Katainen avoimena

Pääministeri Jyrki Katainen on puolustellut kreikkalaispankkien kanssa tehdyn sopimuksen salailua m.m. YLE/Radio Suomen Pääministerin haastattelutunti -ohjelmassa.  Lukaisin tuossa pika pikaa julkisuuslain Finlexistä.  Minä en löytänyt sieltä perusteita tälläiselle salailulle. 

Laki lähtee siitä, että kaikki asiakirjat ovat julkisia jollei ole erityistä perustetta niitä suojata salaisiksi.  Viranomaisten, siis myös pääministeri Kataisen, tulee edistää kaikin tavoin julkuisuutta ja avoimmuutta hallinnossa.  Tässä suhteessa kreikkalaispankkien vaatimukset eivät mene yli Suomen lainsäädännöstä.

Mikäli sopimuksessa on kohtia jotka paljastaisivat kreikkalaispankkien liikesalaisuuksia, ne on mahdollista peittää julkisuudessa.  Sen sijaan nekään eivät saa olla peruste estää Suomen korkeimman vallan haltijoita eli kansanedustajia tutustumasta perinpohjin valtiosopimukseen josta he joutuvat tekemään päätöksensä.

Tällä kertaa joudun olemaan Timo Soinin/PerSu kanssa samaa mieltä hänen yrittäessään saada sopimusta julkiseksi. Tosin hänen touhuissaan on persumaista suureellista mesoamista Kataisen arvovalloista sun muuta.

Toivottavasti joku tiedotusvälineiden edustaja lähtee kysymään sopimusta esille ja pakottaa Kataisen apupojat ja -tytöt joko antamaan sen tai tekemään virallisen päätöksen sen peittelemisestä.  Sen jälkeen päätöksen kanssa voi lähteä oikeuteen Kataista vastaan.

Sotasyyllisistä Rauhanlakiin

Perussuomalainen kansanedustaja Reijo Tossavainen on tehnyt Eduskunnalle esityksen sotasyyllisten tuomioiden kumoamisesta.  Se on osa eräiden prokarelianistien ja muiden II Maailmansodasta revanssia hakevien yritystä pestä aikaisempiin sotiimme johtaneeseen politiikkaan vastuullisten syyllisyyttä vitivalkoiseksi.  Tossavaisen lisäksi allekirjoittanina on 38 muuta pääasiallisesti PerSuja mutta mukana myös muutamia Kepuleita ja Kokkareita.  Ilmeisesti meillä on tuossa lakialoitteessa nimettyinä nykyisen Eduskunnan militantti äärioikeisto.

Lakiehdotus on ollut ensimmäisessä käsittelyssään ja etenee normaalia käsittelyproseduuriaan Eduskunnassa ja toivottavasti ansaitsemansa kohtalon historian roskatynnyrissä.

Yhteen asiaan en kuitenkaan malta olla tarttumatta.  Yhtenä perusteluna nämä sotasyyllisten suojelijat käyttävät sinällään kaunista periaatetta, että lait eivät saisi olla takautuvia eli jos tekohetkellä joku ei ole kiellettyä niin siitä ei pitäisi rangaista jos se myöhemmin kielletyksi säädetään.  Periaate on ihan hyvä ja kannatettava - tiettyyn rajaan saakka.  Jos kyseessä on niinkin raskas teko kuin sotasyyllisyys jossa kyse ei ole yhdestä suoraviivaisesta teosta vaan poliittisista toimista jotka johtavat niinkin hirvittävään kuin sotaan niin asiaa pitää voida harkita toisinkin.  Silloin on voitava soveltaa esimerkiksi Olaus Petrin (1493 - 1552) tuomarinohjeita.  Sopivia kohtia ovat esimerkiksi:  

Ei laki hyväksy kaikkea, mitä se ei rankaise, sillä ei lakikirja saata kaikkia rikoksia luetella. 

Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään.

Noita soveltamalla voidaan päätyä esimerkiksi ajattelemaan, että vaikka yksittäiset teot eivät täytä Rikoslaissa kuvattuja yksittäisiä rikoksia niin tekojen yhteisvaikutus on aiheuttanut niin julman ja kohtuuttoman seurauksen kuin sota ja sen julmuudet.

Tämän kaltaista ja vastaavaa harkintaa sovellettiin esimerkiksi natseihin Nürnbergissä 1940-luvun lopun oikeudenkäynneissä ja myöhemminkin käsiteltäessä rikoksia ihmisyyttä vastaan m.m. Haagin kansainvälisissä tuomioistuimissa.

***

Toisaalta meidän pitäisi varautua jo rauhan aikana, että emme joudu mahdollisen sodan jälkeen samanlaiseen juristeriseen hiustenhalkomiseen kuin nyt Tossavainen ja kumppanit yrittävät.  Meidän tulisi säätää lainsäädäntöömme riittävän selkeät pykälät sodan lietsomisen ja sotapolitiikan estämiseksi.  Sopiva pohja uudelle laille voisi olla esimerkiksi Mirjam Vire-Tuomisen Rauhanlaki-aloite vuodelta 1973.

Rauhanlaki-aloite oli itseasiassa lisäys Rikoslakiin eli uusi 5a§:

Joka suunnittelee, valmistelee, aloittaa tai jatkaa hyökkäyssotaa tai sotaa, joka on vastoin Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen tai yleisesti tunnustettujen kansainoikeudellisten perusteiden määräyksiä, on tuomittava rikoksesta rauhaa vastaan kuritushuoneeseen elinkaudeksi tai määräajaksi, vähintään kahdeksi vuodeksi.  Joka julkisesti kiihottaa edellä 1. momentissa tarkoitetun tai muun kansainoikeudellisten sääntöjen tai periaatteiden vastaisen sodan alkamiseen tai jatkamiseen tai sodalla uhkaamiseen taikka julkisesti ihannoi sellaista sotaa, on tuomittava sotapropagandan harjoittamisesta vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi tai, jos teon vaikutus on katsottava vähäiseksi, sakkoon.  Tässä pykälässä mainittujen rikosten yritys on rangaistava.

Edellä olevaa voisi ehkä täydentää kuvailemalla kielletyksi myös liittyminen tuollaiseen sotaan  ja liittoutuminen sotilasliittoon joka tuollaisia valmistelee.

Minusta eduskunnan pitäisi säätää edellä olevan kaltainen mielummin kuin yrittää pestä aikaisempia syyllisiä omista teoistaan.  Siitä olisi meille hyötyä tulevaisuudessakin jos säädös tosissaan otettaisi.

Tasa-arvon mekin ansaitsemme

Tasavallan presidentti Tarja Halonen on myöntänyt pari valtiopäiväneuvoksen arvonimeä.  Saajina ovat vihreiden Erkki Pulliainen ja SDP:n Mikko Elo pitkän valtiopäivämiesuransa palkkioksi.  Molemmat ovat olleet Eduskunnassa 24 vuotta.

Jos ja kun valtio ja yhteiskunta on tasavalta jossa ihmiset ovat tai ainakin pitäisi olla keskenään tasa-arvoisia ja -vertaisia ilman eriarvoistavia sääty- tai kastilaitoksia niin luulisi ihmisten nostamisen arvonimillä tai ritarikuntien arvomerkeillä toisten yläpuolelle olevan turhaa.  Tuollaiset arvot ovat naurettavia ja tasavallassa täysin turhia. 

Ihmisten hyvien tekojen muistaminen ja positiivinen palaute on tietysti mukavaa ja kannustaa ihmisiä, kuulemma, parempiin suorituksiin jatkossakin.  Sitä voidaan kuitenkin antaa muullakin muistamisella ja julkisella tunnustamisella, ilman kohteiden arvon korostamista.  Tekojen arvo on oikeasti eri asia kuin ihmisen arvo.  Näidenkin ihmisten, Elon ja Pulliaisen valtiopäivähistoriasta voisi nostaa esiin tekoja jos palkitsija eli presidentti niin tarpeelliseksi näkee.  Tai jos yksittäisiä tekoja ei löydy mutta 24 vuoden ura valtiopäivillä katsotaan palkitsemisen arvoiseksi niin sitten se.  Palkinto tai muistaminen voisi olla esimerkiksi virallisluontoinen ja julkinen kiitoskirje, mitali tai vaikka muotokuva parlamentin seinälle.

Jaakko Juteini (1781 - 1855) kirjoitti aikoinaan runon Laulu Suomessa.  Sillä varmaan kiusataan koulukkaita vieläkin.  Se alkaa sanoin "Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa"  ja päättyy kertosäkeeseen ":,:valistus on viritetty, järki hyvä herätetty:,:".  Välissä kehutaan suomalaisten työtä ja sivistystä antaen arvoa kaikille eikä vain valikoiduille ylempään arvoon nostetuille.  Olisi siis meidänkin hyvä jo tavoittaa Juteinin valistunut järjen käyttö.

***

Toki valtio voi arvonimillä ja -merkeillä ihan hyvin rahastaakin tittelinkipeitä. Tässä tapauksessa sitäkään hyötyä ei ole kun valtio siirtää k.o. henkilöiden osalta rahaa taskusta toiseen ja siihen siirtelyynkin kuluu energiaa.

Jos arvonimi- ja -merkkikauppaa haluaisi valtion rahanhankintakeinona tehostaa, niille voisi pystyttää nettikaupan josta saisi ostaa nimiä ja krääsää kukin halunsa ja maksukykynsä mukaan markkinaehtoisesti.  Posti toimittaisi killuttimet ja paperit leimoilla, sineteillä ja hanhensulilla varustettuna sen mukaan mitä kukin tilaa ja haluaa maksaa.  Jos ja kun asiakas haluaa, voisi järjestää myös juhlallisia luovutuspippaloita erilaisissa ympäristöissä ihan fyysisesti tai virtuaalisesti.  Erilaisia ritari- ja muita sankarikuntia voisi tietysti rakennella ihan some-pohjaisestikin.  Tietysti myös kunnille voisi sallia saman rahoituskeinon. eikun Visa vinkumaan.

Eduskuntavaaleja uudistamaan

Parhaillaan käytävissä hallitusneuvotteluissa taitaa eduskuntavaalien menettelyt olla kovin vääntämisen kohde.  Pienemmät ovat huolissaan tuleeko heille uhaksi äänikynnys ja isommat eivät haluaisi uusia pieniä kiusakseen.  Samalla kinastellaan kuinka saada vaalipiirit tasavertaisemmiksi niin, ettei omat paikat olisi vaarassa.   En malta olla listaamatta tähän muutamia omia uudistusehdotuksiani.  

---

Vaalipiirijaon voisi todella tasata yhdistelemällä pienempiä ja jamalla suurempia.  Esimerkiksi Uudenmaan voisi jakaa kolmeen: länsi, itä ja radanvarsi.  Ja kun itä jäisi turhan pieneksi niin siihen voisi yhdistää Kymijoen laaksoa.  Savot voisi yhdistää ja samoin Karjalat.  Mutta onko se vain näpertelyä?

Onko vaalipiirijaon oltava välttämättä alueellinen?  Voisiko jako mennä myös politiikan aihealueittain: sosiaalipolitiikalle omansa, ulkopolitiikalle omansa, koulutukselle, taloudelle j.n.e. omansa.  Ihmiset sitten voisivat itse ilmoittaa missä vaalipiirissä äänestävät.

Voisiko jopa vaalipiirit olla äänioikeutettujen itsensä perustamia, kriteereinä omat kiinnostuksen kohteet.  Paikat jaettaisi sitten vaalipiireille niiden ihmismäärän suhteessa.

---

Ääntenlaskussa voitaisi luopua d'Hondtin kertoimista ja vertailuluvuista.  Paikat voitaisi jakaa suoraan äänimäärien mukaan ilman puolueita edustavien vaalilistojen vertailulukuja.   

Nythän joidenkin suosittujen ehdokkaiden siivellä tulee valituksi myös sellaisia joiden oma kannatus ei riitä paikkaan valittujen joukossa.  Menettely tukee ajattelua, että puolueen tai muun listan asettajan yhteinen ohjelma tai ajattelu saa tukea ja se tulee näin otettua huomioon.  Meillä kuitenkin korostetaan kuinka kansanedustajia sitoo vain heidän omatuntonsa ja ryhmäkuri on pahasta.   Jos todella näin ajattelemme, on ryhmien suosiminen lopetettava. 

Jos taas haluamme tukea ryhmää yksilön asemesta, meidän olisi syytä palata n.s. pitkiin listoihin ja äänestää ryhmien välillä.  Oma ehdotukseni on paikkojen jakaminen suoraan äänimäärien mukaan.

---

Eduskuntaan paikkoja ääntenlaskennassa jaettaessa myös nukkuvien puolueen paikat tulisi jakaa eli jättää Eduskunnan suuressa salissa tyhjiksi.  Nykyinen menettelyhän antaa kuvan, että valitut 200 edustavat koko kansaa.  Mutta hehän edustavat vain vaaliuurnille vaivautuneita tilanteessa jossa nukkuvien puolue on ylivoimaisesti suurin.  Äänestämisen liian suureksi haasteeksi kokevien tai muuten välinpitämättömien osuuden pitäisi näkyä myös eduskunnan paikkajaossa.  Eduskunnassamme pitäisi siis olla 59 tyhjää paikkaa ja puolueilla vastaavasti vähemmän paikkoja: Kokoomuksella 31 paikkaa, Demareilla 30, PerSuilla 28 j.n.e. Kristillisillä 6.  Silloin näkyisi todelliset kannatuksen voimasuhteet salissa kokoajan kun nukkuvien edustajien jakarandatuolit olisivat koko ajan pöydällä näkyvissä.  Tai voisihan nukkuvien edustajien paikat merkitä myös paketissa käyttämättöminä olevilla torkkupeitoilla.  (En viitsi lähteä spekuloimaan mitä säätyville puoluetukiaisille tai taksikuluille pitäisi tehdä).

---

Tuossa muutamia mieleen palanneita ehdotuksia hallitusneuvottelijoille vapaasti käytettäväksi.  Jyrki Katainen ja muuta neuvottelijat varmaan mielellään niitä hyödyntävät.

Epäsymmetrisesti vastavuoroinen

Venäjän maalakeja on täydennetty määräyksellä joka kieltää maan myymisen ulkomaalaisille raja-alueilta.  Jo aiemminkin myyminen oli kielletty mutta raja-aluetta ei oltu määritelty näin tarkasti.  Venäjän hallinto on toiminut suvereenin valtion tapaan omalla alueellaan lainsäädäntöään tarkentaen.  Lain hyödyllisyydestä tai hyödyttömyydestä saattaa tietysti olla montaakin mieltä, etenkin kun ei ihan tarkkaan tiedetä mitkä ovat lain tavoitteet.  Se ei kuitenkaan ole estänyt sitä, että tietyt tahot alkoivat välittömästi russofobistisen *) älämölön Venäjän demonisoimiseksi ja Karjalan rajaspekulaatioiden hengissä pitämiseksi.  

Puhutaan vastavuoroisuudesta niinkuin Venäjän pitäisi ottaa omia sisäisiä lakeja säätäessään huomioon muiden haluja, tässä tapauksessa maan ostamiseen tietyiltä alueilta.  Mitä ihmeen vastavuoroisuutta tässä oikeastaan halutaan? Sitäkö, että vastavuoroisesti Suomen lainsäädännössä on otettava huomioon Venäjän halut? Sitähän molemminpuoleinen vastavuoroisuus tarkoittaa. Jos me haluamme, että Venäjä noudattaa meidän lainsäätäjiemme ja hallintomme haluja lainsäädännössään niin meidän on silloin täällä noudatettava heidän halujaan. Tässä ilmeisesti halutaan olla vastavuoroisia toiseen suuntaan ja toiseen ei haluta, että toinen puuttuu meidän asioihimme.

Ulkomaalaiset saavat ostaa Suomesta, p.l. Ahvenanmaan kotipaikkarajoitukset ja maatalousmaan etuosto-oikeudet, maata kunhan sen pystyvät myyyjälle maksamaan. Minulle se on ihan riittävää ohjausta vaikka emme asetakaan mitään vastavuoroisuusvaatimuksia joilla yritetään puuttua muiden maiden sisäisiin asioihin.  Ja ihan ilman mitään vastavuoroisuusvaatimuksia voimme suvereeniutemme, joka on kapeampi kuin Venäjän, eli EU:n sallimissa puitteissa päättää omista myynti- ja osto-oikeuksistamme ja -rajoituksistamme.

Alexander Stubb on YLEn uutisessa ihan oikeassa, että venäläisten päätöksessä on kyse heidän sisäpolitiikastaan, siis päätöksestä joka koskee heidän omia sisäisiä asioitaan. Toisen sisäisiin asioihin puuttumista on pidetty jotenkin rumana, ainakin jos se kohdistuu meihin. Sen sijaan ilmeisesti Stubbin ja kmpnien mielestä toiseen suuntaan se on luvallista.

Tässä nähdään tai ainakin julkisesti halutaan asia osoittaa, että tämä olisi jotenkin Suomea kohtaan osoitettu toimenpide. Kuitenkin Venäjältä katsottuna on paljon monia muitakin ulkomaita. eikä sitäpaitsi tuonkaltaiset rajoitukset ole ollenkaan ainutkertaisia maailmalla.

 

Mitä taas strategiaan tulee niin Stubb itsekin tietää, että hän ja hanen samanmielisesä haikailevat NATO-jäsenyyttä ja kyhnyttävät sen kyljessä. Se tekee Suomen ja Venäjän välisestä rajasta hyvinkin strategisen paikan, jonne mikä tahansa NATOn kriisi voi eskaloitua. Kyseessä olevilla Suomen rajan viereisillä alueilla Venäjä saattaa hyvinkin joutua varautumaan NATOn uhkaan.

Myös Karjalan liiton Markku Laukkanen on puuttunut asiaan samaan russofobiseen henkeen. lmeisesti tarvitsee Karjala-takaisin -hemmojen ja hemmottarien ääniä joten älämölöä pitää pitää.

Nyt näyttää Stubb nostaneen "vaihteen kakkoselle" vaalikampanjassaan Venäjä-vastaisten äänten kalastelussa kun on lähettänyt nootin aiheesta.  Sinällään nootissa on yksi ihan asiallinenkin kysymys: pyrkimys selvittää miten jo epämääräisessä tilassa tehtyjen kauppojen suhteen tullaan menettelemään.  se on tietenkin ihan hyvä tehdä kerralla ja selväksi linjaukseksi.  Muilta osin nootti näyttää olevan venäjävastaisuudesta elämäntehtävänsä tehneiden nuoleskelussa, varmaan siis eduskuntavaalit mielessä.  Kun sisäpolitiikkaan pettyneet ihmiset tuntuvat jättävän yhä enenevässä määrin äänestämättä, oikeistohörhöt sensijaan raahautuvat vaikka viimeisillä voimillaan ja  ääniä ovat keräämässä nämä Subbit ja Laukkaset.

*) Termi russofobia tarkoittaa venäjänpelkoista.  Se ei ihan tarkasti ottaen ole tässä yhteydessä kuvaava ilmaus.  Pikemminkin pitäisi puhua Venäjä-vihasta.  Olisiko se silloin sivistyssanana esimerkiksi misorussismi kun kreikankielen sanasta misos tuleva etuliite mis(o)  tarkoittaa vihaamista, esim. misantropia eli ihmisten vihaaminen.

Niinistö, ego ja teot

Tähän asti olen vältellyt kirjoittamasta Sauli Niinistön touhuista ja olen odotellut koska tiedotusvälineet löytävät uuden lemmikkin "kansalle". Eduskunnan puhemiesäänestyksen kommentointi sai kuitenkin minut näppäimistölle kirjoittamaan hänestä.

Bulevardilehtien mukaan mukaan Niinistön kannatuksen tippuminen puhemiesvaalissa ei olisi kunniaksi demokratialle, Niinistön omia sanoja kuulemma. Eduskunnan arvovalta on siis suoraan verrannollinen Niinistölle osoitettuun palvontaan. Ompa hänen egonsa kasvanut megalomaanisiin mittoihin.

Julkisuudessa olevien tietojen mukaan Niinistö on johtajana pikkusieluinen nipottaja ja työpaikkakiusaaja. Hän saa sinällään aiheelliset säästötoimet näyttämään kitupiikkimäiseltä vahtimiselta. Mutta sen lisäksi hän on suoltanut rahaa erilaisille konsulttifirmoille eduskunnan organisaation uudistamisen nimissä.

Kaikki tämä on tietenkin nähtävä hänen presidentinvaalikampanjaansa vasten. Hän rakentaa ja hänestä rakennetaan kuvaa verorahoja säästävänä kansan sankarina, eräänlaisena poliitikon peilikuvana.

Eduskunnassa on todella eletty suureellisesti ja kansanedustajien edut työpaikan kautta ovat paisuneet kuin pullataikina. Edellisten puhemiesten, etenkin Uosukaisen/Kok ja Lipposen/SDP, aikana elettiin kuin "siat vatukossa". Tosin taisi heidän edeltäjänsäkin, esimerkiksi Erkki Pystynen/Kok vaimoineen, osata. Samoin edelleenkin pääsihteerinä olevalla Seppo Tiitisellä on kallis ooppera- ja viinimaku. Niinistö on siis tarttunut ihan oikeaan asiaan. Mutta hänen tapansa ja toimensa ovat vain sellaiset, että hän tuntuu aiheuttavan enemmän haittaa kuin hyötyä. Hänen organisaatio- ja toimintamalliuudistuksensa näyttää muodostuvan vain kalliimmaksi kuin se mihin hän on puuttunut. Lisäksi hän on tehnyt suurimman asian rahallisesti pikkujutuista. Niistä kun saa näyttäviä juttuja keltaiseen lehdistöön ja esitettyä olevansa veronmaksajan asialla. Isommat mutta vähemmän raflaavia otsikoita tarjoavat, todelliset ongelmat saavatkin sitten jäädä ratkaisutta.

Toisaalta viime päivinä on myös saanut nähdä tiedotusvälineissä vilahduksia jutuista joista on aistittavissa hutkivien zurnalistien kyllästymistä Niinistöön. Olisikohan meillä odotettavissa kansan lemmikkielätin vaihtoviikot. Kuka onkaan seuraava meille sankariksi nostettava?

Stubb & kmpnit kunnostautuu jälleen

Monet tiedotusvälineet, esimerkiksi YLE, ovat kertoneet kuinka Suomen ulkopoliittisessa johdossa piuhat ovat poikki eikä tieto kulje.

Ensin on laadittu suunnitelma ja tehty sopimukset miehitysjoukkojen laajentamisesta Afganistanin vaalien ajaksi. Joukkojen määräajaksi on määritelty lokakuun loppu. Kuitenkin alusta asti on ollut tiedossa, että jos toinen kierros järjestetään, se tulee myöhemmin. Onko siis Suomen ulkopoliittinen johto Stubb etunenässä ja Häkämies peesissään luottanut vaalivilpin onnistumiseen ja Hamid Karzain valitsemiseen ensimmäisellä kierroksella? Tähän viittaisi myös heidän kehunsa mukamas onnistuneista ja hyvin menneistä vaaleista.

Oma lukunsa on, että Stubb & kmpnit eivät vaivaudu kertomaan asioita ulkopolitiikasta omalta osaltaan vastaavalle presidentille. Samaan aikaan kaavaillaan lisävallan antamista näille tunareille kun kuulemma ainakin Tuija Braxin mielestä EU:n uusi perustuslain asemaa tekevä paperi eli Lissabonin sopimus pakottaa riisumaan presidentin valtaa entisestään. Se näyttää nyt kasautuvan pelottavassa määrin vielä vaarallisempiin käsiin.

Mitä käytännössä tarkoittaa, että Stubb vastaa tietokatkoksesta? Mitä hän konkreettisesti tekee vastuuta kantaessaan? Eroaako hän vai käynnistää UM:n toiminnan kehittämisen vai menee muistinparannusterapiaan vai mitä?

Entä mitä Häkämies tekee sotaministeriössään jotta jatkossa toimenpiteitä ja tehtäviä ei suunnitella yhtä hutiloiden kuin nyt on tehty.

Millaisia johtopäätöksiä päämisteri tekee hallituksensa taidoista ja kyvyistä? Ehtiikö hän edes omilta tupeksimisiltaan johtaa hallitustaan?

Ja ennenkaikkea edustuksellisen demokratiamme kaunein kukkanen, valtiopäiville kokoontunut eduskunta - mitä se tekee? Nuokkuu ja pitää huolta hallituspuolueiden ryhmäkurin pitämisestä. Milloin eduskunta ihan oikeasti keskustelisi hallituksen asemasta ja vastaisi tehtävästään vaatia hallituksen nauttivan sen luottamusta eikä päin vastoin.

Kataislaista totalitarismia ja elvytystä

Kokoomuksen Jyrki Katainen on taas avautunut.  Ensin hän on Kokoomuksen omassa tilaisuudessa arvostellut valitsemasta EU-parlamenttiin EUn arvostelijoita.  Hän perusteli väitettään jotenkin niin, että se olisi kuin valitsisi Suomen eduskuntaan eduskunnan vastustajia.  Vertaus on täysin kestämätön ja erityisen kestämätön se on kokoomuslaisen suusta.  Ensinnäkin politiikan sisältöjen arvosteleminen on eri asia kuin sen muotojen ja välineiden arvosteleminen.  Pikemminkin Kataisen viesti taitaa olla, että Katainen ei haluaisi eri mieltä olevia valittavan heittämään kapuloita heidän rattaidensa pyöränpuolien väliin.  Vain hänen ja hänenkaltaistensa kuuluu saada äänensä ja mielipiteensä kuulluksi ja vaikuttavan päätöksentekoon. Minusta tuo kuullostaa enemmän totalitarismilta kuin demokratialta. 

Toisaalta Kataisen puolue on ollut itse siirtämässä valtaa pois nyt niin kovasti arvostamaltaan Suomen eduskunnalta.  Valtaa on siirretty markkinavoimille johtamalla uusliberaalia talouspolitiikkaa,  yrityksille yksityistämällä budjettivallassa olleita toimintoja yksityisille yrityksille ja ennenkaikkea valtaa on siirretty EUn byrokraateille ja suoran parlamentaarisen kontrollin ulkopuolella oleville johtoelimille janiinedelleen.  

Erityisen vekkulia oli Kataisen puhe siitä kuinka EU-ratkaisu on jo tehty eikä siihen pitäisi palata.  Miksi sitten EUn perustuslakiin voidaan palata vaikka sekin keskustelu on jo käyty laki hylätty.  Ai niin, se ei mennyt valtaeliitin sekä sen juoksupoikien ja -tyttöjen kannalta halutulla tavalla joten se pitää hoitaa loppuun. Sen sijaan ne asiat jotka he ovat saaneet haluamalleen mallille ovat loppuunkäsiteltyjä.

Mauri Pekkarinen on kaivanut taas naftaliinista sosiaalisen omantuntonsa ja halunnut YLEn haastattelussa myös hyväosaisten kantavan omalta osaltaan vastuuta talouslamassa.  Hänkään ei toki halunnut konkreettisesti kertoa, että ainoita tehokkaista keinoja olisi palauttaa varallisuusvero ja saattaa hyväosaisten tulomuodot tuloverotuksessa samalle viivalle kuin tavallisten palkansaajien.  Mutta sekin näyttää olevan Kataiselle liikaa.  Kataisen kanta tuloverojen alentamisesta ja kulutusverojen nostamisesta on hänen oman mainostamansa elvytyksen vastaista.  Jos kulutusveroja nostetaan, hinnat nousee ja kuluttaminen vähenee.  Siitä seuraa automaattisesti , että tuotantokin vähenee.  Seurauksena on työpaikkojen tarpeen väheneminen niin tuotannossa, logistiikassa kuin kaupassakin.  Se siitä elvetyksestä eli Katainen haluaa lisätä työttömyyttä mutta ilmeisesti hän elvyttää edustamiensa tahojen eli hyvätuloisten tuloja.

Toivo-talkoista YLEn tavoittama Katainen ei halua talkoisiin osallistumisajatulla kiristää hyväosaisten verotusta vaikka aikaisemmin on uhkaillut veronkorotuksilla tavallisia taatiaisia.   Ilmeisesti talkoot sopivat tavallisille ihmisille mutta ei hyväosaisille.  Heillähän on toki muutakin puuhaa eikä renki halua häiritä isäntiään ja emäntiään.