä.  Mielenkiintoiseksi jutun tekee esitetyt perustelut vastustukselle.

Ulkopoliittisesta instituutista on kaivettu esille kokoomuslainen, entinen poliittinen valtiosihteeri ja vanha NATO- ja EU-friikki Teija Tiilikainen.  Hänen mielestään kyse on NATOn toimien julkisuudessa saamasta kuvasta.  Ikäänkuin itse teot eivät olisi syynä vaan niistä saatu kuva.  Peili siis on taas syyllinen kieroon kuvaan, ei kohde itse.

Tiilikainen vieläpä nostaa esiin innokkaan Viron touhut Afganistanissa.  Rivien välistä paistaa, että hänen mielestään Suomen pitäisi olla kuten pienempi mutta rohkeampi Viro eli kritiikittömästi mukaan USAn valloitus- ja miehityssotiin mihin vain kutsu käy.

Puolustusministeriön tiedottaja Jyrki Iivonen taas syyttää Euron kriisiä.  Varsin kaukaa on pitänyt Iivosenkin hakea syyllistä.

Kumpainenkaan ei tuo esille ihan konkreettisia NATOn toimia, esimerkiksi sotiaLibyassa ja Afganistanissa.   Eiköhän niissä riitä maailman menoa seuraaville suomalaisille ihan riittävästi syitä vastustaa perustellusti NATOon liittymistä.

Sikäli Tiilikainen on oikeassa, että NATOa kannattavat presidenttiehdokkaat, siis kaikki pl. vassuli Paavo Arhinmäki, ja heidän puolueensa yrittävät olla hissunkissun vaaleja edeltävän ajan jotta eivät paljastuisi ja menettäisi ääniä.  Meillä on siis ilmeisesti  odotettavissa vaalien jälkeen uusi NATO-kiiman kausi. 

Viron eliitti opetusretkellä

Tämän aamuinen paperinen Helsingin Sanomat tietää kertoa kuinka CIA:n ex-propaganda-agentti ja nykyinen Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves kerallaan apurinsa päätoimittaja ja VT Iivi Anna Masso ovat käyneet Suomessa kertomassa miten Virosta ja virolaisesta hallitsevasta eliitistä pitää ja miten ei saa kertoa.

Täällä on kuulemma, m.l. Helsingin Sanomat, harjoitettu kerrassaan luvatonta sananvapautta kun on rohjettu arvostella virolaisten touhuja. 

Virossa hallitsevan eliitin meno on äitynyt sellaiseksi, että jopa ideologisesti ja NATOllisesti samoin ajatteleva Aatos Erkko näyttää haluavan tehdä pesäeroa hiuksenhienolla kritiikillä lehdissään.  Oikeastihan Viron johtavat tahot, m.m. Res Publica- ja Isänmaa -puolueiden liitto ja sosiaalidemokraatteja*) edustava Ilves sekä muut, ajavat maailmankatsomuksellisesti ja käytännön politiikassa ihan samoja asioita kuin liberaalina itseään pitävä Erkko.  Molemmat tahot kannattavat talousliberaalia kapitalismia ja erityisesti NATOn ylivaltaa.  Viron eliitti on vienyt Viron kaikkiin mahdollisiin NATOn sotiin ja Erkko lehtineen on tämän maan kovimpien NATOttajien kärkijoukoissa.  Se onkin ilmeisesti kaikkein tiukin yhteinen side heidän välillään.

Helsingin Sanomien Viro-arvostelua koskeva juttu näyttää olevan vain paperilehdessä.  Netissä oleva on toisenlainen ja siellä vain kevyesti viitataan paperisen juttuun.  Sordino on siis päällä vielä Erkollakin aateveljiä arvostellessaan.

Erityisen tökeröksi Ilveksen ja Masson opetusretken tekee, että Viron eliitti on niin kärkkäästi kehumassa omaa Viron "vapautustaan", arvostelemassa heille epämieluisia tahoja ja mukana riekkumassa muualla USAn pikku apurina.  Heille siis sopii sananvapaus heidän itsensä kaltaisille mutta heidän arvostelemisensa onkin heille jo ihan eri juttu.  Natsit saavat riekkua Sinimäellä mutta jos joku täällä uskaltaa kirjoittaa jotakin edes hieman poikkipuolista esimerkiksi virolaisista rikollisista, niin sananvapaus saa jäädä unholaan.  Joku saattaisi kutsua tuollaista kaksinaismoralismiksi mutta heille se on vain heidän käsityksensä vapaudesta: vapautta heille mutta ei erimeiltä oleville.

Olisikohan paikallaan alkaa nähdä virolainen todellisuus ja politiikka aidosti eikä vain russofobismin tai peräti misorussismin vääristämänä. 

*) Viron sosiaalidemokraatteja ei pidä sotkea muihin sosialidemokraatteihin.  Se on vielä suomalaista SDP:täkin oikeistolaisempi, joidenkin mielestä keskusta-oikeistolainen puolue.  Huomaa myös a-kirjainten määrä eli viroksi sosiaalidemokratia ei ole virolaisille sosialidemokratiaa kuten muille.

Sotakiihkoilusta rauhaanvalmistautumiseen

Viime lauantain paperisen Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla olleet kaksi kirjoitusta kirvoittivat taas nakkisormet näppäimistölle.  Toinen oli pääkirjoitus otsikolla "Ei kuulu meille" ja toinen toimittaja Unto Hämäläisen kirjoitus tai niinkuin tiedonvälitteet hienostelevat, kolumni "Emme ole sodassa". 

Ensinmainitussa nimetön pääkirjoitustoimittaja syyttää tutulla tavalla rauhaa rakastavia suomalaisia impivaaralaisiksi sanansa syöjiksi.  Emme muka kanna kansainvälistä vastuutamme jos emme lähde sotimaan NATOn et al kanssa Libyan sisällissotaan.  Kirjoittajan mukaan YK:n valtuutus suojella siviilejä antaa velvoituksen ja pakottaa lähtemään mukaan taistelemaan Libyan öljystä kapinallisten ja heidän isäntiensä puolelle. 

Kirjoittaja vetää juttuunsa mukaan vielä EU:n vakausjärjestelyt.  Haluttomuus maksaa EU:n perussopimusten vastaisia tukia talouttaan löysästi hoitaneita maita ja sikäläisiä yrityksiä rahoittaneille saksalaisille, britannialaisille ja ranskalaisille pankeille on hänen mukaansa lipeamistä vastuusta. 

Tuo nimetön pääkirjoitustoimittaja käyttää normaalia lännettäjien taktiikkaa: jollei alistu heidän käsityksiinsä, on tollo juntti eikä ollenkaan kuten he itse, kansainvälinen ja asioita laajasti ymmärtävä kosmopolitiitti jonka sanaan voi luottaa.

Toisessa kirjoitelmassa toimittaja Unto Hämäläinen omalla nimellään vetää linjaa Esko Seppäsestä Ruotsin kautta sotaveteraaneihin.  Hän on ollut Maanantaiklubin tilaisuudessa keskustelemassa Seppäsen uudesta kirjasta "Oma pääoma" (Into-kustannus).  Tiedonvälittäjä olisi kertonut olleensa SKP:n järjestämässä ja Yrjö Hakasen puheenjohtamassa keskustelutilaisuudessa mutta politiseeraava toimittaja spekuloi vain opponentin koukkuiluilla. Tiedonantajassa sen toimittaja Marko Korvela antoi tilaisuudesta ihan toisenlaisen kuvan.

Varsinaisesti kirjoituksen sanoma lienee ollut osoittaa, että emme ole sodassa Afganistanissa emmekä joutuisi sotaan vaikka menisimme Libyaan, toisin kuin Ruotsi.  Eri mieltä olevia hän yrittää kompromentoida sillä, että sotaa kävivät vain Talvi- ja Jatkosodan veteraanit.  Muilla ei ole oikeutta sota-sanaan. Hämäläinen ei ole ensimmäinen joka piilottelee argumenttiensa köykäisyyttä sotaveteraaneille rakennetun imagon takana.

Molemmilla, sekä pääkirjoitustoimittajalla että Hämäläisellä on samankaltainen ohjelma ajettavanaan.  Suomi ja suomalaiset olisi saatava mukaan kaikkiin mahdollisiin kampanjoihin (aik. suom. sota), joissa USA ja sen liittolaiset ajavat globaalin talousliberalismin asiaa ylikansallisten yhtiöiden eduksi.  Tässä heillä, valtakunnan suurimman tiedotusvälitteen työntekijöillä on sama työksianto kuin monilla yhteiskuntamme ja poliittisen elämämme nykyisillä ja entisillä kellokkailla, sellaisilla kuin Jyrki Katainen, Alexander Stubb, Mari Kiviniemi, Martti Ahtisaari, Paavo Lipponen, Liisa Jaakonsaari, Lasse Lehtinen j.n.e. j.n.e. 

Meidän aito ja oikea turvallisuutemme ja hyvinvointimme kaipaisi ihan toisenlaista politiikkaa.  sellaista joissa ei haikalla sotimista vaan rakennetaan rauhaa, ei mennä sotaliittoihin vaan sovitellaan riitapuolten välillä.  Samalla syntyisi tilaa myös oman hyvinvointimme rakentamiselle kun vähiä resursseja ei tarvitse polttaa sotavarusteluun.  Yrjö Kallinen muotoili aikoinaan, että

"jos haluat rauhaa, valmistaudu rauhaan".

Im Bunde am Tisch

Tällä viikolla Wikileaks-paljastuksista on tullut esiin m.m. Helsingin Sanomissa kuinka NATOn siviilijohtajat saavat tietonsa sotilasliittonsa operaatioista tiedotusvälineiden kautta.  Sinällään juttu ei ole kummoinenkaan uutinen mutta asettaa, taas, suomalaisten NATOttajien puheet omaan valoonsa. 

Meille on vakuutettu kuinka NATOssa siviilijohtajat demokraattisesti päättävät mitä tehdään ja kuinka eurooppalaiset jäsenet ovat tärkeässä asemassa tässä päätöksenteossa.  Siltä pohjalta on sitten selitetty kuinka meidän tulee pyrkiä juuri noihin samoihin pöytiin.  Kokoomuslaiset NATO-kiimakot, Alexander Stubb ja Jyrki Katainen etunenässä, ovat jopa puhuneet eurooppalaisesta NATOsta.  Tässä suhteessa NATOttaja Paavo Lipponen/SDP tuntuu olevan joko paremmin informoitu, selvänäköisempi tai rehellisempi.    Tosiasiassa noissa pöydissä luetaan ihan samoja uutisia kuin me tavalliset taatiaiset aamiaispöydissämme.  Päätökset tehdään muualla eli siellä missä USA-lainen taloudellis-sotilaallinen kova ydin päättää USAn politiikasta ja sen jälkeen taas Atlantilta tuulee.

Tiedonkulku näyttää NATOssa olevan ihan samalla tasolla kuin Suomen eduskunnassa.  Päättäväisinä pöydissään istuvat edustajat kuulevat asioista jos joku sattuu ne vahingossa vuotamaan tiedotusvälineille.  Ne sitten valitsevat vuotojen esittämiselle ilmiasun omien omistajiensa näkökulman ja tavoitteiden perusteella.

Toinen suomalaisten porvarillisten, m.l. demarit, ulkopolitiikan tekijöiden touhuja ja asenteita kuvastaa myös Wikileaksin paljastus.  Kun Sakartvelo *) hyökkäsi vastoin voimassa olevaa aseleposopimusta Etelä-Ossetiaan ja aiheutti lyhyehkön sodan Venäjän ja itsensä välille, suomalainen ulkopoliittinen johto sai sekä kiitokseja että pyyhkeitä USAn lähetystöltä.  Vuodosta kertoi tässäkin tapauksessa Helsingin Sanomat.    Eräät, kuten Alexander Stubb ja kumppanit saivat kiitosta ollessaan sopusoinnussa liittolaisten kesken.  Olemmeko jo niin pitkällä?  Yhtä pitkällä kuin vuonna 1941 kun olimme liitossa Adolf Hitlerin johtamien natsien kanssa.   Silloinkin oltiin mukana hyökkäyssodassa ja liittokunnan muut jäsenet olivat avoimempia ja rehellisempiä kuin suomalainen osapuoli.

Sen sijaan Tarja Halonen ja Matti Vanhanen saivat pyyhkeitä varovaisuudestaan.  Toisaalta kukaan suomalainen johtava poliitikko ei jäänyt kiinni totuuden puhumisesta; siitä, että NATO yllytti, Sakartvelo hyökkäsi ja Venäjä puolustautui.  

Olemmeko siis jo liitossa hyökkäyssotaa käyvän USAn kanssa ja pyrimme samoihin pöytiin lehtiä lukemaan?   Olisiko nyt huhtikuun eduskuntavaaleissa jo aika lopettaa tuo katala ja vaarallinen suunta ja jättää sitä kannattavat valitsematta.  Silloin tosin nykyisten  eduskuntapuolueiden ehdokkaista ei monikaan tulisi valituksi, niin moni heistä, Kokoomuksesta ja PerSuista Demareihin on tiukka atlantististi.

-----

*) Sakartvelo on aikaisemmin suomeksi nimellä Gruusia tunnetun maan omakielinen nimi.  Nyttemmin eli Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen se on suomennettu anglosaksiseen tapaan nimeksi Georgia. Suomessa Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen (Kotus) kielitoimiston mukaan meillä pitäisi olla tapana käyttää maista niiden omakielisiä nimiä jollei aikojen kuluessa tutuksi käynyttä suomennosta ole.  Kun vanhasta ja tutusta Gruusiasta luovuttiin, päädyin noudattamaan kielitoimiston suositusta.

Sasi on ihmiselle susi

Kokoomuksen Kimmo Sasi on kirjoittanut Helsingin Sanomien viime lauantain numeron Vieraskynä-palstalle sepustuksen otsikolla "Verotuksen pitää edistää talouskasvua".  Kirjoitukseensa Sasi oli saanut niin monta tarkoitushakuista päättömyyttä, että provosoiduin niitä tähän blokiini repostelemaan.


Sasi kuvailee kuinka 90-luvun alkupuolella Suomen verojärjestelmää muutettiin Ronald Reaganin hengessä.  Sinällään rehellinen tunnustus Sasilta kun oppi-isää ei tuolloin tunnustettu.  Sen sijaan hän on tietoisesti harhateillä väittäessään sen pelastaneen Suomen lamasta.  Päin vastoin, siitä noustiin siitä huiolimatta.  Samalla hän jatkaa, että suurimmaksi ongelmaksi jäi verotuksen ja sosiaaliturvan n.s. tuloloukut.  Noinhan ei ole.  Suurimmat ongelmat liittyvät epäoikeudenmukaisuuteen toisaalta pääomatulojen ja toisaalta palkka- ja eläketulojen verotuksen välillä.  


Sosiaaliturvan n.s. tuloloukut johtuvat vain ja ainoastaan palkkatason mataluudesta.  Kun sosiaaliturvan tasoa asetetaan niin silloin katsotaan toimeentulossa tarvittavaa tasoa ja on onnetonta jos palkkojen taso ei siihen riitä.  Verotuksen progressio ei siihen juurikaan vaikuta vaikka Sasi niin väittääkin.  Ja ainahan Kokoomus Sasin asiantuntemuksella voisi lopultakin alkaa keventää pienimpien tulojen verotusta.


Seuraavaksi Sasi esittää monasti alasammutun väitteen enemmän kulutusverotuksen verottamiseen perustuvan verotuksen kasvua ja tuotantoa sekä sitä kautta työllisyyttä edistävästä vaikutuksesta.  Nythän on aikuisten oikeasti niin, että kukaan ei tuota mitään sen takia, että on kiva tuottaa kun tuotantoa pyörittävien työläisten verotus on alhainen, vaan siksi, että tuotannon tulokset käyvät kaupaksi ja niistä saa arvonlisää joka muuttuu pääoman omistajan lisäarvoksi.  Tuollainen kysyntä taas edellyttää, että asiakkailla, kuluttajilla ja instituutioilla, on mahdollisuus nyt kuluttaa ja investoida sekä näköala, että tulevaisuudessa on vielä paremmat edellytykset.  Sitä ei tueta kuluttamisen verotuksen kiristämisellä vaan päinvastoin.


Sasi myös harhauttaa syyllistäessään talousongelmista tavalliset ihmiset ja heidän asenteensa. Kaikkinythetimulletaieiookivaa-asenne on toki valitettavan yleinen mutta ei se ole ollut yhdenkään taloustaantuman, -laman tai pulan syynä.  Viimeisimmän lamankin syy oli finanssispekulanttien uhkapeli johon he ryhtyivät kun tietävät, että yhteiskunta kuitenkin heidät lopulta pelastaa veronmaksajien rahoilla ja he voivat jatkaa entiseen tyyliin kunhan keksivät spekulointi-instrumenteilleen uusia, entistä monimutkaisempia nimiä ja rakenteita.


Sasi väittää kirjoituksessaan myös, että pääomaveron kiristäminen ei edistäisi säästämistä.  Tässä Sasin näkökulma on äärimmäisen kapea ja hän näkee säästämisestä vain yhden kapean osan, ilmeisen tarkoitushakuisesti.  Samalla Sasi sotkee tuttuun tapaan yrityksen tulot ja yksityisen tulot ja tässä tapauksessa vieläpä erityisen ihmeellisellä tavalla.  Hän kirjoittaa toisaalta määräaikaistalletuksista ja laskee niistä maksettavan veron yhteen yritysten maksaman yhteisöveron kanssa. 


Sitten hän sekoilee kulutusverojen mukamas progressiivisuuden kanssa.  Eri ALV-kannat ovat mukamas progressiivisuutta.  Sasille ei ole ilmeisesti selvinnyt, että huippurikkaat ja suurituloiset maksavat tavaroista ja palveluista ALV:ia ihan saman kannan mukaan kuin pienituloiset ja syrjäytyneet.  Sitten hän äityy pitämään autoveroa kulutusverojen luksustuotteisiin kohdistettuna progressiona. Tässä vaiheessa kirjoitusta aloin jo epäilemään onko Sasilla ajatuksissaan järki mukana vai kuvitteleeko hän ihmisten todella menevän noin halpaan.


Lopuksi hän haluaisi verotusta elämäntapojen terveysvaikutusten mukaan iskulauseella "Ei ole lainkaan väärin, että kuluttaja jo ennakkoon osallistuu aiheuttamiinsa terveydenhoitokustannuksiin".  Sasilta ilmeisesti unohtui, että alkoholissa on jo nyt alkoholi tai olutvero, tupakassa tupakkavero j.n.e.  Ja toisaalta minä olen kuvitellut osallistuvani terveydenhoitokustannuksiin, omiini ja muien, joka kuukausi kun palkastani napsaistaan ennakonpidätys. 


Kaiken kaikkiaan Sasi tuntuu olevan yleisellä Kokoomuksen linjalla jossa halutaan kohdistaa verorasitus maksimaalisesti pienituloisiin erilaisilla tasasuuruisilla veroilla ja samalla hävittää verotuksessa pitkään olleen yhden pääperiaatteen: yhteiskunnan rahoitukseen pitää osallistua kykyjen mukaan, ne joilla on kykyä enemmän, kantakoon myös suuremman taakan.  

Elintarviketeollisuuden ongelmat ja Venäjän tuontikiellot

Olen muutamassa aikaisemmassa venäläisten langettamia tilapäisiä elintarvikkeiden tuontikieltoja käsitelleissä kirjoituksissani toivonut tutkivien journalistien lähtevän liikkeelle ja selvittelevän suomalaisen elintarviketeollisuuden toilailuja.  Toivomukseni näyttää kerrankin toteutuvan sillä tämän aamun paperisessa Helsingin Sanomissa kerrotaan Atrian jo keväältä jatkuneesta kiellosta.  


Vain muutama päivä sitten Atrian johtaja Juha Grön puolustautui väittämällä, että eihän venäläisten löytämäkseen väitettyä antibioottia edes käytetä Suomessa.  Nyt Hesarin jutussa "Atrian sikalääke johti venäjän tuontikieltoon" kerrotaan, että kyllä käytetään.  Nyt Grön väittää, että pitoisuuksien täytyy olla pieniä koska eivät mukamas ole niitä havainneet.  Toisaalta tutkivat journalistit ovat saaneet tietää, että pitoisuudet mitataan vain parilta prosentilta sikoja.  Onkohan omavalvova tutkija jättänyt osumatta Venäjälle vietävään erään sattumalta vai vahingossa.  Ja mikähän on Grönin selitys ensiviikolla?


Tämä toimittaja Johanna Pohjolan artikkeli oli hyvä avaus ja repeämä siinä toimittajien rintamassa joka lähti ensin suoraksi ojennettuna rintamana puolustamaan suomalaisia ruokatehtaita.  Sittenkin näyttää löytyvän toimittajia jotka uskaltavat katsoa myös toiseen suuntaan. Tässä toimittajat tekevät sitä työtä, mistä heille lehtien tilausmaksuina maksetaan.  Nyt kun vielä selvitettäisi elintarviketeollisuuden antama vaalirahoitus ja liitetään se elintarvikevalvonnan ohjaukseen.

Käpertymisen pitkä linja

EU- ja NATO-henkisissä tiedotusvälineissä kuvataan usein vastustajia Impivaaraan käpertyjiksi. Näin tapahtui taas eilisessä Helsingin Sanomissa kun siellä arvioitiin KEPUn puheenjohtajaehdokkaita.

Olivat toimittajat rakentaneet mitta-asteikon jonka toisessa päässä oli Impivaara ja toisessa päässä kansainvälisyys. Näissä arvioissa tuntuu aina menevän (vähintään) kaksi asiaa sekaisin. Toisaalta jos yrittää pitää kiinni omasta päätäntävallasta ja demokratiasta niin syytetään impivaaralaisuudesta. Toisaalta kansainvälisyys tuntuu asuvan Brysselissä sekä EU:n ja NATOn kabineteissa.

Suomalaisten porvarien kansainvälisyydessä voi nähdä pitkän linjan. Jo 1900-luvun alussa eräät porvarilliset piirit haaveilivat saksalaista miehitystä Suomen suuriruhtinaanmaahan. Vuonna 1918 he saivatkin saksalaiset miehittäjät paikalle vähäksi aikaa. Vain keisarillisen Saksan tappio sodassa pelasti Suomen itsenäisyyden. Sitä mukaa kun Saksa pääsi jaloilleen, alkoi uusi liehittely joka huipentui liittolaisuuteen Natsi-Saksan kanssa. Jälleen vain Saksan tappio sodassa pelasti meidät. Siis kaksi kertaa Saksan tappio suursodassa on pelastanut meidät suomalaisten porvarien kansainvälisyydeltä. Nyt II Maailmansotaa seuranneen pienen välivaiheen jälkeen ollaan taas samalla tiellä. Nyt Saksa on vain vaihtunut EU:iin ja NATOon mutta samanlaisesta oman itsemääräämisoikeuden myymisestä omia etuoikeuksia vastaan on taas kyse.

Impivaaralaissyyttelyssä on kyse suomalaisen kapitalistien epäluottamuksesta omia voimia kohtaan. He eivät luota, että pystyvät säilyttämään etuoikeutetun asemansa ilman tukea laajemmilta kapitaaleilta. He kuvittelevat, että niistä pöydistä joissa päätökset tehdään, varisee riittävästi muruja heillekin kun he vain osoittavat riittävästi nöyryyttä ja sitä "vastuunkantoa" olemalla mukana erilaisissa miehityssodissa pitkin maailmaa.

Koskahan suomalaisille porvareille kasvaisi sen verran uskoa niin kovasti mainostettuun demokratiaan ja kykyyn hoitaa itse omia asioita, että eivät pitäisi tarpeellisena mennä toisten selän taakse kähmimään. Samalla lailla kaipaisi poliittista lukutaitoa suomalaisille äänestäjille, että osattaisi nähdä miten puheet ja teot osuvat yksiin.

Akateemista argumentointia

Lueskelin tämän aamun Helsingin Sanomista m.m. Helsingin taidemuseon johtajan Janne Gallen-Kallela-Sirenin jutun taidepolitiikasta otsikolla "Suomettuminen varjostaa yhä kuvataidetta" ja Helsingin yliopiston professori Timo Vihavaisen kirja-arvostelun uudesta venäläisestä Venäjän historiaa koskettelevasta teoksesta otsikolla "Stalin saa ansaitsemansa moraalisen tuomion". En tunne riittävästi suomalaisen taidepolitiikan syvimpiä pohjamujuja enkä ole kyseistä teosta lukenut joten jätän sisällön arvioimatta. Sen sijaan huomioni kiinnittyi kummankin sinällään oppineen ja sivistyneen ihmisen argumentaatioon.

Gallen-Kallela-Siren on kirjoittanut mielipidekirjoituksen Kiasman johtajavalinnan tiimoilta ja arvioi nykyisen väistyvän johtajan Berndt Arellin ja Nicolaus Schafhausenin linjaeroja. Hän tuntuu kokevan painavaksi argumentiksi omille mielipiteilleen suomettumisella ja muilla historian menneillä poliittisilla kytkennöillä, kuvitelluilla ja todellisilla, toisten lyömisen. Hänelle taiteen kansainvälistyminen näyttää tarkoittavan tiettyä ideologista ilmansuuntaa: Pariisi on kansainvälistä, Moskova ei. Samoin hän tuntuu sotkevan historialliset muistomerkit ja taiteen. Hän arvostelee luovuuden näivettävää samanmielisyyden pakkopaikaa tarkoittaessaan, että hänen edustamansa linja ei saa yksin päättää.

Vihavainen arvostelee, tai oikeammin ylistää mutta ei arvioi Andrei Zubovin toimittamaa teosta Istorija Rossii 1894-1939 (AST-Astrel, Moskova 2009) . Hän tuntuu tuntevan itsensä kanssa samaa mieltä olevat asiallisiksi ja erimieltä olevat "kvassipatrioottisiksi *) suurvaltanationalisteiksi" ja "mustasotnialaisiksi" **). Hän jopa menee historioitsijana niin pitkälle, että katsoo historioitsijoiden tehtäväksi moraalisten tuomioiden jakelemisen ja haluaa k. o. teoksen siinä suhteessa esimerkiksi läntisille historioitsijoille.

Yhteistä näille kummallekin vekkulille on omien mielipiteiden nostaminen ikäänkuin asiallisuuden normiksi ja erimieltä olevien henkilöiden lyöminen erilaisilla nimittelevillä leimoilla. Leimat he valitsevat omassa maailmankuvassaan ilmeistä inhotusta herättävillä tekijöillä, Gallen-Kallela-Siren itäblokilla ja suomettumisella sekä Vihavainen kvassilla ja tsaarinaikaisilla mustilla sotnioilla.

Onko meidän n.s. akateemisen sivistyneistömme, molemmat ovat viisaustieteen tohtoreita, todella noin matalaotsaisia, että eivät korkeampitasoiseen keskusteluun pysty. Forum oli tosin molemmilla päivälehti mutta kuitenkin itse itseään laatulehtenä pitävä eikä mikään keltainen bulevarditabloidi. Silti voisi toivoa, että tuontasoiset henkilöt pystyisivät korkeampitasoiseen kirjoittamiseen ja argumetoisivat oman asiansa puolesta sisällöllisillä asioilla eikä ala-arvoisella nimittelyllä.

*) Kvassi on venäläinen rukiista tehty olut.

**) Mustasotnialaiset olivat Venäjällä toiminut tsaarin hallinnon salaa tukemia terroristeja.

Hyviä ja huonoja ydinuutisia

Tänä aamuna sai lukea Helsingin Sanomien paperiversiosta hyviä ydinenergiauutisia. Jutun mukaan kanadalainen malminetsintäyhtiö Namura Finland luopuu uraanikaivosvaltauksistaan. Samoin tekee ranskalainen Avera.

Lama-ajan mukanaan tuoma kustannustietoisuus on saanut heidät arvioimaan uraanikaivosten kannattavuutta. Toivoa vain sopii, että tämä uusi valveutuneisuus leviää myös itse energiayhtiöihinkin. Tähän mennessähän ydinvoimaloiden kannattavuutta on markkinoitu kyseenalaisin vedätyksin joissa monia kustannuksia ja haittoja on vähätelty ja levitelty perättömiä hyötyhaaveiluja. On esimerkiksi kannattavuuslaskelmista "unohdettu" osa riskeihin varautumisesta. Samoin jätteiden loppusijoituksen ratkaisuista eikä kustannuksista ole vielä oikeasti hajuakaan. Eikä uraanikaivosten vaikutuksia omiin ympäristöihinsä huomioida ollenkaan. Toivottavasti tämä laman mukananaan tuoma uusi kustannustietoisuus saa huomioimaan nyt huomioon ottamatta jääneet näkökulmat.

Hesarin jutun mukaan asiaan kuulemma vaikuttaa myös uusi valmisteilla oleva kaivoslaki. Se kun antaisi maanomistajille ja kunnille enemmän sananvaltaa kaivosvaltauksiin. Hyvä niin jos laki vaikuttaa jo etukäteen hillitsevästi.

Huonompia uutisia sen sijaan jo joulukuussa Kalevassa ollut haastattelu jonka mukaan Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) yli-insinööri Jorma Aurela on patistellut Oulun yliopistoa lähtemään ydinvoimalahehkutukseen Fennovoiman siivelle. Saisivat kuulemma ylimääräistä rahoitusta ydinvoiman lobbausrahoista. Onko tässä nyt TEMmin insinöörin tavoitteena yrittää ohjailla yliopistollista tutkimusta suosimaan yhtä ja vaarallisinta energiatuotantomuotoa? Jos ja kun ydinvoimayhtiö Fennovoima olisi mukana niin tuskimpa tutkimuksista kovinkaan ydinvoiman kannalta kriittisiä tuloksia tulisi. Eikö TEMmin olisi sen sijaan syytä tukea monipuolista energia-alan tutkimusta?

Avointa ja edesvastuutonta

Tämän aamun paperi-Hesarissa kirjoitetaan juttua Afganistanin sodasta ja Suomen osallistumisesta siihen. Onko Suomi osapuoli vai ei. Jutun mukaan Alexander Stubbin mielestä on edesvastuutonta sanoa Suomen olevan sodassa. Tätäkö on Stubbin uusi avoin ulkopoliittinen keskustelu? Ulkopoliittisen johdon propagandamantraa ei saa edes kyseenalaistaa saati, että siltä saisi jonkinlaisia sisältöön meneviä perusteluja sen omalle kannalle. Stubb itse tuntuu vetävän rajaa sille mikä on avointa ja mikä edesvastuutonta.

Afganistanissa ja Pakistanissa on käynnissä sota. NATOn ISAF on siellä osapuolena ja miehittäjänä ja Suomi on siinä mukana. Olisi vihdoinkin mielenkiintoista kuulla miten Stubb ja muut NATO-friikit kiertoilmaisevat sen. Aamun Hesarissakaan sitä ei edes yritetty vaan syytettiin erimieltä olevia edesvastuuttomiksi.

Yhtenä kiertoilmaisuna on käytetty rauhanturvaamista. Se on kuitenkin tarkoittanut rauhanturvaajien menoa osapuolten väliin molempien luvalla estämään yhteenottoja. ISAF ei kuitenkaan tee niin vaan on siellä osapuoli Talebaneja ja muita erilaisia asellisia joukkoja vastaan. Tuekseen NATO on pystyttänyt Kabuliin nukkehallituksen. Tässä tapauksessa rauhanturvaamistermin käyttö on täysin orwellilaista uusiakieltä.

Uskovaiset taas tulossa uskonnottomien lompakolle

Tämän aamun Helsingin Sanomat kertoo parin palstan uutisessaan Kapppatieteiden lisensiaatin, Ensio Erä-Eskon väitöskirjasta.  Sen mukaan kirkkojen pitäisi saada rahansa valtion budjetista eikä jäseniltään.  Perusteluina Erä-Esko esittää, että nyt samansuusuisista tuloista joutuu maksamaan erilailla veroa riippuen seurakunnasta.  Erä-Esko ei ilmeisesti ole kuullut seurakuntien itsenäisyydestä.  Kas, kun hän ei myös esitä, että kunnallinen itsehallinto pitäisi vastaavasti verojen maksussa lopettaa ja valtion verotuksen kautta maksaa myös kuntien menot.  

Lisäksi Erä-Esko esittelee ongelmaksi henkilökohtaisten tulojen ottamisen pääomatuloina.  Miksei Erä-Esko ole keksinyt yksinkertaisinta mahdollista ratkaisua: kirkon suoraa jäsenmaksua jäseniltään.  Silloin eri kirkkokunnat voisivat määrätä jäsenmaksunsa määräytymään juuri niinkuin haluaisivat.    Se olisi myös ratkaisu eri uskontokuntien nyt eriarvoiseen kohteluun kun pari uskontokuntaa saa verottaa mutta muut eivät.

Jäsenmaksuja kerätessään kirkkokunnat voisivat myös kilpailuttaa erilaisia jäsenmaksujen keruuseen erikoistuneita järjestelmiä tehokkaimman mallin löytämiseksi. 

Mutta eihän se kirkoille sovi.  He haluavat, että kaikki maksavat kaikki heidän laskunsa, riippumatta siitä kuuluuko kirkkoon ja jos, niin mihin niistä.

Erä-Esko perustelee myös kaikkien maksuvelvollisuutta perinteisen hautaustoimen lisäksi moraalin edistämisellä.  Erä-Esko ilmeisesti tarkoittaa, että verorahoilla pitäisi tukea poliittista, sukupuolista ja sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää.  Niistähän kirkot ovat jääneet toistuvasti viime aikoina kiinni.  

Hautaustoimikin olisi viimeinkin saatava pois kirkolta koska he eivät ole pystyneet hoitamaan sitä sillä tavoin läpinäkyvästi, että ihan oikeasti ulkopuoliset voisivat nähdä mihin kirkkojen saama yhteisövero-osuus menee.  Oma lukunsa on tietysti, että kaikki hautausmaiden pitäjät eivät vastaavaa tukea saa.

Kaiken edellä kuvatun perusteella ei voi kuin ihmetellä millaiset ovat ne tieteelliset kriteerit joilla tuollainen väitöskirja johtopäätöksineen on voitu hyväksyä - tietenkin sillä varauksella, että Hesarin hutkiva zurnalisti on uutisoinut väikkärin sisältöä oikein.

P.s: Jos edelläolevasta ei saattanut jo suoraan päätellä niin tuleva tohtori Erä-Esko on seurakunnan talouspäällikkö saksalaisesta seurakunnasta.  Se selittänee hänen johtopäätöksiään enemmän kuin ankaran tieteellisen prosessin rautainen logiikka.