Energiaratkaisu Guggenheimin varjosta

Helsingin kaupungissa on suurena keskustelunaiheena parhaillaan Guggenheim ja sen museon mahdollinen rakentaminen Helsinkiin kaikkine vaikutuksineen.  Se on toki iso aihe ja olen itsekin siitä sanani sanonut niin tässä blokissani kuin joillakin keskustelupalstoilla.  Nyt näyttää, että tämän kulttuuripainotteisen talouskeskustelun aiheuttaman hälyn varjossa viedään läpi toista, suuruudeltaan merkittävämpää mutta aiheeltaan arkipäiväisempää hanketta.  Helsingin kaupunki on päättämässä energiatuotannostaan vuosikymmeniksi eteenpäin.  Keskustelu siitä ei oikein näytä ottavan tulta laajimmissa tiedonlevitteissä ja siten julkisuudessa vaikka puhutaan Guggenheimia kertaluokkaa suuremmasta asiasta.

Asian ytimessä on Helsingin Sörnäistenrannassa sijaitseva Hanasaaren hiilivoimala ja sen korvaaminen joko uusimalla se käyttämään hiiltä nykyaikaisempia ja ympäristöystävällisempiä polttoaineita tai korvaaminen täysin uudella laitoksella Vuosaaressa.  Asiaan liittyy toisaalta ympäristökysymykset eli mitä poltetaan ja millä tekniikalla sekä toisaalta miten Söörnäisten ranta-alueita muuten hyödynnetään.  Asianosaisia siis ovat kaupunkilaiset, grynderit ja ympäristö.

Helsingin kaupungin porvarillinen johto, niin virkamiehet kuin luottamushenkilötkin, tuntuvat ajavan kalliimpaa vaihtoehtoa joka turvaisi grynderien edut ja maksattaisi laskut kuntalaisilla eikä juurikaan parantaisi ympäristön tilaa kokonaisuutena.  Vaihtoehtona olisi halvempi ja ympäristöystävällisempi vaihtoehto joka ei kuitenkaan mahdollistaisi yhtä kovaa rahastamista Söörnäisten rantaviivalla.

Rahallisesti puhutaan 1,200 MEURin uusinvestoinnista Vuosaareen Natura-alueen viereen tai 500 MEURin kehityshankkeesta nykyvoimalaan.  Yllätysyllätys uusinvestointi on ympäristövaikutuksiltaan huonompi kuin vanhan korjaaminen ja kehittäminen.

Muita asiaan vaikuttavia tekijöitä on tarve puhdistaa Hanasaaren maa-alueita jos nykyinen voimala puretaan ja alue muutetaan asuinalueeksi.  Uuden voimalan kaavailtu tontti taas on niin lähellä Natura-alueitta, että rakentamisen lupaprosessista tullee mielenkiintoinen.  Vaarassa ovat Östersundomin ja Mustavuoren alueet.  Oma lukunsa on näkemykset joiden mukaan nykyinen Hanasaaren n.s. B-voimala on merkittävä arkkitehtoninen kohde ja esimerkki oman aikansa parhaasta teollisesta rakentamisesta.  

Suunnitellut rahoitusmallitkin ovat "mielenkiintoisia", sillä miljardiluokan investointeja on tarkoitus rahoittaa suoraan Helsingin energian eli Helenin kassasta ja tulovirrasta.  Taustalla onkin epäilty olevan aikomukset Helsingin ja laajemmin myös Vantaan Energian yksityistäminen yhdessä tai erikseen.  Ainakaan Helsingin energialla ei enää olisi tuloutettavaa kaupungin budjettiin.

Veronmaksajille, kaupungille ja ympäristölle kalliimpaa vaihtoehtoa tuntuu kaupungin elimissä ajavan samat tahot kuin Guggenheimiakin eli kaupungin porvarillinen johto.  Etenkin asialla tuntuu olevan Kokoomus ja sen päällikkövirkamies eli kaupunginjohtaja, ylipormestari Jussi Pajunen.  Jopa Helsingin energian johtokin näyttäisi puoltavan kuntalaisille edullisempaa ratkaisua.

Keskustelua tästä koko jutusta tuntuu yrittävän käydä vain Tiedonantaja -lehti.  Muut näyttävät ohittavan asian pikku-uutisin ja toistelevan Pajusen ja muiden Kokoomuskellokkaiden kuten kaupunginhallituksen puheenjohtajan, Kokoomuksen Risto Rautavan puheita.  Esimerkkinä YLEn juttu aiheesta.  Vasemmistoliiton Kansan Uutiset on aiemmin kertonut jonkun kerran, esim. Kati Peltolan suulla, aiheesta kuntalaismyönteiseen sävyyn mutta nyt oli hiirenhiljaa kun asiassa tehtiin päätöksiä.  Kaupunginvaltuustossa asiasta 19/1 -12 päätettäessä koko poliittisten puolueiden kirjo Kokoomuksesta Vasemmistoliittoon oli Kokoomuksen ajaman kalliimman ratkaisun takana.  Vain SKP:n ja Helsinki-listojen Yrjö Hakanen ja SDP:n Lilli Autti vastustivat.  Tosin valtaosa valtuutetuista ei liene ollut edes tutustunut koko asiaan vaan äänestivät ryhmiensä ryhmäkurin mukaan.

Kaukaa ei ole haettu epäilys Guggenheim-keskustelun olevan tarkoituksellinen savuverho vielä isommalle kuntalaisille aiheutettavalle kuprulle.  kokoomuksen taustavoimathan ovat talouselämän suuret toimijat kuten esimerkiksi tässä tapauksessa grynderit.  Jos siis Guggenheimin varjolla ja se uhraten saa läpi tämän sikakalliin energiaratkaisun ja kaavoituksellisen triplajättipotin niin Kokoomuksen rahoittajat voivat olla tyytyväisiä sille ohjaamiensa resurssien kustannus/hyöty -suhteeseen.

Pallottelua erityistalousalueen tapaan

Tiedotusvälineissä on jokunen aika sitten esitelty Espoon Tapiolan Tennispuiston kehittämisajatuksia. Paikalle olisi saatava Espoon teknisen toimen johtajan Olavi Loukon mielestä ainakin 20 miljoonalla asuntoja (Helsingin Sanomat; 2/7 -10) jotta Länsimetron asemaa hyödynnettäisi tehokkaammin. Ja heti ovat emtp-porukat*) hereillä.

Paikalla on nyt kaupunginmaalla, määräaikaisella vuokrasopimuksella yksityisen yrittäjän tennishalli ja pari ulkokenttää tenniksen pelaajille. Siellä lätkii puiston keskellä muutama yksittäinen henkilö kerrallaan karvapalloa, vain parin sadan metrin päässä tulevasta metroasemasta.

Yrittäjä ei ilmeisesti ole ollut tietoinen mitä määräaikainen vuokrasopimus tarkoittaa kun hän on kuulemma vain pari vuotta sitten investoinut miljoonia halliinsa. Tai sitten hän ei ole muuten tehtäviensä tasalla kun polttaa sillä lailla rahaa tietäessään, että vuonna 2016 hänen vuokrasopimuksensa loppuu ja tontin on oltava tyhjä. Olavi Loukon mukaan halli on tiedetty jo 80-luvulla väliaikaiseksi. Vai päteekö tässä erityistalousalueen lait joiden mukaan yksityiset voivat möyriä kaupungin maalla ja kaupunki on velvollinen veronmaksajien rahoilla siivoamaan jäljet (vrt. Iirislahden yksityinen venesatama kanavineen kaupungin maalla rantaraitin tiellä).

Asuntojen rakentamista vastustetaan myös viheralueiden menetyksellä. Tosin ainakin ensimmäisten havainnekuvien mukaan vehreys lisääntyy kun betonibrutalistinen tennishallirumilus lähtee.

Joku lie älähtänyt myös tennisharrastajien puolesta. Heillä on kuitenkin jo nyt vain muutaman sadan metrin päässä, Tapiolan urheilupuistossa kenttiä ja halleja. Kuulemma sinne on tulossa lisääkin. Sekä aikanaan myös metroasema.

Tärkeintä on kuitenkin Tapiolan kehittäminen metron tuomin mahdollisuuksin. Sen tärkeydestä lienevät kaikki samaa mieltä (p.l. Ison omenan ja Sellon kauppiaat). Keinoista ollaankin sitten eri mieltä: joillakin kun tuntuu olevan käsitys mahdollisesta piristämisestä ja elävöittämisestä ilman ihmisiä. Heille syntyy miellyttäviä kahviloita ja monipuolisia putiikkeja kuin tyhjästä, ilman paikalla asuvia ihmisiä tai liikennettä.

Ihan oikeasti jo ympäristösyistä kannattaa asutusta keskittää metroasemien lähelle. Silloin vähennetään tarvetta yksityisautoiluun niin asunnolle kuin kauppaankin kun asunnot ja kaupat ovat metron välittömässä läheisyydessä ja kävelyetäisyydellä. Ja kun asumisesta tehdään tiiviimpää, keskittymien välille voidaan jättää vehreämpää, jopa luontoa. Tämä ei kuitenkaan ole ollut tapana Espoossa jossa on rakennettu yksityisautoiluun perustuvia omakotitaloslummeja. Niissä ei elä luonto eikä palvelut vaan korkeat aidat ja katumaasturit.

Toivottavasti Länsimetro tuo espoolaiseen menoon inhimillisemmän muutoksen julkiseen liikenteeseen perustuvine liikennejärjestelyineen ja kaavoitusratkaisuineen. Sovellettakoon sitä myös tuossa tulevassa Tuuliniityn kaavassa.

*) emtp = "ei minun takapihalleni" eli englanniksi nimby ("not in my back yard")

Käyrät kurkut ja EU

Nyt EU sitten sallii käyrien kurkkujen myynnin siinä missä suorienkin. Siinä menee eräs viimeisistä järjellisistä EUn tuomista hyödyistä. Kurkkudirektiivihän oli mitä hienoin yritys kohti järkiperäistä ja kestävää kehitystä. Ja lähes tulkoon ainut sellainen EU:sta tullut. Sehän helpotti kurkkulogistiikan kehittämistämistä kestävällä tavalla. Suoria kurkkuja mahtuu pakkauslaatikoihin tiiviimmin jolloin vähemmissä laatikoissa ja vähemmillä kuljetusvälineillä saatiin kuljetettua enemmän kurkkuja. Säästyi työtä, pakkausmateriaaleja, kuljetusvälineitä ja energiaa j.n.e.

Näen tämän linjanmuutoksen osoituksena periaatteellisena, pelkkiä kurkkuja laajempana osoituksena siitä, mikä EU:ssa on tärkeää ja mikä ei. Nyt EU osoitti tällä direktiivin kumoamisellaan, että ei ympäristöllä olekaan niin väliä - pääasia, että business pyörii.