Tehtyä älyä, ajattelevia koneita ja ällin matkimista?

 Viime aikoina on ollut paljon puhetta ja tohinaa tekoälyksi kutsutusta tekniikan kehittämisen ihmeestä, "artificial intelligence" eli AI kuten anglosaksit sitä nimittävät. Kannattaa heti huomata että nimittävät k.o. älynmuotoa "keinotekoiseksi" eikä vain tehdyksi. Filosofit määrittelevät sen mikroprosessoritekniikkaan perustuviksi järjestelmiksi, jotka pystyvät jonkinlaiseen älykkäänä pidettävään toimintaan. Siitä, mitä voidaan pitää älykkäänä toimintana, on erilaisia mielipiteitä.  Ns. Turingin kokeen mukaan kone on älykäs ainakin, jos sen kanssa keskusteleva ihminen ei erota onko kyseessä kone vai ihminen.  Tiettävästi yksikään järjestelmä ei ole vielä todistettavasti ja kritiikittömästi testiä läpäissyt.  Silti me yleisesti puhumme tekoälystä kuin se olisi jo totta.  Käyn tässä kirjoituksessä läpi joitakin minua eniten kiusaavia epätarkkuuksia tekoälyksi kutsutussa ilmiössä.

Ensimmäiseksi minua häiritsee että tekoälystä puhutaan yksikössä.  Toki käsitteellisestä ilmiöstä voisikin niin tehdä mutta kun lukuisista eri järjestelmistä käytetään yksikköä niinkuin ne yhdessä muodostaisivat ylivertaisen ja kaikentietävän yhden älyn.  Esimerkiksi kun kysytään Grok:lta *) tai ChatGPT:ltä **) tai  Deep Seek:ltä ***), sanotaan kysyttävän tekoälyltä kuin yksi järjestämä kattaisi kaikki tekemällä tehdyt ihmisjärkeä matkivat systeemit.  Järjestelmät ovat kuitenkin erillisiä, erillisten yksityisten yhtiöiden tekemiä tuotteita jotka toteuttavat rahoittajiensa tavotteita, kukin omanaan ja hieman eritavoin sillä ansaintalogiikat vaihtelevat.

Toinen häiritsevä piirre on löysä suhtautuminen siihen mitä äly on.  Sehän on yleisesti  olion kykyä oppia, ymmärtää ja tehdä päätelmiä järkeen perustuen sekä taitoa muuttaa ympäristöään edellisiin perustaen että kykyä ajatella konkreettisen lisäksi myös aineettomia eli abstrakteja kohteita (lähteinä Cambridge:n ja Oxford:n sanakirjat sekä Tieteentermipankki).

Tekoälyksi sanotut järjestelmät on lähinnä kehittyneitä hakukoneita jotka keräävät tietomassaa ja tekevät siihen "datamining:ksi" kutsuttuja hakuja kehittyneillä hakualgoritmeillä sekä muotoilevat vastauksensa keskustelua matkivilla ns "chatbot:eilla" eli "keskusteluroboteilla".  Algoritmit eivät kuitenkaan ole järjestelmän itse luomia ja edelleenkehittämiä eli siis järjestelmä ei itse opi vaan sovelluskehittäjät ja määrittelijät miettivät ja kirjoittavat niitä.  Toki kehittyneimmissä tuotteissa tilastollisin keinoin painotetaan joitakin tietoja ja algoritmeja mutta kyberneettis-kognitiivinen kyky luoda uutta älyä ja "älyä" puuttuu.  Kyse on siis edelleenkin tietojen käsittelystä vaikka toki kehittynein menetelmin ja laajaan tietopohjaa käsitellen sekä manipuloiden sen tuloksia tarjoillen.  Viimemainitty ei ole silti tekoälykauppiaiden luoma vaan paljon vanhempi harhakuva eli visio.

Kolmanneksi tekoälyn antamiin tuloksiin monet suhtautuu ja niitä tarjoilee kuten ennen olisi tapana ottaa vastaan ja julistaa n.s. "jumalan sanaa" (siis oman äläkä pidä muita jumalia sillä hän, kiivas ja kiukkuinen,ei jätä muista syntiä rankaisematta) eli lopullisena ja ylimaallisena totuutena (josta poikkeamisen SOME:n tuomioistuin tuomitsee peikottamalla kelvottomaksi).  Silti älyn yksi keskeinen ominaispiirre on kyky erehtyä. Ihmistenkin äly voi harhautua ja viedä opin ojaan.  Niin siis tekee myös koneellinen äly jos se oikeaa älyä on ja sellaisena siihen pitää myös suhtautua, viallisena ja erehtyväisenä.

Toisaalta mieleeni pirskahtaa myös englantilaisen Samuel Butler:n (1835-1902) kirjoitus ”Darwin among the Machines.". Siinä Butler esittää kehityksen jatkumon kivikunta → kasvikunta → eläinkunta → konekunta.  Perustelu näyttäytyy kovinkin näppärältä ja pätevältä:  Ensin maapallo oli kivipallo jonka valloittivat kasvit ja sen jälkeen eläimet huippunaan Ihminen joka kehittää itselleen koneita joille hän itse jää alisteiseksi hoitajaksi.  Eikä Butlerilla ollut edes hajua roboteista, tietokoneista, n.s. tekoälystä (AI) saati koneiden kyberneettisestä autonomisuudesta vaan hänen aikanaan ihmisten huolella vaalimat höyrykoneet edustivat tekniikan huippua.  Silti hän, ilmeisesti pieni pilke silmäkulmassaan jo ehdotti koneiden liitottojen tulevan korvaamaan m.m. ihmisten avioliitot.

Meillä ja teknologialla on vielä pitkä matka tekemällä tehtyyn älyyn eli keinotekoiseen älyyn joka harjoittaisi omaa älyllistä toimintaa, myös omaksi edukseen.  Meillä on siis ainakin vielä vain olemassa olevan - eritavoin, myös koneellisesti kerätyn - tiedon käsittelyjärjestelmiä jotka muokkaavat ja valitsevat tietoa ihmisen luomin algoritmein ihmisen luomissa tietovarastoissa ihmisen käyttöön.  Ehkä lie hyväkin että pysyttelemme sellaisessa ettemme luo itsellemme tieteiselokuvien dystopioita ajattelevine "leivänpaahtimineen" *****) ja kehitämme vain entistä paremmiksi elävien olioiden käyttöön ja valvontaan tarkoitettua tietojenkäsittelyteknologiaa.

---

*) Grok-chatbot on Elon Musk:n perustaman ja johtaman xAI Corp.:n toteuttama n.s. tekoälyjärjestämä ja sen keskustelurobotti-käyttöliittymä.

**) ChatGPT on Sam Altman:n et al perustama OpenAI inc.:n toteuttama n.s. tekoälyjärjestämä ja sen keskustelurobotti-käyttöliittymä.

***) DeepSeek on Hangzhou DeepSeek Artificial Intelligence Basic Technology Research Co., Ltd.:n (DeepSeek) toteuttama n.s. tekoälyjärjestämä ja sen keskustelurobotti-käyttöliittymä.

****) Samuel Butler : ”Darwin among the Machines.”; The Press; 1863; Uusi Seelanti. Julkaistu käännettynä myös filosofisen Niin&näin-lehden numerossa 3/2019.

*****) "Ajattelevat Leivänpaahtimet" on viittaus Battlestar Galactica nimisiin NBCUniversal:n omistaman SciFi-TV-sarjoihin, elokuviin y.m. kaupallisiin viihdeteollisuustuotteisiin ("Mediafranchising") alkuperäisen Taisteluplaneetta Galactica:n ympärillä joissa Cylon:eiksi kutsuttuja kyberneettisen konerodun edustajia nimitettiin halventavissa repliikeissä leivänpaahtimiksi. Ne ovat yksi ilmentymä meille "pahiksiksi" luoduista ajattelevista koneista.

Uskontojen synty ja merkitys

Minua on pitkään pohdituttanut käsitykset uskontojen, noin yleisesti, synty ja merkitys ihmiskunnan kehitykseen.  Yritän tähän avata käsitystäni hieman jäsennellympänä kokonaisuutena.  Pohjana tähän kirjoitukseen minulla kirjoituspöydän laatikosta löytämäni muutaman vuoden takainen käsin kirjoitettu esiversio.

Lähtökohta

Esi-ihmiset elivät laumoina joissa johtajuus syntyi kuten laumaeläimillä yleensäkin.  Lauman vahvin uros johti kunnes joku nuorempi haastoi hänet tai sen menestyksellä.  Silloin ei tarvittu henkisiä kykyjä vaikka niistä saattoi olla hyötyäkin juonikkuutena taistelun tuoksinassa.

Kehitys

Ihmisten elämä kuitenkin monimutkaistui ajattelun ja kommunikaation kehittyessä.  Henkisiä kykyjä tarvittiin muuhunkin kuin vain taistelussa aavistamaan vastustajan yritykset ja keksimään itse parempia. Opittiin vähitellen siirtämään tietoa ja kokemuksia yksilöltä toiselle muutenkin kuin vain matkimalla toisen käytöstä: toinen pystyi opettamaan toista puhumalla ja selittämällä.

Tässä vaiheessa ei enää pelkkä voima ollutkaan ratkaisevaa johtajuutta ratkaistaessa.  Myös metsästyksen johtamistaidoilla oli merkitystä.  Samoin kyvyllä selittää ja ennustaa ympäröivän maailman ilmiöitä: ukkosta, sadetta, auringon ja kuun liikkeitä j.n.e.  Yhteiskunnan johtamisessa käytetty väkivalta siis muutti muotoaan tai oikeammin monipuolistui pelkästä fyysisestä myös henkiseen väkivaltaan.  Uusi "tietojohtaminen" haastoi "voimajohtamisen". 

Tuolloinen ihmisten maailmankuva oli animistinen.  Ympäristöään tarkkailevat ihmiset kuvittelivat kaikella heitä ympäröivillä, puilla ja kivilläkin, olevan jonkinlainen henki tai sielu tai tietoisuus mutta etenkin tahto,  kuten heillä itselläänkin.  Tämä liitettiin myös alusta lähtien vainajiin.  Tuo lienee jonkinlainen alitajuinen "cogito, ergo sum" ajatuksen alkeellinen siemen.  Ihminen ei vain tuolloin osannut nähdä omaa asemaansa erityisenä ja soi tajunnan myös muille.

Yksilöt jotka halusivat valtaa yli toisten, käyttivät animistista lähestymistapaa hyväkseen ja pyrkivät esittämään pystyvänsä ottamaan yhteyttä noihin sieluihin ja vaikuttamaan niihin.  He myös vahvistivat omaa sanomaansa kertomalla, että viesti, käsky tai kielto ei ole heidän itsensä keksimä vaan tuollaisen hengen antama.  Erittäinkin tehokasta lienee ollut puhua ukkosen nimissä.  Kun uskomusmaailma näin kehittyi yhä monimutkaisemmaksi, samalla kehittyi myös tämä hyväksikäyttö. 

Vaikutus on ollut myös toisensuuntaista.  Tarkoituksella on kehitetty uusia henkiä ja niille hierarkioita jotta tietäjillä näyttäisi olevan entistä enemmän muilta salattua tietoja ja kykyjä.  Vanhat temputhan kärsivät ajanmyötä inflaatiosta ja tarvitaan uutta ja näyttävämpää. vain heillä oli tietoa miten henkien, usein heidän itsensä luomien, kanssa tuli elää.  Vain heillä oli taito ja myös lupa kommunikoida niiden kanssa.  Muita uhkailtiin ja rangaistiin pyrittäessä estämään edes yrittämästä tietäjien konsteja.  Pelkkä voimaan perustunut johtaminen ei enää toiminut kun tietäjä näytti saavan tietoa tuonpuoleisesta, sekä ylisestä että alisesta maailmasta.  Hän näytti keskustelevan sujuvasti niin ukkosen hengen kuin vainajienkin henkien kanssa.  

Tietäjät pystyivät yhdistämään ihan oikeaa, konkreetistakin tietoa uskomusrakennelmiinsa.  He käyttivät sujuvasti tietoja vuoden- ja vuorokaudenaikojen vaihteluista, luonnon kiertokulusta ja -ilmiöistä apunaan rakentaessaan sääntömaailmaa valtansa tueksi.  Tässä he myös hyödynsivät sukupolvilta toisille perittyjä tietoaineistoja ja omia havaintojaan.  Tietäjät siis toisaalta loivat yhteisölleen hyödyllistä tietoa ja toimintaohjeita mutta omaa valtaansa pönkittääkseen he mystifoivat tietonsa ja etenkin sen lähteet.  Dostojevski kirjoitti Karamazovin veljeksissä Ivan Fjodorovitsin suuhun monologin jossa hän kertoo pakosta keksiä jumala ellei sellaista ole.  Perusteluksi hän esitti, että yhteiskunnan säännöt eivät tehoa ellei niillä ole ylimaallista lähdettä.

Suhde "voimajohtamiseen" oli kaksinainen.  Voimajohtamista voi katsoa edustaneen erilaiset kuninkaiden ja maallisten ylimysten valta.  Toisaalta kilpailtiin mutta toisaalta nähtiin yhteiset edut.  Se johti vähitellen kahden valtakeskuksen syntymiseen: kirkko ja uskonto toisaalla sekä kuningas ja armeija toisaalla.  Välillä ne ovat eläneet eri asteisissa symbiooseissa, välillä ne ovat olleet yksi ja sama ja välillä taas on otettu mittaa toisistaan.  Pitkällä tähtäyksellä ne ovat kuitenkin yhteiset etunsa ja ovat päätyneet yhteistyöhön ja työnjakoon.  Vallan työnjaossa uskontojen ja niitä ympäröivien kirkko-organisaatioiden vastuulle on tullut henkisellä väkivallalla ihmisten kurissapito.  Valtiovallalle taas on tullut fyysisellä väkivallalla hallitseminen.  

Eri uskonnoista

Eri uskonnon ovat oman aikakautensa ja kulttuurinsa tuotoksia.  Kaikki ne kuitenkin ovat omaksuneet piirteitä edeltäjistään ja ympäröivien muiden kulttuurien uskomusrakennelmista. Esimerkiksi kristinuskossa on paljon piirteitä aikaisemmista juutalaisuudesta ja siinä zarathustralaisuudesta.  Toisaalta taas niitä on tietoisesti kehitetty erottautumisen välineeksi.  Tässä suhteessa mainio esimerkki on juutalaisuus joka aikoinaan kehitettiin jotta yksi kansanryhmä olisi erottunut muista nykyisen Irakin alueella.  Siihen kuitenkin liitettiin yleisiä uskomuksia ja tarinoita muilta, aiemmilta uskonnoilta. Mutta jumalhenkien ominaisuuksia ja riittejä kehitettiin niin, että sekaantumisen vaaraa ei olisi syntynyt. Ja mahdollisesta sekaantumisesta rangaistiin ankarasti.  Nämä harhaoppisten kohtalot ovatkin useiden uskontojen tarinoiden keskeisintä ja opettavaisimmaksi tarkoitettua ydintä.  Ja juutalaisuuden pohjalta kehitettyyn kristillisyyteenkin roomalaiset lisäsivät kristinuskoon ominaisuuksia erottelukyvyn lisäämiseksi.  He tosin lisäsivät siihen myös ominaisuuksia jotka tekivät tuotteesta vetovoimaisemman uskontomarkkinoilla. 

Yleisesti voi todeta, että uskontojen erot ovat pienempiä kuin niiden väliset yhteiset perusasiat, kova ydin.  Uskonnot eroavat pantheonin väkiluvussa, riittien monimuotoisuudessa, legendojen henkilögallerioissa ja symboliikan käytössä eli ulkoisessa olemuksessa.  Mutta sama tietämisen ja vallan mystifiointi vain niihin vihityille on kaikkien kovaa ydintä.

Nykytilanne

Uskomussmaailman rakenteet ovat eriytyneet alkuperäisestä jokapäiväisten taitojen osaamisesta ja maailmanselityksestä abstraktiksi henkimaailmaksi.  Toisaalta tähän on johtanut sekulaarin luonnontieteiden kehitys  ja toisaalta uskomusmaailman kehittyminen yhä pidemmälle.  Mitä enemmän ihmiset näkevät uskomusten taakse, sitä monimutkaisemmiksi tai mystisemmiksi henget on mystifioitava.  Yhä maallistuvassa yhteiskunnassa ei konkreettiset uskonnolliset tarinat kelpaakaan koska ne ovat vastoin tiedettyjä luonnontieteellisiä faktoja.  Jänikset ei märehdi, käärmeet syö maan tomua eikä aurinko kierrä liitteää maata taivaan kantta pitkin.  Sen asemesta ihmisille kehitetään kaupallisin keinoin tarvetta mystiikkaan jolloin abstraktit opit riitteineen menevät kaupaksi.

Merkittävänä erona menneeseen, nykyaikana ei enää kaikkialla käytetä fyysistä väkivaltaa yhden ja valtaapitävien kannalta oikean uskonnon ylläpitämiseksi.  Sen sijaan tilalle on tullut uskontojen "myyminen" kun on huomattu, että erot uskontojen välillä ovat niin pienet.  Vain vallan haastaviin uskontoihin suhtaudutaan vihamielisesti.  Sellaisia ovat lähinnä kilpailevien valtakeskuksen henkiset hallintavälineet.  

Oma piirteensä maallistuneessa yhteiskunnassa on myös, että uskontojen johrtavat tahot joutuvat myös "markkinoimaan" itsensä ja uskontonsa myös valtaapitäville kun markkinoilla on myös muita hankiseen vallankäyttöön sopivia välineitä kuten kilpailevat uskonnot, viihde mukaan lukien kaupallistettu huippu-urheilu ja kaupallisesti hallittu tiedonvälitys sekä muu elämysteollisuus.

Tulevaisuuden arvauksia

Tulevaisuutta on tunnetusti vaikea ennustaa mutta arvata voinee ehkä kaksi linjaa: jatkuva sekularisoituminen ja tuotteistettu uusmystiikka.  Luonnontieteet kehittynevät tulevaisuudessakin ja tietämys niiden saavutuksista levinnee yhä laajemmalle.  Niin ainakin toivon.  Se syö uskontojen markkinaa sillä niiden maailmanselityssadut näyttävät jatkuvasti ontommilta ja ontommilta entistä paremman ja demokraattisemman tiedon valossa.

Toisaalta meille markkinoidaan henkistymistä ja oman sisimmän tutkiskelua jonkinlaisina mystisinä tripeinä.  Niillä markkinoilla ei paljon faktat paina ja henkinen mössö käy kaupaksi.  Markkinatoimijoiden määrä myös kasvanee.  Mukaan tulee kaikenlaisia uusia tuotteita ja myös vanhojen kasvoja ehostetaan.  Vanhat ketjutkin pysyttelevät mukana kisassa tuomalla uusia lisäpiirteitä  ja hämärtämällä vanhoja, jo hassuilta nykytietämyksen valossa näyttäviä.  Tämä omalta osaltaan myös pirstoo markkinoita koska fundamentalistit erottuvat joustavampien markkinaketterien joukosta.  Nykyisin ev.lut.ketjun uskontokaupasta saa niin patriarkaalista homofobiaa kuin letkeää kaikkipääseetaivaaseen kevytlevitettä.  Jatkossa kaikki keskittynevät enemmän ydinliiketoimintaansa ja -osaamiseensa  eli jonpikumpi linja ulkoistaa toisen.

Nykyinen pikku hiljaa tapahtuva maallistuminen siis jatkunee ainakin toistaiseksi.  Papit ja piispat saanevat jatkossakin pitää leipäpuunsa mutta pikku hiljaa kapenevilla ja monimuotoistuvilla markkinoilla. Ihmisten uskonnollinen käytöskin muuttunee.  Jatkossa yhä enemmän haetaan elämyksiä sen sijaan, että haettaisi maailmanselityksiä tai eettisiä saati käytännöllisiä  toimintaohjeita.