Merkittävät tehtävät

Olemme taas saaneet seurata jaksoa sarjasta Suomalaisia merkittäviin tehtäviin. Meille on tarjottu draamaa siitä kuinka suomalaiset poliitikot hoitavat toisia suomalaisia poliitikkoja merkittäviin tehtäviin Euroopan Unionissa. Tällähän meille EU:ta aikoinaan kaupattiin; suomalaiset pääsevät merkittäviin tehtäviin hoitamaan suomalaisten etuja.

Jälleen kerran meillä oli kaikkien tukemat, merkittävät vaikuttajat tarjolla. Ei tarvitse kuin eurooppalaisten valita kenet merkittävän suomalaisen mahtimiehen haluavat.

Jälleen kerran selitys pettymyksen on sama: eivät halunneet vaikutusvaltaista viranhaltijaa viemään isojen jäsenmaiden valtaa vaan tyytyivät tuntemattomiin kompromissiehdokkaisiin kun pääministeri Herman van Rompuyn ja komissaari ja paronitar lady Catherine Ashtonin valitsivat.

Koko valintaprosessin ajan meillä hehkutettiin tarjokkaidemme tunnettuutta ja kansainvälistä tukea. Se tuki taisi kuitenkin olla sitä kuuluisaa eurooppalaista kohteliaisuutta ja small talkia. Kun suomalaiset toimittajat ovat kysyneet länsi-eurooppalaisten lehtien kolleegoilta sopiksiko Lipponen tai Rehn johonkin tehtävään tai ei, niin he ovat kohteliaasti vastanneet, että miksikäs ei. Samalla tavalla samojen seutujen sosiaalidemokraatit ovat olleet kohteliaita suomalaisille puoluetovereilleen samanlaisia kyseltäessä.

Keskustelussa kummastutti kuinka tyynesti kaikki asia- eli sisältökysymykset ohitettiin. Kukaan ei perustellut kenenkään ehdokkaan paremmuutta osaamisella sisältöasioissa. Tämä puute ei tosin hämmästyttänyt koska samanlaiseen menoon on saanut jo tottua. Ei myöskään suomalaisten häviöitä ole arvioitu osaamisen ja soveltuvuuden näkökulmasta. Kukaan ei ole nähnyt mitään puutteita Lipposen, Ahtisaaren, Rehnin t.m.s. asiaosaamisessa. Tosin ei heidän valintaansakaan ole perusteltu asiaosaamisella vaan lobbaajien taidolla ja sinnikkyydellä sekä sillä, että suomalaisillekin kuuluu tärkeitä tehtäviä.

Nyt sitten ollaan hakemassa Rehnille n.s. "painavaa salkkua" komissiosta. Taisi olla Kokoomuksen Salolainen joka ehdotti kauppakomissaarin tehtävää. En ole havainnut kuitenkaan Rehnillä taustassaan alan koulutusta tai osaamista jollei kesätöitä isän varaosaliikkeessä lasketa. Taitaa taas käydä niin, että joku takarivin komisaarius muuttuu yhdessä yössä tärkeäksi kun suomalaiselle sellainen heitetään.

Koskahan oikeasti opitaan, että tuollaiset asiat ovat kaupankäyntiä mutta meillä ei taida olla mitään millä käydä kauppaa isojen poikien kanssa.

Eikö jo tarpeeksi?

Viimeksi huomasin Länsi-Savon verkkolehden uutisissa jutun kuinka puheenjohtaja Jutta Urpilainen on työntämässä Paavo Lipposta virkaan jota vielä ei ole olemassakaan mutta joka tulee jos jo useamman kerran hylätty Lissabonin sopimus eli EU:n perustuslaki saadaan väkisin ajettua voimaan, EUn persidentiksi. Aikaisemmin asialla on ollut Heinäluomat ja muut.

Lipponen on kuulemma visionääri ja valtiomies. Lipposen visiot ovat viemässä meitä NATOon, militarisoimassa EUta j.n.e. Vain muutama vuosi sitten Lipponen oli mitä todennäköisimmin visioimassa meitä mukaan Irakin laittomaan sotaan. Onneksi hanke tyrehtyi vaikka Anneli Jäätteenmäki hoitikin homman äärimmäisen kömpelösti ja typerästi ohjaten keskustelun varsinaisesta aiheesta omaan hölmöilyynsä.

Demarit voisivat myös muistella kuinka nolosti kävi kun edellisen kerran yrittivät tunkea Lipposta EU-virkaan. Silloin tuolla läntisemmässä ja keskisessä Euroopassa kyselivät, että kuka Lipunen.

Mutta ihan oikeasti ja vakavasti puhuen koko vasemmiston viimeisin alamäki ja romahdusmaiset vaalitappiot voidaan laskea Lipposen johtaman politiikan seuraukseksi. Lipposen ja kumppanien talousliberaalin politiikan ja vaalipuheiden välinen ristiriita on suurimpana syynä vasemmiston nyt kokemaan luottamuspulaan. Sillä vedettiin myös Vasemmistoliitto samaan sotkuun. Hänen takiaan vasemmisto ei ole edes tässä talousromahdyksen oloissa uskottava vaihtoehto vaan ihmiset hädissään äänestävät ennemmin vaikka ääliöoikeistolaisia PerSuja. Urpelainen valittiin puheenjohtajaksi tekemään muutosta ja tekemään eroa entiseen mutta mitä hän tekee: julistaa Lipposta valtiomieheksi ja ajaa häntä vielä eläkeukkonakin uusiin korkeisiin virkoihin. Urpelainen on tässä lyömässä miltei viimeisiä nauloja vasemmiston arkkuun - tyhmyyttäänkö vai jonkun tilaauksesta?