EVIRAn tehtävä

Suomen elintarviketurvallisuusviraston (EVIRA) tehtävä on valvoa suomalaisen elintarviketeollisuuden ja .kaupan tuotteiden ja toiminnan turvallisuutta.  Itse he ilmaisevat sen omilla sivuillaan seuraavasti: "Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran toiminnan päämääränä on varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus, edistää eläinten terveyttä ja hyvinvointia, huolehtia kasvin- ja eläintuotannon edellytyksistä sekä kasvinterveydestä.". 


Nyt kuitenkin ilmeisesti Venäjän eläinlääkintä- ja kasvinterveyslaitos (Rosselkhoznadzor) on yllättänyt EVIRAn n.s. "housut kintuissa".  EVIRA ei ole liene hoitanut valvontavelvollisuuttaan vaan on luottanut yritysten "omavalvontaan".  Kolkuttava omatunto on saanut sitten laitoksen johtajan Jaana Husu-Kallion epätoivoisiin ja paljastaviin lausuntoihin joissa hän katsoo EVIRAn tehtäväksi pestä tarkastuksissa kiinni jääneiden laitosten maine puhtaaksi.  Oikeasti EVIRAn tehtävä kun olisi ollut valvoa.  Voiko tarkastajan ja tarkastettavan roolit mennä sekaisin?  Onko siis EVIRA ja varsinkaan sen johto tehtäviensä tasalla? Vai oliko lehtilausunnossa kyse toimittajan tahallisesta tai tahattomasta väärinkirjauksesta?  Jokatapauksessa suomalainen elintarvikevalvonta on saanut luottamuksen kilpeensä kolhun joka ei oikea ihan hetkessä.


Jopa Sirkka-Liisa Anttila on bulevardilehtien mukaan jo mieltä, että tarkastuksissa kiinni jääneiden elintarviketehtaiden pitäisi laittaa nurkkansa kuntoon (paperinen Iltalehti; 16/7 -10).


Koskahan toimittajat niin sähköisissä kuin paperisissa tiedotusvälineissä alkaisi tutkia elintarvikealan kytköksiä?  Tutkittavaa piisaisi niin valvontaviranomaisten ja tehtaiden suhteissa kuin poliitikkojen ja teollisuuden suhteissa.  Koko omavalvontasysteemi pitäisi perata juuriaan myöten.  Koko ala kun on niin kietoutunut yhteen KEPU/MTK:n sisälle.  Olisiko tässä syytä myös pöyhäistä suuria kaupan keskusliikkeitä m.l. osuuskauppa?

Rehelliset kauppiaat ja puhdas ruoka

Viime aikoina on keskusteltu paljon kauppojen tavoista myydä vanhentuneita ja pilaantumassa olevia elintarvikkeita. Milloin on marinoitu vanhaa lihaa ja milloin tehty mitäkin kepulikonstia. Ratkaisuksi on Elintarviketurvallisuusvirasto (EVIRA) ehdottanut m.m. tarkastajian raporttien julkistamista kaupan ovienpieliin liimattavilla hymy- ja ruttunaamoilla.

Kauppiaat tietenkin vastustavat avoimmuutta ja julkisuutta. Perustelut vain ontuvat. He ovat jääneet itse kiinni rysän päältä ja nyt edelleenkin vakuuttavat omavalvonnan riittävän. Miten se voisi jatkossa riittää kun se ei ole tähänkään mennessä toiminut?

En myöskään ymmärrä miksi n.s. rehelliset kauppiaat vastustavat ja valittavat. Hehän saisivat keinon profiloitua ja erottua kieroilijoista. Eivätkö he sitä halua? Eikö olisi kauppiaallekin hyötyä jos oven pielessä olisi pitkä rivi Eviran hymynaamoja todisteena pitkästä hygieniaosaamisen ja oikeintoimimisen perinteestä ja erotuksena naapurihuijarista jolla on pelkkiä ruttunaamoja.

Minua myös ihmetyttää miksi avoimmuus toimii esimerkiksi Tanskassa ja monessa muussa paikassa. Esimerkiksi tanskalaiset tarkastuskertomukset ovat julkisia. Ja nuo maat ovat juuri niitä joihin verrattuna meidän elintarviikkeemme ovat mainospuheiden mukaan puhtaita luonnontuotteita.

Jos kauppiaat haluaisivat aidosti kilpailua laadulla niin he suorastaan vaatisivat julkisten tarkastusten kaltaisia sertifikaatteja ovilleen. Mutta heidän halunsa lienee myydä samanlaista ja -laatuista ketjubulkkimoskaa valtavista varastohallien kaltaisista halleista asiakkaille joilla ei ole mitään mahdollisuuksia vertailla ja äänestää jaloillaan..

Minua myös ihmetyttää miksi kuntien elintarviketarkastajat eivät kuulemma haluaisi julkistaa tarkastustuloksiaan. Eikö tarkastustoiminta nyt ole avoimuuden kestävää? Onko esimerkiksi kytköksiä keskusliikkeisiin niin, että tarkastukset eivät olekaan kattavia?

Lueskelin tuossa myös EU:n elintarvikeiden turvallisuuden valkoista kirjaa. Siinä puhutaan "kuluttajien terveyden suojeluun ja elintarvikekaupan rehtien käytänteiden edistämisestä". Se viittaa myös YK:n laajempaan Codex Alimentarius -säännöstöön. Siellä vaaditaan tarkkaa koko tuotantoketjun valvontaa ja sen valvonnan avoimmuutta kuluttajille korostetaan. FAO ja WHO perustivat Alimentarius-komitean jo 1963 mutta kovin vähälle julkiselle huomiolle se on Suomessa jäänyt. Esimerkiksi Eviran sivuilla se on mainittu vain FAO:n linkin selitteessä kansainvälisten linkkien listassa. Olisikohan paikallaan lähteä vaatimaan tehokasta valvontaa ja sen avoimmuutta ihan kansainvälisten vaatimusten kautta eikä vain selitellä miten puhdasta ruokaa meillä mukamas on.

Ihan oikeasti jokaisella elintarvikeliikkeellä tulisi olla julksesti esillä viimeisin tarkastusraportti ja sillä voimassaoloaika. tarkastusten ketjun tulisi myös olla aukoton. Tilanteen voisi sitten myös visualisoida noilla Eviran ehdottamilla tarroilla. Tärkeää on kuitenkin, että tarkastukset ovat säännöllisiä, kattavia ja niiden tulokset julkisia.