Palestiinalainen kissa pöydällä

Palestiinalaisten presidentti Mahmoud Abbas jättenee huomenna perjantaina anomuksen palestiinalaisten täydestä jäsenyydestä Yhdistyneissä kansakunnissa (UN).  Tuskastuneena vuosikymmenten jaaritteluihin ja epäonnistuneisiin neuvotteluihin, palestiinalaishallinto (Palestinian Authority (PA)) on päättänyt nostaa kissan myös YK:n pöydälle.

II Maailmansodan jälkeen YK:n suunnitelmaan kuului molempien, sekä juutalaisen että arabivaltioiden perustaminen.  Suunnitelma ei kelvannut kummallekaan osapuolelle.  Juutalaiset hylkivät sitä koska eivät saaneet kaikkea eli ahnehtimaansa Suur-Israelia (Eretz Israel) ja palestiinalaisarabit hylkivät sitä koska se vei arabien asuttamia maita israelilaisille.  Jako ei siis vastannut väestösuhteita vaan tuki juutalaisten sionistisia valloitussuunnitelmia.  Juutalaiset perustivat oman valtionsa yksipuolisesti, vastoin YK:n suunnitelmaa ja sen jälkeen ovat pitäneet sota- ja poliisivoimallaan huolen, että alueen arabit eli palestiinalaiset eivät kykene samaan.  Suurena apuna tässä imperialismissa israelilaisilla on ollut USA ja siellä n.s. juutalainen lobby.  USAhan edelleenkin rahoittaa suuren osan Israelin budjetista ja siten sen väkivaltakoneistojen ylläpidosta.

Palestiinalaisten julkistettua aikeensa hakea YK:n täysjäsenyyttä USAn johto, presidentti Barack Obama etunenässä ovat yrittäneet estellä ja pelotella palestiinalaisia peräytymään aikomuksessaan.  Se paljastaa USAn politiikan kaksinaamaisuuden räikeimmillään.  Obama on selittänyt, että rauha Lähi-itään voidaan saada vain Israelin ja Palestiinan keskinäisillä neuvotteluilla.  Jos Obama olisi todella sitä mieltä, hän ei sekaantuisi asiaan rahoittamalla ja tukemalla toista osapuolta eikä estäisi toisen osapuolen normaaleja oikeuksia yrittää ajaa asiaansa YK:ssakin.  Oikeasti rauha saataisi hyvinkin helposti.  Se edellyttäisi vain, että USA vetäisi tukensa pois Israelilta ellei se suostu palestiinalaisvaltion rakentamiseen myös sille elinkelpoisin rajoin ja ehdoin.

Erityisen löperön vaikutelman antaa Suomen ulkopoliittinen johto.  Presidentti Tarja Halonen on puhunut ympäripyöreitä ja kauniita.  Samoin ulkomisteri Erkki Tuomioja on ollut harvinaisen hiljainen ja yrittää piiloutua EU:n selän taakse.  Mukamas yhteinen kanta pitää saada ja vasta jos sitä ei saada, voi Suomella olla omakin mielipide.  Ei sanaakan miten Suomi yrittäisi vaikuttaa EU:n kantaan.  Aikaisemmin heidän puheistaan on saanut käsityksen, että he eivät ainakaan periaatteessa olisi sionistien ja heidän nyötäjuoksijoidensa talutettavissa.  Tosin ilmeisesti homma on kuitenkin paremmin hanskassa kuin se olisi ollut edellisen hallituksen ulkoministerillä, NATO-kiimakko Alexander Stubbilla.  Ilmeisesti pissa on lurahtanut heidän sukkiinsa kun samaan aikaan on pitäisi ajaa Suomen jäsenyyttä YK:n turvallisuusneuvostossa.  Silloin kun ei parane suututtaa ketään ja pitäisi olla kaikkien kanssa samaa mieltä.

Lopputuloksena on, että Suomi kiltisti tulee tukeneeksi USAn etupyyteitä tässäkin asiassa.  Eikä palestiinalaiset saa vieläkään ansaitsemaansa omaa valtiota ja rauhaa vaan sama sionistinen meno jatkuu.  Tosin Israel alkaa sisäisestikin jo rakoilla kun avarakatseisimmat ja kaukonäköisimmät juutalaiset alkavat huomata nykymenon mahdottomuuden pitkällä tähtäyksellä.  Israelin talous, edes USAn tuella ei näytä kestävän vuosikymmeniä jatkuvaa sotaleirin ylläpitoa.  Tähän asti taloudellisia vaikeuksia on yritetty ratkaista riistämällä maata miehitetyiltä alueilta mutta sekin alkaa loppua.  Edessä siis on joko todella suurenluokan katastrofi ja kallis ratkaisu sitä kautta tai maailmanluokan silmien aukaisu tosiasioille. Joka tapauksessa tästä tämän hetkisestä tilanteesta YK:ssa ja n.s. läntisen arvoyhteisön reaktioista pitäisi kaikkien nähdä miten tavallisia ihmisiä,  meitä ja palestiinalaisia viedään kuin litran mittaa pihalle lumiukon seuraksi.