Sekoilu jatkuu

Vasta kun työnantajat, Nokia etunenässä, saivat urkintalakinsa eli Lex Nokian, alkaa heidän vähäisenkin valvontansa murentaminen.  Eikä laki ole edes vielä voimassa.  Minua ihmetyttää tässä viimeisimmässä kohussa kaikkein eniten kaksi asiaa. Ensinnäkin miten on mahdollista, että Liikenne- ja viestintäministeriö on niin täysin EK:n talutushihnassa? En ole paljon laskenutkaan ministeri Lindenin varaan mutta voisi olettaa ministeriön virkamiehistön edes alkeellisella tavalla yrittävän vahtia miten asioita hoidetaan.  Tässä suhteessa pitäisi ilmeisesti eduskunnan valvontamahdollisuuksia lisästä.  Jos liikennevaliokunnalla olisi kunnollinen asema suhteessa ministeriöön niin ainakin voisi kuvitella, että asiat olisivat julkisia ja sitä kautta kohdistuisi painetta ministeriin ja virkamiehiin.

Toiseksi minua hämmästyttää EK:n arroganssi.  He ajoivat kiivaasti jäsenyrityksilleen valvontaoikeuksia mutta nyt he katsovat olevansa niin kaiken yläpuolella, ettei heitä saa valvoa.  He jopa perustelevat, että tietosuojavaltuutetun valvontakäyntimahdollisuus olisi vahvempi oikeus kuin poliisin valtuudet.  Kas, kun he eivät älähtäneet kun heidän jäsenilleen vaaadittiin, he itse mukana, ja he saivat työnantajille poliisia suuremmat valtuudet.  Miksi se ei ollut hirveää ja tavatonta?  

Mitä meidän yhteiskunnassamme on tapahtunut kun tälläinen ylimielisyys ja kaksinaismoralismi voi olla vallalla eikä kukaan edes ihmettele sitä?  Meillä alkaa työnantajilla olla sellaisia oikeuksia, valtuuksia ja mahdollisuuksia, että 30-luvun lapualaiset työnantajat olisivat kateellisia jos tietäisivät.