Tasavallan presidentti Tarja Halonen on myöntänyt pari valtiopäiväneuvoksen arvonimeä. Saajina ovat vihreiden Erkki Pulliainen ja SDP:n Mikko Elo pitkän valtiopäivämiesuransa palkkioksi. Molemmat ovat olleet Eduskunnassa 24 vuotta.
Jos ja kun valtio ja yhteiskunta on tasavalta jossa ihmiset ovat tai ainakin pitäisi olla keskenään tasa-arvoisia ja -vertaisia ilman eriarvoistavia sääty- tai kastilaitoksia niin luulisi ihmisten nostamisen arvonimillä tai ritarikuntien arvomerkeillä toisten yläpuolelle olevan turhaa. Tuollaiset arvot ovat naurettavia ja tasavallassa täysin turhia.
Ihmisten hyvien tekojen muistaminen ja positiivinen palaute on tietysti mukavaa ja kannustaa ihmisiä, kuulemma, parempiin suorituksiin jatkossakin. Sitä voidaan kuitenkin antaa muullakin muistamisella ja julkisella tunnustamisella, ilman kohteiden arvon korostamista. Tekojen arvo on oikeasti eri asia kuin ihmisen arvo. Näidenkin ihmisten, Elon ja Pulliaisen valtiopäivähistoriasta voisi nostaa esiin tekoja jos palkitsija eli presidentti niin tarpeelliseksi näkee. Tai jos yksittäisiä tekoja ei löydy mutta 24 vuoden ura valtiopäivillä katsotaan palkitsemisen arvoiseksi niin sitten se. Palkinto tai muistaminen voisi olla esimerkiksi virallisluontoinen ja julkinen kiitoskirje, mitali tai vaikka muotokuva parlamentin seinälle.
Jaakko Juteini (1781 - 1855) kirjoitti aikoinaan runon Laulu Suomessa. Sillä varmaan kiusataan koulukkaita vieläkin. Se alkaa sanoin "Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa" ja päättyy kertosäkeeseen ":,:valistus on viritetty, järki hyvä herätetty:,:".
Välissä kehutaan suomalaisten työtä ja sivistystä antaen arvoa kaikille
eikä vain valikoiduille ylempään arvoon nostetuille. Olisi siis
meidänkin hyvä jo tavoittaa Juteinin valistunut järjen käyttö.
***
Toki
valtio voi arvonimillä ja -merkeillä ihan hyvin rahastaakin tittelinkipeitä. Tässä
tapauksessa sitäkään hyötyä ei ole kun valtio siirtää k.o. henkilöiden osalta rahaa
taskusta toiseen ja siihen siirtelyynkin kuluu energiaa.
Jos arvonimi- ja -merkkikauppaa haluaisi valtion rahanhankintakeinona tehostaa, niille voisi pystyttää nettikaupan josta
saisi ostaa nimiä ja krääsää kukin halunsa ja maksukykynsä mukaan markkinaehtoisesti. Posti toimittaisi killuttimet ja paperit
leimoilla, sineteillä ja hanhensulilla varustettuna sen mukaan mitä
kukin tilaa ja haluaa maksaa. Jos ja kun asiakas haluaa, voisi järjestää myös juhlallisia luovutuspippaloita erilaisissa ympäristöissä ihan fyysisesti tai virtuaalisesti. Erilaisia ritari- ja muita sankarikuntia voisi tietysti rakennella ihan some-pohjaisestikin. Tietysti myös kunnille voisi sallia saman rahoituskeinon. eikun Visa vinkumaan.
Tekstit
