Mikkelin kaupunki on luomassa kulttuuriperinnön vaalimisohjelmaa. Luonnoksessa on paljon hyvää mutta korjattavaakin. Erityisesti kaipaisi kulttuuriperinnön elävä ja toimivana pitämistä.
Olen
lueskellut Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelman luonnosta (4/3
-13). Toivoisin sen aiheuttavan myös keskustelua kun en malta olla
sitä itsekin hieman kommentoimatta. Sen teemat vaikuttavat ihan
hyviltä lähestymistavoilta. Samaten sen toimenpideaihioissa on
paljon hyvää.
Sen
sijaan en pidä hyvänä II Maailmansodan nostamista esiin
kulttuuriperintönä. Ensinnäkin sota on kaikkinensa
kulttuuriperinnön hävittämistä. Ja toisaalta II Maailmansotaan
liittynyt päämajan sijainti Mikkelissä ja ympäristössä on
historiallisessa jatkumossa irrallinen ja hyvin lyhytaikainen,
irrallinen ilmiö. Sen palvonta on lähinnä poliittista ja ideologista.
Ohjelmassa
jäävät vähälle huomiolle Mikkelin eräät erityispiirteet jotka
ovat jopa ainutlaatuisia koko maan mitassa. Sellaisia ovat
esimerkiksi Nuoriso-opiston Paukkulassa antama koulutus, vanha orkesteri, Työväennäyttämöpäivät ja musiikki- sekä balettijuhlat. Ne olisi hyvä
sisällyttää osaksi elävää ja kehittyvää kulttuuriperintöä.
Toimenpide-ehdokkaissa
on on monta hyvää asiaa. On ehkä lapsus, että kaupungin perustaja
on tyystin unohdettu. Tapanahan kaupungeissa on yleensä jollakin
tavalla muistaa perustamispäätöksen tekijää.
Kaikkien
erillisten tekojen lisäksi parhainta kulttuuriperinnön vaalimista
on toimiva ja kehittyvä yhteisö. Siis kaikki toimet jotka pitävät
kaupungin elinvoimaisena eli kulttuurilaitokset ja perintökohteet
elävinä ja toimivina.
Tekstit
