Fasismi on tarkoituksenmukaisuuskysymys

 Nyt on ajankohtaista pähkäillä Brasilian tapahtumia kun sikäläisen oikeistolaisen ex-presidentti Jair Bolsonaro:n on ollut niin vaikea luopua vallastaan hävittyjen vaalien jälkeen ja hän on yllyttänyt kannattajiaan riehumaan. Äärimmäisyytenä yritys vallankaappaukseen yrittämällä valloittaa presidentinpalatsia, korkeinta oikeutta ja parlamenttia. Hieman tyylitelleen samaa jota Donald Trump:n kannattajat yrittivät mestarinsa yllytyksestä USA:ssa 6/1 -21.

Bolsonaro on pyöritellyt ajatusta vaalivilpistä ja oikeudestaan jatkaa presidenttinä lietsoen näin ärhäköitä kannattajiaan, saaden myös tukea USA:n Alt-Right -liikkeeltä, m.m. Tucker Carson:lta. 

Juuri ennen seuraajan Luiz Inácio Lula da Silva:n virkaanastujaisia hän lähti ikäänkuin maanpakoon Floridaan jättäen yllyttämänsä kannattajat riehumaan. Ilmeisesti tarkoituksena katsoa kuinka käy ja sitten joko palata sankarina tai jäädä maanpakoon. Kun vallankaappausyritys meni reisille, hän sairastuikin sopivasti ja jäänee Floridaan "hoitamaan terveyttään".

Ulkomailla Brasilian tapahtumiin on suhtauduttu uhkana demokratialle. Itse näen suhtautumisessa kuitenkin useammankin sortin kaksinaismoralismia. Olen saanut vaikutelman, että monet läntiset eliitit, etenkin USA mutta myös monet eurooppalaiset, ovat toisaalta olleet kovinkin vastahakoisia vasemmistolaista Lula:a kohtaan ja toivoneet oikeiston menestystä.  Lisäksi Lula on ollut myötämielinen BRICS-talousliittoumaa kohtaan jossa Brasilia on mukana mikä ei lisää hänen suosiotaan läntisissä vallan kammareissa.  

Nyt kun vallankaappaus ei onnistunut, länsi on ottanut ikäänkuin demokratian puolen ja tuomitsevat kevyesti bolsonaristojen yrityksen. Olen jokseenkin vakuuttunut jos he olisivat onnistuneet, kanta olisi ollut jotakin siihen suuntaan, että vasemmistolainen Lula jakoi kansaa ja kansa tuomitsi hänet Bolsonaron yhdistäessä. 

Olen ymmärtänyt tavoiteltavan vähän samaa kuin kahdeksan vuotta sitten Ukrainassa.  Äärioikeisto, Azov:n pataljoonat y.m. militiat, Svaboda uusnatsiryhmät y.m. osoittivat mieltään Maidanilla. He, vaikka olivatkin fasisteja jotka kantoivat natsi-Saksan kätyrin Stepan Bandera:n kuvia ja ripustelivat niitä valtaamiensa hallintorakennusten seinille, olivat kelpo sakkia läntiselle arvoyhteisölle.  Jos bolsonaristojen kaappaus olisi onnistunut, he olisivat olleet samalla tavalla "hyviä fasisteja".

Itse asiassa Brasilia olisi liitettävissä vielä pitempään linjaan sekä onnistuneita että epäonnistuneita lännen yrityksiä kaataa ja vaihtaa sille epämieluisia hallituksia, erilaisia keväitä ja värikumouksia.  Mieleen tulee niin Dominikaaniset tasavallat, Venezuelat, Nigaraquat, Boliviat, Kasakstanit j.n.e. Onpa Venäjällä kelvannut liittolaiseksi jopa chauvinisti Aleksei Navalnyi.

Kovin on siis tarkoitushakuista läntinen suhtautuminen fasismiin.  Jos se palvelee läntisen arvoyhteisön etuja (lue: USAn geostrategiset imperatiivit ja sen kansalliset edut joita se katsoo oikeudekseen edistää kaikin käytettävissään olevin keinoin) niin he ovat oivia ja luotettuja liittolaisia siinä missä Saudien perheyhtiö, abartheidinen ja rasistinen Israel. Franklin D. Roosevelt:n (1882-1945) sanoin vuodelta 1939 Nigaraqua:n Anastasio Somoza García:sta (1896-1956): "he may be a son of a bitch but he is our son of a bitch" *). Mutta jos heitä ei koeta, vielä tai enää, hyödyllisiksi, alkaa mahdoton moralistinen demokratian ja vapauden ylistys, arvoyhteisössä kun ollaan.

___

*) Sanonta "he may be a son of a bitch but he is our son of a bitch" on on laitettu moneen suuhun mutta todennäköisimpiä ovat Franklin D. Roosevelt/Dem tai Dwight D. Eisenhower/GOP. Myös mahdollisesti kehittynyt Thaddeus Stevens/GOP:n (1792-1868) ilmauksista joita hän kohdisti oman puoleensa ketkuihin muodossa "rascal", "scoundrel", "scalawag" tms