eroakirkosta.fi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elintarviketeollisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elintarviketeollisuus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 2. lokakuuta 2017

Roskaako lautaselle?



Kuuluisa TV-Kokki Jyrki Sukula on YLE/Uutisten nettijutun mukaan tehnyt Nordic Business Forumin vieraille muiden ruokien joukkoon roskakalapullia.

Ymmärrän tai ainakin haluaisin ymmärtää Sukulan tarkoituksen edistää kalojen monipuolista hyäksikäyttöä. Ja minustakin tuollainen businesstapahtuma on erinomainen tilaisuus edistää hyvää asiaa.


Mutta jos tarkoitus on edistää ihmisten käsitysten avartumista niin ei liene paikallaan nimittää herkullisia kaloja roskaksi vaikka olisikin n.s. hoitokalustuksen saaliista.

Ymmärrän toki, että hymööriä voi yrittää käyttää ap
una viestin perille saattamisessa ja huomion herättämisessä. Pelkään kuitenkin, ettei se toimi tälläisessä yhteydessä. Sitähän on jo yritetty eikä se ole saanut mitään positiivista aikaiseksi.

Paikallaan olisikin ollut positiivisempi lähestymistapa. Vaikkapa glamourin lisääminen arkisena pidettyyn. Se voisi ehkä saada jonkun tämänkertaista kohdeyleisöstä näkemään liiketoimintamahdollisuuksia. Seurauksena voisi olla vaikka moderneja start-up:eja jotka kehittäisivät viimeinkin kustannustehokkaita jalostuskeinoja. Odotankin aikaa jolloin särkipuikot, haukipihvit, lahnapullat sun muut ovat tarjolla valintämyymälöiden kala-altailla turska- ja seituotteiden rinnalla. Ehkäpä myös muinainen herkku kiiskiliemi saavuttaisi ainakin tähditettyjen kurmee-ravintoloiden ruokalistat.

Mutta perimmältään taitaa olla kyse enemmänkin suomalaisten businesshenkilöiden vastenmielisyydestä tuotannollista toimintaa kohtaan kuin kykenemättömyydestä nähdä liiketoimintamahdollisuuksia. He haluavat siirtyä finanssikapitalismiin eikä silloin ole toimivaa keinoa saada heitä innostumaan kalanjalostuksesta vaikka tuotteita nimittelisi miten.

---

Julkaisen tämän kirjoituksen pian myös Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla: http://myyrylainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

YLE(lä)inen tekstimainos

YLEn eilisessä, 11/12 -10, pääuutislähetyksessä oli juttua kinkkukaupasta.  Se toki on ihan ajankohtainen jutunaihe näin Joulun alla vaikka ei tarjonnutkaan mitään ihmeellistä uutta, so. uutista.  Joulunahan ihan perinteisesti syödään kinkkua ja ne pitää jostakin saada.  Onko siis perinteen noudattaminen vuodesta toiseen uutinen, siis sillä jokin uutisarvo?  No, tämä filosofinen pohdinta ei ole kuitenkaan tämän jutun pääasia vaan törkeä tekstimainonta tuossa uutisjutussa.

Uutisjutussa toimittaja Hannu Puikkonen teki juttua Seinäjoella, sekä paikallisessa SOK-laisessa kaupassa että Atria Oyj:n Suomen maayhtiön, Atria Suomi Oy:n tuotantolaitoksilla.  Jutussa korostui kovasti Atrian tuotanto.  Erityisesti se sisälsi mielikuvamainontaa.  Jutussa puhuttiin juhlakinkuista ja juhlallisista kinkuista ja samaan aikaan kuvassa kaupan pakastealtaassa pyöriteltiin Atrian "Juhlakinkku" tuotteita.  Lisäksi oli mukana "asiakkaan" haastattelu jossa hänenkin suuhunsa oli laitettu sanat juhlakinkku ja juhlallinen kinkku. 

Jos tuo ei täytä tekstimainonnan tunnusmerkkejä niin mikä sitten?  Aikaisemmin on sentään yritetty näyttää kuvaa muistakin tuotantolaitoksista ja niiden tuotteista, eikä vain yhden ainoan.  Zurnalismi on kuin jostakin paikallisjakelulehdestä.

Atria konserni on Suomen mittakaavassa suuri elintarvikejätti; pääkonttori Pohjanmaalla mutta toimintaa ulkomaita myöten.  Siis menestystarina Itämeren ympäristössä.  Toisaalta sijoitukset Atriaan eivät ole viime aikoina tuottaneet.  Kurssi lienee pitkän ajan kuluessa pohjalla tai vielä matkalla sinne : viime perjantain päätöskurssi 9,06 on  12. viime kuukauden alin.  Taannoin tuli lunta nurmoolaisporstuaan kun venäläiset tarkastajat asettivat tuontikieltoja.  Jo tuolloin YLE muiden tiedotusvälineiden kanssa yritti tehdä kielloista Venäjän sisäpolitiikkaa.  Nyt ilmeisesti suomalaisen elintarviketeollisuuden valkopesussa on n.s. käännetty vaihde kakkoselle.  

Onko tämä tälläinen julkisen palvelun tiedonvälitystä ja objektiivista journalismia?  Joskus aikoinaan YLE katsoi itsellään olevan jopa kansanvalistustehtävän.  MIhin lie sekin unohtunut?  Toivottavasti tämä jää poikkeustapaukseksi.  Ei nyt mennen historian valossa ainutkertainen mutta toivottavasti ammatillinen kunnianhimo palaa entiselle tasolleen ja tälläiset "lipsahdukset" loppuvat.

P.s. itse taidan päätyä tanskalaisen rulikaanipossun per***kseen joulupöydässämme.



perjantai 30. heinäkuuta 2010

Anttila oikealla tiellä

Huomasin Länsi-Savon nettisivuilla jutun jonka mukaan maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila kaipailee maatalouteen lisää osuustoimintaa.  Olen tähän asti pääasiassa arvostellut Anttilaa nettikirjoituksissani mutta nyt on tunnustettava, että hän on ottanut askeleen mieleiseeni suuntaan.


Tosin Anttila haikailee vain raaka-aineiden tuottajien myyntiorganisaatiota osuuskunnan muotoon.  Eikö osuuskunta voisi toimia yhteisenä jalostajana ja pakkaajana joka möisi suoraan eteenpäin kaupoille ja ravintoloille? Sillä tuottajat nostaisivat omaa jalostusastettaan ja ketju pellolta ruokapöytään lyhenisi.  

Nämä osuuskunnat voisivat muodostaa laadukkaiden elintarvikkeiden omia paikallisia lähiruokatuotemerkkejä, brändäytyä niinkuin modernisti sanotaan.  Näin voitaisi saada jopa kansainvälisiä merkkituotteita maailmalle. Ei siis mautonta bulkkia vaan gourmet-tuotteita.  Ne voisivat murtautua laatutuotteilla laajemmille markkinoille eli tehdä sen mikä on yksittäiselle tuottajalle volyymin takia mahdotonta eikä suuria elintarvikejättejä kiinnosta.

Osuuskunnan pitäisi kuitenkin olla aito tuotanto-osuuskunta nykyisten kaltaisten osuusmeijereiden ja -teurastamojen asemesta.  Niissähän ongelmana on, että osuuskunnan jäsenet ovat yhtäaikaa omistajia ja raaka-aineen myyjiä.  Silloin syntyy ristiriita kun pitäisi maksaa maksimaalista hintaa raaka-aineesta ja toisaalta tuottaa maksimaalista korkoa osuuskunnan tuloksena.  Oikeassa tuotanto-osuuskunnassa varsinaista osuuskunnan  tuotantotyötä pitäisi tehdä jäsenten eikä palkattujen työntekijöiden, ainakin heitä tulisi olla enemmistö henkilökunnasta.  Ehkä kyseeseen voisi tulla sekamallikin jossa olisi jäseninä raaka-aineiden tuottajia ja jalostajia sekä molempia tekeviä.

Olen hämmästellyt miten hiljaa julkisuudessa on esimerkiksi Mikkelissä sijaitseva Helsingin Yliopiston Osuustoimintainstituutti eli Ruralia-instituutti.  Luulisi sen toimenkuvaan osuustoiminnan kehittäjänä ja tutkijana julistaa osuustoimintaan liittyviä mahdollisuuksia.  Ei myöskään Osuustoiminnan kehittäjät - Coop Finland Ry ole pystynyt pääsemään julkiseen keskusteluun. Toivottavasti tämä Anttilan avaus nyt motivoi myös instituuttia aktiivisuuteen ja osuustoimintaan liittyvien ennakkoluulojen hälventämiseen.

torstai 29. heinäkuuta 2010

Elintarviketeollisuuden ongelmat ja Venäjän tuontikiellot

Olen muutamassa aikaisemmassa venäläisten langettamia tilapäisiä elintarvikkeiden tuontikieltoja käsitelleissä kirjoituksissani toivonut tutkivien journalistien lähtevän liikkeelle ja selvittelevän suomalaisen elintarviketeollisuuden toilailuja.  Toivomukseni näyttää kerrankin toteutuvan sillä tämän aamun paperisessa Helsingin Sanomissa kerrotaan Atrian jo keväältä jatkuneesta kiellosta.  


Vain muutama päivä sitten Atrian johtaja Juha Grön puolustautui väittämällä, että eihän venäläisten löytämäkseen väitettyä antibioottia edes käytetä Suomessa.  Nyt Hesarin jutussa "Atrian sikalääke johti venäjän tuontikieltoon" kerrotaan, että kyllä käytetään.  Nyt Grön väittää, että pitoisuuksien täytyy olla pieniä koska eivät mukamas ole niitä havainneet.  Toisaalta tutkivat journalistit ovat saaneet tietää, että pitoisuudet mitataan vain parilta prosentilta sikoja.  Onkohan omavalvova tutkija jättänyt osumatta Venäjälle vietävään erään sattumalta vai vahingossa.  Ja mikähän on Grönin selitys ensiviikolla?


Tämä toimittaja Johanna Pohjolan artikkeli oli hyvä avaus ja repeämä siinä toimittajien rintamassa joka lähti ensin suoraksi ojennettuna rintamana puolustamaan suomalaisia ruokatehtaita.  Sittenkin näyttää löytyvän toimittajia jotka uskaltavat katsoa myös toiseen suuntaan. Tässä toimittajat tekevät sitä työtä, mistä heille lehtien tilausmaksuina maksetaan.  Nyt kun vielä selvitettäisi elintarviketeollisuuden antama vaalirahoitus ja liitetään se elintarvikevalvonnan ohjaukseen.

torstai 15. heinäkuuta 2010

Anttila valvoo

YLE ja muutkin tiedotusvälineet ovat kertoneet venäläisten viranomaisten kieltäneen elintarvikkeiden tuonnin joiltakin suomalaisilta yrityksiltä.  Ja jopa alkaa normaali älämölö politikoinnista ja painostuksesta.  


Kun ottaa huomioon kuinka aiemmin on toimittu niin ei voi kuin epäillä suomalaisia tuottajia ja Sirkka-Liisa Anttilaa heidän valvojanaan.  Onhan aiemminkin Venäjää syytetty samasta kun ovat uskaltaneet vaatia, että laskut olisi maksettava (Ukrainan ja Valko-Venäjän kaasulaskut) ja ettei kelvotonta ruokaa saa myydä (bulgarilaisen kelvottoman lihan dumppaaminen Puolan kautta).  Jostakin kumman syystä meillä ei voi uutisoida venäläisestä elintarvike- tai muustakaan valvonnasta kuin vain politikointina ja muiden painostamisena.  Lisäksi tämä meidän ylimmäinen valvojamme, Sirkka-Liisa Anttila on jäänyt niin monesti kiinni kaikenlaisista suhmuroinneista: ALV-alennukset, juustot, kalakukot jne. Summa summarum: epäilen, että venäläisten epäilyissä on perää eikä suomalainen elintarviketeollisuus ole niin puhdasta kuin sen väitetään olevan.


Suomalaisia elintarvikevalvojia, Eviraa ja kmppaneita tuntuu kaiken kaikkiaan kiinnostavan enemmän pienten sortaminen isojen toimijoiden suojelemiseksi.  Ahdistellaan pieniä leipomoja ja jäätelökioskeja mutta isoja ketjuuntuneita suojellaan.  Ne saavat itse valvoa itseään ja sitten kun jäädään kiinni, tiedotusvälineet rientävät avuliaasti syyttämään venäläisiä.


Kannattaisikohan hutkivien zurnalistien seuraaksi kohdistaa tutkimuksensa elintarviketeollisuuden, heidän valvojiensa ja alasta vastuullisten poliitikkojen kytköksiin.  Kuka maksaa kenekin vaalikampanjat ja lomamatkat.  Oma perkaamisen paikkansa olisi myös maa- ja metsätalouteen pesiytynyt KEPU-mafia.







sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Uudenaikainen ja haitaton?

Yleinen tapa valtatiedotusvälineissä on lakkojen yhteydessä meuhkata lakon vanhentuneisuudesta ja haitasta sivullisille sekä yhteiskunnan toimintojen vaarantamisesta. Nyt meillä ilmeisesti on huomenna käsillä työnantajan julistama työsulku elintarviketeollisuudessa. Mutta, yllätysyllätys, se ei olekaan vanhanaikaista eikä häiritse sivullisia eikä vaaranna mitään. Hutkivat zurnalistit eivät myöskään asiantuntevasti spekuloi järjestöpolitiikalla. Ilmeisesti toisten keinot työehtosopimusneuvotteluissa ovat vanhentuneita, huonoja ja haitallisia ja toisten taas ei.

Elintarviketeollisuusliitto (ETL) on itse omassa tiedotteessaan toimitusjohtajansa Heikki Juutisen suulla arvioinut, että viimeviikkoinen lakko "pitkittää häiriöitä elintarvikkeiden saannissa." ja "Lakot heikentävät jo ennestään alhaisen kannattavuuden elintarviketeollisuutta, kasvattavat elintarvikkeiden maahantuontia ja viime kädessä vaarantavat työpaikat Suomessa". Kummallisesti samanlaisen töiden keskeytymisen aiheuttavalla työsululla ei ole samaa vaikutusta. Se ei edes vaaranna meidän mainettamme.

Yleinen tapa lakkojen yhteydessä on nimitellä ay-johtajia lakkokenraaleiksi. Missään en ole vielä nähnyt toimitusjohtaja Heikki Juutista tai hallituksen puheenjohtaja Matti Karppista (Lännen tehtaat Oy) nimitettävän sulkukenraaleiksi. Ei myöskään ole ollut asiantuntevia luonneanalyysejä herrojen luonteenpiirteistä ja johtamistavoista.

Koskahan meidän itseään riippumattomiksi nimittävät tiedotusvälineet ihan oikeasti alkaisivat tiedottaa tasapuolisesti ja objektiivisesti?