Erdoğan vie ja EU vikisee

Viime päivinä olemme saaneet todistaa Turkin uusia peliliikkeitä kun sen sotapolitiikka Syyriassa ei olekaan mennyt Recep Tayyip Erdoğanin suunnitelmien mukaan.  Ankaran hallinto on aloittanut jälleen pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden raa'an hyväksikäyttämisen politiikan välineenä yrittämällä heidän avullaan kiristää EU:lta ja NATOlta apua epäonnistuneeseen laittomaan sotaansa Syyriassa sen laillista hallitusta vastaan.

EU:ssa suhtautuminen on ollut odotetulla mutta vaarallisella tavalla kaksijakoista molempien suuntaustaen pyrkiessä tarttumaan vain oireisiin eli pakolaisten kohtaloon.  Toinen on etnonationalistien ja haittaoikeiston linja joka pyrkii estämään pakolaisten pääsyä turvaan ja toinen hieman humaanimpi linja joka pyrkii auttamaan heitä.  Tokikin jokainen realistisesti ja humaanisti ajatteleva ihminen pyrkii auttamaan apua tarvitsevia.  Onhan heidän jättämisensä Erdoğanin kynsiin hänen pelinappuloikseen raakaa ja vastuutonta.

Ad hoc -tilanteen lisäksi meidän tulisi pyrkiä puuttumaan juurisyihin eli tilanteeseen Syyriassa.  Siis siihen kuinka auttaisimme Syyrian laillista hallitusta pääsemään eroon ISIS:n rippeistä ja Idlib:n maakunnassa vielä raakaa valtaansa pitävistä Al Qaida -filiaalien terroristilaumoista.  Se tapahtuisi tehokkaimmin pyrkimällä vetämään ulkopuoliset laittomasti maassa toimivat joukot.  Siellä toimivat kansainvälisen lain vastaisesti ainakin USA:n ja sen monien liittolaisten armeijat ja ilmavoimat sekä laivastot, kuten esimerkiksi NATO:n ja Israelin.  Samaten EU:n tuki noille 'maltillisina' mainostetuille tulisi lopettaa välittömästi.

Ensimmäinen ehdoton edellytys olisi kaksinaismoralistisen tiedonvälittämisen ja uutisoinnin lopettaminen.  Nyt meidän tiedonlevittämisen valtavirta puskee meille USA.n ja sen liittolaisten yksipuolista propagandaa.  Objektiivisempi ja neutraalimpi linja saattaisi avartaa ihmisten käsityksiä.

Juurisyiden korjaaminen eli Syyrian hallituksen väkivaltaiseen vaihtamiseen pyrkivän sodan lopettaminen korjaisi myös pakolaistilanteen.  Senhän aloitti Arabimaiden käynnistämä ja USAn masinoima ulkopuolisten terroristipalkkasotilaiden ujuttaminen Syyriaan ja sen lopettaisi tuon vastuuttoman ja katalan sodituttamisen lopettaminen.  Sen jälkeen pakolaiset voisivat palata rauhalliseen Syyriaan.  Osa eli kymmenet tuhannet pakolaiset ovat jo aloittaneet paluun Syyrian hallituksen rauhoittamille alueille.  Samalla mahdollistuisi myös, että syyrialaiset voisivat hoitaa sisäpoliittiset kysymyksensä, kuten aluehallintojen autonomian omien halujensa mukaan.  Ehkä mahdollisesti esimerkiksi YK:n avustuksella ilman ulkovaltojen valtapoliittisia intrigejä ja sekaantumista.  Onhan kai Syyriallakin oikeus suvereniteettiinsa, vai onko?

Per viam: Turkin pakolaisten joukossa on myös muita kuin syyrialaisia.  Siellä on miehityshallintoa (mukana myös Suomi)  ja Talibaneja pakenevia pakenevia Afganistanista, kurdeja et al Iranista, NATO:n ja USA:n luomaa sekasortoa pakenevia Libyasta j.n.e.  Myös nniiden maiden ongelmiin pitäisi lähteä hakemaan juurisyitä.

Ehkä lopulta me tavalliset taatiaiset osaisimme myös varoa meidän omien imperialististen eliittiemme vastuuttomia politiikkoja, jotka johtavat ihmisiä hirvittäviin kärsimyksiin jokapuolella maapalloa, ja pitämään heidät aisoissa.

Norja ja Suomi

Tämän hetken kiihkein keskustelun aihe on pommiräjäytys ja nuorten murhaaminen Oslossa.  Äärioikeistolainen, nationalisti ja kristitty uskovainen Anders Behring Breivik räjäytti ensin, ilmeisesti harhautukseksi, pommin Oslon keskustassa ja sen jälkeen meni ampumaan nuoria sosiaalidemokraatteja heidän kesäleirilleen.  Tähtäimessä oli kuulemma entinen pääministeri Gro Harlem Bruntland sekä kulttuurimarksismi ja monikulttuurisuus.    En malta olla minäkään kirjottamasta muutamista silmiini pistävistä jutuista.

Koko tapauksen käsittelyssä haiskahtaa valitettavan tavallinen tapa yleistää meille vastenmielisten tahojen tekoja ja yksityistää meille mieluisten tekoja.  Kun valtajulkisuudessamme käsitellään meidän valkoihoisen, länsimaisen kulttuuripiirimme ulkopuolisten pahoja tekoja, ne yleistetään sen mukaan mihin etniseen, poliittiseen tai uskonnolliseen ryhmään tekojen tekijä tai tekijät kuuluvat.  Sen sijaan meille tutumpien ja samanmielisten teot selitetään yksilön erheillä tai hänen mielensä kieroudella.  Niimpä tässäkään tapauksessa ei tuomita valkoihoisia, oikeistolaisia eikä kristittyjä.   Selitykseksi tarjotaan sen sijaan koettua yksinäisyyttä, naisettomuutta ja psykologisoidaan kaikenlaisilla mielen häiriöillä. 

Oma lukunsa tässä suhteessa on poliisin, niin suomalaisen kuin norjalaisenkin, yritykset selittää tekijä yksityisyrittäjäksi ilman kavereita ja organisaatiota.  Sillä ilmeisesti haetaan syytä omalle laiskuudelle ja haluttomuudelle puuttua ideologisesti mieluisten ryhmien toimintaan.  Tunnettuahan on poliisien yleinen oikeistolaisuus. personoimalla teko yksilön teoksi, voidaan selittää, ettei jatkossakaan ole tarvetta terhakoitumiselle riippumatta tekijän omista ilmoituksista erilaisista soluista ja teon eristämistekniikoista.

Tekovälineiden hankintaankaan ei mukamas saisi puuttua.  Breivik oli ensin yrittänyt hankkia laitonta asetta mutta kun ei ollut onnistunut, joutui "tyytymään" lailliseen.  Kaikki yritykset tarjota keinoja aseiden leviämisen valvontaan karahtavat yhteiskunnan metsästäjäpuolueen vastustukseen kun aseet eivät tapa.  Aukaisisiko tämä tapaus hieman enemmän kotoistenkin pyssysankareiden silmiä?

Maatalouden harjoittamisen nimissä näytetään saavan ostaa millaisia myrkkyjä tahansa m.m. pommien raaka-aineeksi.   Yhteiskuntamme päättäjien tiedossa on ollut vuosikymmeniä, että eräät lannoitteet sopivat mitä parhaiten räjäytysaineiden raaka-aineiksi.  Miksi siis asialle ei ole tehty mitään?  Miksi muuten niin innovatiivinen maatalousteollisuus ei ole kehittänyt tuotteitaan turvallisemmiksi?  Miksi alalla sen sijaan keskitytään kehittämään geenimanipulaatiota ja tuholaismyrkkyjä (jotka myös ovat Breivikin ja kumppanin kaltaisille mainioita välineitä?

Miksi yhteiskuntamme päättäjät tuntuivat olevan enemmän huolissaan harhautuspommista ja sen mahdollisista päättäjäuhreista kuin tavallisemmista nuorisoaktivisteista. Sisäministerimme, kristitty Päivi Räsänen/KD taisi omasta ensimmäisestä viestistään unohtaa nuoret uhrit kokonaan.  Sen sijaan hän oli huolissaan hyökkäyksestä valtiokoneistoa vastaan.  Niin eliitti erottautuu omaksi kerroksekseen eikä enää sen jälkeen näe mitä täällä alisessa rahvaan maailmassa tapahtuu. 

Olen ollut huomaavinani suhtautumisemme tälläisiin asioihin muuttuneen ja muuttuvan vuosikymmenten saatossa.  Ikäänkuin turrumme väkivallalle, niin yhteiskunnan laillisten väkivaltakoneistojen kuin laittomien yksilöiden ja ryhmien harjoittamalle.  Aikanaan kun sodassa olleet miehet ja naiset oppivat jälleen ihmisten tavoille, suhtautumisemme väkivaltaan normalisoitui.  Taisimme kokea siinä suhteessa huipun 70-luvulla.  Sen jälkeen olemme taas alkaneet turtua yhä raaistuvaan väkivaltaan.  Samalla haemme turvaa teknisillä laitteilla ja lisäväkivallalla oireita vastaan eli rakennamme aitoja, valvontajärjestelmiä ja väkivaltaorganisaatioita.  70-luvulla haimme syitä rakenteista mutta sen jälkeen olemme vain peitelleet oireita.  Liitän tämän kehityksen yhteen yleisen oikeistolaistumisen kanssa.  Yhteiskuntamme muuttuu siis koko ajan oikeistolaisemmaksi ja raaemmaksi.  Koskahan saavutamme lakipisteen ja käännymme taas kohti humanismia? Vai onnistuuko oikeistolaistamisemme viemään meidät entistä tiukemmin uusiin sotiin kammottavine seurauksineen?