eroakirkosta.fi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rikollisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rikollisuus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 28. marraskuuta 2022

Perussuomalaisten jengiongelma ei ole jengien ongelma, eikä meidän muidenkaan

 Viime aikoina Perussuomalaiset ovat suunnanneet maahanmuuttajavastaisen älämölönsä kohti nuorisojengejä. Kun uutisissa on ollut jokunen juttu kiinni otetuista väkivaltarikoksia tehneistä jengiläisistä, joukossaan maahanmuuttajataustaisia, sopankeitto onkin lähtenyt reippaasti käyntiin pahimpaan populistityyliin *). On unohdettu mitä katujengit **) ovat sekä jengiytymisen ja niistä joidenkin harjoittaman rikollisuuden taustat puhumattakaan historiasta ja seurauksista. Tuloksena tietysti vain pintapuolista mutta helppohintaista propagandaa joistakin oireista mutta ei mitään millä ongelmiin, siltä osin kun niitä oikeastikin on, tarttua ja niitä ratkaista. 

Perussuomalaisten älämölö olisi paljon harmittomampaa jolleivat he veisi sillä aikaa tärkeämmiltä asioiden hoidolta esimerkiksi eduskunnassa välikysymyksillään ja kyselytuntien jankutuksillaan.  Ne osoittavat ettei heillä ole aikomustakaan hakea asiallisia ratkaisuja oikeisiin ongelmiin vaan vain ohjata huomiota pois ihmisiä aidosti huolettavien ongelmien ratkaisuilta joilla puututtaisi juurisyihin.

Perussuomalaiset haluavat esittää jengien harjoittaman väkivallan ikään uutena, maahanmuuttajien tuomana ilmiönä.  He "unohtavat" jengejä olleen oikeastaan "aina".  Historiallisesti kuuluisia ovat Nurmijärven maantierosvot, Härmän häjyt, sakilaiset, lättähattuporukat j.n.e. ihan vain muutama mainittuna.  Samaten kaupungeissa on ollut iänkaiken kaupunginosajenginsä ja maalla on organisoiduttu kyläkunnittain. Seurauksena hälinää ja hulinointia sekä rikollisuutta ihan jopa järjestäytyneeksi rikollisuudeksi asti. Mutta silti kaikki jengit eivät ole rikollisia eikä kaikki rikolliset jengiläisiä. Eikä perussuomalaiset pysty edes erottamaan nykypäivän ammattimaista järjestäytynyttä rikollisuutta jengiytymisestä.  Jengiytyminen ja jengit ovat kovinkin monimuotoinen, historiallinen ilmiö.

Jengiytymiseen liittyy ihan oikeasti ongelmia mutta ne eivät ole maahanmuuton ongelmia eikä niitä ratkaista maahantulon ehtoja kiristämällä, perussuomalaisten "matut raus" -politiikalla.  Ne ovat sosiaalipoliittisia, koulutuksellisia sekä ennenkaikkea yhteiskuntamme rakenteista ja prosesseista johtuvia syrjäyttämisen ja näköalattomuuden seurauksia. Joissakin äärimmäisen harvinaisissa poikkeustapauksissa toki myös on joitakin mielenterveydellisiä ongelmia kuten psykopatiaa.  Ongelmat osuvat myös muihin kuin maahanmuuttajiin mutta kertautuvat intersektionaalisesti kun kohteena ovat etnistä ja kulttuurista toiseutta edustavat, selkosuomeksi erinäköiset ihmiset.

Ksenofobisia ennakkoluuloja on helppo lietsoa erilaisilta näyttäviä kohtaan, etenkin kun yleisönä on omasta sosioekonomisesta asemastaan huolissaan olevat.  He mielellään projisoivat huolensa ja pelkonsa erinäköisiin kun sopivasti yllytetään ja ulkopuolisia syyllistetään. Siinä suhteessa Perussuomalaiset ovat ydinosaamisensa äärellä.  Onhan heidän perustajaisänsä Timo Soini ihan opinnäytetyötään myöten asiaan perehtynyt ja heidän missionsa ohjata huomiota pois asioista jotka oikeasti vaikuttavat, kuten yhteiskunnan ja talousjärjestelmän rakenteet ja prosessit sekä niistä nouseva "päällysrakenne".

Perussuomalaisilla on yleensäkin vakioitu ratkaisu kaikkeen josta he eivät pidä: kiellot ja rangaistukset. On kyse rikollisuudesta, maahanmuutosta, epäkansalliseksi kokemastaan kulttuurista t.m.s. Niinpä nytkin heidän ratkaisunsa on rangaistusten koventaminen ja karkotukset.  Ne eivät vain toimi, eivät ole milloinkaan toimineet eivätkä tulle toimimaan nyt tai tulevaisuudessa.  Jengiläistymisen on yleensä hoitanut aika sillä jengivaihe on nuorille useinmiten melko lyhyt ajanjakso aikuistumisen kynnyksellä. Järjestäytynyt rikollisuus on eri asia.

Pääsääntöisesti ihmiset pitää poissa rikollisporukoista, että heillä on positiivinen näköala tulevaisuuteen.  Se tarkoittaa, että he voivat luottaa parempaan huomiseen, toimeentuloon, kanssalaisuuteen yhteisön hyväksyttynä jäsenä. Siis, että he voivat rakentaa tavallisella elämällä tulevaisuuttaan ja voivat luottaa sen myös rakentuvan.  Jotta siihen päästään meidän on muutettava yhteiskuntaamme suvaitsevammaksi, ihmisiä mukaanottavammaksi emmekä saa syrjäyttää erilaisia ulkopuolelle.  Silloin myös nuorisojengeissä, sekä vaarallisemmissa että harmittomammissa pyörivät nuoret eivät jatka uraansa jengeistä järjestäytyneeseen rikollisuuteen vaan normaaliin yhteiskuntaan ja mieluiten kanssalaisiksi.

___

*) Käytän populismi-termiä tässä merkityksessä poliittinen liike tai toimintatapa jossa poliittisen suosion kalastalelemiseseksi esitetään yksinkertaistettuja ennakkoluuloihin nojaavia ja niitä vahvistavia väitteitä joiden kuvitellaan saavan tukea kohdeyleisön joukossa. Silloin ei ole tarkoitus ratkaista ongelmia vaan kärjistää asenteita ja mielipiteitä yksittäisten valittujen oireiden tasolla. Populismi-käsitteestä laajemmin m.m. Ville Vahosalmi: Mitä on populismi? 

**) Katujengi on nuorista koostuva järjestäytynyt ryhmä, jolla on oma ryhmäidentiteetti ja nimi. Katujengit toimivat omien kulmakuntiensa kaduilla ja ovat yleensä sekaantuneet laittomuuksiin ja väkivaltaan. (Lähde: Wikipedia-artikkeli Katujengi, lainattu 26/11 -22)

torstai 10. toukokuuta 2018

Riittävän tyly tuomio

Viime aikoina on laajastikin älämölöstelty Korkeimman oikeuden päätöksestä olla antamatta valituslupaa tapauksessa jossa aikuinen oli harrastanut seksiä 10-vuotiaan kanssa.  Syyllinen sai tuomion törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vaikka lynkkausposset vaativat tuomiota raiskauksesta.

Juttu sinällään tuomioineen lienee reposteltu puhki ja eikä siitä enää uutta löytyne mutta ajattelu purkauksien takana kiinnostaa.
Sen sijaan näin rääppiäisenä tekee mieleni kysyä mikä vika rikosnimikkeessä "lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö" (RikosL, 20 luku, 6§) on suhteessa "raiskaukseen" (RL, 20 luku, 1§)?  

Molempien seuraamusasteikkohan on jotakuinkin sama.  Tekona ensinmainittu kattaa kaiken seksin suojaikärajojen alaisen kanssa ja jälkimmäinen edellyttää väkivaltaista tai sillä uhattua pakottamista suojaikärajan ylittävien kesken. 

Miksi siis niin moni lähti älämölöstelemään väärästä tuomiosta kun raiskauksen tunnusmerkit eivät täyttyneet ja "jouduttiin tyytymään" hyväksikäyttöön?

Onko "lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö" monisanaisena ja pitkänä ilmauksena jotenkin liian vaikea hahmottaa ja hankala ymmärtää.  Sen sijaan "raiskaus" lyhyenä ja ytimekkäänä kera r-kirjaimen rapsakka ja miesoletetunkin suuhun sopivan jämäkkä?

--- 
Julkaisen tämän kirjoituksen myös Uuden Suomen Puheenvuoro-palstallani: http://myyrylainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Köyhät rikolliset poliisin kynsissä

Poliisi haluaa sosiaalituet pois rikollisilta.  He eivät kuitenkaan ole ajatelleet asiaa loppuun saakka.  Ehdotus aiheuttaisi pikemminkin rikollisuuden lisääntymistä ja olisi eriarvoista.

YLEn verkkouutiset tietävät kertoa rikollisilta haluttavan sosiaalituet pois.  Asia henkilöidään YLEn jutussa poliisijohtaja Robin Lardot:iin mutta muuten ei tarkemmin kerrota kuka ajatuksen takana.

Ensi kuulemalta ajatus saattaa kuulostaa oikeudenmukaiselta kuten Lardot YLEn jutun mukaan toteaa: "Poliisin kannalta se on erikoinen tilanne, että tehdään päätyökseen rikoksia ja samaan aikaan nautitaan erilaisia korvauksia, vaikka työttömyyskorvauksia taikka jotain vastaavaa."  Tarkempaa tarkastelua ehdotus ei kuitenkaan kestä.

Yhteiskunnan ja sen lainkuuliaisten jäsenten kannalta olisi toivottavaa, että rikollinen mahdollisimman nopeasti pystyisi elämään nuhteetonta elämää.   Jos häntä kuitenkin osana tuomiota rangaistaan myös toimeentulon menetyksellä niin mitkä edellytykset hänellä on kuntoutua ja päästä tavalliseen elämään kiinni vaikka haluaisikin? Epäilemättä varsin huonot ja seurauksena on todennäköisesti rikoskierteen jatkaminen ihan leivässä pysymisen takia.  Poliisijohtajan ehdotuksella siis eristettäisi rikollisten luokka entistä enemmän ja sieltä poispääseminen tehtäisi käytännössä mahdottomaksi.  Sitäkö poliisi haluaa?

Toisaalta jos nykyisen rikoslain mukaisen tuomion lisäksi tuomitaan menettämään oikeudet sosiaalietuuksiin joihin muuten olisi oikeutettu niin onko se kaksinkertaista rankaisemista?  Miten huolehditaan, että parempiosaisten rangaistukset ovat yhtä ankaria?  Pitäisikö hyvätuloiseltakin rikolliselta ottaa hänen elinkeinonsa ja suistaa samalla tavalla yhteiskunnan ulkopuolelle?  Edes yhteiskunnan tulonsiirrot, elinkeino-, maatalous- ynnä muut tuet?  Vai onko poliisijohtaja tässä vain köyhien rikollisten kimpussa.

Olisi toivottavaa, että poliisinkin korkeat edustajat ajattelisivat ehdotustensa seurauksia hieman omaa napaansa pidemmälle.  Tämä ehdotus näyttäisi siis tuovan poliisille pikemminkin lisää työtä ja entistä enemmän yhteiskuntamme ulkopuolelle suljettuja, varmaan epätoivoisiakin, asiakkaita.  Sitäkö poliisi haluaa vaikka sen tehtävä pitäisikin olla myös rikollisuuden ehkäisy rajallisilla resursseilla?

---
Lisäys 30/7 -12:
 Poliisijohtaja Lardot on korjaillut sanomisiaan YLE:lle tänään tiistaina.  Kyse olikin vain vain järjestäytyneen rikollisuuden seurannasta yhteistoiminnassa eri viranomaisten kesken.   Tämä täydennys on ihan erisuuntainen kuin aiempi juttu.  Onkohan Lardot saanut n.s. rakentavaa palautetta aikaisemmasta ja pistetty selittämään asiaa sen verran parhainpäin kun pystyy?  Olisi toivonut, että zurnalisti olisi pitänyt poliisijohtajaa hieman tiukemmalla kun kerran vallan vahtikoira on.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Uusmoralistinen oikeusharha tiedotusvälineissä

Maamme bulevardilehdet, Iltalehti ja -Sanomat ovat taas tavoittaneet uusmoralismin tumman pohjavirran.  Molemmat ovat alkaneet pitää älämölöä vankien mukamas lepsusta kohtelusta.  Kun pari kaveria on karannut ja pari jäänyt palaamatta lomalta niin me olemme keltaisen lehdistön mukaan keskellä turvallisuuskriisiä.  Toimittajat piehtaroivat PerSumaisessa moralisoinnissa siitä, kuinka uhreja loukataan ja saatamme koska tahansa joutua verenhimoisen murhaajan paloittelemaksi.  Viranomaiset eivät edes kerro meille keitä meidän pitäisi pelätä.  Mukaan on saatu vielä jokunen poliisi valittamaan määrärahojen vähyyttä ja päättäjien kylmäkiskoisuutta lakia ja oikeutetta kohtaan.

Kukaan noista hutkivista zurnalisteista ei pysähdy miettimään miksi me rankaisemme rikoksen poluille hairahtuneita.  He voisivat vaikka miettiä rankaisemmeko
- kostaaksemme, jotta uhrit voisivat kokea saavansa hyvitystä vai
- oikaistaksemme, jotta rikollinen kasvaisi jatkossa elämään paremmin vai
- eristääksemme, jotta rikolliset olisivat poissa ihmisten keskuudesta kolttostelemasta vai
- varoittaaksemme, jotta muut pysyisivät poissa pahanteosta?

Kun toimittajat tutkivan journalismin hengessä ensin selvittäisivät itselleen mitä me rankaisemisella haemme, voisivat he alkaa pohtia ovatko meidän keinomme, siis käytännön rangaistukset ja niiden toimeenpano, asianmukaisia ja parhaiten päämääräämme johtavia.   

Epäilen toki, ettei meillä taviksilla eikä meidän johtajillammekaan ole selvillä oikeudenkäyttömme perustavaa laatua olevat asiat.  Me ja he vain lähdemme toimittajien meille tarjoilemien yksityistapausten vietäväksi unohtaen mitä kokonaisuutena tapahtuu tai on tapahtumatta.  Meillähän ihmisten pelko joutua rikoksen uhriksi, ihmisten todennäköisyys joutua rikoksen uhriksi ja rangaistuskäytännöt elävät kukin ihan omaa elämäänsä.  Samaan aikaan kun ihmisten todennäköisyys joutua rikoksen uhriksi pienenee, meidän pelkomme sitä kohtaan kasvaa.  Ja rangaistusten kovuus ja niiden toimeenpano ei heiluta rikollisuutta mihinkään suuntaan.  Jos noilla kolmella asialla olisi jotain tekemistä toistensa kanssa niin Kiina, Iran ja USA olisivat tämän pallon lintukodot.  Sen sijaan turvallisimpia maita ovat n.s. pohjoismaisia liberaaleja ja humaaneja käytäntöjä soveltavat maat.  Siitä huolimatta ääliöpopulistinen oikeisto apunaan bulevardilehdistö lietsoo katteetonta pelkoa niitä keinoja kohtaan jotka meillä ylläpitävät turvallisuuttamme.   Edes n.s. laatulehdistö ei korjaa keltaisen lehdistön virheitä, johtuneeko samoista omistajista?

Jälleen kerran: mistä löytyisi ne tiedonlevitteet, jotka ihan oikeasti pureutuisivat yhteiskunnallisten ilmiöiden syihin ja vielä saisivat viestinsä perille n.s. valtamediana?