eroakirkosta.fi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste trolli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste trolli. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Vertailevaa uutisten lukemista

YLE/Uutiset ovat saattaneet verkkosivuilleen jutun Gilets jaunes:ien eli n.s. Keltaliivien uusista mielenosoituksista otsikolla "Keltaliivien paluu korona-Ranskan kaduille jäi odotettua vaisummaksi".  En voinut välttää vertailua aiempiin uutisointeihin mielenosoituksista m.m. Venäjällä ja Valko-Venäjällä tai USA:ssa.  Sama vertailu on tullut myös mieleeni seuratessani ulkopuolisten poliittisten ryhmittymien ja valtio- y.m. orgaanien reagointia tapahtumiin.

Meikäläisten ja muun n.s. vapaan lännen tiedonlevitteiden uutisoinnin sisällöt noudattavat ja tarjoilevat hyvin tarkasti Martti Ahtisaaren läntiseksi arvoyhteisöksi lanseeraaman läntisen USAn johtaman poliittisen blokin tahdonilmaisuja.  Kaikessa kaksinaismoralistisessa ja tekopyhässä tarkoitushakuisuudessaan se on pöyristyttävän paljastavaa.  

Vapaiksi ja vastuullisiksi itse itseään nimittävät tiedonlevitteet ovat puolensa valinneet.  Tai pikemminkin niiden omistajat ovat valinneet niille.  Ja silloin on toki luontevaa, että yksityisten mediatalojen valitsema puoli on finanssikapitalistisessa hegemoniassa kapitaalien puoli mutta erityistä on, että myös n.s. julkisen palvelun tuutit, kuten YLE, menevät mukaan, puhumattakaan itseään vasemmistolaisina pitävistä.

Erityiseen vastuullisuuskampanjaan lähteneet ja Mediapoolin ohjaamat tiedonlevitteen toimivat äärimmäisen tarkoitushakuisesti ja manipuloivat kaksinaismoralistisesti lukevan, katselevan ja kuuntelevan uutisyleisön tajuntaa masiivisella yhdensuuntaisella ryöpytyksellä jossa ei poikkeavia ääniä suvaita.  Sen rinnalle on jäänyt vain epämääräisten ääri- ja ääliöoikeiston räyhähenget joita on helppo peikottaa sekä sisällöissä että oikeudessa.  Asialliset erimieltä olevat äänet on vaiennettu ja jos jostakin sellainen hetkeksi nousee, se hoidetaan hiljaiseksi tai pimennettyyn marginaaliin rahoituksen keinoin.  Sananvapautta julistetaan puolustettavan vaientamalla erimieltä olevat.

Erityisen surullinen olen itseään vasemmistolaisena pitävien julkaisujen suhteen.  Niillä haluaisin olevan sekä halua että kykyä toisenlaiseen toimintaan.  Tokikaan e.m. inhokkimaiden nykyiset hallinnot eivät ole vasemmistolaisia ja siten ei ole juurikaan mitään syytä niitä tukea mutta uskottavuus säilyisi paremmin rehellisellä ja avoimella tiedottamisella eikä menemällä mukaan ideologisen ja poliittisen vastustajan kampanjointiin.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Journalismin lopun ajat (-ko?)

Bonnier on jakanut journalistipalkintonsa.  Jessikka Aron saama Vuoden juttu -palkinto saa huolestumaan tiedonvälityksen tasosta.   Meillä pitäisi kuitenkin olla oikeus laadukkaaseen tiedonvälitykseen.

Ruotsalaisen Bonnierin perheyhtiön perustaman "Suuri journalistipalkinnon" tittelit on taas Suomen osalta jaettu.  Muuten pippalot eivät juurikaan saisi kuin kulmakarvoja hieman värähtämään mutta tällä kertaa YLEn toimittavan peikonmetsästäjän palkitseminen provosoi plokittamaan.  Aron palkinnon perustelut kun ovat niin huolestuttavat suhteessa hänen juttusarjansa sisältöön.

Aron palinnon perusteluissa tökkii lähinnä kaksi asiaa.  Ensinnäkin niissä väitetään Aron jutun käsitelleen monipuolisesti Venäjän yrityksistä vaikuttaa meikäläiseen yleiseen mielipiteeseen.  Väärin.  Hänen juttusarjansa oli erityisen ja silmiinpistävän yksipuolinen.  Sen mukaan kaikki läntisen valtavirtatiedonvälityksen sanomasta poikkeava olisi venäläistä trollaamista ja.  Samaten erimielisyys Aron ja hänen hengenheimolaistensa ja taustajoukkojensa kanssa erimieltä oleminen on myös tuomittu juttusarjassa trollaamiseksi sekä hänen henkilökohtaiseksi painostamisekseen, riippumatta ilmaisun asiallisuudesta.  Pelkkä mahdollisten läntisten tiedustelupalvelukytkösten aavistelu on kuulemma uhkailemista ja pahoittanut hänen mielensä.

Aro ei myöskään mitenkään suhteuttanut tutkimaansa ilmiötä muuhun menoon eli muiden tahojen harjoittamaan vaikuttamiseen.  Jos joku olisi vain ja ainoastaan hänen juttunsa varassa, syntyisi käsitys, että kukaan muu kuin pahat venäläiset eivät yritä vaikutta meihin.  Tuollainen yksisilmäinen ja tarkoitushakuiselta näyttävä lähestymistapa ei ole journalistiikkaa vaan propagandaa.  Missään nimessä se ei ole monipuolista kohteen tarkastelua.

Toiseksi perusteluissa kehutaan kuinka ulkomaalaiset tiedotusvälineet ovat kiinnostuneet Arosta tämän juttusarjan takia.  Onko siis palkittavan journalistiikan tarkoitus toimittajan henkilökohtainen ylistäminen ja glorifioiminen? Narsismin ylistys? Eikö journalismin pitäisikään määritelmänsä mukaisesti (wikipedia) olla toimintaa, jonka tehtävänä on kerätä, varmentaa ja eritellä tietoa ja esittää se joukkoviestimien avulla esimerkiksi uutisten muodossa. 

Oma lukunsa Aron toimissa on hänen yrityksensä alkaa luoda laitonta henkilörekisteriä trolleina pitämistään henkilöistä.  Hän yritti saada lukijansa, kuulijansa ja katsojansa keräämään hänelle tuota rekisteriä.  Julkisuus onneksi pysäytti  hänen ja YLEn yrityksen alkuunsa vaikka sitäkin yritettiin saada leimatuksi trollien harjoittamaksi vaiennuskampanjaksi.

Jos tälläiset palkitaan huippujournalismina niin miten n.s. laatutiedonlevitteet katsovat voivansa kohdata n.s. vaihtoehtokanavat? Nuoe MV-lehdet, Über-uutiset ja mitä niitä onkaan?  He eivät ilmeisesti näe muuta keinoa kuin lähteä haukkumisen ja parjaamisen tielle kuten taannoisessa julistuksessa joukko päätoimittajia teki.  Journalismin sisällön laadulla kun he eivät pärjää.  Olemmeko siis menettäneet laatulehdistön ? Ja kuinka lopullisesti?

perjantai 12. joulukuuta 2014

YLEn trollitarha

YLE on arvostellut venäläisten some-vaikuttamista.  Smaan aikaan se rakentaa omaa koneistoaan.  Onko YLE omistajiensa hallussa?

Tämän päivän paperinen Ilta-Sanomat tietää kertoa, että YLE on hakenut sisäisessä haussa erilaisiin tehtäviin ihmisiä hauskoiksi tarkoitetuilla ja vekkuleilla tehtävänimikkeillä.  Joukossa on m.m. "some-eläin".

Aiemmin YLE on kunnostautunut kampanjoillaan venäläisiä some-vaikuttajia vastaan.  He ovat m.m. kaivanneet ihmisiä paljastamaan sikäläisiä nettitrolleja.  Kasvonsa kampanjoinnille on antanut toimittaja Jessika Aro.

Onko nyt todellisuudessa niin, että YLE:llä onkin oma peikkoarmeijansa omassa pajassaan?  Onko nyt niin, että kampanjoinnillaan venäläisten toimintaa, todellista tai kuviteltua, vastaan YLE peitteleekin omaa toimintaansa samalla alueella?  Meihin pyrkii vaikuttamaan Pasilan trolliarmeija komentajanaan kokoomuslainen trollipäällikkö ja toimitusjohtaja Lauri Kivinen esikuntineen? Ja siunauksensa antaa hallintoneuvosto etunenässä sosiaalidemokraatti ja virkaheittopiispa Ilkka Kantola?

Yleensä tiedotusvälineissä näkyy omistajan ääni.  YLE on meidän kaikkien verorahoilla ylläpitämä laitos ja siten meidän kaikkien omistama.  Kuuluuko meidän äänemme ihan oikeasti YLEssä ja sen kautta?  Toimiiko YLEn omistajaohjaus?  

Valtioneuvoston kanslian (VNK) sivujen mukaan valtiolla on YLEssä erityinen intressi, suoralainaus heidän sivuiltaan: "Valtiolla on omistajana sääntelyyn tai viranomaistehtäviin liittyvä erityisintressi: yhtiöllä on valtion määrittelemä elinkeino-, yhteiskunta- tai muu poliittinen tehtävä taikka jokin muu erityisrooli" (yritysryhmä 2). Mikä on se poliittinen rooli jota nämä "some-eläimet" toteuttavat? Ja kuka sen heille on asettanut?