Tarkoitushakuista kaksinaismoralismiako?

USA haluaa suojella kansalaisiaan libyalaisen konsolaattinsa räjäytyksen jälkeen.  Asiaan suhtaudutaan kaksinaismoralistisesti eikä tapahtumien jatkoseuraamuksia haluta miettiä.

Viime päivinä on pidetty kovastikin erilaista mekkalaa Islamin profeetan Muhammedin pilkkaamisesta.  USAn libyalaisessa Benghazin konsulaatin räjäytyksessä kuoli neljä USA-laisat m.l.  maan suurlähettiläs.  tapaukseen liittyen USAn presidentti Barack Obama on julistanut USAn suojelevan kansalaisiaan eri puolilla maailmaa.  Sinällään tuollaisessa julistuksessa ei tässä tilanteessa, ottaen huomioon tulossa olevat vaalitkin, ei ole mitään ihmeellistä.  Sen sijaan kummallista on täkäläinen suhtautuminen asiaan.  Kun Venäjän peresidentti Vladimir Vladimirovits Putin ilmoittaa Venäjän suojelevan venäläisiä muissa maissa, täällä älähdetään heti.  Mutta Obaman ihan samanlaiseen julistukseen ei puututa lainkaan samalla tarmolla.

Olisi suotavaa, että käyttäytymissääntöjen vaatiminen olisi symmetristä eikä valikoivaa.  Tässät tälläisestä menosta voi saada vaikka vaikutelman tarkoitushakuisesta kaksinaismoralismista.

Toinen juttu on, mitä tällä mediapyörityksellä haetaan?  Toki Obama hakee uudelleenvalintaansa.  Mutta onko taustalla perustelujen haku voimakkaampaan sotilaalliseen läsnäoloon alueilla joissa tuollaisilla filmeillä saa provosoitua USA:n vastaisia mielenosoituksia?  Tai jopa sotilaallisille operaatioille omien kansalaisten suojelemisen nimissä?  Onhan meillä esimerkki menneisyydestä tästäkin: USA hyökkäsi vuonna 1979 pikkuruiselle Grenadan saarelle yhtenä perustelunaan suojella ja evakuoida kansalaisiaan.  Mikään ei siis olisi uutta auringon alla.

Olisiko siis liikaa toivottu jos haluaisi tiedonvälitteidemme tarkastelevan tälläisiäkin asioita hieman laaja-alaisemmin ja suhtautuen tasapuolisemmin eri tahojen sanomisiin ja tekemisiin?

Palestiinalainen kissa pöydällä

Palestiinalaisten presidentti Mahmoud Abbas jättenee huomenna perjantaina anomuksen palestiinalaisten täydestä jäsenyydestä Yhdistyneissä kansakunnissa (UN).  Tuskastuneena vuosikymmenten jaaritteluihin ja epäonnistuneisiin neuvotteluihin, palestiinalaishallinto (Palestinian Authority (PA)) on päättänyt nostaa kissan myös YK:n pöydälle.

II Maailmansodan jälkeen YK:n suunnitelmaan kuului molempien, sekä juutalaisen että arabivaltioiden perustaminen.  Suunnitelma ei kelvannut kummallekaan osapuolelle.  Juutalaiset hylkivät sitä koska eivät saaneet kaikkea eli ahnehtimaansa Suur-Israelia (Eretz Israel) ja palestiinalaisarabit hylkivät sitä koska se vei arabien asuttamia maita israelilaisille.  Jako ei siis vastannut väestösuhteita vaan tuki juutalaisten sionistisia valloitussuunnitelmia.  Juutalaiset perustivat oman valtionsa yksipuolisesti, vastoin YK:n suunnitelmaa ja sen jälkeen ovat pitäneet sota- ja poliisivoimallaan huolen, että alueen arabit eli palestiinalaiset eivät kykene samaan.  Suurena apuna tässä imperialismissa israelilaisilla on ollut USA ja siellä n.s. juutalainen lobby.  USAhan edelleenkin rahoittaa suuren osan Israelin budjetista ja siten sen väkivaltakoneistojen ylläpidosta.

Palestiinalaisten julkistettua aikeensa hakea YK:n täysjäsenyyttä USAn johto, presidentti Barack Obama etunenässä ovat yrittäneet estellä ja pelotella palestiinalaisia peräytymään aikomuksessaan.  Se paljastaa USAn politiikan kaksinaamaisuuden räikeimmillään.  Obama on selittänyt, että rauha Lähi-itään voidaan saada vain Israelin ja Palestiinan keskinäisillä neuvotteluilla.  Jos Obama olisi todella sitä mieltä, hän ei sekaantuisi asiaan rahoittamalla ja tukemalla toista osapuolta eikä estäisi toisen osapuolen normaaleja oikeuksia yrittää ajaa asiaansa YK:ssakin.  Oikeasti rauha saataisi hyvinkin helposti.  Se edellyttäisi vain, että USA vetäisi tukensa pois Israelilta ellei se suostu palestiinalaisvaltion rakentamiseen myös sille elinkelpoisin rajoin ja ehdoin.

Erityisen löperön vaikutelman antaa Suomen ulkopoliittinen johto.  Presidentti Tarja Halonen on puhunut ympäripyöreitä ja kauniita.  Samoin ulkomisteri Erkki Tuomioja on ollut harvinaisen hiljainen ja yrittää piiloutua EU:n selän taakse.  Mukamas yhteinen kanta pitää saada ja vasta jos sitä ei saada, voi Suomella olla omakin mielipide.  Ei sanaakan miten Suomi yrittäisi vaikuttaa EU:n kantaan.  Aikaisemmin heidän puheistaan on saanut käsityksen, että he eivät ainakaan periaatteessa olisi sionistien ja heidän nyötäjuoksijoidensa talutettavissa.  Tosin ilmeisesti homma on kuitenkin paremmin hanskassa kuin se olisi ollut edellisen hallituksen ulkoministerillä, NATO-kiimakko Alexander Stubbilla.  Ilmeisesti pissa on lurahtanut heidän sukkiinsa kun samaan aikaan on pitäisi ajaa Suomen jäsenyyttä YK:n turvallisuusneuvostossa.  Silloin kun ei parane suututtaa ketään ja pitäisi olla kaikkien kanssa samaa mieltä.

Lopputuloksena on, että Suomi kiltisti tulee tukeneeksi USAn etupyyteitä tässäkin asiassa.  Eikä palestiinalaiset saa vieläkään ansaitsemaansa omaa valtiota ja rauhaa vaan sama sionistinen meno jatkuu.  Tosin Israel alkaa sisäisestikin jo rakoilla kun avarakatseisimmat ja kaukonäköisimmät juutalaiset alkavat huomata nykymenon mahdottomuuden pitkällä tähtäyksellä.  Israelin talous, edes USAn tuella ei näytä kestävän vuosikymmeniä jatkuvaa sotaleirin ylläpitoa.  Tähän asti taloudellisia vaikeuksia on yritetty ratkaista riistämällä maata miehitetyiltä alueilta mutta sekin alkaa loppua.  Edessä siis on joko todella suurenluokan katastrofi ja kallis ratkaisu sitä kautta tai maailmanluokan silmien aukaisu tosiasioille. Joka tapauksessa tästä tämän hetkisestä tilanteesta YK:ssa ja n.s. läntisen arvoyhteisön reaktioista pitäisi kaikkien nähdä miten tavallisia ihmisiä,  meitä ja palestiinalaisia viedään kuin litran mittaa pihalle lumiukon seuraksi.

Siviilien suojelun uusi aste

YLEn nettiuutiset tietävät kertoa libyalaiskapinallisten hyökkäävän parhaillaan Tripoliin, Libyan pääkaupunkiin. YLE on käyttänyt uutisessaan lähteinä kansainvälisiä uutistoimistoja Reuters ja AFP.  Uutisissa selitetään kuinka kapinalliset etenevät NATO-joukkojen ilmatuen avulla.  Samaan aikaan kapinallisia tukevat papit yllyttävät kaupunkilaisia kaduille.

YK hyväksyessään kansainväliset toimet, päätti siviilien suojelemisesta.  Onko tämä siviilien suojelemista vai eivätkö tripolilaiset ole siviilejä?

Viimeistään näiden tapahtuminen pitäisi paljastaa, että kyse ei ole siviilien suojelemisesta vaan kyynisestä ja suunnitellusta itsenäisen valtion hallinnon kaatamisesta.  Ranska ja Iso Britannia yhdessä USAn kanssa ovat kaatamassa Muammar Gaddafia saadakseen maahan itselleen sopivamman ja myöntyvämmän johdon. Barack Obama, Nicolas Sarkozy ja David Cameron on jälleen yllätetty housut kintuissa vai eivätkö enää edes välitä peitellä tekemisiään?

Ei myöskään Kurdien kohtalo näytä enää vapautta ja demokratiaa rakastavia länsimaita kiinnostavan.  Turkkilaiset saavat pommittaa heitä kaikessa rauhassa kun ovat lojaaleja liittolaisia.  Sen sijaan kun tottelematon Saddam Hussein kurmuutti kurdeja niin huoli nousi heti.  Viimeisimpien uutisten (YLE/Ulkomaat) mukaan turkkilaiset ovat käyneet tappamassa kurdeja Irakissa jossa USA on myös suojelemassa siviilejä.

Gaddafin hallinnosta voi olla ainakin kahta mieltä.  Mutta siitä huolimatta mikään ei oikeuta länsimaiden toimia koska niiden huippujohdot ovat kaksinaismoralistisia.  Obamaa, Sarkozya eikä Cameronia näytä kiusaavan tippaakaan Saudien perheyrityksen politiikka sekä kotimaassaan että apu naapureiden diktaattoreille.  Sen sijaan Syyria ja Libya sopivat heille kohteiksi.  Heidän kaksinaismoralismiaan kuvaa hyvin vanha sanontahyvistä liittolaisista: "On totta, että hän on sika mutta hän on meidän sikamme." *).

Tässäkin tapauksessa tiedonvälittäjämme käyttävät turhankin tiukasti sordinoa levittäessään tuotettaan eli n.s. tietoa.  YLE ei kerro kuin toisen osapuolen välittämää.  Kansainväliset yhtiöt sentään kertovat myös toisen osapuolen kantoja vaikka nojautuvatkin toisen osapuolen informaatioon tietona ja toisen osapuolen kerrotaan "väittävän".

---
*) Sanonta on laitettu useankin henkilön suuhun.  USAn entisen presidentin Dwight D. Eisenhowerin sanotaan sanoneen niin Nicaraguan entisestä diktaattorista Anastasio Somoza Garciasta toimittajien tivatessa hänen tukemisensa moraalia.  Samoin se on sanottu kuullun Franklin D. Rooseveltin suusta muodossa "Somoza may be a son of a bitch, but he's our son of a bitch." hänen tarkoittaessaan samaista liittolaista.

Lupa tappaa

Ian Fleming loi aikoinaan fiktiivisen agenttisankarihahmon nimeltä James Bond jolle hän antoi koodinumeron 007 ja luvan tappaa.  Nyt USA harjoittaa ulkopolitiikkaansa samalla tyylillä.  He kun korkeinta johtoaan myöten katsovat oikeudekseen tappaa ihmisiä ympäri maailmaa.  

Meille opetetaan länsimaista oikeuskäytäntöä maailman parhaana ja oikeudenmukaisimpana.  Sen mukaan jokainen on syytön kunnes riippumattomattoman oikeusistuimen tasavertaisessa, reilussa, avoimessa ja oikeudenmukaisessa istunnossa mahdollisesti syylliseksi todetaan.  Vasta sen jälkeen oikeuskoneistolla on oikeus laittaa tuomio täytäntöön.  Silloinkin ihmisen tappamista pidetään brutaalina ja epäinhimillisenä kostona joka ei sovi käytettäväksi sivistyneessä yhteiskunnassa. 

Onko Nobelin rauhanpalkinnolla palkittu Barack Obama nyt vienyt johtamansa USAn pois meille niin rakkaiden länsimaisten vapaiden ja demokraattisten sivistysyhteiskuntien ulkopuolelle?

No, jos jätetään suuret ja kauniit sanat pois ja palataan realismiin niin ei Obama ole USAn politiikkaa vienyt mihinkään.  Tämä on suoraa jatkumoa heidän ylimieliselle ja öykkärimäiselle maailmanpoliisiasenteelleen.  Sille, jossa millaiset tahansa toimet voidaan oikeuttaa kansallisten etujen ja turvallisuuden takaamisella.  Milloin tahansa voidaan lähettää joukkio murhaamaan joku jossakin päin maailmaa tai lentokoneet tiputtamaan pommeja ihmisten niskaan.

Oma lukunsa on sitten heidän onnettomat selittely-yrityksensä.  He ovat jääneet kiinni tökeröistä selittelyistä ja lavastuksista jo ties kuinka monta kertaa: on Tonkinin lahden tykkivenediplomatiat, Irakin joukkotuhoaseet, Grenadan lentokentät,  Sikojenlahdet, Jugoslavian hajotussodat, janiinedelleenjaniinedelleen.  Nyt on sitten vuorossa 40 minuutin laukausten vaihto vaimonsa takana piilottelevan Osama bin Ladenin ja hänen joukkionsa kanssa joka paljastuu asettomien ihmisten kylmäverisiksi murhiksi.

On Osama bin Laden ollut millainen konna tahansa niin meille markkinoidun länsimaisen oikeuskäsityksen mukaisesti häntä olisi tullut pitää syyttömänä kunnes hänet syylliseksi laillisessa ja oikeunmukaisessa järjestyksessä olisi todettu.  Nyt sellainen ei ole mahdollista kun Obaman tuplanollat estivät mahdollisuuden kuulustella bin Ladenia ja häneltä mahdollisuuden puolustautua sekä hävittivät osan todisteista.  Olisiko ollut pelkona, että bin Laden olisi paljastanut avoimessa oikeudenkäynnissä liikaa USA:n ja sen CIAn kytköksistä Al-Qaidaan?

Onko tämä taas yksi osa Robert Cooperin lanseeraamaa ajattelua eli n.s.  liberaalia imperialismia.  Sehän sallii kaikki keinot meille kun ajamme länsimaisen kapitalismin etuja sillä me olemme hyviksiä, sen sijaan muut erimieltä olevat ovat pahiksia joten ...

Meidän oma Nobel-palkittu rauhansankarimme Martti Ahtisaari on  julistanut NATO-kiihkoaan halulla kuulua samoihin arvoyhteisöihin kuin USA.  Minusta tämä episodi taas kerran osoittaa, että meillä ei ole mitään syytä taantua samalle tasolle.

Mission Accomplished 2.0

USAn edellinen presidentti piti lentotukialuksella Irakin edustalla vappuna 2003 puheen jossa hän suurieleisesti julisti Irakin sodasta "Mission accomplished" eli tehtävä suoritettu.  Nyt hänen seuraajansa julistaa samaa viestiä seitsemän vuotta myöhemmin. 

Barack Obama ei tosin mennyt melkein paikan päälle vaan puhui proosallisesti televisiossa mutta viesti oli sama: sota on ohi ja voitettu, sotilaat kotiutetaan.  Kuitenkin vain nimiä vaihdetaan: sotilaista tulee neuvonantajia ja taisteluprikaateista neuvonta- ja avustusprikaateja.  Virallisen armeijan virallisia joukkoja nimeksi vähennetään mutta samalla panostetaan sodan ulkoistamiseen yksityisille alan yhtiöille.  Yhtiöille jotka maineensa suojelemiseksi joutuvat vähän väliä muuttamaan nimeä kun edellinen on ryvettynyt sotarikoksissa.  Ja neuvontajien nimissähän USA kävi Vietnamin sotaakin ensimmäiset kymmenen vuotta.  Pohjois-Vietnamia, Laosia ja Kambotsaa voitiin ihan hyvin pommittaa etelä-vietnamisten opetustarkoituksessa kivikauteen.  Sama onnistunee vallan mainiosti Irakissakin.  Ja hyökkäykset naapurimaihinkin mennevät ihan kivoina opetusnäytöksinä.

Samaan aikaan kenraalit julistavat etteivät he ole lähdossä mihinkään ja taistelujoukkoja lisätään jos "tarve" vaatii.  Ja puolustusministeri gateskin suhtautuu avoimesti joukkoihin Irakissa.

Jopa Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksessa Heikki Aittokoski on herännyt ja huomannut kuinka USA "jakelee totuutta teelusikalla". 

Sen sijaan meidän ulkopoliitikkomme ja NATO-kiimakot, etunenässään Stubb, Katainen sekä Ahti- ja Jaakonsaari, eivät huomaa mitään tai eivät ole huomaavinaan tai eivät halua huomata mitään.   He vievät meitä edelleenkin samaan "arvoyhteisöön" Irakin rosvoretkeläisten kanssa.

Obama ja odotusarvo

USA:n vasta valittu presidentti Barack Obama on sitten saanut tämän vuoden Nobelin rauhanpalkinnon Norjan suurkäräjiltä. Valinta on kummallinen. Palkinnon saajan historia tässä suhteessa on kovin lyhyt eikä konkreettiset teotkaan puhu valinnan puolesta.

Obama on tosin puhunut muutamia kertoja hyvään suuntaan, esimerkiksi ydinaseettomuuden puolesta mutta käytännön tekoja saamme vieläkin odottaa. Niitä sen sijaan on toiseen suuntaan. Eräänä ensimmäisenä tekonaan hän komensi laajentamaan Afganistanin sotaa Pakistaniin. Hän toki pysäytti vaarallisen ohjuskilpihankkeen edeltäjänsä uudeksi Euroopaksi nimittämään itäiseen Keski-Eurooppaan. Mutta se onkin suunniteltu korvattavaksi uudella ja laajemmalla merelle sijoitettavalla ohjuskilpijärjestelmällä. Ainoa konkreettinen teko rauhan puolesta hänen aikanaan toistaiseksi näyttäisi olevan, että U.S.A. ei ole vielä hyökännyt Iraniin.

Jäljelle jää Obaman puheissaan nostattamat odotusarvot hänen tulevasta toimistaan. Lopettaako hän ihan oikeasti Irakin sodan, Quantanamon vankileirin, aloittaako neuvottelut Lähi-Idässä j.n.e. j.n.e. On paljon asioita joita hän on luvannut mutta ne näyttävät vain lykkäytyvän ja samalla Afganistanin ja Lähi-Idän tilanteet jatkavat kärjistymistään. Jäämme odottamaan josko hän täyttäisi antamansa lupaukset. Oma kysymyksensä on tietenkin mikä on hänen oma halunsa ja mikä oikeasti U.S.A:ssa valtaa pitävän aseteollisuusryhmittymän halut.

Nobelin rauhanpalkintoon ei kuitenkaan taida kuulua minkäänlaista takuuta. Eli jos Obama ei täytäkään häneen asetettuja toiveita niin häneltä tuskin haetaan palkintoa pois. Konkreettiset toimet hänen valtakaudellaan kun viittaavat hänen kuitenkin asettuvan samaan sodanlietsojien joukkoon kuin aiemmat sellaiset palkinnonsaajat kuten Henry Kissinger, Menahem Begin ja Martti Ahtisaari.

Obaman kilpi

Palasin juuri lomamatkalta ja huomasin uutisia selatessani, että U.S.A. on luopunut ohjuskilpihankkeestaan Puolassa ja Tsekissä Obaman päätöksellä. Sinällään hyvä uutinen. Ja kiitos tästä turvattomuuden lisääntymistä hillitsevästä päätöksestä kuuluu ennen kaikkea noiden suunniteltujen sijoitusmaiden paikallisille ihmiselle. He ovat omalla toiminnallaan osoittaneet, että jopa superhypervaltaa voi vastustaa menestyksellisesti paikallisella toiminnalla. Ohjusten sijoittaminenhan olisi ollut jälleen uusi askel maailmanlaajuisessa vastakkainasettelussa.

Toisaalta ei kannata nuolaista ennenkuin tipahtaa. Obama on paljastamassa oikeat kasvonsa tässäkin suhteessa. Hän suunnittelee entistä vaarallisempaa liikkuvaa ohjus- ja niiden tutkaverkkoa ja ihan samaan suuntaan kun nyt hylätty Bushin ratkaisu.

Meidän on täällä Suomessa oltava erityisesti entistä tarkempia Stubbien, Ahti- ja Jaakonsaarien sekä muiden NATOttajien suhteen. He eivät kuitenkaan ota opikseen. Seurauksena muutaman vuoden kuluttua meidänkin teillämme pörrää U.S.A:n ohjus- ja tutkarekat ellemme ihan oikeasti ja konkreettisesti pistä heille hanttiin.

Obama ja kärpäsen surinaa

YLE uutisoi eilen jutun jonka mukaan Barack Obama listi kärpäsen kesken TV-haastattelua ja vielä sen jälkeen potki ruumista. Uutisen mukaan jokin luonnonsuojelujärjestö olisi paheksunut tekoa. Uutisen kirjoittaneella toimittajalla oli varmaan ihan rattoisaa parempaa skuuppia odotellessaan. Lähinnä loppukevennyksen tasoinen juttu herätti kuitenkin kaksi ajatusta.

Ensinnäkin luonnonsuojelujärjestö oli sikäli oikeassa, että ei pitäisi valikoida suojeltavia eläimiä niiden söpöyden perusteella. Nyt meillä on pahasti tapana päätyä suojelemaan söpöjä tai muuten mielenkiintoisia lintuja ja nisäkkäitä. Erityisenä esimerkkinä on luonnonsuojeluliitonkin symbolina käytetty panda.

Toiseksi kärpäsen tappaminen herätti luonnonsuojelujärjestön ja se Suomen YLEn. Barack Obaman johtama armeija ja liittokunta Suomi mukana tappaa koko ajan ihmisiä Afganistanissa ja Pakistanissa. Mikä herättäisi eri järjestöt ja tiedonvälittimet paheksumaan sitä. Jos kärpäsiäkin halutaan suojella, kuka suojelisi ihmisiä?