Puheet tuntuvat kovin tutuilta viime vuosituhannen viimeiseltä vuosikymmeneltä. Silloin olivat asialla yritysjohtajat. He halusivat yritysten taseisiin rahaa pahan päivän varalle. Keinona oli n.s. maltilliset palkankorotukset, n.s. palkkamaltti. Niin sittemmin tehtiinkin. Työläisille myytiin pienet palkankorotukset nousukaudella jotta yritysten taseet paranisivat. Vakavaraisten yritysten piti olla paras tae työpaikoillle.
Mitä sitten tapahtuikaan? Yritykset jakoivat ne rahat osakkeenomistajille osinkoina. Silloin perusteluna oli, että rahaa ei kannata makuuttaa taseessa kun sitä tarvitaan uusiin investointeihin. Sinne menivät rahat ja investoinnit menivät n.s. suotuisan kustannustason maihin. Ja laskukaudella taas irtisanottiin ja lomautettiin. Eli se työpaikkojen turvasta.
Jotenkin siis en oikein jaksa luottaa tähänkään suunnitelmaan. Silläkin taas viedään työntekijöille kuuluvaa osuutta työntuloksista. Ihalainen on kokenut ja paljon nähnyt työmarkkinajohtaja. Jotenkin en siis oikein jaksa uskoa, etteikö hän ymmärtäisi mitä on tekemässä. Silotteleeko hän tässä nyt omaa tulevaa valtakunnansovittelijan paikkaansa työläisten selkänahalla.
Palkansaajien kannalta on edelleenkin selkeintä ja turvallisinta kasvattaa ostovoimaansa suorilla palkankorotuksilla. Niissä ei saa olla mitään erikoisia koukkuja tai erikoissääntöjä sillä niiden avulla jälkikäteinen työnantajien vempulointi aina helpottuu.
Tekstit
