Israel on Palestiinassa

Viime aikoina on kirjoitettu ja puhuttu paljon Hamas:n eli حركة المقاومة الاسلامية:n (transl. Harakat al-muqāwama al-islāmiyya eli Islamilainen vastarintaliike) 7/10 -23 alkaneesta hyökkäyksestä Israelin puolelle, sen raaakuudesta ja uhreista. Siihen näyttää - taas - liittyvän suunnaton määrä kaksinaismoralistisia ja tekopyhiä ennakkoasenteita ja propagandaa mutta puuttuu historian ja muuta tietämystä.  Ihan jo maantieteen perusteetkin ovat hukassa sillä Israelin valtio on perustettu Palestiinaan, jo raamatullisenkin nimittelyn mukaan.

Maanomistusoloja palestiinassa

Ensimmäisenä näyttää "unohtuvan" kuinka tämäKÄÄN palestiinalaisten hyökkäys ei ollut akti ilman taustaa, siis se ei ollut vain seuraus heidän muhamettilaisesta ikiaikaisesta pahuudestaan ja julmuudestaan vaan reaktio Israelin valtion pitkään ja määrätietoiseen sortovaltaan.  Yleinen tekniikkahan näyttää olevan kaksinaismoralistinen tapa kertoa palestiinalaisten toimista irrallisina ja provosoimattomina raakuuksina mutta Israelin raakuuksista vastauksina tai korkeintaan oikeutettuna kostona kun oikeasti kaikki väkivalta on aina väärin.

Sionistit aloittivat imperialistisen projektinsa n.s. "Eretz Israel"ista eli "Israelin maasta" jo 1800-luvun lopulla. He perustivat silloin Theodor Herzl:n (1860-1904) johdolla Maailman sionistijärjestön (hepr. ‏ההסתדרות הציונית העולמית‎‎) jonka tehtäväksi tuli valmistaa Palestiina valmiiksi johtajien tulla. Heillä oli visiona Suur-Israel joelta joelle ja mereltä autiomaahan eli Niililtä Eufratille ja Välimereltä Syyrian erämaahan Arabian niemimaan pohjoisosiin (muitakin määritelmiä toki on, m.m. "mereltä merelle" jossa tarkoitetaan Välimerta ja Punainenmerta). Sitä he toteuttivat hankkimalla maata Palestiinasta sekä ensin ostamalla, sitten varastamalla maakirjojen puuttumisen avulla että silkalla väkivallalla. Väkivalta yltyi sitä mukaa kun jalansijaa saivat ja voima kasvoi. Varsinaisesti se pyrskähti kun onnistuivat perustamaan Israelin valtion 1948 (vastoin YK:n vuoden 1947 suunnitelmaa) kansainliiton UK:lle myöntämän Palestiinan mandaatin alueelle. Israel on siis Palestiinassa eli alueella jossa muinoin oli m.m. muinainen Filistea y.m. 

Palestiinalaiset ovat vastustaneet sionistien aikeita miltei koko heidän projektinsa ajan. Alkuperäiset seudulla asuneet juutalaiset ja arabit tulivat keskenään toimeen melko mutkattomasti.  Olihan uskonto likipitäen ainoa heitä erottanut tekijä.  Muuten he elivät samalla tavalla samoista elinkeinoista.  Vasta sionistien väkivalta, etenkin Israelin valtion perustamisesta lähtien on saanut heidät nousemaan vastarintaan.  He ovat kuitenkin koko ajan toimineet huonommin resurssein koska vastarinta on syntynyt pakolaisleirien kurjuudessa ja köyhyydessä kun vastapuoli on voinut hyödyntää koko juutalaisten kansainvälistä etnistä ja uskonnollista verkostoa.  Palestiinalaisten koko identiteetti kansana on syntynyt vastarinnasta, sitä ennen he olivat "vain" Palestiinan alueella asuvia arabeja.

Palestiinalaisten vastarinnalla on ollut monia muotoja.  Poliittisesta toiminnasta aseelliseen. Osa siitä on ollut uskonnollista ja osa sekulaaria. Joukossa on niin uskonnottomia marksilaisia kuin fundamentalistisia islamistejakin.  Nyt aktiivinen Hamas on jälkimmäisiä.  Muita on sekulaarimpi Palestiinan vapautusjärjestö (arab. منظمة التحرير الفلسطينية‎, transl. "Munaẓẓamat at-Taḥrīr al-Filasṭīniyya") eli PLO ("Palestine Liberation Organization") joka on usean erillisen palestiinalaisjärjestön yhteenliittymä sekä sen ulkopuolella joukko sosialistisia ja kommunistisia järjestöjä.

Samaan aikaan Israelia on on tekopyhästi nimitelty muka Lähi-idän ainoaksi demokratiaksi.  Mutta eihän demokratia harjoita apartheidiä kansalaisiaan vastaan eikä myöskään miehitttämillään alueilla. Israelissahan on monen kerroksen väkeä: ylinpänä Länsi-Euroopasta ja USA:sta tulleet juutalaiset, heidän alapuolellaan Itä-Euroopasta migratoituneet sekä paikallisten jälkeläiset. Alin kasti juutalaisia on Afrikasta, lähinnä Etiopiasta tulleet tummempi-ihoiset joita muut halveksivat nimellä "falaša" eli ulkopuoliset tai muukalaiset.  Alinpana ovat Israelin kansalaisuuden saaneet palestiinalaiset, siis he jotka eivät joutuneet karkotettuina pakolaisleireille.   Kansalaisuudettomat lasketaan hädin tuskin ihmisiksi, tässä ad hoc tilanteessa ei enää senkään vertaa.

Tilanne ei olisi niin pinnalla ellei siihen liittyisi myös suurvaltapolitiikkaa. Israelin valtiolla on tukijoinaan USA ja sen länsiliittolaiset.  Toimiihan USA:ssa vahva juutalainen ja heitä tukeva verkosto erilaisia järjestöjä: merkittävimpänä "American Israel Public Affairs Committee" (AIPAC) mutta myös "Christians United for Israel" (CIFI) ja "The Conference of Presidents of Major American Jewish Organizations" j.n.e.  Heillä on valtavat taloudelliset resurssit ja paljon vaikutusvaltaa sekä USA:n poliitikkoihin että "Deep State":en.  Siten Israel on osa USA:n n.s. "geostrategisia imperatiiveja"*).  Toisaalta maailmalla vasemmisto ja osa liberaaleja tukee tai ainakin ilmoittaa tukevansa palestiinalaisia.  Se on kuitenkin enemmän poliitittista retoriikkaa kuin käytännön toimia.  Lisäksi on joukko toimijoita kuten esimerkiksi UK:n Labour:n nykyinen johto joka on avoimen Israel-myönteinen ja vastustaa Palestiinalaisten oikeuksia.  Lisäksi on maita jotka yrittävät tasapainoilla moraalisen paelstiinalaisten tukemisen ja USA:n liittolaisuuden välillä. USA:n poliittiset vastustajat, Venäjä, Kiina, Iran j.n.e. taas esittävät juhlapuheissaan tukea mutta se ei ole juurikaan konkretisoitunut tilanteeseen vaikuttaviksi resursseiksi.

Tämän hetken tilanne ei siis ole mikään yksittäinen Hamas:n provosoimaton hyökkäys vaan yksi kierros jo vuosikymmenten pahan kierrettä. Siinä palestiinalaiset pyrkivät vastustamaan Israelin hallinnon jo pitkään jatkettua raakaa politiikkaa ja sen toimeenpanoa.  Tuossa kierteessä palestiinalaisten väkivaltaiset järjestöt kuten Hamas on perustettu nimen omaan reaktiona.  Se ei toki tee niiden väkivaltaa hyväksyttäväksi mutta selittää miksi.  Koko historiallisen jatkumon ymmärtäminen on edellytys ymmärtää koko tapahtumien vyyhtiä ja myös pystyä löytämään siihen ratkaisuja.

Vuosien saatossa on yritetty monenlaisia kuvioita. Niiden joukossa on n.s. "Kahden valtion malli", ratkaisu jo jota YK edellytti vuoden 1947 suunnitelmassaan.  Mutta se kaatui Sionistien vastustukseen koska he halusivat enemmän eivätkä suvainneet uutta arabivaltiota. Eikä arabitkaan siihen suostuneet koska se vei tuolloin vielä heidän hallussaan olevia maita Israelille.  Silti kahden erillisen valtion malli lienee ainoa mahdollinen koska Israelin apartheid-hallinto tuskin piankaan alkaa tarjota palestiinaisille, edes sen kansalaisille saati ilman kansalaisuutta oleville ihmis- ja kansalaisoikeuksia.  Tällä hetkellä YK:n 193 jäsenvaltiosta 138 on tunnustanut Palestiinan valtion mutta käytännön vaikutusta tunnustuksilla ei näytä olevan koska Israelin pääasiallinen tukija USA ei sitä ole tehnyt vaikka se on vuoden 1994 Oslon sopimuksen allekirjoittaja ja sillä palestiinalaishallinto (englanniksi "State of Palestine) perustettiin.

Lienee niin, ettei kummankaan osapuolen nykyhallinnot kykene rauhaan sillä heidän asemansa on kiinni kiistan jatkumisesta.  Toivottavasti tavalliset rauhantahtoiset ihmiset molemmilla puolilla pystyvät kiertämään läntisen kaksinaismoralismin ja tekopyhyyden sekä toimimaan rauhan puolesta, heitäkin onneksi on. He tarvitsevat sekularismia ja suvaitsevaisuutta sekä etenkin ihan tavallista arkijärkeä.

-----

*) USA:n "geostrategiset imperatiivit" ovat USA:n maailmanpoliittisia keskeisiä tavotteita kuten Zbigniew Brzezinski ne kuvasi teoksessaan "The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives" (Basic Books; 1997).