Elinkeinoelämän propagandisti valvomaan liike-elämän etuja Tampereen yliopiston "työelämä"professoriksi

Tampereen yliopisto, vuoden 2019 alusta osa nykyistä Tampereen korkeakouluyhteisöä, on valinnut n.s. työelämäprofessorikseen Matti Apusen.  Hän on entinen Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) johtaja ja sitä ennen pörssiyhtiö Alma Media:n omistuksessa olevan porvarillisen Aamulehden päätoimittaja.  Hänet tunnetaan hyvin innokkaana talouselämän etujen ajajana ja hän on m.m. levittänyt B.Wahlroosin ja J.Ollilan mielipiteitä.  Itse hän määrittelee kuulemma itsensä "klassiseksi liberaaliksi" oikeistolaisen ajatuspaja "Liberan" tarkoittamassa mielessä.   

YLE/Uutisten asiasta kertovassa uutisessa tiedetään kertoa: "Tampereen yliopiston mukaan työelämäprofessuurin tavoitteena on tuoda käytännön työelämää edelleen lähemmäksi yliopistokoulutusta ja opiskelijoiden arkea".

Työelämäprofessori on lainaa anglosaksisesta yliopistomaailmasta.  Siellä asema tunnistetaan nimellä "professor of practice" ja tarkoitetaan henkilöä joka tulee tutkijaksi akateemisen uran ulkopuolelta, käytännön elämästä teorian pariin. Yleensä, esimerkiksi Helsingin yliopistossa, heiltä kuitenkin edellytetään tohtorin arvoa heiltäkin. 

Tampereen yliopistossa muita työelämäprofessoreita ovat tällä hetkellä ainakin kokoomuslainen ex-pormestari A.K.Ikonen ja YLEn entinen toimittaja O.Seuri.  Sentään tohtoreita molemmat mutta kovinkin, jälleen, yhteiskunnallisesti ja poliittisesti kovinkin yksipuolisesti suuntautuneita. (BtW: Tampereen yliopisto ei kovinkaan mainosta työelämäprofessoreitaan vaan heidät pitää kaivaa esille pienistä nimitysuutisista.  Hävennevätkö propagandatoimintaansa?)

Kuinka hyvin yhteiskuntatieteiden maisteri Apusen kaltainen ihminen edustaa Tampereen yliopiston käsitystä toisaalta tieteellisestä lähestymistavasta ja toisaalta käytännön työelämän tuntemusta sekä akateemista pätevyyttä?   Hänhän on koko maisteriksi opiskelunsa jälkeisen työuransa toiminut ajamalla työelämän yhden osapuolen etuja sekä suoraan että peitellysti.  Hän on myös sitoutunut hyvin yksipuoliseen maailmankatsomukselliseen ja poliittiseen näkökulmaan.  Eikä hänellä lisäksi ole juurikaan kokemusta käytännön työelämästä toimiessaan puhtaasti propagandatehtävissä, pääosin esimiesasemassa.

Olisi ihan hyvä tarjota opiskelijoille oikeasti kokemusperäistä tietoa työelämästä.  Silloin olisi akateemisen opinahjon syytä olla hyvin tarkkana, ettei opetus ja kokemuspohjaisen tiedon jakaminen vinksahda yhden työelämän osapuolen edunvalvonnaksi.  Sellainen suorastaan huutaa tässä Tampereen yliopiston valinnassa.  Miten esimerkiksi Apunen välittää objektiivista kokemustietoa ay-liikkeen toiminnasta tai työsuhteen ehtojen muotoutumisesta kun hän on koko ikänsä edustanut toista osapuolta? Ne ovat kuitenkin oleellinen osa työelämää, sen sisältöä sekä rakenteita ohjaavina tekijöinä.   Vähintäänkin samoilla kursseilla pitäisi olla opettajat myös "barrikaadin" toiselta puolelta jotta opiskelijat voisivat saada tasapuolisen kuvan opetuskohteesta.

Objektiivisempaa ja neutraalinpaa otetta akateemiselta opinahjolta toivoen!

Akateemista argumentointia

Lueskelin tämän aamun Helsingin Sanomista m.m. Helsingin taidemuseon johtajan Janne Gallen-Kallela-Sirenin jutun taidepolitiikasta otsikolla "Suomettuminen varjostaa yhä kuvataidetta" ja Helsingin yliopiston professori Timo Vihavaisen kirja-arvostelun uudesta venäläisestä Venäjän historiaa koskettelevasta teoksesta otsikolla "Stalin saa ansaitsemansa moraalisen tuomion". En tunne riittävästi suomalaisen taidepolitiikan syvimpiä pohjamujuja enkä ole kyseistä teosta lukenut joten jätän sisällön arvioimatta. Sen sijaan huomioni kiinnittyi kummankin sinällään oppineen ja sivistyneen ihmisen argumentaatioon.

Gallen-Kallela-Siren on kirjoittanut mielipidekirjoituksen Kiasman johtajavalinnan tiimoilta ja arvioi nykyisen väistyvän johtajan Berndt Arellin ja Nicolaus Schafhausenin linjaeroja. Hän tuntuu kokevan painavaksi argumentiksi omille mielipiteilleen suomettumisella ja muilla historian menneillä poliittisilla kytkennöillä, kuvitelluilla ja todellisilla, toisten lyömisen. Hänelle taiteen kansainvälistyminen näyttää tarkoittavan tiettyä ideologista ilmansuuntaa: Pariisi on kansainvälistä, Moskova ei. Samoin hän tuntuu sotkevan historialliset muistomerkit ja taiteen. Hän arvostelee luovuuden näivettävää samanmielisyyden pakkopaikaa tarkoittaessaan, että hänen edustamansa linja ei saa yksin päättää.

Vihavainen arvostelee, tai oikeammin ylistää mutta ei arvioi Andrei Zubovin toimittamaa teosta Istorija Rossii 1894-1939 (AST-Astrel, Moskova 2009) . Hän tuntuu tuntevan itsensä kanssa samaa mieltä olevat asiallisiksi ja erimieltä olevat "kvassipatrioottisiksi *) suurvaltanationalisteiksi" ja "mustasotnialaisiksi" **). Hän jopa menee historioitsijana niin pitkälle, että katsoo historioitsijoiden tehtäväksi moraalisten tuomioiden jakelemisen ja haluaa k. o. teoksen siinä suhteessa esimerkiksi läntisille historioitsijoille.

Yhteistä näille kummallekin vekkulille on omien mielipiteiden nostaminen ikäänkuin asiallisuuden normiksi ja erimieltä olevien henkilöiden lyöminen erilaisilla nimittelevillä leimoilla. Leimat he valitsevat omassa maailmankuvassaan ilmeistä inhotusta herättävillä tekijöillä, Gallen-Kallela-Siren itäblokilla ja suomettumisella sekä Vihavainen kvassilla ja tsaarinaikaisilla mustilla sotnioilla.

Onko meidän n.s. akateemisen sivistyneistömme, molemmat ovat viisaustieteen tohtoreita, todella noin matalaotsaisia, että eivät korkeampitasoiseen keskusteluun pysty. Forum oli tosin molemmilla päivälehti mutta kuitenkin itse itseään laatulehtenä pitävä eikä mikään keltainen bulevarditabloidi. Silti voisi toivoa, että tuontasoiset henkilöt pystyisivät korkeampitasoiseen kirjoittamiseen ja argumetoisivat oman asiansa puolesta sisällöllisillä asioilla eikä ala-arvoisella nimittelyllä.

*) Kvassi on venäläinen rukiista tehty olut.

**) Mustasotnialaiset olivat Venäjällä toiminut tsaarin hallinnon salaa tukemia terroristeja.