Mitä kaikkea Niinistö Ukrainassa?

Presidentti Sauli Niinistö on vierailulla Ukrainassa Kiovan hallinnon vieraana.  Hän on siellä päästellyt suustaan kummallisia ja osittain jopa vaarallisia. 

Niinistö on m.m. pahoitellut, ettei lännen mestaroimat sanktiot ole raunioittaneet ja romahduttaneet Venäjän taloutta.  Kummallista tekstiä hyviin suhteisiin Venäjän kanssa pyrkivän maan valtionpäämieheltä.  Ehkä sellainen sopisi jonkin äärikansallismielisen, vielä II Maailmansodan juoksuhaudoissa möyrivän revanssistin suuhun mutta ei valtiojohtajan. Niinistö vielä erityisesti Ilta-sanomien toimittajalle vahvisti asian kun hän kertoi venäläistiedotusvälineiden positiivisemmasta ja jonkin verran toiveajattelua sisältäneestä tulkinnasta.  
 
Toisaalta Niinistö ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi puhuivat Suomen ja Ukrainan (lue: Kiovan hallinnon) välisen sotilasyhteistyön kehittämisestä edelleen.   Sellaista siis on jo nyt olemassa vaikka käsittääkseni asiasta ei olekaan Suomessa koskaan julkisesti ja virallisesti sovittu.  Alun innostuksen jälkeen Ukrainassakin lienee laitettu sordinoa päälle mutta ainakin vielä sikäläinen uttistoimisto uutisoi aihetta vaikka presidentin hallinto onkin jo poistanut juttunsa.  Tuollainen yhteistyö on mitä arveluttavinta sillä sotkeutuminen toisen maan sisällissotaan on vähintäänkin arveluttavaa ja taitaapa se olla jopa voimassa olevien kansainvälisten sopimusten, joita myös lakina pidetään, vastaista.  Erityisen arveluttavaa se on meille koska Ukraina julistaa olevansa sodassa Venäjää vastaan ja meillä on sopimus suhteiden perusteista (63/1992) heidän kanssaan.  Siinä kielletään tuollainen toisen sopimuskumppanin vihollisen kanssa vehkeily ja korostetaan rauhanomaisia toimia kriisien ratkaisemiseksi.  Sotilasyhteistyö toisen kanssa ja toiseen kohdistuviin sanktioihin mukaan meno ei sellaista ole vaan asettaa koko sopimuskumppanuuden vaaraan..

Erityisen kummallinen piirre on suomalaisen valtatiedonlevitteistön suhtautuminen Niinistön toimiin Ukrainassakin.  Niitä selitellään vain siltä osin kuin kuvitellaan muotoilujen sopivan Niinistön valtiomiesbrändin rakentamiseen.  Muilta osin vaietaan vaaralliset hölmöilyt kuoliaaksi.  Ilmeisesti vain Sanoma Oy:n Ilta-sanomat on puuttunut asiaan yrittäessään mustamaalata venäläisiä tulkintoja jotka ovat yrittäneet kuunnella Niinistön puheita positiivisiksi suhteiden parantamisen kannalta.  Noin lehdykkä tulee paljastaneeksi karun totuuden Niinistön puheista.  Mitähän kaikkea muuta on jäänytkään kertomatta vastuulliseksi itseään mainostavilta tiedonlevitteiltä Mediapoolin ohjauksessa?

Yhtiöitettyä vastuuta

Useat tiedonlevitteet kertovat kuinka Japanin Fukushimassa joudutaan pumppaamaan radioaktiivista jätettä Tyyneen valtamereen.  Vuosien takaisen onnettomuuden jälkeen tapahtumat eivät vieläkään ole hallinnassa.  Tuolloin ennen onnettomuutta selitettiin kuinka Tyyntä valtamerta ympäröivän "Tulirenkaan" päälle rakennetut voimalat ovat turvallisia koska ne edustavat luotettavaa läntistä teknologiaa.  Tuo teknologia vanheni yhdessä yössä sillä heti onnettomuutta seuraavana päivänä valiteltiin niiden tekniikan vanhentuneisuutta ja vakuutettiin, että meillä ollaan uudenaikaisempia. 

Uskokoon kuka haluaa tuohon ikuiseen teknologiasuitsutukseen mutta nyt näissä uusissa uutisissa paljastuu toinen näkökulma.  M.m. YLE kertoo kuinka "Japani saattaa joutua dumppaamaan Tyyneenmereen radioaktiivista vettä Fukushiman ydinvoimalasta" ja The Guardian vastaavasti "Fukushima: Japan will have to dump radioactive water into Pacific, minister says".  "Pakotettu" lienee kuitenkin yhtiö eli "TokioElectric Power Company" (TEPCO) eli "Tōkyō Denryoku".  Yhtiö on aikoinaan II Maailmansodan jälkeisen miehityshallinnon johtajan ja diktaattorina Japania johtaneen kenrl. McArthurin perustama. Nykyisin sen omistaa joukko valtiollisia, kunnallisia ja yksityisiä toimijoita. Suurimpana valtiollinen ydinvoimaonnettomuuksien siivoiluorganisaatio (engl "Nuclear Damage Compensation and Decommissioning Facilitation Corporation" (54.69%).

Niinpä kun yhtiö on "pakotettu" dumppaamaan saasteita mereen, se tarkoittaa, että se ei ole hoitanut vastuitaan ylläpitää riittäviä resursseja eikä tietoa ja taitoa hoitaa hommiaan.  Ja ympäristörikosta joutuu Japani, tuo uutisissa mainittu dumpaaja seuraamaan voimattomana sivusta niin valtiona kuin kansanakin mutta sen veronmaksajat joutuvat kantamaan vastuun yhtiön tekemisistä ja tekemättä jättämisistä sekä inhimillisesti että taloudellisesti.

Tuo omistus- ja vastuurakenne muistuttaa kummallisen pelottavasti samaa mitä täällä meillä harrastetaan kun julkisin varoin rakennettua infrastruktuuria yhtiöitetään ja siirretään pois yhteisestä valvonnasta ja viranomaisvastuusta.  Viranomaisilla näyttäisi olevan, ainakin vielä, henkilökohtaisempi vastuu n.s. "virkavastuuna" kuin julkisestikin omistettujen yhtiöiden johdoilla jotka toimivat vain taloudellisella vastuulla ja "omistajaohjauksen" varassa. Noilla kahdella tavalla vastata on merkittävät niin teoreettiset kuin etenkin konkreettiset eronsa jotka näkyvät niin siinä kuinka ne ohjaavat kohteensa toimintaa ja saattavat heidät vastuuseen tekemisistään. 

Minua pelottaakin kuinka hädän hetkellä käy juuri nytkin käynnissä olevien entisen valtion rautateiden, nykyisen VR Group:n yhtiöpyöritysten kanssa.  Nämä n.s. "hankeyhtiöt", Suomi-rata:t ja aiemmat muut yhtiöittämiset siirtävät juuri samalla tavalla vastuuta osakeyhtiölain taakse yhtiöiden hallituksille ja vastuulliset virkamiehet pudistelevat hartioitaan kun eivät muka pysty puuttumaan ja pyörittelevät silmiään kun eivät muka tiedä yhtiöissä tehdään.  Niin ovat tehneet japanilaiset Fukushimansa kanssa ja niin tehnevät myös myös meikäläiset VR:n, SOTE:n, sähkänjakelun runko- ja muiden verkojen, televerkkojen, valtion kehittämisyhtiön (VAKE) y.m. kanssa. 

Olisiko jo nyt aika alkaa edes keskustella yhtiöittämisen riskeistä ja mahdollisuuksista välttää ne.  Ja ryhtyä myös vaikuttaviin toimiin.