Kapitalismin lopunaikoja

 Kansan uutiset on julkaissut jutun "Kapitalismi on jo kumonnut itsensä ja tilalle on tullut jotain pahempaa, sanoo Gianis Varoufakis KU:lle". Siinä kreikkalainen ekonomisti ja entinen Syriza:a edustanut valtiovarainministeri Giannis Varoufakis /MeRA25 (DiEM25)  kertoo käsityksestään kapitalismin lopusta.  Hän väittää siitä siirrytyn  hänen "teknofeodalismiksi" nimittämään uuteen ajanjaksoon.  Hänen ajatuksiaan näiltä tiimoilta on julkaistu myöskin brittiläisessä työväenlehdessä Morning Star:ssa otsikolla "On Brexit and the task of confronting technofeudalism" julkaistussa haastattelussa.  Varmaan muuallakin.

Kuva: Olaf Kosinsky (kosinsky.eu) 
Licence: CC BY-SA 3.0-de

Varoufakis:n pääteesi tässä on, että kun on siirrytty "digitaaliseen" talouteen niin on samalla luovuttu kapitalismille keskeisimmistä asioista: voitontavoittelusta ja markkinoista.  Uutta aikaa leimaa keskuspankkien jakama raha ja "digitaaliset alustat".  Hän ajoittaa siirtymän n. vuoden 2008 tienoille.  Toki hän myöntää etteivät voitontavoittelu eikä markkinat ole kadonneet mutta ne eivät enää hänen mukaansa määritä meidän aikaamme.  Olisin pitkälti erimieltä hänen kanssaan tästä asiasta ja siksi tämä kiistakirjoitus, arvostanhan Varoufakis:ia tarkkanäköisenä hoksnokkana joka osaa tarttua keskeisiin kysymyksiin.  Toisaalta hän myös hakee räväkällä retoriikalla huomiota.

Varoufakis syyttää keskuspankkeja kun ne laskevat liikkeelle velkakirjoja joilla luodaan Esko Seppäsen terminologialla "höttöntöttörahaa" jolla ei ole katetta reaalimaailmassa.  Hän on osittain oikeassa mutta valtaosa maailmalla liikkeellä olevasta katteettomasta rahasta on kuitenkin yksityisten liikepankkien liikkeellelaskemaa velkaa (n.s. "luotonlaajennus").  Se on pikemminkin finanssikapitalismia kuin mitään uutta kapitalismia korvannutta järjestelmää.

Samaten teknologiset alustat, joita virheellisesti digitaalisiksi sanotaan, eivät myöskään ole mikään erityinen uusi järjestelmää luonnehtiva elementti.  Ne ovat pikemminkin vain teknologisen kehityksen mahdollistava väline kasata kapitaaleja ilman tuotannollisen teknologian, tuotantovälineiden, pitämistä omassa hallussa.  Niinpä esimerkiksi Über:n et al kaltaiset yritykset ovat voineet luopua pääomia sitovista tuotantovälineistään ja siirtää niiden hankkiminen, ylläpitäminen ja käyttäminen kokonaan työläisten vastuulle.  Pikaisella silmäyksellä siinä saattaa nähdä feodalismin piirteitä mutta onko se todella sitä?  Feodalismissa ihmiset hallussaan olevia tuotannontekijöitä myöten olivat käytännössä n.s. "turpeeseen sitomisen" kautta feodaaliherrojen omaisuutta hyvin hierarkisessa järjestelmässä vaikka heidän tuotantovoimansa uusintaminen olikin heidän omalla vastuullaan.  Kun feodalismista siirryttiin eteenpäin noita siteitä katkottiin siirtymällä palkkaorjuuteen jossa isäntien valta ja velvollisuudet jäivät ainoastaan palkanmaksuun.  Nyt ollaan siirtymässä siihen, että myös vastuu ja riskit työsuhteesta ja työvälineistä siirretään täysin työläisille ja pelkästään kertyvät  kapitaalit ovat omistajan.  Ei se ole mitään uutta vaihetta vaan edelleenkin kapitalismia mutta sen uusi vaihe: on siirrytty tuotannollisesta kapitalismista puhtaaseen finanssikapitalismiin.

Mitä markkinoihin tulee niin vaihdantaa on ollut jo n.s. barbaarisina pidettyjen alkuyhteiskuntien aikoina ja niitä tulee olemaan jatkossakin.  Ne eivät mitenkään erityisesti ole määrittäneet kapitalisminkaan syvintä olemusta vaikka porvariluokan kaupankäyntioikeudet olivat yksi merkittävä tekijä sen esiinmurtautumisessa.  Oleellisempaa on kapitaalien keskittyminen ja se taas vie markkinoiden vapautta sillä ne joille kapitaalit kulloinkin keskittyvät, pyrkivät rajoittamaan markkinoita.  ja koska markkinakilpailua ei koskaan aloiteta uudelleen nollatilanteesta vaan aina jatketaan niistä keskittymistä joita jo on, keskittymät rajoittavat muiden markkinaoikeuksia.  Tätä perusperiaatetta ei muuta, että joidenkin kapitaalit menevät aika-ajoin uudelleenjakoon, kuten esim. suhdennesykleissä ja lamakausina tapahtuu.  

Toisaalta Varoufakis on oikeassa: uusi kapitalismin vaihe on tavallisille ihmisille pahempi kuin edeltäjänsä.  Yleensä kuitenkin uudet ajanjaksot ihmiskunnan historiassa ovat tuoneet jotain uutta ja parempaa.  Niinpä kapitalismikin toi uutta ja vapautti ihmisiä, heitähän porvaritkin ovat, vanhan systeemin kahleista tekemään vapaammin kauppaa ja se levitti toimeentuloa uudella tavalla ja laajemmalle.  Nyt tämä hänen esiinnostamansa muutos ei kuitenkaan tuo mitään uutta vaan käyttää uusia teknisiä mahdollisuuksia ihmisten edelleen kurjistamiseen.  SiltäKIN kannalta sitä pitää pitää "vain" vanhan muutoksena.  Kysymykseksi vielä kuitenkin jää onko tämä nyt vihdoin ja viimein kapitalismin viimeinen vaihe vai tuleeno näitä vielä uusia?

Yksi Varoufakisin havainto kuitenkin pitää paikkansa: kapitaalien vallan muuttuminen kasvottomaksi.  Vanhasta patruunakapitalismista on siirrytty pankkien valtaan jo aika päiviä sitten.  Jotkut vanhaan jämähtäneet n.s. "impivaaralaiset" haaveilevat siitä vanhana hyvänä aikana mutta se on iäksi mennyt.  Sen jälkeen on tullut jo näkymättömien kapitalistien valta.  He toimivat finanssilaitosten hämärissä kabineteissä.  Nyt valta on siirtymässä heiltä finanssiteknokraattien käsiin. Niiden jotka pyörittävät pääomia ikäänkuin niillä olisi jotkut luonnonlakien ja -vakioiden kaltaiset ohjausmekanismit joita he ylipappeina ohjaavat.   Kapitalistit siis ovat menettämässä valtansa kapitaaleihinsa. Tätä puolta kuvasi Hannu Raittila jo vuonna 2004 esseekokoelmassaan "Liikkumaton liikuttaja" *).     

Giannis Varoufakis on siis oikealla asialla mutta miten on hänen johtopäätöstensä laita? Vievätkö ne tietämystämme eteenpäin?  Tai edes oikeaan suuntaan?  Siis tunnistamaan nykyisen talousjärjestyksemme olemuksen, perusteet ja liikkeet sekä ymmärtämään ne.  Jos omaksumme Varoufakis:n tämän ajatuksen, osaammeko vastustaa kapitalismissa oikeita asioita vai huidommeko ohi?

---
"Liikkumaton liikuttaja" viittaa myös vanhaan intialaiseen mytologiaan jonka yhdessä tarinassa Kali tanssii villisti aviopuolisonsa Shiva:n yllä.  Samoin myös aristoteleeniseen käsitykseen kaiken liikkeessä olevan ensimmäiseen paranormaaliin liikkeellepanijaan, luojajumalheerokseen, joka ei tietenkään voi liikkua koska jos liikkuisi niin se ei olisi ensimmäinen liikuttaja.  Samalla asialla on ollut myös Tuomas Akvinolainen.

Imperiumin vastaisku kohti hyvinvointivaltiota

YLE on tänään julkaissut nettisivuillaan dosentti Jari Ehrnroothin kolumnin otsikolla "Hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän".   Se provosoi minua niin, että aloin rustaamaan YLEn poikkeuksellisesti tuohon juttuun tarjoamaan keskusteluun kommenttia.  Kun vastauksestani sukeutui laajempi kuin ensin ajattelin, päätin muotoilla sen tännekin.

Ehrnrooth mainostaa jutussaan itsenäistä ajattelua mutta toistaa kuin papukaija Eteläranta-10:n ohjelmaa. YLE selviäisi julkisen palvelun verokustanteisena tuuttina halvemmalla kopioimalla hänen pakinoidensa tilalle STK:n, EK:n jamikäsemilloinkinonollutnimeltään ohjelmapapereita pakinapalstallaan. Mitään itsenäistähän tässä kirjoituksessa ei ole.

Ehrnroothilla ja taustajoukoillaan on kummallinen käsitys kuinka apua tarvitsevien tulisi selvitä yksin. Siksihän he apua tarvitsevat kun eivät selviä yksin. Hän siis yrittää kääntää tätäkin tilannetta ympäriämpäri jotta avuntarvitsijat voitaisi syyllistää onnettomasta asemastaan.

Sikäli Ehrnrooth on oikeassa, että työllisyyttä pitäisi parantaa. Se on ihan totta. Hän voisikin pitää saarnaansa Eteläranta-10:ssä EK-laisille isännilleen jotta he palkkaisivat ihmisiä töihin jos oikeasti on työpaikkoja joihin työllistyä. Työllistyminen kun ei ole mahdollista ilman, että joku työllistää nykyisissä palkkaorjuuden oloissa.

Mutta väärässä Ehrnrooth on syyttäessään taannoisista kriiseistä sosiaaliturvaa. Syyllinen oli finanssikapitalismi jota pyörittävät spekukantit ajautuivat keskinäiseen luottamuskriisiin aiheuttaen rahoituskriisin. Sen seurauksena oli BKT:n lasku, osittain sosiaaliturvan tarpeen nousu ja laskennallinen tilanne jossa sosiaalimenojen osuus nousi suhteessa BKT:een. Molemmat, BKT ja sosiaaliturvan kokonaismenot, ovat laskennallisia suureita eikä tilanne aiheutunut sosiaaliturvan rakenteesta eikä tasosta vaan finanssispekulaatioista ja banksterien toiminnasta. 

Ehrnrooth haukkuu erimieltä olevia vanhanaikaisiksi mutta vetoaa itse vielä vanhempiin ajatuksiin mainostaessaan n.s. klassista liberalismia.  Hänen vanhentuneena halveksimansa marksilaisuus on sen edelleenkehittelyä. Sitä hän tuntuu syyttävän monien ihan kapitalismista johtuvien syiden takia.  Toisaalta hänen kirjoituksistaan ei juurikaan tunnista myöskään tuon klassisen liberalismin aineiksia vaan pikemminkin nykyaikaisen talousliberalismia, libertarismia.

Ehrnrooth ei näe, että hänen haukkumansa hyvinvointiyhteiskunta on itseasiassa osa läntisessä Saksassa II Maailmansodan jälkeen kehitettyä, silloisen ensin valtiovarainministerin ja myöhemmin liittokanslerin K.Adenauerin nimiin laitettua kontrolloitua kapitalismia.   Sitä myös sosiaaliseksi markkinataloudeksi (soziale Marktwirtschaft) nimitetään.   Täällä Suomessa tunnetaan myös nimitys "vastuullinen markkinatalous" jota Kokoomuksen n.s. remonttimiehet yrittivät markkinoida 1960-luvun lopulla.  Aatteellisesti se taidetaan tuntea sosiaaliliberalismina.  Ehrnrooth sen sijaan näyttäisi olevan enemmän laizzes-faire miehiä.

Mutta ennenkaikkea meidän tulisi muistaa, että Ehrnroothin väittämistä huolimatta, meidän hyvinvointivaltiomme tai -yhteiskuntamme, jota oikeastaan pitäisi nimittää pahimman pahoinvoinnin oireiden siivoiluksi, ei ole mikään erityinen osoitus sosialismin soveltamisesta tai marksismista t.m.s.. Ne on rakennettu tilanteessa jossa toki K.Marxin, F.Engelsin et al ajatuksiin pohjautuva työväenliike on pakottanut pääomien omistajat edes hieman osoittamaan sosiaalista mieltä ja sääliä NL:n pelossa. Nyt kun se pelko on hälvennyt ehnrothtit & kmpnit uskaltautuvat hyökkäämään aikaansannosten kimppuun ja yrittämään palaamista aiempaan rosvokapitalismiin.

Olisikin toivottavaa harjoittaa yhteiskunnallista analyysiä syvemmin asioihin perehtyen kuin Ehrnroothin tavoin vain EK:n mantraa toistaen.  Erityisesti sellaista toivoisi YLE:ltä, meidän kaikkien verorahoilla kustannettavalta julkisen palvelun tiedonvälittäjältä.  Tai mielipiteitä, jollainen Ehrnroothinkin kirjoitus on, levittäessään  olemaan tasapuolisempi ja tarjoilisi niitä myös poliittisen kirjon toiseltakin reunalta.

---

Julkaisen tämän kirjoituksen myös Uuden Suomen Puheenvuoro-sivustolla olevassa plokissani: myyrylainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi

Etelärannassa tuulee

EK on aloittanut kovan kampanjan kohti ensikevään TES-kierrosta.  Ay-liike ei näytä haluavan vastata.  Jäsenten olisi otettava edunvalvonta omiin käsiin.
 
Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) ja muut työnantajia edustavat piirit ovat viime aikoina aktivoituneet pitämään älämölöä monista työläisten elinolojen huononnuksista.  Kyytiä ovat saaneet niin eläkeikä, sairastaminen, koulutus kuin palkkakehityskin.  

Toki aiemminkin samat piirit ovat olleet samalla asialla ja ihan samoin puhein.  Nyt näyttäisi olevan oikein kampanja käynnissä.  Samaan aikaan EK on organisoitumassa uudelleen.  Toimitusjohtaja ja puheenjohtaja on vaihdettu: Mikko Pukkinen vaihdettiin Jyri Häkämieheen "luottamuspulan" takia ja Ole Johansson Ilpo Kokkilaan.  Sen jälkeen on alkanut luuta lakaista toimistossa kun parivaljakko ajaa EK:ta uusiin, puheiden perusteella entistä jyrkempiin asemiin.


Erityisen kummallista ja kaksinaismoralististista ovat puheet työurien pidentämisestä.  Yleensä nykyaikana pidetään hyvin vanhakantaisena puheita työn määrästä.  Modernia olisi puhua siitä tehdäänkö oikeita asioita ja tuotetaanko tehokkaasti tavoiteltuja tuloksia.  Siihen nähden työnantajapiirien, niin järjestö- kuin puoluetasollakin, puheet työajan lisäämisestä ovat vanhanaikaisia.

Erityisen kaksinaismoralistisia nuo puheet ovat EK:n johdolta kun heidän jäsenensä ovat ikärasisteja pitäen yli viisikymppisiä työntekijöitä lähinnä ongelmajätteenä.  Samaan aikaan kukaan provarillista politikoista ja työnantajajohtajista ei kerro miten pidempään töitä tekemään pakotettavat saisivat työpaikkoja järjestöjensä jäseniltä.

Samaan aikaan jo aikaisemmat kiristykset ovat jo nyt nostamassa reaalista eläkeikää yhä korkeammaksi.

Koulutuksen osalta työmarkkinajohtajat, entiset ja uudet, silmänkään värähtämättä ja ihan pokeri-ilmeellä kieltäytyvät jo sopimistaan koulutuspäivistä.  He katsovan sopimusrikkomuksen olevan vain ilmoitusasia.  Samaan aikaan he vaativat tiukkaa työrauhan valvontaa ja heidän siitä tulkitsemiensa rikkomusten entistä julmempaa rankaisemista.  

Samat tahot esittävät kampanjassaan palkkojen alentamista.  He eivät kuitenkaan näytä ajattelevan mihin palkollisten palkat menevät: heidän omien jäsentensä liiketoimintaan tulovirtana.  Sitä tuloa varten vain pitäisi tuottaa tavaroita ja palveluja ja sekös tuntuu nykykapitalistista finanssikapitalismin oloissa vastenmieliseltä.  Rahaa kun voi tehdä ostamalla ja myymällä höttörahaa.  Työläiset ovat siinä tarpeettomia.

Tämä EK:n kampanja liittynee ensi kevään TES-kierrokseen ja sen lähtötason asettamiseen työnantajien kannalta jo riittävän alas.  Kun tarjoaa työjanpidennyksiä erimuodoissaan, erilaisia palkan alennuksia ja muita kiristyksiä niin nollalinjakin saadaan näyttämään työntekijäjärjestöille voitolta.

Ay-liikkeen huippujohto näyttää jo asettuneen samaan asentoon.  SAK:n sosialidemokraattinen puheenjohtaja Lauri Lyly vielä jaksaa laiskasti ampuilla alas suurimpia mutta muuten on hiljaista.  Akavan kokoomuslainen puheenjohtaja Sture Fjäder on täysin käsittämättömällä tavalla jopa mennyt mukaan työnantajien kilpalaulantaan. 

Ay-liikkeen tulisi muistaa, että keskustelun avaaja päättää keskustelun asialistan, sen mistä keskustellaan ja millä tasolla.  Jos Ay-liikkeen huippujohto oikeasti on jäsentensä asialla niin heidän tulisi kiireesti avata keskustelua siitä miten jäsenistön asemaa ja työsuhteiden ehtoja oikeasti parannetaan eikä tyytyä vain peesailemaan työnantajajohtajia.  Vain omilla kunnianhimoisilla tavoitteilla voidaan saavuttaa oikeita tuloksia, muu on vain vastapuolen tavoitteiden torjumista.

Olen pitkän aikaa kuitenkin jo epäillyt, että ay-liikkeen huippujohtajilla ei olekaan oikeasti tarkoitus ajaa jäsentensä etuja vaan he kokevat olevansa työnantajajohtajien kanssa samalla asialla ja siitä kärsii nimenomaan ay-liikkeen jäsenistö.  Jäsenten olisikin mitä kiireimmin otettava järjestöt takaisin omiin käsiin.  Vain siten EK:n ja työnantajien voimistunut ahneus saadaan käännettyä työläisten hyväksi.

Oleellisia kysymyksiä taloudellisesta vakaudesta

Jälleen ovat EU:n johtajat koolla pystyttämässä Euroopan vakausmekanismia (EVM, englanniksi European Stability Mechamism (ESM)).  Keskustelu tapahtumasta ja EVM:n sisällöstä näyttää menevän päivittelyksi miten Tsekit ja Britit sitä vastustavat.  BBC:n uutiselle onkin luonnollista, että pääministeri David Cameron ja Brittien kannat ovat pääosassa.  Mutta Suomen tiedotusvälineet joko ohittavat koko jutun vaivihkaa tai uutisoivat myös Brittien ja Tsekkien kantoja.  Esimerkiksi Helsingin Sanomat ja YLE jättivät vaikutukset Suomeen ja Suomen kannat vähälle.  Esimerkiksi Hesarille olivat uutisia Kataisen karvahattu ja huono yhteydenpito eduskuntaan. Toki myös porvari Kataisen tölväisy Belgian lakkolaisista sai tilaa porvarilehdessä. YLElle taas olivat tärkeitä Tsekit ja kompromissihakuisuus. Kumpikaan eikä mikään muukaan tiedonlevite ole avannut millainen mekanismi oikeasti on ja mitä mekanismi tarkoittaa käytännössä Suomen valtiontaloudelle ja taloudellemme yleensä. 

Toki tiedonlevitteet mainostavat budjettikuria ja erityisesti, kuinka kreikkalaisia on vahdittava.  Sen sijaan monet oleelliset kysymykset jäävät esittämättä ja siten myös vastaamatta.  Esimerkiksi miten mekanismi tulee rajoittamaan niin kreikkalaisten kuin Suomen eduskunnan päätösvaltaa eli demokratiaa.  EUn on pitänyt olla demokratiaprojekti mutta tälläKIN lisätään kasvottomien byrokraattien valtaa yli demokraattisten valtioelinten.   

Euroopan keskuspankki kuvailee sitä omassa julkaisussaan heinäkuussa 2011 niin, että se ei saisi murentaa moraalia vaan vain olla "silta" parempaan.  Oikeasti mekanismi kuitenkin rajaa valvojat kaiken valvonnan ja vastuun ulkopuolelle.  Heitä ei saa saattaa edesvastuuseen tekemistään eikä toimintaa saa edes verottaa.  Kuinka tuollainen kohottaa moraalia.  Mahdollisuus helppoon vastuun väistämiseen on yleensä ollut varmin tae luiskahtaa tekoihin

Jotkut ovat kuitenkin nähneet vaivaa jota tutkivien journalistien olisi tullut nähdä.  Youtubeen on laitettu viime joulukuussa video joka havainnollistaa EVM:n olemusta tylyllä tavalla. Luonnollista onkin, että suomalaisen journalistiikan ammattilaiset kuten esimerkiksi virkaatekevän MEPin, Petri Sarvamaan kaltaiset ovatkin rynnänneet tuomitsemaan tuollaisen iljettäväksi propagandaksi.  Tälläiset kysymyksethän kun voisivat saada tavalliset ihmiset toimimaan vaaliuurnilla ja valitsemaan eliitin kannalta väärin.

Oikeasti Euroopan talousongelmat tulevat finanssimarkkinoilta joilla pankit tekevät itse luomallaan velkarahalla spekuloiden lisää rahaa jolla ei ole reaalimaailmassa katetta.  Nämä vakausmekanismit valvoessaan valtioita eivät puutu oleelliseen juurisyyhyn.  Siitä eivät EU:n mainosmiehet ja -naiset kerro mitään.  Pikemminkin he pyrkivät peittelemään perustavaa laatua olevia ongelmia luomalla lumeongelmia ja niihin totalitaarisia ratkaisuja.  Kun perimmäiset ongelmat jäävät ratkaisematta niin eivät nämä vakausmekanismitkaan toimi.  Valvontaelinten tulisikin rajoittaa valtioiden vapauden asemesta pankkien vapautta omaan omaan rahan tekoon ja sillä spekulointiin.