Haaviston kujanjuoksu

 Suomen eduskunnan Perustuslakivaliokunta (PeVL) on saanut valmista aikaiseksi ulkoministeri Pekka Haavistoa vastaan nostetussa jupakassa.  Kokonaisuudessa näyttäisi olevan ainakin kolme eri asiaa eli 1) mitä Haavisto on tehnyt ja 2) kuinka häntä on lyöty sekä 3) miten prosessi on edennyt.  

Haavistoa voi toki kritisoida monestakin, ja pitääkin, mutta nyt se peittyy tälläisen lynkkauspossen ajaman ja heppoisesti kokoonkeitetyn kostonhimon alle. Esimerkiksi hänen monia kovinkin tarkoitushakuisia lausuntojaan koskien moniakin maailmalla leimahtaneita kriisejä voisi tarkastella hyvinkin arvostelevasti.   niitä, esim. sodanlietsontaa ja salamurhia koskettelevia, voisi hyvinkin arvostella etenkin vasemmistolaisesta katsannosta mutta ihan kansainvälisen oikeuden ja myös yleensä oikeudenmukaisuuden kannalta. Esimerkiksi kuinka hän on vaatinut malttia uhreilta mutta ei poikkipuolista sanaa syylliselle kun lemppari on inhokin kimpussa licet vice versa kun inhokki on lempparin kimpussa niin tuomioita satelee ja moraalista paatosta. Esimerkkeinä m.m. Skripal:ien, Navalnyi:n ja Qassem Suleimani:n tapaukset etc..

Tässä kyseisessä kokonaisuudessa ensinnäkin Haavisto näyttää pyrkineen auttamaan Al Hol:n leirillä olleita suomalaisia, ainakin lapsia.  Sinällään hyvä ja humanistinen tavoite.  Pisteitä hänelle siitä ja toivottavasti sitä tehtäisi enemmän.

Häntä on kuitenkin vastustanut moni ulkoministerion virkahenkilö.  Onhan ministeriön pitkä linja ollut olla juurikaan välittämättä suomalaisten kohtaloista ulkomailla vaikka sen pitäisi nimen omaan olla yksi heidän tehtävistään; siis auttaa.  Nyt sitten eräs heistä, konsulipäällikkö Pasi Tuominen, haluttiin toisiin tehtäviin hänen oltua äärimmäisen tiukasti auttamista tai edes asiantilojen selvittämistä vastustaan ja saada tehtävään paremmin sopiva tilalle.  Sekös nostatti jupakan ja älämölön normaalia työnjohtotoimenpidettä vastaan.  Pitäisi kai olla selvää, että jos hommat ei suju, henkilö vaihdetaan ja entiselle keksitään jotakin muuta kynänpyörittämistä jos ja kun irtikään ei voi sanoa.  Sitä sanotaan työnjohto-oikeudeksi ja jotkut jopa -velvollisuudeksi joka on yksikäsitteisesti esimiehillä suomalaisessa työelämässä. Haavisto oli kiistatta pomo Tuomiselle.

Itsessään nuo eivät kai olisi riittäneet nostamaan jupakkaa vaan, että Perussuomalaiset ja Kokoomus näkivät paikkansa pikkupolitikoinnille ja kiusan tekemiselle potentiaaliselle seuraavien presidentinvaalien vastustajalle ja muutenkin suositulle Vihreiden kellokkaalle.  Lisäksi Perussuomalaisethan yleensäkin vihaavat kaikkea vihertävää sekä humanitaarista toimintaa.  Mikä siis heidän katsannostaan parempi paikka pelinpolitiikalle.

Koko hommassa kuitenkin on oleellista, että lopulta päästiin auttamaan apua tarvitsevia "systeemin kitkasta" sekä poliittisesta että ideologisesta vastustuksesta huolimatta.  Haaviston omin sanoin ja ohjeeksi seuraajilleen: "parempi joutua vastaamaan auttamisesta kuin auttamatta jättämisestä" *).  Nythän ainakin 15 lasta on päässyt turvaan kaikesta jarrutuksesta ja sähläilystä huolimatta.  Siis edes pieni rippunen ihmisystävällisyyttä suomalaiseen ulkopolitiikkaan vaikka joillekin sekin tuntuu olevan liikaa.

Jupakka ja prosessi sinällään on ollut ihan oma lukunsa.  Haavisto on itse todennut, että vuosi on pitkä aika olla syytettynä kun itsellä ei ole mahdollisuutta julkisuudessa puolustautua  Samaan aikaan jupakan kokoonkeittäjillä ei ole mitään rajotteita, ei edes vaatimusta pysytellä tosiasioissa tai sisäsiisteissä käytöstavoissa.  Se on todellakin kohtuutonta poliitikkoa, jopa vihreää sellaista kohtaan. 

Samaan aikaan on länkytetty monellakin taholla Perustuslakivaliokunnan politisoimisesta.  Eniten politisoimisesta ovat pöyristelleen jupakan kokoonkeittäjät ja heidän pikkuapurinsa.  Perussuomalaisiltakin on päässyt "unohtumaan" kuinka he aikoinaan puolustivat omaansa eli Juha Mäenpäätä kun valtionsyyttäjä haki hänen kansanedustajallisen syytesuojansa purkamista vieraslajipuheiden takia.  Ja nyt he yrittävät tehdä pelinpolitiikkaa Haaviston syyttämisellä Kokoomuksen "komppatessa" heitä.  Näyttäisi valitusosasto vievän hallinto-osastoa, miten mahtaa päämaja eli Eteläranta-10 suhtautua?  Samalla ilmeisesti kokoomuslaiset "takarivin taavit" näkevät itselleen keinon nostaa itseään uutiskynnyksen yli.

Prosessissa ollaan tuon "politisoimissopan" lisäksi pöyristely ja mielensäpahoitettu PeLV:n jäsenen Outi Alanko-Kahiluodon/Vihr. lähettämästä ja julkisuuteen vuodetusta sähköpostista **).  Siinähän Alanko-Kahiluoto ehdotteli sanamuotoja lausuntoon eikä laittanut ehdotustaan kuin hallituspuoluetta edustavilla valiokunnan jäsenille.  Menettely ei liene mitenkään kummallinen tahi parlamentarismin tai valiokunnan sääntöjen vastainen vaan pikemminkin normaalia valmistelua jossa ehdotuksen tekijä kai pyrkii ensin hakemaan tukea niiltä joilta kuvittelee sitä saavansa ja tarvitsevansa ennenkuin lähtee niiden eteen joiden tietää vastustavan.  Olisihan se antanut mahdollisuuden hakea yhteistä kantaa "kriittiselle massalle".  Minusta ihan normaalia toimintaa politiikassa, valiokunnissa ja muutenkin elämässä.  Lopultahan päätöksiä ei tehdä tuossa ehdotusten valmistelussa.  Tuskin Alanko-Kahiluotokaan sitä tarkoitti sillä hänkin tietää taatusti päätökset tehtävän koko valiokunnan koolla ollen ja kaikkien siihen kuuluvien saadessa esitykset ensin eteensä.

Toisaalta monet ovat myös käsittäneet PeVL:n aseman kovin nurinkurisesti.  Sehän ei ole tässäkään asiassa oikeusistuin vaan se vain katsoo ja selvittää onko aiheutta käynnistää oikeudellinen prosessi.  Siinä missä Mäenpään/Pers. jutussa oli kyse kansanedustajan syytesuojan kumoamisesta koskien hänen valtiopäivätointaan niin  tässä on kyse ylittääkö Haaviston teot syyttämiskynnyksen.  Ensinmainitussa Mänpään puoluetoverit puoluepolitikoivat syytesuojan pitämään ja jälkimmäisessä Perussuomalaisten koko yritys on pelinpolitiikkaa.  Ensimmainitussa ei ylletty oikeusprosessiin asti ja eikä näytä jälkimmäisessäkään käyvän niin mutta siitä huolimatta moni sekottaa etenkin jälkimmäisen "leivättömän pöydän ääressä" olemiseen.

Kannattaa myös muistaa politiikan olevan yleisellä tasolla yhteisten asioiden hoitamista.  Jos politiikka poistetaan politiikasta, niinkuin nyt oppositio vaatii, niin mitä jää jäljelle?  Ainakin yhteiset asiat jäävät hoitamatta.

---

*) Lainaus ei ole ihan sanatarkka mutta likipitäen ja ainakin ajatuksen sisältävä.

**) Olen luullut, että sähköposteilla on kirjesalaisuuden suoja mutta toki julkisia asioita käsitteleviä viestejä on hyvä välillävuotaakin sillä ne lisäävät avoimmuutta kunhan kaikki vistittely silloin tulee avoimeksi.

Pöly laskeutuu USA:n vaalien ylle

 USA:n presidentin vaalit on käyty ja äänet melkein laskettu.  Ja lasketaan edelleen vaikka tulos alkaakin olla jo selvä kaikesta hässäköinnistä huolimatta. Oikeuksia tultanee käymään, ehkä korkeinta myöten, mutta tulos tuskin enää muuttuu ennen varsinaisia valitsijoiden kokouksia ("Electoral College of the United States") jotka pidetään joulukuun toista keskiviikkoa seuraavana maanantaina kunkin osavaltion pääkaupungissa.  Voinee siis olla jo mahdollista alkaa arvioida vaalien seurauksia.

Kaikenlaiset prognoosit lupasivat jopa selvääkin voittoa Joseph "Joe" Robinette Biden Jr:lle ja hänen varapresidenttiehdokkaalleen Kamala Devi Harris:lle.  Lopulta voittomarginaali näyttää jääneen niihin nähden pieneksi mutta riittäväksi jotta Donald John Trump ja Michael Richard Pence voivat aloittaa matkansa historian hämärään. Ja muut ehdokkaat jäivät marginaaliin kuten niin monasti ennenkin.

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa USA-laisille ja meille muille maailman ainoan superhypervallan presidentin taas vaihtuessa?  Muuttuuko jotain vaiko ei?  Ja jos muuttuu niin mikä, ja mikä säilyy ennallaan?

Ainakaan USA-lainen käsitys heidän valtionsa erityisyydestä ei katoa mihinkään, eikä heidän pyrkimyksensä maailmanlaajuiseen hallintaan.  Sikäläinen "raison d'État" säilyy eli kuten heidän johtajansa ovat aiemminkin muotoilleet heidän katsovan heillä olevan oikeus puolustaa kansallisia etujaan kaikkailla maailmassa kaikilla keinoilla joiden he katsovat olevan tarpeellisia.  Se on heidän pitkän linjansa ydin.

Sen sijaan retoriikan tyyli muuttunee.  Biden pystynee ja etenkin halunnee esiintyä asiallisena ja vastuullisena Trumpin ähellyksen ja sähellyksen jälkeen.  Toki hänenkin taktiikkansa lienee ollut suunniteltua ja ennalta katsottua ennakoitavuuden välttelyä (vrt. William "Bill" Clinton Jugoslaviassa, Richard "Tricky-Dick" Nixon Vietnamissa tai Israelin työväenpuolue "HaAvoda" 1950-luvulla etc.).   Mutta Biden on antanut ymmärtää osaavansa ja haluavansa toimia toisin.  Ainakin hän vältellee yhtä räväköitä ja ruokottomia esiintymisiä sekä äkkinäisiä mielenmuutoksia.  

Samaten jonkinlaista hienosäätöä saattanee tulla siinä suhteessa kuka katsotaan kulloinkin konnaksi.  Trumpin aikana konnuutta on heitelty Venäjälle, Kiinalle, Iranille, Venezuelalle, Bolivialle, P.Korealle j.n.e.  Venäjä säilyttänee paikkansa listalla ja kärkipäässä, samoin Venezuela ollessaan USA:n pallonpuoliskolla mutta olisiko rohkea veikkaus Kiinan-vastaisen kauppasodan hieman lientyvän?  Myös liennytys Iranin kanssa lienee mahdollista sillä olisihan se jo pieni kiusa Venäjälle.

Erityisinä kysymyksinä säilynee myös USA:n Dollarin säilyttäminen keskeisessä asemassa maailmantaloudessa.  Jos se ei onnistu, seuraukset USA:lle ovat katastrofaaliset.  Sanktiot ja kauppasodat Dollarin asemaa uhkaaville siis tulevat jatkumaan ja mahdollisesti vahvistumaan.  Siinä suhteessa Kiina taas lienee kovin kilpailija ja jatkossa myös Intia.

Liittolaisten rivit tulenevat taas tiivistymään sillä toisaalta Bidenin voisi kuvitella olevan kiinnostuneempi toimimaan kansainvälisten sopimusten ja liittokuntien kautta kuin kahdenvälisiä deal:jä hakeneen Trumpin.  Siis NATO et al palannevat normaaliin päiväjärjestykseen, myös koska EU:n johtajien, noiden merkeleiden ja macroneiden on helpompi olla sisäsiistejä Bidenin kaltaisen kanssa kuin Trumpin.  Läntinen "arvoyhteisö" siis ampuu falangit suoriksi ja läntinen EU hiljentää "eurooppalaiset äänet".  Siinä suhteessa itäinen EU onkin ollut jo aiemmin nöyrä USA:lle.  Silloin lopulta kaasun ostaminen Venäjältä USA:ta halvemmalla ei liene enää ihan kynnyskysymys.

Demokraattien ollessa aiemmin isännöimässä Valkoisesta taloa, m.m. Clintonin ja Barack Obaman aikoina he aloittivat useampia uusia sotia ja Hillary Clinton jälkimmäisen ulkoministerinä ja edellisten vaalien presidenttiehdokkana niitä manasi lisää jopa siinä määrin, että oli syytä pelätä hänen aloittavan III maailmansodan jos olisi tullut valituksi.  Siihen nähden Trump ei aloittanut yhtään uutta yrityksistään huolimatta, m.m. Venezuelan ja Iranin kanssa, vaikka ei toki pitänyt myöskään lupaustaan USA-laisten sotilaiden "kotiin tuomisesta".  Samat sodat jotka hän peri edeltäjältään jatkuvat edelleen ja asevarustelua on vain kiihdytetty.  Nyt ei ole näköpiiriä niiden loppumisesta ja jos clintonilainen ulkopolitiikka tekee paluun, sytytetään uusia.  Siihen viittaa myös edustajainhuoneen demokraattien sotaisat puheet ja toimet.

Oma pohdinnan paikkansa voisi olla kuinka vahvaksi "Deep State" ja sen tämänkertainen puoluepoliittinen kumppani kokee valta-asemansa.  Katsotaanko tarpeelliseksi ja missä määrin pitää yllä ja luoda ulkopoliittisia kriisejä kotimaisen politiikan rauhoittamiseksi suuntaamalla ihmisten mielenkiintoa pois sisäpolitiikasta?  Sen ratkaissevat ne jotka ohjailevat Trump:n toimia ja niiden saamaa julkisuutta.

Meillä Sauli Niinistö jo kiirehti julistamaan Suomen suhteen jatkumista ja USA:n kiinnostusta meistä innolla joka jo herätti myötähäpeää.  Niin nöyrästi hän ylisti kuinka voimme avittaa suurta johtajaa heidän pyrkimyksissään.  Odotelleeko jo kutsua Kansallisille rukousaamiaisille.  Ja saaneeko meikäläinen NATOttaminen vauhtia trumpismin väistyessä ja sisäsiistimmän retoriikan tullessa esiin.  Myös Harrisin positiivisella julkisuuskuvalla modernina ja lasikattoja särkevänä naisena saattaa olla merkitystä, myös siinä suhteessa. 

Jos jotakin positiivista on kuitenkin kaivettava niin sitä saattaa ehkä olla näköpiirissä USA:ssa sisäisesti.  Voisi olettaa, kun pöly ääntenlaskennan ylle alkaa jo laskeutua ja muutot Valkoisessa talossa saatetaan läpi rauhallisesti niin julkinen rasismi ja sen vastaiset toimet hieman laantuvat ja näkyvä rauha siltä osin palaa. Tästä onkin alkanut jo ilmaantua merkkejä sillä monet johtavatkin Republikaanipuolueen, tuon "mahtavan vanhan puolueen" (GOP) henkilöt ovat alkaneet jo tasoitella puheitaan kohti "post-trumpiaanista" aikaa.  Samaten julkiset abortinvastaiset kannat hieman laantunevat vaikka Trumpin perintö elää ainakin korkeimmassa oikeudessa vielä pitkään.  Myös seksuaalivähemmistöjen ja eri sukupuolten oikeuksien vastustaminen alkanee laantua julkisuudessa.  Siinä suhteessa luulisi Harrisin näkyvyyden vaikuttavan.   Bidenin valinta ei kuitenkaan korjannut noissa suhteissa mitään perustavaa laatua olevaa vaan vaikuttanee vain julkiseen kuvaan keskusteluissa ja kaduilla.  

On myös oletettavaa, että punaniskaiset trumpistit kiinnostuvat pian muista asioista kuin hidasliikkeisestä politiikasta joka loppujen lopuksi on paljon puhetta mutta vähän "äksöniä".  Jopa vähemmän kuin baseball:ssa tai sikäläisessä potkupallossa.  Pahimmat höyryt lienee laskettu, M.A.G.A.-hatut vaihtunevat takaisin pesäpallo- tai potkupallojoukkueiden lippiksiin ja grillit sytytetään.

Vaalien tuloksen siis käännyttyä vaihtamaan presidentin henkilö, eivät muutokset luultavasti ole lopulta ollenkaan niin näyttäviä kuin vaalikampanjan kiihkeydestä olisi saattanut kuvitella. Sikäläinen hallintokoneiston ja suuryritysten yhteenliittymä eli "Deep State" *) on vahva ja jauhaa omalla tahdillaan vaikka presidentit tulevat ja menevät. Kansalle järjestetään viihdykkeeksi sirkushuveja jolloin voi kuvitella hetken kansalaisten mielipiteilläkin olevan merkitystä, ihan niinkuin demokratiassa. Kannattaa muistaa Samuel Langhorne Clemens:n (1835-1910), t.m.n. Mark Twain, sanat "If voting made any difference they wouldn't let us do it".

---

*) Nyk. USA-laisessa, negatiivisessa merkityksessään suuryritysten, toisaalta erit. sotateollisen konglomeraatin ja finanssilaitosten sekä valtiokoneiston yhteisenä apparaattina. Alump. kreik. "κράτος ἐν κράτει" (translitt. "kratos en kratei") eli "valtio valtiossa".  Myös turk. "derin devlet" Mustafa Kemal Atatürk:n (1881-1938) uudistuksia jatkaneena hallintokoneistona jolloin se oli neutraalimpi valtio-opillinen termi kuvaamassa valtion jatkumoa yli yksittäisten vaaleilla vaihtuvien hallintojen, sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä.

Whataboutismin puolustus

 Viime aikoina minua on alkanut ärsyttää kovinkin kärkäs n.s. whataboutismin haukkuminen.  Tai oikeastaan sen, siis haukkumisen käyttäminen argumenttina asioiden esittämiselle suhteissaan muuhun tapahtuneeseen tai tapahtuvaan.  Ikäänkuin se sinällään olisi aina argumentointivirhe.

Alunperin whataboutismi on tarkoittanut keskustelun viemistä aiheen sivuun ottamalla esiin muiden tekemisiä muualla.  Ensimmäiseksi sitä taidettiin käyttää pohjoisirlantilaista IRA:a puolustavista jotka vetosivat sen vastustajien vielä suurempiin julmuuksiin pitkin historiaa *).  Sen jälkeen se on nähty erityisesti tapana hyökätä muinaista Neuvostoliittoa vastaan kun he puolustautuivat kaksinaismoralistisia ja tekopyhiä propagandakampanjoita vastaan.  Tälläisiä oli esimerkiksi yritykset puolustautua NL-liittolaisen osapuolen tekemän rotusorron ja stalinismin rinnastusta vastaan.

Jotkut näkevät sen myös yhtenä muunnoksena klassisesta "Tū quoque" argumentointivirheestä.  Tosin virheellisenä sillä alkuperäisessä argumentoidaan opponenttia vastaan hänen omalla käytöksellään.  Whataboutismissa taas vedotaan siihen mitä muut muualla. 

Oikeastihan se ei ole sinällään huonoa tai hyvää argumentointia.  Parhaimmillaan ja oikein käytettynä se on keino jolla saatetaan esiinnostetut seikat oikeaan mittasuhteeseen muualla tapahtuvan tai tapahtuneen kanssa.  Siis parhaimmillaan se paljastaa juurikin tekopyhyyden syyttäjien puheissa.  Ja huonoimmillaan se pyrkii ohjaamaan keskustelun pois itse asiasta nostamalla esiin asioita jotka eivät olekaan vertailukelpoisia asianomaisen jutun kanssa.

Sama koskee oikeastaan "Tū quoque":takin.  Jos joku syyttää jotakuta jostakin pahasta jota syyttäjä itsekin tekee, on syytäkin nostaa nostaja "tikunnokkaan" (toki unohtamatta kohteenkaan tekemisiä).  Mutta väärin on nostaa esiin viestintuojan ihan muita asioita muka puolustuksena viestin kohteelle.

USA-lainen nuori kolumnisti Caroline Skoog on kirjoittanut lokakuussa 2019 aiheesta ihan hyvin The Minnesota Daily -lehdessä otsikolla "What about whataboutism’s advantages?".  Siinä hän vetää esimerkkejä m.m. Donald Trump:n puheista William Clinton:n tekoihin tuoden esille kuinka whataboutismi ei pelasta ei korjaa omia tekoja, ei edes Trump:n, mutta nostaa rinnalle tärkeitä asioita. Skoog:n sanoin: "If whataboutism intends to call out previous deviations from moral standards, it can be a valuable reckoning of context. How else are we to understand our current circumstances without understanding the moral failings in our history?". 

Whataboutismi-syytöksistä tuleekin mieleen vanhat suomalaiset sanonnat "itsestäänhän se paha pappi saarnan pitää" ja "älä tee niinkuin minä teen vaan niinkuin minä opetan".  Puhumattakaan uudemmasta Robert Cooper:n lanseeraamasta "uudesta liberaalista imperialismista" joka sallii n.s. läntiselle arvoyhteisölle imperialismin, väkivallan ja rikokset mutta ei sen vastustajille.**)  Sellainen ei siedä, että se rinnastetaan omiin tai samanhenkisten tekemisiin.  Tuota henkeä jalostaa n.s. "uusi sotilaallinen humanismi" jonka olemuksen Noam Chomsky on formuloinut m.m. kuvaillessaan Jugoslavian hajottamissotia.***)   

Meidän tulisikin osata nähdä asiat asioina mutta suhteessa muuhun. Siis laajemmassa katsannossa ja osana kokonaisuutta ja löytää siitä juurisyyt ja -syylliset heidän tekemisiään korjataksemme.   Meidän tulisi korostaa meidän lemppareidemme tekoja ihan samalla tavalla kuin teemme inhokkiemme tekemisille ja  kumpaankin suuntaan.  Ja jos arvostelemme viestintuojaa, meidän tulisi tehdä se vain ja ainoastaan silloin ja sellaisista asioista joista hän syyttää muita peitelläkseen omia tekemisiään.  Siis tasapuolisesti ja objektiivisesti ilman tekopyhyyttä ja kaksinaismoralismia.  Ja jos me sellaiseen syyllistymme, on oikein paljastaa meidät "Tū quoque".

---

*) Sean O'Conaill:n vuonna 1974 The Irish Times -lehdelle lähettämä kirje jossa hän kirjoitti m.m.: "the Whatabouts ... who answer every condemnation of the Provisional I.R.A. with an argument to prove the greater immorality of the "enemy"" (Lähde: englanninkielisen Wikipedia:n Whataboutism-artikkeli, viitattu 20/10 -20)

**) Robert Cooper on nykyisin EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaava pääjohtaja, aikaisemmin m.m. Tony Blair:n avusta.  Suora lainaus hänen esseestään vuodelta 2002: "The challenge to the postmodern world is to get used to the idea of double standards. Among ourselves, we operate on the basis of laws and open cooperative security. But when dealing with more old-fashioned kinds of states outside the postmodern continent of Europe, we need to revert to the rougher methods of an earlier era - force, pre-emptive attack, deception, whatever is necessary to deal with those who still live in the nineteenth century world of every state for itself." (lähde: Robert Cooper: The Post Modern State (essee); The Observer(paperiversio); 7.4.2002, netissä: The Guardian; Robert Cooper: The new liberal imperialism,; ipse dies).

***) Noam Chomsky; The New Military Humanism: Lessons from Kosovo, Monroe, ME: Common Courage Press, 1999

Vertailevaa uutisten lukemista

YLE/Uutiset ovat saattaneet verkkosivuilleen jutun Gilets jaunes:ien eli n.s. Keltaliivien uusista mielenosoituksista otsikolla "Keltaliivien paluu korona-Ranskan kaduille jäi odotettua vaisummaksi".  En voinut välttää vertailua aiempiin uutisointeihin mielenosoituksista m.m. Venäjällä ja Valko-Venäjällä tai USA:ssa.  Sama vertailu on tullut myös mieleeni seuratessani ulkopuolisten poliittisten ryhmittymien ja valtio- y.m. orgaanien reagointia tapahtumiin.

Meikäläisten ja muun n.s. vapaan lännen tiedonlevitteiden uutisoinnin sisällöt noudattavat ja tarjoilevat hyvin tarkasti Martti Ahtisaaren läntiseksi arvoyhteisöksi lanseeraaman läntisen USAn johtaman poliittisen blokin tahdonilmaisuja.  Kaikessa kaksinaismoralistisessa ja tekopyhässä tarkoitushakuisuudessaan se on pöyristyttävän paljastavaa.  

Vapaiksi ja vastuullisiksi itse itseään nimittävät tiedonlevitteet ovat puolensa valinneet.  Tai pikemminkin niiden omistajat ovat valinneet niille.  Ja silloin on toki luontevaa, että yksityisten mediatalojen valitsema puoli on finanssikapitalistisessa hegemoniassa kapitaalien puoli mutta erityistä on, että myös n.s. julkisen palvelun tuutit, kuten YLE, menevät mukaan, puhumattakaan itseään vasemmistolaisina pitävistä.

Erityiseen vastuullisuuskampanjaan lähteneet ja Mediapoolin ohjaamat tiedonlevitteen toimivat äärimmäisen tarkoitushakuisesti ja manipuloivat kaksinaismoralistisesti lukevan, katselevan ja kuuntelevan uutisyleisön tajuntaa masiivisella yhdensuuntaisella ryöpytyksellä jossa ei poikkeavia ääniä suvaita.  Sen rinnalle on jäänyt vain epämääräisten ääri- ja ääliöoikeiston räyhähenget joita on helppo peikottaa sekä sisällöissä että oikeudessa.  Asialliset erimieltä olevat äänet on vaiennettu ja jos jostakin sellainen hetkeksi nousee, se hoidetaan hiljaiseksi tai pimennettyyn marginaaliin rahoituksen keinoin.  Sananvapautta julistetaan puolustettavan vaientamalla erimieltä olevat.

Erityisen surullinen olen itseään vasemmistolaisena pitävien julkaisujen suhteen.  Niillä haluaisin olevan sekä halua että kykyä toisenlaiseen toimintaan.  Tokikaan e.m. inhokkimaiden nykyiset hallinnot eivät ole vasemmistolaisia ja siten ei ole juurikaan mitään syytä niitä tukea mutta uskottavuus säilyisi paremmin rehellisellä ja avoimella tiedottamisella eikä menemällä mukaan ideologisen ja poliittisen vastustajan kampanjointiin.

Mikkeliläistä uskonnonvapautta

Mikkeliläinen KSML-konserniin kuuluva Länsi-Savo ei katsonut tarpeelliseksi julkaista heille tarjoamaani mielipidekirjoitusta joka käsitteli Mikkelin kaupunginvaltuuston päätöstä olla hyväksymättä Vihreää liittoa edustavan Veli Liikasen ehdotusta uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen liittyvien kaupungin ohjeiden saattamista säännöllisesti oppilaiden vanhempien tietoon. Niinpä päädyin julkaisemaan samaisen kirjoitelmani täällä hieman täydennettynä ja paikka paikoin toisin muotoiltuna.

Mikkelin kaupunginvaltuusto on taannoisessa kokouksessaan 24/8 -20 käsitellyt Veli Liikasen et al vihreiden aloitetta uskonnonvapauden toteutumisen parantamisesta kaupungin kouluissa. Kaupunginvaltuusto päätti saattaa vain tiedokseen a.o. lautakunnan vastauksen jossa kuvaillaan asiaan liittyviä ohjeistuksia. Käsittelyn yhteydessä Liikanen ehdotti seuraavaa: "Valtuusto edellyttää, että vastauksessa mainitut varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen uskonnollisiin tilaisuuksiin liittyvät ohjeistukset sekä elämänkatsomustiedon opetuksen järjestelyt tuodaan läpinäkyvästi esille huoltajille kunkin lukuvuoden alussa ja kaupungin sivuilla."

Minua ihmetyttää kuinka valtuuston enemmistö äänin 36 c. 14 ei hyväksynyt Liikasen ehdotusta. Mitä salattavaa nuo 36 kuntalaisten edustajaa näkivät mainituissa ohjeissa? Miksi niitä ei saa saattaa paremmin huoltajien tietoon?

Luulisi olevan, ainakin minun mielestäni, itsestään selvää kunnan mahdollisimman laajasti levittävän tietoa kunnan toimista kuntalaisille ja etenkin asianosaisille, tässä tapauksessa koulukkaiden huoltajille. Senhän tulisi olla suora velvollisuus kunnalle. Ja sanotaanhan tiedoksi merkityssä vastauksessakin suoraan: "Perusopetuslain mukaan opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa." Miten tuo yhteistyö toimii jos ohjeet salataan?  Onko tarkoituskin pimittää valinnanmahdollisuuksia vanhemmilta jotta sen jälkeen voidaan perustella yksipuolista yhden uksonnon indoktrinaatiota ihmisten muka haluttomuudella käyttää vaihtoehtoja?

No, toki en ihmettele patamustimpien porvareiden ja kristillisten enkä perussuomalaisten vastustavia kantoja (vain yksi kokoomuslainen ja yksi keskustalainen nuori nainen tajusi avoimmuuden merkityksen).  Sen sijaan joidenkin itseään vasemmistolaisina, ainakin puoluevalintansa osalta, pitävien kanta ihmetyttää.  Minusta aivan liian moni sosialidemokraatti lipesi avoimmuuden ja uskonnonvapauden edistämisen tieltä (vasemmistoliittolaisia ja muita vasemmistolaisiahan Mikkelin valtuustossa ei olekaan). 

P.s. Minua ihmetyttää myös jo se, ettei Länsi-Savo ei tehnyt itse juttua aiheesta sen lisäksi ettei se antanut julkisuutta asialle.  Olisihan heidän toimituksellaan ollut mahdollisuus myös korjata tekstiäni jos se ei tyylillisesti t.m.s. heidän vaativaa makuaan tyydyttänyt.

---

Lisäys ja korjaus 6/9 8.00:

Huomasin Länsi-Savon sivuille ilmestyneen juttuni.  Hämmästelyni ja kummasteluni lehden toimitusta kohtaan siis osoittautui aiheettomaksi.  Heillä vain taisi olla muita kiireitä ja minä liian hätäinen.  Kiitokset siis Länsi-Savolle.

Demokraatin tyyliin kaksinaismoralistisesti ja erimieliset hiljentäen Sanna Marinin johdolla - kohti mitä?

Maailmalla pidetään ajankohtaisena Valkovenäjän tapahtumia ja Aljaksandr Ryhoravitš Lukašenkan hallinnon toimia. Koetaan tarvetta hyökätä häntä ja hänen hallintoaan vastaan jopa unohtaen kaikki hyvät mutta toisensuuntaiset puheet joita käytetään toisaalla toisenlaisia vastaan ja puolesta. Esimerkiksi kukaan ei juurikaan näe vaivaa syyttää ranskalaisia, USA-laisia tai israelilaisia samankaltaisista mielenosoitusten tukahduttamisesta ja ollaan kovin tarkkoja, ettei muiden vaaleihin saa sotkeutua.  Samalla on otettu kummallinen tapa jolla ulkopuoliset hylkaavat ja hyväksyvät oman mielensä mukaan toisten vaaleja.  Oikeastihan vaalit käsittelee kunkin maan omat vaaliviranomaiset eikä esimerkiksi Suomen keskusvaalilautakuntakaan laske muita sorkkimaan vaalituksen käsittelyä. 

Myös Suomen hallitukset ja valtiojohto on innokkaana mukana tässä kaksinaismoralistisessa ja tekopyhässä politiikassa valiten ratkaisunsa sen mukaan mille puolelle maailmanpoliittisia barrikaadeja on menty.   Tässä jota myös n.s. läntisen arvomaailman ihmisoikeus-, vapaus- ja demokratian edistämiseksi sanotaan.  Tosin kyseessä lienee pikemminkin läntisen finanssi- ja sotateollisen konglomeraatin vallan tukemisesta ja sen naamioimisesta sanoilla ja ilmaisuilla joilla on nykyihmisten mielessä hyvänä pidettävä klangi.

Tämä trendikäs suuntautuminen on mennyt jo niin pitkälle, että esimerkiksi nyt pääministeri Sanna Marinin asemoitua meidät länsivaltojen falangeihin puuttumaan EU:sta käsin ulkopuolisen maan sisäisiin asioihin, häntä ei samaisen puolueen päääänenkannattajan, Demokraatin nettisivuilla saa arvostella edes kysymysmuodossa. Kirjoitin sinne 19/8 -20 asiaa koskevaan uutiseen kommentin joka törmäsi sivuston sensuuriin. Se katosi likipitäen samantien ja uusintayritys seuraavana aamuna ei innustunut yhtään paremmin.

Käsittääkseni kirjoituksessani, vaikka hieman kärkevä ja särmäkäs olikin, ei ollut mitään sopimatonta, esimerkiksi henkilöön käypää tahi loukkaavaa. Varmuuden vuoksi tässä tekstini kokonasuudessaan:

"Mihinkähän mahtoi unohtua Marinilta ja muulta EU-kermalta aiemmin niin toitetettu valtioiden itsemääräämisoikeus ja toisten sisäisiin asioihin puuttumattomuus, etenkin vaaleihin?

Miten ja mistä EU:n eliitti on saanut vallan hylätä tai hyväksyä muiden maiden vaalituloksia?

Koska Marin on vaatimassa pakotteita m.m. ranskalaisille, USA-laisille tai israelilaisille, ihan vain esimerkinoloisesti muutama mainiten, viranomaisille ja poliitikoille rauhallisten mielenosoitusten väkivaltaisesta tukahduttamisesta? Ja onhan Suomessakin poliisi tukahduttanut toisten ja suojellut toisten mielenosoituksia.

Kovin valikoivalta ja kaksinaismoralistiselta vaikuttaa tämä suhtautuminen tähän(-kin) asiaan kun on kyse sijoittumisesta kansainvälisten barrikaadien taakse.
Mihinkähän mahtoi unohtua Marinilta ja muulta EU-kermalta aiemmin niin toitetettu valtioiden itsemääräämisoikeus ja toisten sisäisiin asioihin puuttumattomuus, etenkin vaaleihin?

Miten ja mistä EU:n eliitti on saanut vallan hylätä tai hyväksyä muiden maiden vaalituloksia?

Koska Marin on vaatimassa pakotteita m.m. ranskalaisille, USA-laisille tai israelilaisille, ihan vain esimerkinoloisesti muutama mainiten, viranomaisille ja poliitikoille rauhallisten mielenosoitusten väkivaltaisesta tukahduttamisesta? Ja onhan Suomessakin poliisi tukahduttanut toisten ja suojellut toisten mielenosoituksia.

Kovin valikoivalta ja kaksinaismoralistiselta vaikuttaa tämä suhtautuminen tähän(-kin) asiaan kun on kyse sijoittumisesta kansainvälisten barrikaadien taakse."

Tästä on kai vedettävä johtopäätös, että SDP sekä sitä edustava pääministeri ja (tod.näk.) tuleva puheenjohtaja ovat puolensa valinneet eivätkä salli poikkipuolista sanaa joka paljastaisi heidän valintojensa kestämättömyyden. Sanna Marinille ja SDP:lle näyttää vallan sopivalta käyttää yksiä sääntöjä yhteen suuntaan ja toisia toisaalle, aina sen mukaan miten sym- ja antipatiat sekä poliittiset tarkoituksenmukaisuudet menevät.

Edellistä ei pidä tulkita minun tuenosoituksekseni Lukašenkan hallinnolle.  Siihen en ota kantaa tässä kirjoituksessa, jossakin toisessa ehkä joskus toisella kertaa, vaan vain ja ainoastaan tuohtumisena eliittimme, m.l. eräät itseään vasemmistolaisina pitävät, kaksinaismoralistiseen käyttäytymiseen tälläkertaa ulkopolitiikassa.  Odottaisin etenkin vasemmistolaisina itseään pitäviltä enemmän johdonmukaisuutta ja vähemmän kaksinaismoralismia.

Olen tähän asti suhtautunut tähän hallitukseen, ensin Antti Rinteen aloittamana ja sitten Marin jatkamana, ylen positiivisesti ja sietänyt jopa pieniä kolhuja sinne tänne. Nyt tällä tekopyhällä ja yksisilmäisellä kaksinaismoralismilla tuli sellainen kolhu sen kilpeen, että joudun kääntämään suhtautumistani reilusti kriittisempään suuntaan. 

Minun suhtautumisiani suurempi kysymys on vielä se, mihin tämä kaikki johtaa?  Mihin hallituksemme, tämä ja sen edeltäjät ovat meidät sitouttaneet?  Miten tämä "istuu" yhteen NATOttamisen ja USA:n kanssa liittoutumisen kanssa?  Mistä vielä löydämme edestämme ja ketkä ovat takanamme puskemassa meitä?

Niinistö ja median herkät hipiät

Viime päivinä useatkin valtatiedonlevitteet ovat puineet presidentti Sauli Niinistön n.s. kansansuosiota ja sen lähteitä. Jotkut ovat jopa viitanneet varovasti Niinistön julkisuuskuvaan rakennettuna imagona.  Päällimmäinen valtavirta on kuitenkin kuvannut suosion kasvamista passiivissa, ikäänkuin luonnonilmiönä.  Samalla kyseiset tuutit ovat olleet kovinkin herkkähipiäisiä Niinistöön kohdistuneen kritiikin osalta.  

Itse provosoiduin yrittämään osaani keskusteluista YLE/Uutisten ja Keskisuomalainen-konserniin kuuluvan Länsi-Savon sivuilla.  YLE/Uutisten juttuun otsikolla "Suomalaisethaluavat vahvan presidentin, joka tekee lumitöitä ja ulkoiluttaakoiraa – nuorempi sukupolvi saattaa kokea Niinistön johtamistyylinkuitenkin aidosti vieraaksi" sain mahtumaan yhden kommentin mutta kolme muuta torpattiin.  Länsi-Savo (käyttää STT:n kaupallista moderointipalvelua) ei jutussaan "'Siitä Saulista tuli presidentti, vaikka se oli niin huolimaton koulussa' – Sauli Niinistön kansansuosio on harvinaisen vankka, ja näin se rakennettiin" sallinut ainokaistanikaan.

Yritin kommenteissani tuoda esille kuinka kansansuosio ei ole syntynyt itsestään vaan se on rakennettu.  Eihän yksikään kuva tai söpöily hänen puolisostaan, lemmikkikoirastaan, lumenluonnistaan t.m.s. ole päätynyt tiedotusvälineiden sivuille itsestään vaan jokainen on toimituksen tietoinen ja tarkoituksellinen valinta.  Ottaen vielä huomioon, että valta osa tiedonlevitteiden omistajista edustaa samaa maailmankatsomuksellista ja poliittista laitaa kuin Sauli Niinistökin.

Toisaalta yritin  avata myös hänen rooliaan piilo-NATOttajana.  Hänhän aiemmin, ennen presidenttikampanjoitaan ajoi avoimesti NATO-jäsenyyttä, n.s. "lonksutteli NATOn ovea" mutta nyttemmin on ollut hämäräperäisempi ja peitellympi mutta käytännön toimissaan on innoalla ajanut niin kauttakulkusopimus III:sta eli n.s. Isäntämaa-memorandumia kuin harjoitusyhteistyön laajentamistakin.

Sen lisäksi nähen autoritaarinen ja totalitaarinen johtamistyylinsä niin Kokoomus-puolueessa kuin valtiovarainministeriössä unohdetaan vaikka seksistinen naisten kiusaaminen onkin nykyaikana melko suosittu aihe.  Sellainen "pyöritellään pumpuliin" ja lakaistaan "maton alle" suomalaisten kaipuuna vahvaa johtajaa kohtaan.

Viittasin myös Niinistön kannatusprosenttien olevan niin korkeita, että jos sellaisia esitetään joissakin muissa ilmansuunnissa, niitä täkäläiset journalistit pitäisivat osoituksena manipuloituinista ja kaikenpuolisesta totalitarismista sekä ihan tekaistuina.

En jättänyt myöskään mainitsematta valtatiedonlevitteiden vastuullisuuskampanjaa.  Molemmat nimeltä mainitut ovat sen jäseniä.  Se näyttää entistä naurettavammalta taas tässäkin valossa.  

Sen sijaan jätin monet Niinistölle epäedulliset seikat poiskin, kuten Jahwen siunauksien toivottelut, hänen hölmöilynsä Kenraali Nikolai Makarovin puheen jälkeen, "työväenpresidentti"-kampanjat ja niin monet löysät latteudet.  

 En myöskään viitannut Mediapooliin, vaikki liki oli.  Onhan sitä epäilty kaikenlaisesta kritiikin sammuttamisesta valtaapitäviä kohtaan ja erimielisten hiljentämisestä.  Olen pitänyt sitä kohtaan esitettyä kritiikkiä pitkään salaliittoteorioiden rakenteluna mutta mitenköhän kauan jaksan kantaa kirkasotsaisuuttani?

Kaikenkaikkiaan kommenttini eivät sisältäneet mitään henkilöön meneviä, n.s. "ad hominem" -argumentteja eikä loukkauksia.  Lisäsin estettyjen kommenttieni tarkat sisällöt jutun loppuun.

Minusta on käsittämätöntä kuinka itse itsensä vastuulliseksi kohottaneet median toimijat ovat noin herkkähipiäisiä poliittisen toimijan julkisuuskuvan suhteen.  Emmehän elä yhteiskunnassa jossa politiikan huippujen kunnia ja maine on väkivaltakoneistojen erityisessä suosiossa.  Sen sijaan tiedonvälittäjien tulisi itse vallan vahtikoirina ja IV:nä valtiomahtina itse olla kriittisiä joka suuntaan, myös ylöspäin, eikä pyrkiä kritiikkiä estelemään.

----
Julkaisukynnystä vahtivien sensoreiden käsiin jääneet kommenttini:

Länsi-Savoon:

Jutussa kirjoitetaan pääasiassa ikäänkuin hämmästelevään sävyyn ja passiivissa Niinistön suosion rakentumista vaikka kyseessä on tarkoituksellinen imagonrakentaminen. Vaikka tosin ajoittain viitattaankin rakentamiseenkin.

Joka ikinen kuva r:va Niinistöstä tai Lennusta tai Niinistön itsenä lumenluonnista tai vaippaostoksista t.m.s. on tarkoituksellinen toimituksellinen ratkaisu itsensä vastuulliseksi julistaneiden tiedonlevitteiden toimituksissa.

Kyse ei siis ole mistään "luonnonilmiöstä" ja omaehtoisesta suosion kavusta "kansan" keskuudessa vaan tietoisesta onnistuneesta projektista tietoisella strategialla ja taktiikalla sekä myös tavoitteenasetannalla. Valtatiedonlevitteet, siis sellaiset joiden omistajat edustavat samaista poliittisen kentän laitaa kuin a.o. henkilö itsekin, itse omilla toimillaan ova kuvant luoneet ja sen muodostamaan kuplaan ilmaa puhaltaneet.

Per viam: Olisiko toimittajalla ja toimituksella todisteita, siis kritiikin kestäviä, Venäjän "sotimisista ja salamurhailuista"? Tokikin se sotii laillisen hallituksen pyytämänä Syyrian sisällissodassa, paitsi juuri nyt ovat aselevossa, mutta muualla se ei ole osallistunut sotiin sitten Sakartvelon armeijan hyökättyä Mikheil Saakašvili:n johdolla Etelä-Ossetiaan. Donbass:ssa se ei ole osapuoli, kuten Minskin sopimuksetkin osoittavat, eikä se ole sotinut Krimilläkään vaan pikemminkin esti sisällissodan leviämisen sinnekin. J.n.e.

YLE/Uutisten juttuun:

1)

@MrSmith - Niinistö on ihan aito NATOttaja pohjamujujaan myöten mutta asemansa ja kansalaisten vastustuksen vuoksi ei sano asiaansa suoraan vaan ajaa sitä "sammutetuin valoin" toivoen, että joskus tulisi otollisempi tilaisuus avautua julkisestikin. Tilanne muistuttaa siinä meitä historiasta jolloin meidän hieman samalla tavoin ajettiin Saksan liittolaiseksi, pikkuhiljaa ja hivuttamalla kunnes oli liian myöhäistä rypistellä.

(Huom: nimimerkki MrSmith oli edellä maininnut Niinistön NATO-kannoista ikäänkuin hän ei ajaisi liittymistä)

2)

Niinistön kannatuslukemat on tasolla jota toisissa ilmansuunnissa pidettäisi osoituksena totalitarismista ja manipuloinnista. Mutta täällä langetaan loveen hänen latteuksiaan ja sammakoitaan kuunneltaessa. "O' sancta simplicitas" Jan Hus:ia lainaten kun hän näki rovioltaan ihmisten kantavan lisää risuja. Kääntäen täällä ylistetään NATOttajaa ja vähäväkisten kurmoottajaa vaikka oma etu olisi ihan toisaalla, ei vahvassa johtajassa vaan demokratiassa.

3)

Jostakin kumman syystä mietoa kriittisempi ja ärhäkämpi puuttuminen Niinistön tekemisiin ei sovi YLEn sensoreille. Niinpä kommenttini hänen turvallisuuspoliittista toimistaan ja siihen miten tuollaisiin kannatuslukemiin joissakin toisissa suunnissa suhtaudutaan eivät saaneet armoa sensoreiden käsissä.

Sheikit sensoreiden hampaissa

Olen aika ajoin plokistanut jos kommentointini ei ole kelvannut eri alustojen sensoreille.  Täytyypä jälleen tehdä niin kun KSML-konserniin kuuluva Kaakon viestintä ei kelpuuttanut kommenttiani sen enempää Länsi-Savon kuin Kouvolan sanomienkaan sivuille.  He ovat ostaneet moderointipalvelunsa STT:ltä eli Suomen tietotoimistolta.

Jupetsu alkoi kun eräs nimimerkki viittasi Länsi-Savossa julkaistun "Anna, 30, suuttui persujen pamfletista: Miksi väkivaltaa kokeneiden ääni unohtui taas?" jutun kommenteissa kouvolalaisten kansanedustajien tarinointiin toisistaan kouvolaisaviisin jutussa joka oli otsikoitu: "Kouvolan kansanedustajat kommentoivat omia ja toistensa onnistumisia: Mies on ihan varjoissa. Toisten haukkuminen ei hyödytä mitään. En tavoittele pääsyä otsikoihin.".  Kyse oli kouvolalaisen perussuomalaisen Kristian Sheikki Laakson tavasta arvostella paikalliskolleegoitaan, syyttää toimittajaa kun tuli tölvittyä ja toimittajien oikaistua häntä pyydellä väistellen anteeksi mutta ei tunnistaa omaa törttöilyään vaan yritystä selittää pikkunäppärästi vetoamalla johonkin kokeiluunsa.

Tarjosin ensin Länsi-Savoon ja sitten Kouvolan sanomiin pientä kommentia jossa vertasin entistä Nilsiän öljysheikkiä Sheikki Laaksoon ja totesin ensinmainitun eläneen paremmin reaalimaailmassa ja hänen juttujensa olleen vastuullisimpia.  Kouvolaan tajoamani teksti kulki näin: 
"Taisi edesmennyt nilsiäläinen Tauno Kuosmanenkin (1928–2008) olla noissa sheikin hommissa vakuuttavampi ja lähempänä reaalimaailmaa."

Jokin tuossa ei hivellyt STT:n sensoreiden mieliä vaikka erityisesti en syyttänyt Laaksoa valehtelijaksi vaan kirjoitin vakuuttavuudesta ja reaalimaailmassa pysyttelemisestä.  Se toki oli Kuosmaselle ajoittain vaikeaa mutta ei tämä Laaksokaan siinä onnistu.  Sellaisia hänen juttujensa käänteet ovat olleet kuten tuossa tämänkertaisessa kollegoiden arvostelussa.

Sensoreiden kantti ei pitänyt edes julkaista Länsi-Savon palstalla viestiä jossa kerroin kommenttini kohtalosta seuraavasti kirjoittaen: "Tällä kohtaa ei taida olla soveliasta vertailla Laaksoa muihin sheikkeihin? Ainakaan minun sellaisen sisältävä kommenttini ei ylittänyt julkaisukynnystä. Sama kohtalo Kouvolan sanomien sivuilla.".

Erityisesti minua hämmästyttää sensoreiden herkkähipiäisyys sillä kyseessähän on julkisuudessa toimiva kansanedustaja jonka hipiän tulisi kestää enemmän kuin meidän tavallisten pulliaisten.  Enkä usko Kuosmasenkaan jo aikoja sitten edesmenneenä ja 1980-luvun julkkiksena kaipaavan hipiänsä varjelemista STT:n sensoreilta.  Käsittääkseni STT:n toiminta on tältä osin melkoinen huti ja ylilyönti.

Yksisilmäinen YLE

Yleisradio julkaissut uutissivuillaan Venäjän kirjeenvaihtajansa Erkka Mikkosen kirjoitukseen otsikolla "Venäjän terveydenhuolto on kaatumaisillaan: pulaa suojavarusteista, lääkäreitä irtisanoutunut joukoittain".  Kirjoitus on normaalia YLE:n ja myös Mikkosen linjaa jossa Venäjässä nähdään vain ja ainoastaan kaikki paha eikä mitään normaaliin havainnointiin  liittyviä muita sävyjä ollenkaan.   Venäjä on eräänlainen "punctum caecum" eli sokea piste YLE:n silmissä joita yleensäkin on vain yksi ja senkin näkökenttä kavennettu.  Siitä osataan ennnustaa vain Venäjän väistämätöntä ja hetkellä millä hyvänsä tulevaa romahdusta.

Koska YLE oli poikkeuksellisesti avannut tähän juttuunsa myös kommentointimahdollisuuden, intouduin kommentoimaan sitä seuraavasti kirjoittaen:
"Toimittaja Mikkonen on tapansa mukaan nostattanut pintaan misorussistien märkien unien mustimmat pohjamujut. Venäjän romahdusta ja katoamista on manattu vuosisatoja monet ovat käyneet yrittämässäkin, aina kultaisesta Ordasta, ruotsalaisista ja puolalaisista ranskalaisia ja saksalaisia myöten kera monien muiden. Ja ovathan suomalaisetkin häärineet mukana joissakin yrityksissä.
Nytkin näytetään sotkevan toiveajattelua mukaan "uutisointiin" ja etenkin sen kommentointiin. Jutut lienevät kuitenkin yhtä ennenaikaisia kuin tarinat Samuel Clemens:n (1835-1910) t.m.n. Mark Twain, itse oikomat tarinat hänen kuolemastaan. Mutta sikäli totta, että joskus jonakin omana aikanaan kaikki, myös Venäjä tulee katoamaan mutta koska ja mistä syystä? Siitä meillä, eikä toimittelijallakaan, oikeasti ole hajuakaan."

Kirjoitus ei kuitenkaan läpäissyt toimituksen ennakkosensuuria.  Varmuuden vuoksi eliminoin teknisten häiriöiden mahdollisuutta toistamalla lähetyksen kaksi kertaa ensimmäisen 15/5 a.p. tehdyn yrityksen jälkeen sekä 15/5 i.p. että 16/5 a.p.  Samalla ajanjaksolla samaan juttuun yksi kommenttini vastauksena toisen kommentoijan kommettiin Venäjän valtion taloustilanteesta meni läpi ensiyrittämällä ja toinenkin saman täydennyksenä toisella.  

Tämän ja aikaisempien vastaavien kokemusten perusteella on pakko päätyä tulkitsemaan, että YLE ei suvaitse oman valitsemansa yksisilmäisen linjan kritiikkiä.  YLE:hän näyttää paikkansa valinneen maailmanlaajuisessa hegemoniakamppailussa (vrt. Antonio Gramsci:n hegemoniateoria).   Meille tarjotaan sieltä yksipuolista ja tarkoitushakuista läntistä propagandaa Mediapoolin ja NATO:n hybridisotakeskusten ohjauksessa.

Ottaen huomioon, että YLE on rahoitettu meiltä kaikilta perittävillä verorahoilla ja, että sen tulisi lakinsakin mukaan olla julkisen palvelun toimija sekä, että se itse on julistautunut  n.s. vastuulliseksi medioksi, olisi toivottavaa, että se olisi jutuissaan objektiivinen ja neutraali sekä sallisi erimieltä olevien kansalaisten, m.l. rahoittajansa, saada äänensä myös kuuluviin.  Eihän YLEä ole mitenkään nostettu erehtymättömäksi ja arvostelun yläpuolelle, lausumaan totuuksia kuten ennen muinoin paavi "ex cathedra".

Ev.lut. tekstimainontaa Länsiväylän täydeltä

Keskisuomalainen-konserniin kuuluva Länsiväylä-lehti on julkaissut 27/4 -20 nettisivuillaan jutun Espoolaisen Tapiolan ev.lut.seurakunnan kirkon remontinaikaisista väistötiloista otsikolla "K & K: "Kenkäkauppakirkko" avautuu Tapiolassa yleisölle vasta syksyllä". Jutun muotoilu ja aihe sai minut kirjoittamaan jutun kommentti palstalle seuraavan kommentin:

"Olisiko kuitenkin niin, että Ev.lut.kirkolla olisi varaa maksaa itse omat mainoksensa eikä itse itsensä vastuulliseksi julistaneen tiedonlevitteen pitäisi sortua tekstimainontaan."

Kommentti ei kuitenkaan läpäissyt STT:lle ulkoistettua Länsiväylän ennakkosensuuria.  Tilapäistä häiriötä epäillen laiton kommentin myös toisen kerran, hieman tyylillisesti muutettuna, jotta ei tarttuisi koneelliseen spämmitarkistukseen.  Sekään ei mennyt läpi.

Tämän jälkeen olen päätynyt ajattelemaan, että Länsiväylä ei siedä itseensä kohdistuvaa arvostelua.  Ellei peräti ole niin, että heidät tuli paljastettua n.s. "housut kintuissa" itse suolletun tekstimainonnan ääreltä ja sen paljastamaista ei suopeasti katsota.

Toki aiemminkin olen havainnut Länsiväylän suhtautuvat erityisen myötäsukaisesti valtavirtauskontoon ja sen toimiin.  Se on kritiikittä levittänyt sen ja sen "markkinatutkimuslaitoksen" eli Kirkon tutkimuskeskuksen materiaaleja.  Kovin harvoin on jonkin muun tahon viesti, ainakaan kriittinen, päässyt läpi.  Tokikin kommenttipalstoilla sellaistakin on siedetty, tähän asti.

Keskisuomalainenkin on mukana "Vastuullista journalismia" kampanjassa ja Länsiväylä pitää sivuillaan kampanjan logoa.  Siinä valtavirtatiedonlevitteet mainostavat itseään ikäänkuin jotenkin vastuullisina ja muita parempina.  Tekstimainonnasta journalistin ohjeissa sanotaan "16. Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.".  Nyt ei tullut niin tehtyä, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta.

Länsiväylä näyttää saamiensa kommenttien käsittelyssä vetäytyvän STT:n moderointointiperiaateiden taakse. Ainakaan minä en löytänyt heidän omilta sivuiltaan heidän omia linjauksiiaan tai STT:lle annettuja omia ohjeita missään muodossa (vaikka STT sanoo pitäytyvänsä niissä).  En koe tuon kommenttini mitenkään olevan ristiriidassa noiden löytämieni STT:n periaatteiden kanssa ellei jonkun katsota henkilökohtaisesti loukkaantuvan Länsiväylän teksti- ja piilomainonnan osoittamisesta. 

Kaikenkaikkiaan tämä episodi taas kerran osoittaa valtatiedonlevitteistömme herkkähipiäisyyden ja ja vastuun karttelun kun ei edes omia vastuullisuusjulistuksien yksinkertaisimpiakaan periaatteita ei noudateta.  Kuinka silloin kuvitellaan, että lukeva yleisö ottaisi tuollaiset kampanjat tosissaan eikä kilpaileva tarjonta houkuttelisi.  Ainoa oikea ja toimiva tapahan laatujournalismiin ja vastuumedioiksi pyrkimään julistautuneille olisi osoittaa omalla toiminnallaan paremmuutensa.  Siihen ei Länsiväylä tällä(-kään) kertaa ylettynyt.

Opetusministeriön kummallisuuksia

Nykyinen Sanna Marinin hallitus ja sen opetusministeri Li Andersson haluavat panostaa koulutukseen ja opetukseen, etenkin n.s. toiseen asteeseen.  Toista astetta ovat m.m. lukiot.  Niinpä onkin kummallista kun opetus- ja kulttuuriministeriö jatkaa Juha Sipilän hallituksen ja sen opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen politiikkaa yhdeltä osin sellaisenaan.

Mikkelin kaupunki järjestää neljänlaista lukio-opetusta, normaalina luokkaopetuksena, iltalinjoilla, netissä sekä sisäoppilaitoksessa.  Ainoa jonka oppilasmäärää rajoitetaan luvanvaraisena on sisäoppilaitosopetus.  Siihen Mikkelillä on lupa 50 oppilaalle Otavan opistossa.  Muilta kaupunki voi järjestää opetusta itse harkitsemassaan laajuudessa.  Sama opisto järjesti myös aiemmin nettilukiotoimintaa jolle ei ole rajoituksia oppilasmäärän suhteen mutta nyttemmin se on ministeriön vaatimuksesta eriytetty omalle Otavia-nimiselle liikelaitokselleen.  Valtio ministeriön kautta tukee valtionavuin kaikkia erilaisia opetusmuotoja.

Sanni Grahn-Laasosen johdolla ministeriö päätti toissa talvena alkaa tulkita omia sääntöjään uudella tavalla ja alkoi pitää taannehtivasti nettilukio-opetuksen sisäoppilaistokseksi ja siten tuon e.m. 50 oppilaan rajoituksen alaiseksi.  Sen perusteella he alkoivat periä takaisin kaupungilta yli 15 miljoonaa €:a valtioapuja.  Nyt ministeriö on uuden ministerin alaisuudessa halunnut jatkaa takaisinperintää (toki sitä "inhimillistäen" olemalla vaatimatta korkoa takaisinperittävälle summalle).   Kun ensimmäisen kerran kuulin tapauksesta, pidin juttua omituisena mutta huonona vitsinä.

Minusta takaisinperintä toki istui Sipilän raa'an hallituksen kaikesta, m.l. inhimillisestä ja sivistävästä leikkaavaan linjaan.  Mutta minusta se ei sovi eikä sen pitäisi sopia uuden ensin Rinteen ja nyt Marinin hallitukseen sivistyneempään ja inhimilliseen linjaan.  Onhan kaikki tuo koulutus johon avustus on saatu, oikeasti annettu ja ihmiset siihen tyytyväisiä.  Mitään ei ole käytetty, eikä edes väitetty käytetyn, mihinkään ohi opetuksen järjestämisen.  Kyse on vain ministeriön takautuvasta oman tulkintalinjan muutoksesta ja vieläpä niin kummallisesti, että sisäoppilaitos on muka Internet:ssä.

Jos nykyinen hallitus ja ministeriö on vähääkään puheidensa mittaisia, he lopettavat vähin äänin takaisinperinnän eivätkä jatka enää muutenkin supistusten puristuksessa olevan Mikkelin kaupungin ja sen koulutoimen kiusaamista.  Siihen alkaa olla viimeiset ajat mutta ei vielä liian myöhäistä sillä kaupunki on riitauttanut takaisinperinnän oikeuteen.  Takaisinperintä toteutuessaan olisi iso lovi talousvaikeuksissa ja kriisikuntastatuksen rajamailla kamppailevalle.  Johan jo nyt ministeriön vaatimukset ovat aiheuttaneet uutta turhaa byrokratiaa ja siten lisäkustannuksia kun opetus on Otavassa pitänyt eriyttää eri organisaatioihin.

P.s. Ministeriö on päässyt toimimaan tässä asiassa kummallisen hiljaisuuden vallitessa.  Edes oppositio ei ole, ilmeisesti "sattuneesta syystä", asialla älämölöstellyt.  Tapausta on pitänyt ajoittain esillä vain sikäläinen paikallisaviisi, KSML O.y.j -konserniin kuuluva Länsi-Savo muutamalla jutullaan: m.m. tuonnut asian alunperin julkisuuteen, oikeuteen menosta, vaikutuksista kunnan talouteen ja muutamalla muullakin.  Muita se ei juurikaan ole kiinnostanut.

Erdoğan vie ja EU vikisee

Viime päivinä olemme saaneet todistaa Turkin uusia peliliikkeitä kun sen sotapolitiikka Syyriassa ei olekaan mennyt Recep Tayyip Erdoğanin suunnitelmien mukaan.  Ankaran hallinto on aloittanut jälleen pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden raa'an hyväksikäyttämisen politiikan välineenä yrittämällä heidän avullaan kiristää EU:lta ja NATOlta apua epäonnistuneeseen laittomaan sotaansa Syyriassa sen laillista hallitusta vastaan.

EU:ssa suhtautuminen on ollut odotetulla mutta vaarallisella tavalla kaksijakoista molempien suuntaustaen pyrkiessä tarttumaan vain oireisiin eli pakolaisten kohtaloon.  Toinen on etnonationalistien ja haittaoikeiston linja joka pyrkii estämään pakolaisten pääsyä turvaan ja toinen hieman humaanimpi linja joka pyrkii auttamaan heitä.  Tokikin jokainen realistisesti ja humaanisti ajatteleva ihminen pyrkii auttamaan apua tarvitsevia.  Onhan heidän jättämisensä Erdoğanin kynsiin hänen pelinappuloikseen raakaa ja vastuutonta.

Ad hoc -tilanteen lisäksi meidän tulisi pyrkiä puuttumaan juurisyihin eli tilanteeseen Syyriassa.  Siis siihen kuinka auttaisimme Syyrian laillista hallitusta pääsemään eroon ISIS:n rippeistä ja Idlib:n maakunnassa vielä raakaa valtaansa pitävistä Al Qaida -filiaalien terroristilaumoista.  Se tapahtuisi tehokkaimmin pyrkimällä vetämään ulkopuoliset laittomasti maassa toimivat joukot.  Siellä toimivat kansainvälisen lain vastaisesti ainakin USA:n ja sen monien liittolaisten armeijat ja ilmavoimat sekä laivastot, kuten esimerkiksi NATO:n ja Israelin.  Samaten EU:n tuki noille 'maltillisina' mainostetuille tulisi lopettaa välittömästi.

Ensimmäinen ehdoton edellytys olisi kaksinaismoralistisen tiedonvälittämisen ja uutisoinnin lopettaminen.  Nyt meidän tiedonlevittämisen valtavirta puskee meille USA.n ja sen liittolaisten yksipuolista propagandaa.  Objektiivisempi ja neutraalimpi linja saattaisi avartaa ihmisten käsityksiä.

Juurisyiden korjaaminen eli Syyrian hallituksen väkivaltaiseen vaihtamiseen pyrkivän sodan lopettaminen korjaisi myös pakolaistilanteen.  Senhän aloitti Arabimaiden käynnistämä ja USAn masinoima ulkopuolisten terroristipalkkasotilaiden ujuttaminen Syyriaan ja sen lopettaisi tuon vastuuttoman ja katalan sodituttamisen lopettaminen.  Sen jälkeen pakolaiset voisivat palata rauhalliseen Syyriaan.  Osa eli kymmenet tuhannet pakolaiset ovat jo aloittaneet paluun Syyrian hallituksen rauhoittamille alueille.  Samalla mahdollistuisi myös, että syyrialaiset voisivat hoitaa sisäpoliittiset kysymyksensä, kuten aluehallintojen autonomian omien halujensa mukaan.  Ehkä mahdollisesti esimerkiksi YK:n avustuksella ilman ulkovaltojen valtapoliittisia intrigejä ja sekaantumista.  Onhan kai Syyriallakin oikeus suvereniteettiinsa, vai onko?

Per viam: Turkin pakolaisten joukossa on myös muita kuin syyrialaisia.  Siellä on miehityshallintoa (mukana myös Suomi)  ja Talibaneja pakenevia pakenevia Afganistanista, kurdeja et al Iranista, NATO:n ja USA:n luomaa sekasortoa pakenevia Libyasta j.n.e.  Myös nniiden maiden ongelmiin pitäisi lähteä hakemaan juurisyitä.

Ehkä lopulta me tavalliset taatiaiset osaisimme myös varoa meidän omien imperialististen eliittiemme vastuuttomia politiikkoja, jotka johtavat ihmisiä hirvittäviin kärsimyksiin jokapuolella maapalloa, ja pitämään heidät aisoissa.