Ratelien menoa hallituksessa

Viime aikoina on kovasti pohdiskeltu Petteri Orpon hallituksen luonnetta. Se on kokoelma talousliberaaleja kapitalismin pönkittäjiä ja äärioikeistolaisia rasisteja, välissään liberalismilla ratsastavia. Erityisesti on spekuloitu hallituksen arvopohjalla. Niin tekee myös m.m. Timo Laitakari, Keskisuomalainen-konserniin kuuluvan Länsi-Savon päätoimittaja kirjoituksessaan ”Hallituksen ongelmissa on kyse perusarvoista, joista ei voi tehdä kompromisseja”.  Yritin kommentoida juttua kriittisesti mutta yritelmäni ei ylittänyt STT:n moderointipalvelun vahtimaa julkaisukynnystä.  Päädyin siis laajentamaan kommenttini kokonaiseksi blogi-kirjoitukseksi.

En ole Laitakarin tavoin vakuuttunut tässä akuutissa tilanteessa olevan kyse arvoista - ellei ehkä korkeintaan siinä mielessä kuinka halpoja ne ovat kun poliittista*) peliä käydään.

Oma käsitykseni on, että Eteläranta-10:in kokoontunut EK ei ole, vielä, saanut eri osastojensa diskursseja sovitettua toisiinsa. Poliittisen hallinnon osastonsa Kokoomus osaa liki käyttäytyä kalustetuissa huoneissa mutta valitusosastonsa Perussuomalaiset räksyttävät entiseen malliin, ellei jopa kiihtyneinä uudesta jutkystään.  Toki Kokoomuksellakin on Tere Sammallahtensa, Atte Kanervansa ynnä muut äärioikeistolaiset rymistelijänsä mutta valtaosa osaa peittää tavoitteensa sisäsiisteihin puheisiin ja käytöstapoihin.  Samaan aikaan Perussuomalaiset ovat niin syvällä Veikko Vennamon ja ja Timo Soinin kehittelemässä populistisessa retoriikassa kuorrutettuna Jussi Halla-aho:n rasimilla etteivät hevillä sieltä pois pääse vaikka heitä kuinka harjattaisi.  Eipä siis ihme, että Wille Rydmankin solahti niin sutjakkaasti Kokoomuksesta Perussuomalaisiin ja jotkut Sinisen tulevaisuuden kautta toiseen suuntaan.

Samaan aikaan Svenska folkpartiet yrittää taiteilla kapitaalien nautintaoikeuksien puolustamisen ja itse itselleen rakantamansa humaanin ja suvaitsevan maineen välillä men jättekiva Ankdammens segelklubben:kin on tiputtanut naamionsa. He ovat entistä paljaanpina näyttämässä, että hakevat vain kapitaalien omistajien vanhojen nautintaoikeuksien pönkittämistä.  Rinnalla Kristillisdemokraatit jeesustelevat vanhaan malliin mutta samoilla tavoitteilla, toki välillä myös suvaitsemattomasti moralisoiden muiden haluja elää toisin kuin he.

Taktiikkanahan on ollut, että piskit räksyttää mutta Ali Qadim**) ohjastaa karavaaninsa minne sen omistajat haluavat. Nyt on yritetty ottaa räksyttäjät mukaan kamelien selkään eikä se ihan heti näytä luonnistuvan.  Karavaanin väki toki suvaitsee ja välillä rapsuttaakin mutta kuva ulospäin on rujo.

En kuitenkaan usko tämän(-kään) hallituskriisin purkautuvan uusiksi vaaleiksi tai muuksi asetelmien uudeksi hakemiseksi elleivät EK:ssa katso tavoitteidensa eli kyykyttämis- ja kurjistamispolitiikkansa vaarantuvan tällä nykyisellä koaliitiolla.  Vasta kun he sen näkevät ettei homma pelitä, he pystyttävät uuden joka jatkaa samaa politiikkaa toisella kokoonpanolla ja mahdollisesti toisella tyylillä.  Meno kuitenkin jatkuu samansuuntaisena kunnes riittävän suuri joukko ihmisistä näkee politiittisen retoriikan läpi politiikan ytimiin ja muuttaa suunnan.  Epäilen kuittenkin ettei muutos tule tapahtumaan olemassa olevien eduskuntapuolueiden kautta.  Ne ovat liian syvällä tässä nykyisessä establishmentissä.

----
*) Vierastan hieman sanan "politiikka" käyttämistä tässä kohdassa sillä sehän perimmiltään on yhteisten asioiden hoitamista mutta tässä on, taas, menty asioiden hoitamista jorpakkoon. En kuitenkaan keksinyt tähän hätään parempaa ja se vähän jurnuttaa.

**) Ali Qadim:lla, suom Ali Vanha, viittaan Tuhannen ja yhden yön tarinoiden neljänkymmenen rosvon johtajaan.

Tosikko ja humoristi samalla asialla

Ulkomaalisten valvontaa vaativien rasistiseen käytökseen suhtaudutaan kovin eri tavoin riippuen vaatimuksen esittäjästä.

Viime aikoina on esissä ollut useita erilaisia ulkomaalaisten vahtimiseen liittyviä uutisia joihin on suhtauduttu eri tiedotusvälineissä kovinkin eri tavalla. 

Sisäministeri Päivi Räsänen vaatii venäläisten viisumivapauden ehtona EU:n ulkopuolelta tuleville reaaliaikaisesta valvontaa.  Useampikin lehti on uutisoinut asiaa, esimerkiksi YLE netissä.  Mutta tiedotusvälineet eivät ole tuosta "isoveli valvoo" jutusta juurikaan kaivaneet rasistisia asenteita vaikka niitä löytyisi yllin kyllin.

Kun perussuomalaisen kansanedustajan, James Hirvisaaren avustaja Helena Eronen blokissaan ehdotti hihanauhaa ulkomaalaisille niin se onkin sitten huumoria.  Turun Sanomat ilmeisesti tunnisti jotakin palaneen käryä kun uutisoi blokikirjoituksen.  Aiemmin tuo aviisi kunnostautui maineellaan maan ainoana kuolinilmoituksia julkaisevana urheilulehtenä mutta nyt se alkaa päästä asiaan jo asiajuttujenkin kimppuun.

Mikä tekee Erosesta humoristin mutta Räsänen säilyy edelleen vakavasti otettavana sisäministerinä?  Hehän puhuvat ihan samasta kuvottavasta asiasta mutta Eronen värikkäämmin sanakääntein.

Toki PerSuleilla jollaista Eronen avustaa, on ollut yleisenä tapana selittää paljastavat lipsautukset huumoriksi.  Harvat vain nauravat.  Heidän eduskuntaryhmänsä puheenjohtajalla Pirkko Ruohonen-Lehnerillä se on jo vakiofraasi kun hän pääsee julkisuuteen.  Se on jo niin yleistä, että koko PerSulijoukkio on yksi iso vitsi. Toki Hirvisaari erotettiin määräajaksi mutta hänellä oli aikaisempiakin rasitteita ja on ilmeisesti jääräpäinen ettei Timo Soinille jäänyt muuta mahdollisuutta.

Sen sijaan kristillisdemokraattia ja fundamentalistiuskovaista Päivi Räsästä ei kukaan kai pidäkään suurena humoristina.    Hän on tiukkapipo jolle kaikki omista uskomuksista poikkeava näyttää olevan kammotus.  Hänen puheisiinsa ei ole kukaan puuttunut ihmisoikeusnäkökulmasta.  Tämä ei ole hänellä edes ensimmäinen kerta.   Ihmettelen miten kauan hän saa jatkaa vastuullisessa tehtävässään ministerinä.  Itse olisin valmis viemään häneltä lääkärinoikeudetkin koska hän ei tunnusta lääketieteellisiä tosiasioita.

Oikeasti molemmat ovat kammottavia, toinen leikkii natsileikkejä ja kiinnijäätyään esittää humoristia mutta toinen, se vakavissaan oleva, ei jää edes kiinni.

Kristillisten sensuuriyritys

Kristillisen liiton kansanedustaja Leena Rauhala ja avustajansa Säde Westerlund ovat jokin aika sitten puuttuneet Stabenfeldt-kustantamon Sweep-nuortenkirjasarjaan ajateltuun teokseen. Kirjassa on ollut tarkoitus käsitellä nuorten tyttöjen elämää. Siinä yhteydessä olisi tullut jotenkin esille niin huumeet, seksi kuin wicca-uskontokin. Rauhala ja Westerlund tekivät sekä kirjallisen kysymyksen hallitukselle että tutkintapyynnön poliisille. Kustantaja säikähti ja perui julkaisuaikeensa. Jälkikäteen Rauhala on yrittänyt selitellä tekosiaan parhainpäin vaikkakin huonolla menestyksellä sillä hallitukselle esitetty kysymys paljastaa Rauhalan sensuuriaikomukset aivan ilkialastomina: "Tällaista materiaalia sisältävää kirjaa ei tulisi lainkaan julkaista Suomessa, sillä kirjassa on Suomen lain vastaisia toimia, joita esitetään nuorille täysin normaaleina". Onneksi oikeusministeri Brax virkamiehineen tuntui olevan tässä asiassa tolkussaan eivätkä lähteneen kristillisten kelkan perään hölmöilemään.

Kyse Rauhalalla ja hänen taustavoimillaan lienee kristillisten markkinarajoitusyrityksestä. He haluavat säilyttää itsellään monopolin uskontoihin ja moraalikoodien muodostamiseen.

Kaiken kaikkaan kristillishurmahenkinen oikeisto tuntee valtansa ihmisten elämän ohjaamiseen haihtuvan maallistuvassa yhteiskunnassa. Kehityksen estämiseksi tai ainakin hidastamiseksi he aika ajoin tulevat esiin näillä omalaatuisilla hyökkäyksillä ihmisten valinnanvapautta vastaan. Mitä maallisempi ja ajatuksellisesti vapaampi yhteiskunta on, sitä ummenhtuneemmilta nämä heidän avauksensa vaikuttavat. Lopputulos lienee heidän kannaltaan jopa päinvastainen kuin he tavoittelevat.

Erityisen herkkiä kristilliset piirit tuntuvat olevan kilpailevien uskontojen suhteen. Tässä tilanteessa Rauhalan hyökkäys kohdistuu wiccalaisuuteen kun se uskalletaan hänen mielestään esittää positiivisessa sävyssä. Aikanaan he pystyivät estämään wiccalaisuuden rekisteröimisen uskontokunnaksi kun olivat saaneet uskonnon tunnusmerkistön koipioitua kristillisen uskonnonharjoittamisen rakenteista. Sitten wiccat menettivät kiinnostuksensa rekisteröitymiseen ja jatkavat uskontonsa harjoittamista eli jonkin sorttista luonnon palvontaansa välittämättä yhteiskuntaamme edelleen kahlehtivista kristillisistä normeista.

Aikanaan tuo monopoli ihmisten käyttäytymisen sääntelyyn kai johtui siitä, että alamaiset piti pitää johtavan ja omistavan eliitin kannalta nöyrinä tekemässä työt joita eliitti ei itse halunnut tai pystynyt tekemään. Siihen kuului vapaa-ajan minimoiminen ja senkin vähän hallitseminen kahlehtivalla moraalilla. Nykyaikaisessa kapitalistisessa yhteyskunnassa tuo eliitin kaipaama tehokkuus vaatii toisenlaista ohjausta ja vapaa-ajastakin on tullut markkinatavaraa. Eliitti siis on luopunut joistakin rahvasta ahdistavista moraalisäännöksistä. Kristillinen fundamentalistiydin ei ole kuitenkaan vielä havainnut kehityksen kehittymistä tälläkään alalla. Heillehän on normaalia tulla jälkijunassa yhteiskunnallisessa kehityksessä. Se näkyy niin naisen asemassa kuin suhtautumisessa erilaisiin seksuaalisiin suuntautumisiin ja nyt sitten suhtautumisessa kirjalliseen ilmaisun ja lukemisen vapauteen.

Lisää tälläistä kaikenmaailman rauhaloilta & kmpneilta niin yhteiskuntamme sekulaarinen kehitys vain kiihtyy.

Kumpujen yöstä rauhaan

Viime aikoina, ilmeisesti talvisodan muistelujen lomassa on päässyt valloilleen uusi II Maailmansodan rosvojen rehabilitointikierros. Jopa Eduskuntaa ja oikeusministeriötä myöten pohditaan miten sotaan syylliset voitaisi pestä puhtaiksi teoistaan. Asialle on laitettu myös lainlukijat Jukka Lindstedt ja Stiina Löytömäki, ilmeisesti kaivamaan juristerisia kikkailuja muuten selvän asian hämmentämiseksi.

Erityisesti kunnostautumaan ovat päässeet kristilliset, Bjarne Kallis ja Päivi Räsänen. Muitakin on porvareita toki liikkeellä. Mikähän heitä vetää sotaiselle tielle? Painaako vanhojen kypäräpappien perinne vai haluavatko he profiloitua yhteiskunnan mustimpien pohjamutien rämpijöistä kun PerSut ovat omineen rasistisen älämölön. Vai onko taustalla päästä saamaan synninpäästö tuleville sotarikollisille? Nythän meidät on jo viety Afganistanin sotaan ja sen taustakähminnöistä löytynee tämän päivän sotasyyllisiä. Tämä itse asiassa lienee NATO-kiimakkojen y.m. perimmäinen tarkoitus.

Ihan oikeasti sotasyylliset veivät meidän II Maailmansotaan Natsi-Saksan ja keisarillisen Japanin rinnalle. Syytettyjen joukko rajattiin kovin pieneksi ja syytetyt saivat tekoihin ja oikeuskäytäntöihin muualla verrattuna äärimmäisen lieviä tuomioita. Niistäkin heidät armahdettiin heti kun iljettiin. Joukosta puuttui niin Mannerheim joka solmi vastoin kaikkia lakejamme saksalaissotilaat tänne tuoneen sopimuksen ja Wallden joka havitteli Itä-Karjalan metsiä ihan itsenäistymisestä lähtien.

Vanhojen syyllisten armahtamisen ja kunnian palauttelujen sijasta meidän tulisi pikemminkin varmistaa, että jatkossa tuollainen politikointi ei olisi mahdollista ja sotaan joutuminen voitaisi ajoissa estää. Meidän tulisikin nostaa taas ajankohtaiseksi Rauhanlain säätäminen. Mirjan Wire-Tuominen/SKDL teki vuonna 1973 siitä laajalti kannatetun esityksen mutta sitä ei saatu läpi kun porvarit saivat leimattua sen Neuvostoliiton kritiikin kieltämisyritykseksi. Nyt kun NLa ei enää ole, voisi lakia yrittää uudelleen. Se olisi erityisen tarpeellinen ja ajankohtainen kun meitä vastoin ihmisten valtaenemmistön suostumusta yritetään ujuttaa askel askeleelta sotaliittokuntiin ja maailman sotiin.