Missä menee n.s. suruajan raja kun Toni Halmeen kuoleman jälkeen ei muka saanut esittää kriittisiä kommentteja edesmenneestä mutta vastaavasti kuolleiden rokkareiden jälkeen saa revitellä siitä kuinka oikea rokkistara on vain nuorena huumeiden yliannostukseen kuollut tai omaan oksennukseensa hukkunut rokkikukko?
Risto Uimonen puolustelee tekopyhästi päätöstä. Eiköhän oikeasti syy langettavaan päätökseen ollut yritys parantaa neuvoston mainetta porvarien silmissä kun aiemmin YLE vapautettiin Matti Vanhasen lautakasajutussa.
Hazardin kolumnissaan arvostelema Tony Halmeen hyväksykäyttö näyttää vain saavan jatkoa. Nyt ollaan julkaisemassa hänen nimissään uutta kirjaa, Testamenttia. Tälläistä julkisen reppanan hyväksikäyttöä halutaan ilmeisesti tukea myös Julkisen sanan neuvoston kautta kun sellaisen menon arvostelusta rangaistaan. Sen sijaan neuvoston puheenjohtaja itse jäi vast'ikään kiinni perättömien väitteiden esittämisestä Iiro Viinasesta kirjoittamassaan fanituskirjassa. Kirjassa mainitut henkilöt ovat joutuneet jälkikäteen oikomaan kirjan väitteitä. Jotenkin tämä ei anna luotettava kuvaa lehtimiehien ja -naisien itsesäätelyn toimimisesta. Risto Uimonen voisi selventää tätä suhdetta hieman paremmin eli miten saataisi itsesäätelijät itse toimimaan eettisemmin.
Toivoa vain sopii, että suomalaiset lukijat valveutuisivat sen verran, että eivät ostaisi hömppäjulkisuudesta itsensä elättäviä bulevardilehtiä ja julkuilla rahastavia kirjohuitaisuja. Jätetään siis Testamentit, Viinaset, Nykäset sun muut kauppojen lehtihyllyihin niin eiköhän tarjonnan tasokin nouse.
Tekstit
