Puheloisen puheet

Kenraali Puheloinen on pitänyt puheen maanpuolustuskurssin avajaisissa.  Puheloinen asetti puheessaan ihmiset perusteettomasti eriarvoiseen asemaan sota-oppien opettelemisen perusteella. 

Puolustusvoimien komentaja, neljän kissan kenraali Ari Puheloinen on osoittanut uusimman, 203. maanpuolustuskurssin avajaisissa pitämässään puheessa kuinka hän asettelee ihmisten arvon.  Hänen mielestään armeijassa opetetut taidot tekevät ihmisestä sillä tavalla arvokkaamman, että hänet tulee palkita verohelpotuksilla.  

Puheloinen on huolissaan armeijasta vapautuvien asemasta.  Hän kehuu armeijan koulutusta ja työnantajien suhtautumista siihen.  Hän esittelee ikäänkuin tutkimustuloksia kuinka parempia armeijan käyneet ovat.  Hänellä ei taida kuitenkaan olla vertailuarvoja siitä miten esimerkiksi siviilipalvelu kasvattaa ihmisiä tai vaikka vain työelämä samassa iässä.  Hän vain olettaa, että hänen johtamansa laitos tekee ihmisistä parempia kuin heistä mukamas muuten tulisi.  Ajattelutapa on äärimmäisen arrogantti eikä perustu mihinkään muuhun kuin militantteihin mielikuviin pyssyjen autuudesta.

Puheloinen esitteli myös puheessaan työnantajien suhtautumista armeijan käymiseen.  Siitäkään hänen esittämänsä numerot eivät osoita armeijan käymisen jalostavaa vaikutusta vaan työnantajien militantteja asenteita.

Ihan oman elämänkokemukseni eli armeijan varusmiehille tarjoaman johtamiskoulutuksen pitkän kaavan läpi käyneenä ja sen jälkeen työelämässä sekä johdettavana että hieman pikkupomon asemassa olleena voin sanoa, että armeijan johtamiskoulutus olisi pikemminkin poisopittava ennen työelämään menoa kuin sitä siellä hyödyntää.  On käsittämätöntä ja suorastaan vaarallista siitä vielä palkita.  Olisikohan työelämämme pahoinvointi ja ihmisten halu mahdollisimman pian eläkkeelle juuri tuon RUK-johtamisen, management by perkeleen, syytä? Kun ihmisten työuria halutaan jatkaa, olisiko nimen omaan aloitettava armeijan perua olevan johtamiskulttuurin muuttamisesta?

Kaikkein pahinta Puheloisen puheessa oli tuo hänen tapansa asettaa oman organisaationsa läpi käyneet ihmiset parempaan asemaan kuin muut.  Hän siis ylimielisesti eriarvoistaa ihmisiä.  Kehityssuunta yhteiskunnassamme pitäisi olla ihan päinvastainen.

Köyhät rikolliset poliisin kynsissä

Poliisi haluaa sosiaalituet pois rikollisilta.  He eivät kuitenkaan ole ajatelleet asiaa loppuun saakka.  Ehdotus aiheuttaisi pikemminkin rikollisuuden lisääntymistä ja olisi eriarvoista.

YLEn verkkouutiset tietävät kertoa rikollisilta haluttavan sosiaalituet pois.  Asia henkilöidään YLEn jutussa poliisijohtaja Robin Lardot:iin mutta muuten ei tarkemmin kerrota kuka ajatuksen takana.

Ensi kuulemalta ajatus saattaa kuulostaa oikeudenmukaiselta kuten Lardot YLEn jutun mukaan toteaa: "Poliisin kannalta se on erikoinen tilanne, että tehdään päätyökseen rikoksia ja samaan aikaan nautitaan erilaisia korvauksia, vaikka työttömyyskorvauksia taikka jotain vastaavaa."  Tarkempaa tarkastelua ehdotus ei kuitenkaan kestä.

Yhteiskunnan ja sen lainkuuliaisten jäsenten kannalta olisi toivottavaa, että rikollinen mahdollisimman nopeasti pystyisi elämään nuhteetonta elämää.   Jos häntä kuitenkin osana tuomiota rangaistaan myös toimeentulon menetyksellä niin mitkä edellytykset hänellä on kuntoutua ja päästä tavalliseen elämään kiinni vaikka haluaisikin? Epäilemättä varsin huonot ja seurauksena on todennäköisesti rikoskierteen jatkaminen ihan leivässä pysymisen takia.  Poliisijohtajan ehdotuksella siis eristettäisi rikollisten luokka entistä enemmän ja sieltä poispääseminen tehtäisi käytännössä mahdottomaksi.  Sitäkö poliisi haluaa?

Toisaalta jos nykyisen rikoslain mukaisen tuomion lisäksi tuomitaan menettämään oikeudet sosiaalietuuksiin joihin muuten olisi oikeutettu niin onko se kaksinkertaista rankaisemista?  Miten huolehditaan, että parempiosaisten rangaistukset ovat yhtä ankaria?  Pitäisikö hyvätuloiseltakin rikolliselta ottaa hänen elinkeinonsa ja suistaa samalla tavalla yhteiskunnan ulkopuolelle?  Edes yhteiskunnan tulonsiirrot, elinkeino-, maatalous- ynnä muut tuet?  Vai onko poliisijohtaja tässä vain köyhien rikollisten kimpussa.

Olisi toivottavaa, että poliisinkin korkeat edustajat ajattelisivat ehdotustensa seurauksia hieman omaa napaansa pidemmälle.  Tämä ehdotus näyttäisi siis tuovan poliisille pikemminkin lisää työtä ja entistä enemmän yhteiskuntamme ulkopuolelle suljettuja, varmaan epätoivoisiakin, asiakkaita.  Sitäkö poliisi haluaa vaikka sen tehtävä pitäisikin olla myös rikollisuuden ehkäisy rajallisilla resursseilla?

---
Lisäys 30/7 -12:
 Poliisijohtaja Lardot on korjaillut sanomisiaan YLE:lle tänään tiistaina.  Kyse olikin vain vain järjestäytyneen rikollisuuden seurannasta yhteistoiminnassa eri viranomaisten kesken.   Tämä täydennys on ihan erisuuntainen kuin aiempi juttu.  Onkohan Lardot saanut n.s. rakentavaa palautetta aikaisemmasta ja pistetty selittämään asiaa sen verran parhainpäin kun pystyy?  Olisi toivonut, että zurnalisti olisi pitänyt poliisijohtajaa hieman tiukemmalla kun kerran vallan vahtikoira on.

Leivoksia Wahlroosille

Pankkiiri ja vakuutusyhtiön johtaja Björn Wahlroos on avautunut Helsingin Sanomissa.  Päälimmäisiksi asioiksi jälkeisessä keskustelussa on nostettu kaksi asiaa:  suhtautumiset väistyvään presidenttiin, Tarja Haloseen ja syrjäytymiseen.


Presidentin osalta Wahroosilla on ilmeisiä vaikeuksia ymmärtää, että presidentti valitaan presidentin vaaleilla ja se on eri asia kuin eduskunta ja sen vaalit.  Käsittämätätöntä kauppatieteiden tohtorin koulutuksen saaneelle ja niinkin paljon itseään lukemalla sivistäneelle ihmisille.  Wahlroosilta on jäänyt huomaamatta tai hän tieten tahtoen jättää välittämättä, että Halonen on valittu demokraattisesti presidentiksi ja äänestäjien enemmistö on sallinut hänelle erilaiset mielipiteet kuin valitsemalleen eduskunnalle, kaksi kertaa.


Presidentin puheista Wahlroos tarttuu erityisesti viimeisimmän uudenvuodenpuheen syrjäytymiskohtaan.  Siinä Halonen otti esille korrelaation terveyserojen kasvun ja tuloerojen kasvun välillä.  Hän esitti sen esimerkkinä kuinka "Taloudellinen eriarvoisuus hivuttaa vaikutuksensa elämän kaikille alueille". Tämä oli liikaa miljonääri Wahlroosille joka nimen omaan ajaa tuloerojen kasvua ja esittää sitä yhteiskuntaan hyvää tuovana voimana.


Wahlroosilla on jo 1960-luvulta lähtien ollut tapana olla n.s. besser-wisser ja mielipidepäällepäsmäri.  Jo silloin kun hän oli radikaalivasemmistolainen, n.s. SKP:n vähemmistöläinen, hän on tiennyt muita paremmin miten muiden tulee ajatella.  Sama ainainen oikeassa olemisen asenne on jatkunut myös kääntymyksen jälkeen ja taloudellisen aseman vahvistuminen on vain lisännyt arroganttiutta.  Mutta onhan aina tiedetty, että käännynnäiset ovat paavillisempia kuin paavi itse ja kun käännynnnäisellä on ollut jo ennen kääntymistään iso ego niin mihin mittoihin se kääntämällä onkaan kasvanut.


Wahlroos on sikäli oikeassa, että korrelaatio ei sinällään tarkoita syy-seuraus -yhteyttä. Hän esittää selitykseksi, ilman todisteita, että tietyt ihmiset eivät vain hoida terveyttään. Selitys haiskahtaa Ranskan kuningatar Marie-Antoinetten (Maria Antonia Josepha Johanna von Habsburg-Lothringen, 1755 – 1793) suuhun laitetulta "jos heillä ei ole leipää, syökööt leivoksia" -lausahdukselta*). Wahlroos nimittäin "unohtaa", että kyse on myös kyvystä eikä vain halusta. Lisäksi olisi hyvä huomata, että kyvyt ja käsitykset kyvyistä ohjaavat myös haluja.


Oikeasti pitäisi lähteä etsimään syy-seuraus -suhteen suuntaa: Onko huono terveys syy huono-osaisuuteen, s.o. sairauden vuoksi ei pysty huolehtimaan elintasostaan. Vai onko huono terveys huonon elintason syytä, s.o. köyhyyden takia ei ole mahdollisuuksia keinoihin pitää yllä terveyttään. Jos tässä tutkimisessa sitten paljastuu niin epätodennäköinen, että syy-yhteyttä ei ole kumpaankaan suuntaan, sitten on lähdettävä etsimään muita syitä.

Oma käsitykseni tuosta suhteesta perustuu yleiseen elämänkokemukseen.  Sen mukaan yhteys on molempiin suuntiin.  Ihminen joka elää sellaisessa sosiaalisessa asemassa, että huoli jokapäiväisestä toimeentulosta ja katosta pään päällä on päälimmäisenä, ei jaksa olla kiinnostunut asioista jotka eivät tuo ruokaa pöytään nyt.  Jokapäiväiset arjen huolet vievät mahdollisuuden ajatella pitemmällä tähtäyksellä terveyden hoitamista.  Ja kun terveys alkaa pettää, alkaa pettää myös kyky edistää omaa elämisentasoaan.  Kun tähän kierteeseen painetaan ihmisiä kiristämällä työsuhteiden ehtoja, polkemalla palkkoja ja ahneen hinnoittelun avulla hinaamalla terveelliset tuotteet tavoittamattomiin niin on puhuttava syrjäytymisen asemesta syrjäyttämisestä.  Ja tässä syrjäyttämisessä Björn Wahlroos on itse aktiivinen toimija omilla busineksillaan.  Hän siis välttelee ja peittelee omaa vastuutaan noilla puheillaan. 

---

*) Oik. repliikki on Jean-Jasques Rousseaun (1712 - 1778) teoksesta Tunnustuksia.